Laitatko lasten vai aikuisten makaronilaatikon? Mielestäni vissi ero. Kirjoita reseptisi!

Laitan makaronilaatikkoon makaronien lisäksi paistettua jauhelihaa, sipulia, porkkanaraastetta sekä mausteeksi pippuria, paprikaa ja oreganoa sekä basilikaa, tomaattiviipaleita ja nesteeksi joko lihaliemi tai juustokastike, harvemmin enää teen munamaitoon. Päälle juustoraastetta.

Kaikki syövät hyvällä ruokahalulla.

Mitä ihmettä???

En ole koskaan tällaisesta kuullutkaan, meillä tehdään koko perheen makaronilaatikkoa, reseptini toki lienee vähän kummallinen, sillä pyrin tekemään ruuasta mahdollisimman terveellistä ja käytän sellaista kasvistäysjyvämakaronia, broilerin jauhelihaa ja heitän sekaan vielä kasviksia mahdollisimman paljon. Ehkä tämä sitten olisi "aikuisten makaronilaatikko", veikkaan ettei ihan joka ipanalle uppoaisi, omillani ei ole ollut varaa olla nirsoja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Mä ymmärsin ton niin, että kummeilla ei kehdannut alkaa rissaamaan, vaan maistoi ja tykkäsikin. Ehkä ymmärrän näin sen vuoksi, että näin mulle on muutamalle ruualle käynyt. Siis en ole kehdannut alkaa ronkkimaan ja havaitsin, että tämähän on ihan hyvää.

Aikuisenakin kesti vähän ennen kuin ymmärsi, että oikeasti paletti on muuttunut ja nykyään voi pitää asioista, joista ennen ei. Viimeisin tämmöinen oli selleri: hyi ei ikinä, mutta nykyään laitan tuoreena salaattiin.

Vielä kun kestäisi kokeilla, toimiiko ruusukaaliin. Mutta ei kai tämä niin pitkälle voi mennä?!

No, sitten se ei ollut vastaus kysymykseeni! Kysymys oli se, miten konkreettisesti opetetaan lasta syömään ruokaa, jota tämä ei suostu maistamaan. Tai jos maistaa, ei tykkää, ja kieltäytyy seuraavalla kerralla, kun se oli niin pahaa. Tahdon ihan konkreettisia vastauksia kysymykseeni.

Mä en tiedä, mutta epäilen, että esimerkillä. Eli lapsi näkee jo hyvin pienestä, että kaikenlaista erilaista on tarjolla ja että vanhemmatkin maistaa ruokia, joita ei aiemmin ole syöty. Esimerkiksi itselläni äiti oli aika kokeilevaista sorttia oleva kokki, tarjolla oli välillä vähän...noh sanotaan että ei hän aina onnistunut. Silloin saattoi mennä nauruksi ja tilattiin pitsat tai syötiin jotain pakkasesta. 

Mutta yleisesti ottaen ruoka oli hyvää ja vaihtelevaa, välillä oli jonkun perheenjäsenen lempiruokaa, mistä kaikki ei nyt niin tykkää, mutta syö silti, välillä taas mentiin hyvin tavallisilla, varmoilla vaihtoehdoilla.

Ehkä siis se vanhempien asenne, että ei ruoka ole niin vakava juttu ainakin mua auttoi. Toki silti jäi noi muutamia, mistä asenne oli en tykkää en syö, mutta kuten sanottua, niitäkin on tullut vuosien varrella tarkisteltua, ainakin, kun on joutunut vähän ahtaalle:-)

Ei ole nyt kyse siitä, että lapsi ei söisi jotain vanhempien asenteen takia, vaan siitä, että hän ei pidä siitä koko makukategoriasta. Se maistuu hänestä pahalle.

Eivät lapset kasva sellaisiksi kuin kasvavat pelkästään siksi, että heidän vanhempansa toimivat niin/näin, vasn heillä on synnynn. ominaisuuksia. Jos meillä toinen haluaa maistaa kaikkea ja toinen ei, kumpi mielestäsi on oppinut vanhempien esimerkistä?

Kerro sinä, mikä se konkreettinen ongelma on, johon vänkäät aggressiivisen oloisesti vastausta? Sekö, että toinen lapsistasi on nirso?

