Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen väkivaltaisuus?

"miehen väkivaltaisuus"

"ei ole fyysisesti väkivaltainen"-

No niin. Hanki harrastus. Lopeta valehtelu. Mene HOITOON. lapsi isälle HETI!

Isi ei tykänny kun Kake-setä nukkuumeillä kun isi on työmatkoilla.

Suosittelen yllä manittuja esimerkkejä: yhdessä ei ole hyvä olla ja että oli niin pahoja riitoja.

Lapselle pitää korostaa, ettei ero ole hänen syytään. Minä korostin - ja silti lapsi mietti, mitä olisi voi ut itse tehdä toisin.

Aloituksesta saa käsityksen että eniten kyse henkisestä väkivallasta. Sitä on vaikea selittää eikä pidäkään selittää pienelle lapselle /lapsille.

Vaistoni sanoo, että ap voi provosoida eikä ole puhdas pulmunen ja haluaa eron hinnalla millä hyvänsä. En edes usko fyysiseen väkivaltaan tuossa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea syy tietysti. Ja valvotut tapaamiset. Soita lastensuojeluun.

En tule saamaan valvottuja tapaamisia. Mies on ollut aggressiivinen ja uhkaava mutta ei koskaan ole käynyt päälle eli minulla ei ole mitään lääkärintodistusta jostain vammoista tms.

Ap

En nyt halua olla ikävä ihminen, mutta jos mitään fyysistä ei ole tapahtunut, niin kysehän on silloin kahden ihmisen näkemyksestä, miltä tilanteet ovat tuntuneet.

On silloin varmasti fiksua vaan sanoa rakkauden loppuneen, eikä sepittää mitään "isi hakkaa äitiä" tarinoita, kun mitään ei ole tapahtunut. Ellei tavoite ole nimenomaan vieraannuttaa lapsi isästä noin, ja yrittää saada yksinhuoltajuus. Tältä tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut.

Lapsi on varmasti jo tarhassa tavannut muita lapsia, joiden vanhemmat ovat eronneet. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Yli puolet eroaa. On harvinaisempaa olla eroamatta nykyään.

Mitä kummaa? Enhän minä tietenkään väittäisi lapselle mitään sellaista että isä hakkaa äitiä. Mistö sellaista keksit?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta saa käsityksen että eniten kyse henkisestä väkivallasta. Sitä on vaikea selittää eikä pidäkään selittää pienelle lapselle /lapsille.

Vaistoni sanoo, että ap voi provosoida eikä ole puhdas pulmunen ja haluaa eron hinnalla millä hyvänsä. En edes usko fyysiseen väkivaltaan tuossa tapauksessa.

Vaistosi sanoo? Tilanteesta josta et tiedä mitään ja jonka ihmisiä et tunne?

Mies on suoraan uhannut käydä päälle kun lapsi on istunut vieressäni. Myös huutanut ja ollut pelottava lapsen läsnäollessa.

Ap

Ymmärrän kyllä, että lapselle haluaisi kertoa totuuden mutta tässä tapauksessa se aiheuttaisi varmasti lapselle enemmän haittaa joten siksi se jätetään kertomatta. Sitten aikanaan lapsen ollessa aikuinen, voi asiasta hänen kanssaan puhua tarkemmin. Nyt kerrot että joskus käy niin että äidit ja isät huomaavat, että koko perheelle on parempi jos he eroavat. Lapselle on tärkeää myös kuulla, ettei hän ole tehnyt mitään väärää eikä hän olisi voinut tehdä mitään toisin. 

kerro vaan totuus että äitillä alkoi mieli temppuilla ja aloitti henkisen väkivallan isää kohtaan, joka totesi ettei halua draamakuningatarta enempää elämääsä ja löysi uuden, rauhallisen tasapainoisen aikuisen naisen sinulle uudeksi äidiksi.

Väkivalta ja väkivallan uhka on kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta ja väkivallan uhka on kaksi eri asiaa.

Kyllä. Kuten aloituksessa kirjoitan niin mies on kohdistanut minuun henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa, on suoraan uhannut käydä päälle. Lapsi on ollut läsnä molemmissa tilanteissa useita kertoja.

Ap

Onko tämä henkisen väkivallan uhka sitä samaa mikä yleensä, et saa tahtoasi läpi joka asiassa ilman riitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta ja väkivallan uhka on kaksi eri asiaa.

Kyllä. Kuten aloituksessa kirjoitan niin mies on kohdistanut minuun henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa, on suoraan uhannut käydä päälle. Lapsi on ollut läsnä molemmissa tilanteissa useita kertoja.

