Lue keskustelun säännöt.
Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen väkivaltaisuus?
17.02.2022 |
Lähinnä henkinen mutta myös fyysisen uhka. Lapsi täyttää kohta viisi vuotta. Hänelle on aina syyt ja ymmärrettävät perustelut olleet tärkeitä. Toisaalta en haluaisi puhua hänelle pahaa isästä mutta toisaalta en halua valehdella syyksi mitään sellaista että ”äiti ja isä ei vain enää tykänneet riittävästi toisistaa”.
Kommentit (142)
Kerro lapselle, että isi on ollut äidille vihainen ja kiukkuinen vaikka äiti ei ole tehnyt mitään pahaa.
Jos lapsi on nähnyt tilanteen/tilanteita, kerrot tietenkin lapselle, että noin ei saa kukaan ihminen tehdä toiselle. Opeta tämä samalla lapselle.
Kerro, että koska isi on tehnyt näin useamman kerran, ei äiti halua eikä voi enää olla isin kanssa, vaan isi ja äiti eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta ja väkivallan uhka on kaksi eri asiaa.
Väkivallan uhka ON väkivaltaa.
Ei todellakaan ole uhka on se että mitään ei ole tapahtunut. Onhan Ukrainan tilanteessakin maailman sodan käynnistymisen uhka vaikka se ei olekaan käynnistynyt niin ei voida puhua että meneillään on maailman sota
Miksi haluat puolustella väkivaltaisia miehiä?
En puolusta oikeasti väkivaltaisia vaan puolustan noita joiden ainoat aiheuttama haitat on mielipaha ja tunteiden loukkaus. Ei yksikään nainenkaan sitä hyväksyisi että uhkailun ja kiristämisen jälkeen heitä syytetään rikolliseksi
Minkä naisen tekemän uhkailun ja kiristämisen? Ap on täällä kertonut että mies suoraan uhkaa käydä päälle ja ollut pelottava ja aggressiivinen. Sekö ei sinusta ole väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta ja väkivallan uhka on kaksi eri asiaa.
Kyllä. Kuten aloituksessa kirjoitan niin mies on kohdistanut minuun henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa, on suoraan uhannut käydä päälle. Lapsi on ollut läsnä molemmissa tilanteissa useita kertoja.
ApOn moni nainen minutkin uhannut tappaa niin pitäisikö heidät varmuuden vuoksi tuomita murhasta vaikka olen elossa?
Moni nainen uhannut tappaa?
Elät aika erikoista elämää jos tämä on totta.
Tappouhkaus on rikos, toki provoilustasi huolimatta tiedät että se ei ole murha.
En ymmärrä mihin kommentillasi pyrit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta ja väkivallan uhka on kaksi eri asiaa.
Väkivallan uhka ON väkivaltaa.
Ei todellakaan ole uhka on se että mitään ei ole tapahtunut. Onhan Ukrainan tilanteessakin maailman sodan käynnistymisen uhka vaikka se ei olekaan käynnistynyt niin ei voida puhua että meneillään on maailman sota
Miksi haluat puolustella väkivaltaisia miehiä?
En puolusta oikeasti väkivaltaisia vaan puolustan noita joiden ainoat aiheuttama haitat on mielipaha ja tunteiden loukkaus. Ei yksikään nainenkaan sitä hyväksyisi että uhkailun ja kiristämisen jälkeen heitä syytetään rikolliseksi
Minkä naisen tekemän uhkailun ja kiristämisen? Ap on täällä kertonut että mies suoraan uhkaa käydä päälle ja ollut pelottava ja aggressiivinen. Sekö ei sinusta ole väkivaltaa?
Ei ole kun mitään ei ole tapahtunut. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta ja väkivallan uhka on kaksi eri asiaa.
Kyllä. Kuten aloituksessa kirjoitan niin mies on kohdistanut minuun henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa, on suoraan uhannut käydä päälle. Lapsi on ollut läsnä molemmissa tilanteissa useita kertoja.
ApOn moni nainen minutkin uhannut tappaa niin pitäisikö heidät varmuuden vuoksi tuomita murhasta vaikka olen elossa?
Moni nainen uhannut tappaa?
Elät aika erikoista elämää jos tämä on totta.