Jos on, niin sitten on. Syököön silti sitä, mitä on tarjolla. Ottakoon enemmän sitä ruokaa, mitä suostuu syömään. Kai teillä pöydässä on aina useampaa asiaa, eikä vain yksi kulho? Mutta se, että ruokaa aletaan valmistamaan nirsolle erikseen, ei auta nirsoilijaakaan yhtään. 

Yleensä nirsoilu on myös vaihe ja menee aikanaan ohi, paletti vahvistuu vähä vähältä, kun lapsi itse oppii huomaamaan, mistä jää paitsi, kun ei suostu edes maistamaan.

Vanhempien esimerkki on tässä kyllä erittäin tärkeä, ts. annetaanko se malli, että tässä on tarjolla syötävä ruoka, vaiko että senkun pysyt vaan kolmen ruoka-aineen varassa ja niitä sulle valmistetaan erikseen.

Mielestäni olen jo vähintään viisi kertaa kirjoittanut, mihin pyydän vastausta. Se ei ole konkreettinen ONGELMA, kuten voit todeta itsekin, jos luet viestini.

Tämä yksi kirjoittaja kertoi uskovansa, että kaikki lapset voi opettaa syömään mitä vain, jos vanhempi on ennakkoluuloinen. Yritän saada häntä selittämään, miten tämä opetus tapahtuu. Toistaiseksi hän ei ole vastannut mitään.

Olet nyt itse keksinyt jostain noita asioitani lapseni syömisestä, joten siksi niihin on vähän vaikea kommentoida. Esim. se, että ruokaa valmistetaan nirsolle erikseen – mähän olen vain sanonut, että jos on jonkun perheenjäsenen inhokkia, teen kaksi ruokaa. Tämä "nirso" lapsi (joka, kuten sanoin, syö ihan hyvin ja monia sellaisiakin asioita, joita lapset keskimäärin eivät syö) ei ole aina tai edes useimmiten se, jota varten teen sen toisen ruuan (vaan mieheni, joka on kasvissyöjä). Tämän "nirson" lapsen suurin ongelma on hapanmaitotuotteet, jota hän ei syö lainkaan. Mutta hän on ollut aina ennakkoluuloinen uusien ruokien suhteen. Tähän on auttanut se, että en tee asiasta numeroa. Sitten hän on halunnut jossain vaiheessa maistaa. Joitain ruokia ei ole halunnut maistaa, ja se on ok.

Mutta joo, en näe ongelmaa siinä, että teen kaksi eri kastiketta pastalle. En näe ongelmaa siinä, että ne perheessä, jotka tykkäävät chilistä, saavat chiliruokaa, ja ne, jotka eivät sitä syö, saavat muuta. Tai että jos joku inhoaa risottoa (ei edelleenkään se "nirso" lapsi, hän rakastaa risottoa), teen nopean pastan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

No vastaa sitten oma vastauksesi seuraavaksi. Kerro konkreettisesti, miten opetetaan lapsi syömään jotqin asiaa, jota hän ei halua maistaa, tai jos maistaakin, inhoaa makua.

Olen eri mutta eihän kukaan ole väittänytkään, että lapsi pitäisi saada syömään jotain, minkä makua inhoaa. 

On vaan sanottu, että jos pöydässä on monipuolisesti tarjolla tavallista ruokaa, kyllä siitä pitäisi jokaisen onnistua jotain syömään ilman, että erikseen joka päivä tehdään mieliruokia jokaiselle.

Eli ihan konkreettisesti: pidä huoli, että tarjoat joka päivä ihan tavallisia aineksia, kuten juureksia, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, lihaa (jos teillä sitä syödään), tai kanaa tai kalaa. 

Jos lapsesi inhoaa noita kaikkia tai ei halua maistaa niistä mitään, teillä on joko lapsella joku vakava fyysinen sairaus tai vallankäytön ongelma.

En ole sanonut, että teen jokaisen mieliruokia joka päivä, vaan että jos on jonkun inhokkia, teen hänelle eri ruuan.

En tarvitse neuvoja ruuanlaittoon. Lapseni syövät hyvin ja esim. lähes kaikki kasvikset maistuvat heille. Kuitenkin molemmilla on inhokkinsa, esim. tällä nirsommalla hapanmaitotuotteet. Molemmat lapseni ovat aina saaneet päivähoidosta ja koulusta palautetta, että syövät hyvin, kasvikset maistuvat ja syövät kunnon annokset.

