Voiko olla masentunut ilman että tietää sitä tai tunnistaa sitä edes kysyttäessä?
Eli vaikka kysyttäisiin ja kehotettaisiin pohtimaan voisiko olla masentunut, voiko joku masentunut silti vain kokea ettei ole? Ja sitten vain kärsii ilman että ymmärtää ja myöntää olevansa masentunut? Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan. Vaikea selittää.
Kommentit (12)
Kyllä. Itse en myöntänyt olevani masentunut, koska ajattelin että maailmankuvani oli oikea (maailma on paha paikka ja minä olen luuseri jne)
Masennus voi naamioitua ylettömän puuhakkuuden alle tai ilmetä ruumiillisena oireiluna, kuten erilaisina särkyinä. Myös ärtyisyys ja suoranainen kiukkuisuus tai vetäytyminen vuorovaikutuksesta voivat kieliä masennuksesta.
Voin hyvin uskoa, että kaikkien ei ole helppo tunnistaa omaa masentuneisuuttaan.
Voi olla. Ihminen voi olla melkoisissa tiloissa tajuamatta sitä itse, osaamatta nimetä tai tarkemmin eritellä olojansa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Itse en myöntänyt olevani masentunut, koska ajattelin että maailmankuvani oli oikea (maailma on paha paikka ja minä olen luuseri jne)
Maailma on paha paikka, ei sen myöntäminen ole masennusta.
Kyllä. Ehdottomasti. Omalla kohdalla joskus 30+ -vuotiaana selvisi, että käytännössä jostain yläasteikäisestä lähtien ollut kliinisesti masentunut. Siitä oli vaan tullut se "uusi normaali".
Sairaudesta.
Kyllä voi, ja se voi myös olla ongelma - ainakin muille ihmisille.
Ystävän nyt seitsemänkymppinen äiti on ollut masentunut koko ikänsä. Hän ei itse tajua sitä, koska hän ajattelee vain, että häntä kohdellaan huonosti, elämä murjoo ja maailma on salaliitossa häntä vastaan. Masennus on tehnyt hänestä oikeasti psykoottisen, siis hän kuvittelee, että häntä vainotaan ja salakuunnellaan ja säitelytetään lamppujen kautta. Kyse ei ole dementiasta, lääkärin mukaan hän muistaa kyllä ja äly on nromaalilla tasolla. Silti hän ei pysty hoitamaan mitään asioitaan, ei esim maksa laskujaan eikä suostu ymmärtämään, että ne pitäisi maksaa. Hamstraa asuntonsa täyteen roskia ja vanhoja sanomalehtia niin, että sai häädön kun se oli jo muilla talon asukkaille tulipalossa vaarallista (ja olihan siellä jotain ötököitäkin sitten jo). Ja tätä on jatkunut jo useamman vuosikymmenen, mutta tilanne pahenee koko ajan.
ILmeisesti psykoottinen masennus on juuri sellainen, että itse ei tajua mitään mutta vahingoista kärsii itsen lisäksi koko fyysinen ja henkinen lähiympäristö.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi, ja se voi myös olla ongelma - ainakin muille ihmisille.
Ystävän nyt seitsemänkymppinen äiti on ollut masentunut koko ikänsä. Hän ei itse tajua sitä, koska hän ajattelee vain, että häntä kohdellaan huonosti, elämä murjoo ja maailma on salaliitossa häntä vastaan. Masennus on tehnyt hänestä oikeasti psykoottisen, siis hän kuvittelee, että häntä vainotaan ja salakuunnellaan ja säitelytetään lamppujen kautta. Kyse ei ole dementiasta, lääkärin mukaan hän muistaa kyllä ja äly on nromaalilla tasolla. Silti hän ei pysty hoitamaan mitään asioitaan, ei esim maksa laskujaan eikä suostu ymmärtämään, että ne pitäisi maksaa. Hamstraa asuntonsa täyteen roskia ja vanhoja sanomalehtia niin, että sai häädön kun se oli jo muilla talon asukkaille tulipalossa vaarallista (ja olihan siellä jotain ötököitäkin sitten jo). Ja tätä on jatkunut jo useamman vuosikymmenen, mutta tilanne pahenee koko ajan.
ILmeisesti psykoottinen masennus on juuri sellainen, että itse ei tajua mitään mutta vahingoista kärsii itsen lisäksi koko fyysinen ja henkinen lähiympäristö.
Niin tämä ystäväsi äiti on vaikeasti mielenterveysongelmainen, veikkaan oireiden perusteella skitsofreniaa. Omainen mukaan lääkärille kertomaan mikä totuus on. Nuo osaa tsempata tapaamisiin.
Vaikeassa masennustilassa ihminen kokee olevansa aivan poikki ja täysin epäonnistunut. Hän voi tuntea, että suolet mätänevät sisällä ja aivot kutistuvat. Mutta klassinen tunne masentuneesta mielialasta voi silti puuttua..
Ehkä voi. Tosin silloinhan masennus ei ole mikään ongelma, jos kykenee kuitenkin esim. käymään töissä ja hoitamaan perheensä. Mieliala voi silti olla matala, eikä elämässä erityisiä ilonaiheita. Eron huomaa vasta siinä vaiheessa, jos elämä joskus helpottaa.
Tosin eihän elämän ole tarkoituskaan aina olla helppoa.