Oletko koskaan vetänyt kiusaajaa turpaan (ansaitusti)? Mitä siitä seurasi?

Vierailija kirjoitti:

On vanha viisaus, että väkivalta lopettaa vittuilun. Pitää vaan katsoa sopiva hetki ja paikka, ettei ole liikaa silminnäkijöitä, sillon mennään sanaa sanaa vastaan ja se on aina parempi. Toki olet heikoilla, jos sinussa ei ole mitään jälkeä ja kaverilla on leuka tai nenä murtunut tai hampaita katkennut.

Siinä tilanteessa että joku käy sun päälle fyysisesti, niin saat puolustaa itseäsi samalla voimalla. Eli jos joku lyö niin voit periaatteessa lyödä ilman kauheita seurauksia - paitsi jos toinen sitten vammautuu pahasti. Jos sua tönitään, niin potkiminen tai lyöminen on sillon hätävarjelun liioittelua. Sillon varsinkin joudut vaan itse edesvastuuseen.

Kiusaavalle kakaralle voi kiusatun vanhempi sopivassa paikassa kun muut ei kuule niin sanoa, että mä hakkaan sut joku ilta jossain pimeessä paikassa jos jatkat kiusaamista. Tai että odotan sua sun koulumatkalla ja vedän sua aikuisella kädellä kunnolla lättyyn. Tästä voi seurata tietty tämän hulivilin isän vierailu sun ovella. Jos omena ei ole pudonnut kauas puusta.

Ja lisänä tuohon neuvoon, että jos missään tilanteessa joudut puolustautumaan, sen lisäksi, että varmistaa sen, ettei ole liikaa silminnäköijöitä ei kannata myöskään jäädä odottelemaan siihen paikalle virkavallan saapumista, jos ei maksajaksi halua. Sitä, että tönimisen takia löi on pirun vaikea jälkeenpäin todistaa. 

Ihan niin kuin kiusaamisessa ei ole mitään logiikkaa, ei se auta myöskään kiusaajan kohdalla. On ihan turhaa yrittää selittää ilkiölle että kiusaaminen on väärin ja tuntuu pahalta. Ei se muuta mitään.

Mä olen ollut nuorena kiltti ja hiljainen. Muistan aina sen kun kerran pari suutuin kiusaajalle oikein tosissani ja näytin sen. On se vaan kummallista miten se tepsi.

Pamautin kiusaajaa nyrkillä päähän ja hän tippui lattialle. Kiusaajan vieressä olleet kaksi jätkää menivät tempustani niin hämilleen, että eivät saaneet sanaa suusta ja poistuin paikalta. Tämä tapahtui yläasteella ja opettajat eivät saaneet tietää. Nyt aikuisena jos pamauttaisi samalla tavalla, jälki olisi pahaa.

Uppp

En ole vetänyt. Kerran kiusaajat tulivat kurkkimaan ovenraosta, kun soitin nokkahuilua jossain soittokokeessa, se oli siis varta vasten järjestetty niin, että soittaja saisi olla rauhassa. Huitaisin vaistomaisesti jalalla kiusaajaa kohti, ei siis osunut, muuten olisin varmaan kohottanut käsiä suojakseni, mutta kun niissä oli se nokkahuilu. Tuon jälkeen sain päiväkausia kuulla siitä, miten olin "potkaissut" tätä tyyppiä, mitä tietenkin käytettiin jälleen yhtenä todisteena siitä, miten huono ihminen olen.

En väitä, etteikö kiusaajan "turpaan vetäminen" voisi joskus toimia, enkä pidä sitä erikoisen tuomittavana, mitä nyt siinä on aina riski, että sattuu vähän pahemminkin. Mutta väitän, että se voi myös olla toimimatta.

Lisäksi väitän, että suurin osa kiusatuista on (kuten minäkin) ujoja hissukoita, jotka eivät uskalla hyökätä takaisin. Eikä minusta ole hyvä legitimoida viidakon lakia antamalla ymmärtää, että kiusatun pitäisi "vetää turpaan" tai "pitää puolensa". Monet kiusatut lukevat näitä ketjuja ja kommenttipalstoja ja kokevat itsensä entistä surkeammiksi, kun eivät osaa/uskalla "puolustautua".