Se kirjoittaja, jolta kommentin pyysin, oli sitä mieltä, että lapsen voi opettaa pitämään ihan kaikesta. Minä kysyn, miten konkreettisesti.

Ei tulisi mieleenkään neuvoa ketään ruuanlaitossa. Mutta kuten sanoin, kenenkään makumieltymyksille ei voi mitään. Eikä sitä voi konkreettisesti neuvoa että miten joku pitäisi jostakin, tai miten se opetetaan. -se keneltä kysyit-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

No vastaa sitten oma vastauksesi seuraavaksi. Kerro konkreettisesti, miten opetetaan lapsi syömään jotqin asiaa, jota hän ei halua maistaa, tai jos maistaakin, inhoaa makua.

Olen eri mutta eihän kukaan ole väittänytkään, että lapsi pitäisi saada syömään jotain, minkä makua inhoaa. 

On vaan sanottu, että jos pöydässä on monipuolisesti tarjolla tavallista ruokaa, kyllä siitä pitäisi jokaisen onnistua jotain syömään ilman, että erikseen joka päivä tehdään mieliruokia jokaiselle.

Eli ihan konkreettisesti: pidä huoli, että tarjoat joka päivä ihan tavallisia aineksia, kuten juureksia, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, lihaa (jos teillä sitä syödään), tai kanaa tai kalaa. 

Jos lapsesi inhoaa noita kaikkia tai ei halua maistaa niistä mitään, teillä on joko lapsella joku vakava fyysinen sairaus tai vallankäytön ongelma.

En ole sanonut, että teen jokaisen mieliruokia joka päivä, vaan että jos on jonkun inhokkia, teen hänelle eri ruuan.

En tarvitse neuvoja ruuanlaittoon. Lapseni syövät hyvin ja esim. lähes kaikki kasvikset maistuvat heille. Kuitenkin molemmilla on inhokkinsa, esim. tällä nirsommalla hapanmaitotuotteet. Molemmat lapseni ovat aina saaneet päivähoidosta ja koulusta palautetta, että syövät hyvin, kasvikset maistuvat ja syövät kunnon annokset.

Se kirjoittaja, jolta kommentin pyysin, oli sitä mieltä, että lapsen voi opettaa pitämään ihan kaikesta. Minä kysyn, miten konkreettisesti.

Siis onko teillä päiviä, jolloin ruokana on vain hapanmaitotuotteita? Meillä on tapana, että sitä ruokaa on, mitä on, jos vaikka 4 tykkää jostain ja yksi ei, niin tämä yksi menee sen ruokailun pelkillä kasviksilla tms. Eli vaikkapa kalapäivänä on kalaa, juurespaistos, salaattia. En ala vääntämään jauhelihapihvejä yhdelle, vaan hän joutuu tyytymään juurespaistokseen ja salaattiin. Tosin yleensä ottaa myös pienen palan kalaa ja näemmä onkin oppinut syömään enemmän. Pakko ei ole, mutta maku maistelemalla ja tottumalla muuttuukin.

On totta, että yksi ruoka kalapäivänä on yhdelle kevyempi, mutta eihän se ole päivän ainut ruoka. Allergiat olisi aivan eri asia tietenkin, mutta 5 henkisessä perheessä en ala yhden mieltyksen mukaan tekemään joka aterialle useita vaihtoehtoja, koska todellakin saisin tehdä niitä sitten 3 erilaista, sillä millä perustelisin, että vain yhdelle tehdään?

Ei tietenkään ole, enkä tajua, miten tämä liittyy mihinkään. Mä vain edelleen haluaisin tietää, miten hän opettaa lapsen pitämään ruuasta, jota lapsi ei halua maistaa. En tiedä, miten vastauksesi liittyy tähän asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Mä ymmärsin ton niin, että kummeilla ei kehdannut alkaa rissaamaan, vaan maistoi ja tykkäsikin. Ehkä ymmärrän näin sen vuoksi, että näin mulle on muutamalle ruualle käynyt. Siis en ole kehdannut alkaa ronkkimaan ja havaitsin, että tämähän on ihan hyvää.