Ap

On moni nainen minutkin uhannut tappaa niin pitäisikö heidät varmuuden vuoksi tuomita murhasta vaikka olen elossa?

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta ja väkivallan uhka on kaksi eri asiaa.

Väkivallan uhka ON väkivaltaa.

Joo, ei 5v tarvitse yksityiskohtia. Kerro, että isi ja äiti ei enää tule toimeen keskenään ja haluaa asua eri paikassa, mutta molemmat rakastaa lasta ja lapsella on edelleen hyvä isä. (jos on, vai onko pelkoa, että myös lapsi on vaarassa)

Kun lapsi kasvaa, tilannetta voi avata. 

Se, että lapselle perustellaan, ei tarkoita kaiken kertomista. Hänellä on varmaan jo ystäviä, joiden vanhemmat myös asuu erillään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tähän hyvää vastausta. Itse samassa tilanteessa, erosta jo useampi vuosi. Sanoin, että erottiin pahojen riitojen takia ja siksi, että lapsilla olisi riidaton koti. Lapset muistavat, millaisiin ”riitoihin” tällä viittaan. Lapset joutuivat joitakin kertoja todistamaan isänsä todella asiatonta käytöstä, tönimistä tms. Olen yrittänyt asetella sanani huolellisesti niin, että en hauku heidän isäänsä kuitenkaan, sillä se on lapsille vahingollista. Jos/kun lapset kasvaessaan kyselevät lisää, yritän vastata parhaani mukaan totuudenmukaisesti, ikätasoisesti ja niin, että se ei ole ristiriidassa heidän isäänsä kohtaan tunteman kiintymyksen kanssa. Mielestäni voi aivan hyvin sanoa, että joku oli väärin tehty, kunhan ei mene henkilökohtaisuuksiin tai lyttää koko ihmistä maanrakoon.

Ei se kyllä ole "toisen ihmisen lyttäämistä maanrakoon" jos riittävän isolle lapselle kertoo, että JOKAISELLA ihmisellä on oikeus turvalliseen kotiin ja koskemattomuuteen, riitely on Ok, mutta toiseen koskeminen riidan aikana, tai muutenkaan niin että voi satuttaa, ei.

'Isällä on paljon hyviä puolia, blaablaablaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta ja väkivallan uhka on kaksi eri asiaa.

Väkivallan uhka ON väkivaltaa.

Ei todellakaan ole uhka on se että mitään ei ole tapahtunut. Onhan Ukrainan tilanteessakin maailman sodan käynnistymisen uhka vaikka se ei olekaan käynnistynyt niin ei voida puhua että meneillään on maailman sota

Tähän ketjuun on tainnut eksyä joku perheväkivaltaan taipuvainen mies kommentoivaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta ja väkivallan uhka on kaksi eri asiaa.

Väkivallan uhka ON väkivaltaa.

Ei todellakaan ole uhka on se että mitään ei ole tapahtunut. Onhan Ukrainan tilanteessakin maailman sodan käynnistymisen uhka vaikka se ei olekaan käynnistynyt niin ei voida puhua että meneillään on maailman sota

Miksi haluat puolustella väkivaltaisia miehiä?

Sanoisin, että eroamme, koska en ole isän kanssa enää onnellinen. Tuolloin et valehtele mitään, mutta et myöskään pahenna lapsen pelkoa isää kohtaan. Sitten isompana voisi avata asiaa hieman enemmän, jos lasta kiinnostaa. Ja nimenomaan sitä kautta, että sinä olet kokenut olosi ja tilanteet tietynlaiseksi, eikä sitä kautta, että "isä on tällainen". 

Väkivaltaisen miehen eksänä sanoisin että vaikka itsestä olisikin hyvä idea sanoa lapselle suoraan mikä on eron syy, joudut todella isoon kuseen jos kerrot suoraan. Sosiaalityöntekijän näkökulmasta aikuisten väliset vaikeudet eivät kuulu lapselle ja jos lapsi on kokenut itse väkivaltaa, se asia käsitellään erikseen. Jos mies olisi raiskannut sinut, kertoisitko senkin "rehellisesti ja avoimesti ja suoraan" lapselle?

Sulla on toki vielä niin nuori lapsi ja tuore tilanne että et ehkä ymmärrä sitä että vaikka olisi kiva olla rehellinen koska se hyödyttäisi sinua itseäsi koska lapsi alkaisi pelätä isää jne niin tuo linja ei kannata. Joudutte eron myötä riitelemään vielä paljon oikeudessa/lastenvalvojalla ja pahimmillaan siellä sossuillakin. Vanhempi joka on sanonut edes todenmukaisesti pahaa toisesta vanhemmasta on tosi heikoilla noissa jutuissa.