Minusta aikuiset, jotka julistavat lehtien kommenttipalstoilla turpaan vetämisen autuutta, voisivat itse mennä koulujen pihoille, tai mikä ettei työpaikoillekin, vetämään kiusaajia turpiin, mutta eiväthän he sitä tee, kun "siitähän voi joutua ongelmiin". Niinpä. Onhan se paljon mukavampaa kaataa sekin p*ska sen kiusatun niskaan ja itse vain yllyttää muita ja fantasioida sillä (ymmärrettävästi tyydyttävällä) ajatuksella, että kiusaajat saavat turpaan.

Kuulostaa varmaan aika tylyltä, kun epäilemättä nämä turpaanvetämiseen kehoittajat tarkoittavat vain hyvää, mutta minusta asia on hyvä tiedostaa. Omassa tapauksessani en vetänyt ketään turpaan mutta sanoin monesti kiusaajilleni vähän rumemminkin takaisin, kun kaverini siihen tarpeeksi yllyttivät ja pitivät sitä hyvänä ideana, mutta siitä seurasi minulle vain ikävyyksiä ja paljon turhaa pahaa mieltä. Vasta vuosia jälkikäteen tajusin alkaa miettiä, mikseivät "kaverini" itse ikinä sanoneet kiusaajille mitään.

Eli summa summarum: kiusattu ei ole ihmiskilpi eikä käsinukke, jota voi käyttää omien aggressioiden purkamiseen.

Muistan ikuisesti kun poljettiin kaverini kanssa pyörätietä, oltiin sillon n. kuudesluokkalaisia. Se (pisamanaamainen leveäharteinen vanttera tyttö) oli ollut kiusattu koko peruskouluajan.

Vastaan tuli taas haukkujia, pari meidän luokkalaista poikaa. Kaverini lähtikin yhtäkkiä salamana näiden perään, hyppäs pyörän päältä ja juoksi toisen paskapääpojan perässä metsään jonne tämä räkänokka kauhuissaan pakeni. Kaverini oli hyvä juoksija ja otti kiusaajan nopeasti kiinni, seurasin tietenkin perässä ja nautin näystä, uljas amatsoniystäväni heitteli, löi ja ravisteli kiusaajaa, samalla kun luki tälle lakia. Minä pidin vahtia ja kun kaverini oli opetuksen antanut päästi ääliön menemään. Toinen nilkki oli tietysti paennut paikalta ajat sitten.

Kyllä oli tämä joka sai turpaansa, hiljasta poikaa sen jälkeen.

Olen aina ihaillut nyt jo pitkäikäistä ystävääni, on kokenut kovia mutta olisinpa puoliksikaan yhtä rohkea. Minusta tuntuu että se on jonkunlainen tähän aikaan syntynyt viikinkisoturinainen punatukkageenejä myöten, vain kilpi ja miekka puuttuu. Se uskaltaa sanoa suoria sanojakin ihan kelle tahansa, ei pelkää yhtään, joskus olen aikuisena vähän hävennytkin sitä, kun itse mietin jokaista sanaa tarkkaan ja lopylta en yleensä sano mitään. 😂

Se taitaa olla harald hirmuisen jälkeläinen tai Pepin. 💪🧡

Olen ja kiusaaminen loppui. Toisaalta muutuin aggressiivisemmaksi, ja saatoin kiusata sen jälkeen vähän toisiakin. Mutta se oli vain se rooli, johon kova koulumaailma kasvatti. Mielummin olisin vain hikkeillyt, kuten nuorempana viattomana lapsena sain ja tykkäsin tehdä. Olisin mielummin syntynyt tytteliksi, ettei olisi tarvinnut tapella tai kovettua sillain. Olisin ollut kympin tyttö ja elämäni olisi sujunut ruusuisemmin.

Vedin puukepillä isompaa kaveria täysillä päähän. Vittuilu loppui siihen, vaikka olisin ilman keppiä turpaan saanutkin.

En itse, mutta olen kuullut huhuja, että esim. mopoja tai autoja on käyty vähän käsittelemässä sopivasti.

Entinen poikkis oli pahasti asennevammainen.

Heitin jättiketsuppipullolla ja toisen kerran tungin salmiakkia anneliin.

Ja juu, ihan oikein meni.

Jk. Tuomio oli jo. Se suhde nimittäin.

Ensimmäisillä luokilla minua kiusasi jatkuvasti yksi poika, repi korvista ja nimitteli ja viimein minulla napsahti kun tämä kävi takaapäin kiinni ja piti minua käsistä kiinni että olin hetken aikaa avuton. Pimahdin ja taoin tätä sitten nyrkillä otsaan muutaman kerran ja olin se pahis ja sain haukut.

Sitähän se on. Provokaatiota.