Tappouhkaus on rikos, toki provoilustasi huolimatta tiedät että se ei ole murha.
En ymmärrä mihin kommentillasi pyrit.
Monet naiset sanovat mitä sylki suuhun tuo sen enempää miettimättä mitä sanoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole tähän hyvää vastausta. Itse samassa tilanteessa, erosta jo useampi vuosi. Sanoin, että erottiin pahojen riitojen takia ja siksi, että lapsilla olisi riidaton koti. Lapset muistavat, millaisiin ”riitoihin” tällä viittaan. Lapset joutuivat joitakin kertoja todistamaan isänsä todella asiatonta käytöstä, tönimistä tms. Olen yrittänyt asetella sanani huolellisesti niin, että en hauku heidän isäänsä kuitenkaan, sillä se on lapsille vahingollista. Jos/kun lapset kasvaessaan kyselevät lisää, yritän vastata parhaani mukaan totuudenmukaisesti, ikätasoisesti ja niin, että se ei ole ristiriidassa heidän isäänsä kohtaan tunteman kiintymyksen kanssa. Mielestäni voi aivan hyvin sanoa, että joku oli väärin tehty, kunhan ei mene henkilökohtaisuuksiin tai lyttää koko ihmistä maanrakoon.
Ei se kyllä ole "toisen ihmisen lyttäämistä maanrakoon" jos riittävän isolle lapselle kertoo, että JOKAISELLA ihmisellä on oikeus turvalliseen kotiin ja koskemattomuuteen, riitely on Ok, mutta toiseen koskeminen riidan aikana, tai muutenkaan niin että voi satuttaa, ei.
'Isällä on paljon hyviä puolia, blaablaablaa
Ei se olekaan maanrakoon lyttäämistä, jos kertoo mitkä asiat eivät ole ok ja mitä toiselle ei saa tehdä. Näinhän juuri sanoin :D Maanrakoon lyttäämistä tässä tapauksessa olisi sanoa, että erosin isästäsi koska hän on väkivaltainen hullu. En tiedä onko sinulla omakohtaista kokemusta aiheesta, mutta voin kertoa, että eron jälkeen kun omat silmät aukenevat suhteen todellisuudelle, on tosi iso houkutus mennä tuolle jälkimmäiselle linjalle. Ja lapset ovat puolet isäänsä, joten kaikki isän haukkuminen nakertaa samalla lasten itsetuntoa. Vaikka isä olisi kuinka kurja tyyppi, narsisti ja mitä kaikkea, se ei ole lasten vika. En tiedä olenko onnistunut omassa kasvatustyössäni, mutta aika näyttää.
No minä kerroin lapsilleni, että ei me vaan enää tultu toistemme kanssa toimeen, tuli riitoja, ja kenelläkään ei ollut enää hyvä olla.
En ymmärrä, miksi haluat puhua pahaa viisivuotiaalle lapsellesi hänen isästään. Itse en halunnut, vaikka meillä meni riidat välillä ihan fyysiseksi. Lapsi ei kuitenkaan koskaan väkivallan kohteeksi joutunut eikä toivoakseni näitä tilanteita edes nähnyt, kun ne yleensä tapahtuivat päihtyneenä, eikä meillä oltu lapsen nähden päihtyneitä. Ehkä sitten aikuiselle lapselle saatan kertoa, että joskus isänsä nakkasi mut päin seinää riidassa, mutta sitäkin mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5v tarvitsee turvallisuutta ja rakkautta. Älä kerro mitään väkivalta-asiaa ennenkuin on teini. Kerro että eroatte mutta molemmat jää lapsen elämään.
Vierailija kirjoitti:
No minä kerroin lapsilleni, että ei me vaan enää tultu toistemme kanssa toimeen, tuli riitoja, ja kenelläkään ei ollut enää hyvä olla.
En ymmärrä, miksi haluat puhua pahaa viisivuotiaalle lapsellesi hänen isästään. Itse en halunnut, vaikka meillä meni riidat välillä ihan fyysiseksi. Lapsi ei kuitenkaan koskaan väkivallan kohteeksi joutunut eikä toivoakseni näitä tilanteita edes nähnyt, kun ne yleensä tapahtuivat päihtyneenä, eikä meillä oltu lapsen nähden päihtyneitä. Ehkä sitten aikuiselle lapselle saatan kertoa, että joskus isänsä nakkasi mut päin seinää riidassa, mutta sitäkin mietin.