Aikuisenakin kesti vähän ennen kuin ymmärsi, että oikeasti paletti on muuttunut ja nykyään voi pitää asioista, joista ennen ei. Viimeisin tämmöinen oli selleri: hyi ei ikinä, mutta nykyään laitan tuoreena salaattiin.

Vielä kun kestäisi kokeilla, toimiiko ruusukaaliin. Mutta ei kai tämä niin pitkälle voi mennä?!

No, sitten se ei ollut vastaus kysymykseeni! Kysymys oli se, miten konkreettisesti opetetaan lasta syömään ruokaa, jota tämä ei suostu maistamaan. Tai jos maistaa, ei tykkää, ja kieltäytyy seuraavalla kerralla, kun se oli niin pahaa. Tahdon ihan konkreettisia vastauksia kysymykseeni.

Mä en tiedä, mutta epäilen, että esimerkillä. Eli lapsi näkee jo hyvin pienestä, että kaikenlaista erilaista on tarjolla ja että vanhemmatkin maistaa ruokia, joita ei aiemmin ole syöty. Esimerkiksi itselläni äiti oli aika kokeilevaista sorttia oleva kokki, tarjolla oli välillä vähän...noh sanotaan että ei hän aina onnistunut. Silloin saattoi mennä nauruksi ja tilattiin pitsat tai syötiin jotain pakkasesta. 

Mutta yleisesti ottaen ruoka oli hyvää ja vaihtelevaa, välillä oli jonkun perheenjäsenen lempiruokaa, mistä kaikki ei nyt niin tykkää, mutta syö silti, välillä taas mentiin hyvin tavallisilla, varmoilla vaihtoehdoilla.

Ehkä siis se vanhempien asenne, että ei ruoka ole niin vakava juttu ainakin mua auttoi. Toki silti jäi noi muutamia, mistä asenne oli en tykkää en syö, mutta kuten sanottua, niitäkin on tullut vuosien varrella tarkisteltua, ainakin, kun on joutunut vähän ahtaalle:-)

Ei ole nyt kyse siitä, että lapsi ei söisi jotain vanhempien asenteen takia, vaan siitä, että hän ei pidä siitä koko makukategoriasta. Se maistuu hänestä pahalle.

Eivät lapset kasva sellaisiksi kuin kasvavat pelkästään siksi, että heidän vanhempansa toimivat niin/näin, vasn heillä on synnynn. ominaisuuksia. Jos meillä toinen haluaa maistaa kaikkea ja toinen ei, kumpi mielestäsi on oppinut vanhempien esimerkistä?

Kerro sinä, mikä se konkreettinen ongelma on, johon vänkäät aggressiivisen oloisesti vastausta? Sekö, että toinen lapsistasi on nirso?

Jos on, niin sitten on. Syököön silti sitä, mitä on tarjolla. Ottakoon enemmän sitä ruokaa, mitä suostuu syömään. Kai teillä pöydässä on aina useampaa asiaa, eikä vain yksi kulho? Mutta se, että ruokaa aletaan valmistamaan nirsolle erikseen, ei auta nirsoilijaakaan yhtään. 

Yleensä nirsoilu on myös vaihe ja menee aikanaan ohi, paletti vahvistuu vähä vähältä, kun lapsi itse oppii huomaamaan, mistä jää paitsi, kun ei suostu edes maistamaan.

Vanhempien esimerkki on tässä kyllä erittäin tärkeä, ts. annetaanko se malli, että tässä on tarjolla syötävä ruoka, vaiko että senkun pysyt vaan kolmen ruoka-aineen varassa ja niitä sulle valmistetaan erikseen.

Mielestäni olen jo vähintään viisi kertaa kirjoittanut, mihin pyydän vastausta. Se ei ole konkreettinen ONGELMA, kuten voit todeta itsekin, jos luet viestini.

Tämä yksi kirjoittaja kertoi uskovansa, että kaikki lapset voi opettaa syömään mitä vain, jos vanhempi on ennakkoluuloinen. Yritän saada häntä selittämään, miten tämä opetus tapahtuu. Toistaiseksi hän ei ole vastannut mitään.