Seiskalla luokkaani terrorisoi jeppe, joka ei olut varsinaisesti kovis vaan ärsyttävä päänaukoja, mutta yritti olla kovis koska jostain syystä oli päässyt tosi kovisten eli kasien ja ysien suosioon. Seiskan keväällä halusin "torkkua" yhdellä tunnilla kun tämä apina piti älämölöään. Meikäläisellä napsahti koko vuoden edestä, karjaisin kesken tunnin "nyt tulee turpaan"ja möyhensin tyypin lärvin ihan jauhelihaksi - minulle ympärivuoden treenaavana lätkähönönä tuollainen kovisrimpula oli vain pala kakkua. Lopetin vasta siinä vaiheessa kun poikien liikunnanope ja reksi nosti minut hepun kimpusta pois ja yritin raivohulluudessani käydä näidenkin päälle.

Useampi tikki apinan naamaan, ties mitä sosiaalikuraattoria ja kävipä poliisikin pelottelemassa vaikka varsinaisesti ei mahtanut mitään kun olin alaikäinen. Pysyin uhmakkaana ja uhkasin hoidella tyypin teholle jos hyppii silmille vielä - pianhan juippi siirrettiin tarkkikselle kun oli muutenkin ongelmatapaus. Huvittavinta hommassa oli se, että juipin faija antoi ymmärtää että sai mitä tilasi kun meni naamailemaan liikaa. Turpaanhan siitä tuli useampaan kertaan koviksen suojelijoilta, mutta paskahousut kävivät päälle aina vähintään kolmen tyypin voimin.

Toimiihan tuo pojille, mutta se on pikkuisen vaikeampi pienikokoisen tytön lähtä poikajoukkoa vastaan. Luultavasti vaan innostaa enemmän.

Ala-asteella löin nyrkillä naamaan kiusaajaa, minua vuotta vanhempaa tyttöä, niin että sillä tuli verta nenästä. Jouduin reksin puhutteluun, ei tullut muita seurauksia. Tilanne oli sellainen, että porukka vanhempia lapsia piiritti minut eikä päästänyt pois, lällätteli ja tuuppi. Kai mulla jotenkin pimeni päässä. Sillä hetkellä kyllä säikähdin kun tytöllä alkoi veri valua nenästä, mutta jälkikäteen en ole katunut. Sain maineen vähän vaarallisena ja hulluna ja sain sen jälkeen olla rauhassa. Ne piiritys"leikit" loppui kokonaan. Sen huomasin kyllä, että hiljaisia ja kilttejä kiusattiin. Itse olin aika rohkea ja sananvapaus, niin sain kiusaajat tarvittaessa hiljaisiksi silläkin. Viidakon lait vallitsee lasten keskuudessa, niin se vain on, vaikka ei saisi.

Vierailija kirjoitti:

Yhdeltä joka jatkuvasti nälvi minua yläasteella, kysyin että pitääkö sua potkaista. Kaveri sanoi joo, ja minähän potkaisin sääreen. Nälviminen loppui.

Kiusaaja selkeääkin selkeämmin sanoi "laita minulle rajat" 😄. Tästä kiusaamisessa on kysymys, myös työpaikoilla aikuisten kesken. Miksi tästä ei puhuta? Puhutaan vain kiusaamisesta ja väkivallasta kun oikeasti kiusaajalla on turvaton olo ja pyytää jotain laittamaan rajat itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Eli se on/olisi oikeasti noin helppoa...! Entä jos kiusaajalla on se hovi ympärillään? Silloinkin vain turpiin vetelemään vain?

Tämä täytyy esivalmistella.

Sanot sille, että se on pashahousu, pelkuri ja kunniaton apina, kun kavereita pitää ottaa apuun.

Että eikö pärjää itse vai soittaako äitinsä avuksi?

Sitten lyöt sitä turpaan.

Joka tapauksessa kiusaajaa pitää sattua riitävästi, vaikka ei itse voittaisikaan.

Oliko muuta?

Tehokkainta on opetella kuristusote ja napata kiusaaja syleilyyn sopivalla hetkellä. Samalla hiljaa kuiskuttaa, että:"Nyt sä kuolet.". Sitten lopettaa, kun menee vähän veltoksi. Taju palaa kota mutta kiusaaminen loppuu siihen.

Olen. 120e sakko pieni hinta vuosien vittuilusta.

Vetäisin lapsena naapurin jannua turpaan, kun hän toistuvasti kiusasi pikkuveljeäni. Seuraus: pikkuveljen kiusaaminen loppui.

T: isosisko