Luitko aloitukseni? Minähän kirjoitan siinä että en halua puhua pahaa lapselle hänen isästä. Mistä keksit että haluaisin?
Ja meillä on eri tilanne kuin teillä. Lapsi on ollut läsnä tilanteissa joka kerta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot totuudellisesti eli olet natkuttanut miehesi henkisesti äärirajoille tai jopa loppuun ja uutta pitäisi saada tilalle...
Sisarukseni oli hyvin nuori, kun vanhempani erosivat, ja vaikka ei tietoisesti muista aikaa ennen eroa, oireilee sitä nyt vanhempana. Menee esimerkiksi paniikkiin, kun joku korottaa ääntään, mutta ei osaa yhdistää sitä kaikkeen siihen, mitä äänen korottamista seurasi. Vanhempi ei ole ollut elämässämme eron jälkeen ja syistä on puhuttu ikätasolle sopivan totuudenmukaisesti, mutta vasta nyt, kun huomaa oireilevansa, on tullut aika puhua asioista yksityiskohtaisemmin ja antaa tutustua oikeuden asiakirjoihin, jotka ovat luultavasti puolueettomin kuvaus silloisesta elämästämme.
Ilman oireiluakin olisi varmaan jossain vaiheessa tullut kysymysten aika ja silloin kaunistelu olisi ehkä kostautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Tämän on vähän off topic, mutta:
Minulla oli aikanaan sama ongelma, tosin lapset olivat jo alaluokilla. Eksä oli narstiNEN.
En muista, miten eron selittäminen meni, mutta aloin sanoittamaan lapselle ääneen, mitä toiselle ihmiselle ei saa tehdä. Siis yleisellä tasolla, en puhunut isästä, vaikkakin puhuin juuri niistä isän väkivaltaisista osista.
Puhuin, kuinka jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, eikä kenelläkään ole asiaa tulla sanomaan, miltä jonkun pitää tuntua. Kerroin fyysisestä koskemattomuudesta, syyllistämisestä ja väärästä syyllisyydestä. Osoitin, miten ihmiset manipuloivat toisiaan. Puhuin oikeasta ja väärästä.
Lapset oppivat näkemään isänsä. He eivät vaurioituneet hänestä niin pahasti kuin etukäteen pelkäsin. Tosin molemmat jollain tasolla pelkäävät isäänsä.
Hyvä sinä!
Minun isäni oli narsisti. Äiti ei koskaan sanonut hänestä yhtään mitään. Oli varmaan liian väsynyt eikä varmaan itsekään tajunnut mistä on kyse, siihen aikaan ei ollut nettiä keskustelupalstoineen.
Olisi ollut mulle hyvä, että olisin tiennyt. Ihan älytön määrä mielipahaa ja suremiseen ja vatvomiseen käytettyä aikaa sekä omat parisuhteet narsististen ihmisten kanssa, jos olisi joltain voinut välttyä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot totuudellisesti eli olet natkuttanut miehesi henkisesti äärirajoille tai jopa loppuun ja uutta pitäisi saada tilalle...
Voisiko joku selittää minulle miksi minulle ollaan tarkoituksella ilkeitä kun yritän kysyä apua jouduttuani perheväkivallan uhriksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot totuudellisesti eli olet natkuttanut miehesi henkisesti äärirajoille tai jopa loppuun ja uutta pitäisi saada tilalle...
Voisiko joku selittää minulle miksi minulle ollaan tarkoituksella ilkeitä kun yritän kysyä apua jouduttuani perheväkivallan uhriksi?
Koska hän on henkilö, joka itse harrastaa perheväkivaltaa. Jätä huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot totuudellisesti eli olet natkuttanut miehesi henkisesti äärirajoille tai jopa loppuun ja uutta pitäisi saada tilalle...
Voisiko joku selittää minulle miksi minulle ollaan tarkoituksella ilkeitä kun yritän kysyä apua jouduttuani perheväkivallan uhriksi?
Vakka kantensa valitsee. Valitettavasti...
Jos on poikalapsi niin hän tulee kärsimään erosta paljon ja varsinkin jos välit isään rapautuu.
Eli pitää tehdä kaikkensa ja tukea sitä, että lapsi ja isä voivat tavata säännöllisesti.
Voisin kertoa pitkänkin tarinan, mitä asiantuntijat ovat aikoinaan kertoneet miten ero ja erityisesti se, ettei pidetä yhteyttä riittävästi vaikuttaa isä- lapsi ( poika) suhteessa ja seuraukset näkyvät pitkän ajan kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on poikalapsi niin hän tulee kärsimään erosta paljon ja varsinkin jos välit isään rapautuu.
Eli pitää tehdä kaikkensa ja tukea sitä, että lapsi ja isä voivat tavata säännöllisesti.
Voisin kertoa pitkänkin tarinan, mitä asiantuntijat ovat aikoinaan kertoneet miten ero ja erityisesti se, ettei pidetä yhteyttä riittävästi vaikuttaa isä- lapsi ( poika) suhteessa ja seuraukset näkyvät pitkän ajan kuluessa.
En ole estämässä heidän tapaamisia. Mutta mies on useita kertoja uhannut että ei aio tavata lastaan eron jälkeen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on poikalapsi niin hän tulee kärsimään erosta paljon ja varsinkin jos välit isään rapautuu.
Eli pitää tehdä kaikkensa ja tukea sitä, että lapsi ja isä voivat tavata säännöllisesti.
Voisin kertoa pitkänkin tarinan, mitä asiantuntijat ovat aikoinaan kertoneet miten ero ja erityisesti se, ettei pidetä yhteyttä riittävästi vaikuttaa isä- lapsi ( poika) suhteessa ja seuraukset näkyvät pitkän ajan kuluessa.En ole estämässä heidän tapaamisia. Mutta mies on useita kertoja uhannut että ei aio tavata lastaan eron jälkeen. Ap
Ap, lapselle ei pidä puhua pahaa omasta isästä. Ei edes silloin, kun isässä on vikaa. Varsinkaan tuollaiset asiat kuin väkivalta ei kuulu lapselle, häntä ei saa kuormittaa aikuisten asioilla. Tämän voit varmistaa keneltä tahansa psykologilta. Älä kaada omaa pahaa oloa lapseen muutenkaan.
Jos lapsi suoraan kysyisi väkivallasta nähtyään sitä itse, olisi hänelle selitettävä ikätasoisesti asia mahdollisimman lempeästi. Lapsi ei kuitenkaan ole tätä todistanut kertomasi mukaan, joten älä kaada noita asioita hänelle. Sanot vain, että joskus aikuiset ei pysty elämään yhdessä ja heidän on parempi erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä kerroin lapsilleni, että ei me vaan enää tultu toistemme kanssa toimeen, tuli riitoja, ja kenelläkään ei ollut enää hyvä olla.
En ymmärrä, miksi haluat puhua pahaa viisivuotiaalle lapsellesi hänen isästään. Itse en halunnut, vaikka meillä meni riidat välillä ihan fyysiseksi. Lapsi ei kuitenkaan koskaan väkivallan kohteeksi joutunut eikä toivoakseni näitä tilanteita edes nähnyt, kun ne yleensä tapahtuivat päihtyneenä, eikä meillä oltu lapsen nähden päihtyneitä. Ehkä sitten aikuiselle lapselle saatan kertoa, että joskus isänsä nakkasi mut päin seinää riidassa, mutta sitäkin mietin.
Luitko aloitukseni? Minähän kirjoitan siinä että en halua puhua pahaa lapselle hänen isästä. Mistä keksit että haluaisin?
Ja meillä on eri tilanne kuin teillä. Lapsi on ollut läsnä tilanteissa joka kerta.
Ap
Jos lapsi kerran on nähnyt tilanteita niin minusta hänelle voi sanoa syyksi ne eikä leikkiä että mitään ei olisi muka tapahtunut.
En puolusta oikeasti väkivaltaisia vaan puolustan noita joiden ainoat aiheuttama haitat on mielipaha ja tunteiden loukkaus. Ei yksikään nainenkaan sitä hyväksyisi että uhkailun ja kiristämisen jälkeen heitä syytetään rikolliseksi