Olet nyt itse keksinyt jostain noita asioitani lapseni syömisestä, joten siksi niihin on vähän vaikea kommentoida. Esim. se, että ruokaa valmistetaan nirsolle erikseen – mähän olen vain sanonut, että jos on jonkun perheenjäsenen inhokkia, teen kaksi ruokaa. Tämä "nirso" lapsi (joka, kuten sanoin, syö ihan hyvin ja monia sellaisiakin asioita, joita lapset keskimäärin eivät syö) ei ole aina tai edes useimmiten se, jota varten teen sen toisen ruuan (vaan mieheni, joka on kasvissyöjä). Tämän "nirson" lapsen suurin ongelma on hapanmaitotuotteet, jota hän ei syö lainkaan. Mutta hän on ollut aina ennakkoluuloinen uusien ruokien suhteen. Tähän on auttanut se, että en tee asiasta numeroa. Sitten hän on halunnut jossain vaiheessa maistaa. Joitain ruokia ei ole halunnut maistaa, ja se on ok.

Mutta joo, en näe ongelmaa siinä, että teen kaksi eri kastiketta pastalle. En näe ongelmaa siinä, että ne perheessä, jotka tykkäävät chilistä, saavat chiliruokaa, ja ne, jotka eivät sitä syö, saavat muuta. Tai että jos joku inhoaa risottoa (ei edelleenkään se "nirso" lapsi, hän rakastaa risottoa), teen nopean pastan.

Ei, en sanonut noin että, kaikki lapset oppivat. Vaan että, lapsille voi opettaa vaikka mitä. En tosiaankaan puhunut kaikista lapsista, ja sitäpaitsi...olen tässä puhunut vaan omistani. -se keneltä kysyit-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

No vastaa sitten oma vastauksesi seuraavaksi. Kerro konkreettisesti, miten opetetaan lapsi syömään jotqin asiaa, jota hän ei halua maistaa, tai jos maistaakin, inhoaa makua.

Olen eri mutta eihän kukaan ole väittänytkään, että lapsi pitäisi saada syömään jotain, minkä makua inhoaa. 

On vaan sanottu, että jos pöydässä on monipuolisesti tarjolla tavallista ruokaa, kyllä siitä pitäisi jokaisen onnistua jotain syömään ilman, että erikseen joka päivä tehdään mieliruokia jokaiselle.

Eli ihan konkreettisesti: pidä huoli, että tarjoat joka päivä ihan tavallisia aineksia, kuten juureksia, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, lihaa (jos teillä sitä syödään), tai kanaa tai kalaa. 

Jos lapsesi inhoaa noita kaikkia tai ei halua maistaa niistä mitään, teillä on joko lapsella joku vakava fyysinen sairaus tai vallankäytön ongelma.

En ole sanonut, että teen jokaisen mieliruokia joka päivä, vaan että jos on jonkun inhokkia, teen hänelle eri ruuan.

En tarvitse neuvoja ruuanlaittoon. Lapseni syövät hyvin ja esim. lähes kaikki kasvikset maistuvat heille. Kuitenkin molemmilla on inhokkinsa, esim. tällä nirsommalla hapanmaitotuotteet. Molemmat lapseni ovat aina saaneet päivähoidosta ja koulusta palautetta, että syövät hyvin, kasvikset maistuvat ja syövät kunnon annokset.

Se kirjoittaja, jolta kommentin pyysin, oli sitä mieltä, että lapsen voi opettaa pitämään ihan kaikesta. Minä kysyn, miten konkreettisesti.

Ei tulisi mieleenkään neuvoa ketään ruuanlaitossa. Mutta kuten sanoin, kenenkään makumieltymyksille ei voi mitään. Eikä sitä voi konkreettisesti neuvoa että miten joku pitäisi jostakin, tai miten se opetetaan. -se keneltä kysyit-

Ok. No jos olet sitä mieltä, ei ehkä kannata kirjoittaa "Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton.", jos kuitenkin olet sitä mieltä, että makumieltymyksille ei voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Mä ymmärsin ton niin, että kummeilla ei kehdannut alkaa rissaamaan, vaan maistoi ja tykkäsikin. Ehkä ymmärrän näin sen vuoksi, että näin mulle on muutamalle ruualle käynyt. Siis en ole kehdannut alkaa ronkkimaan ja havaitsin, että tämähän on ihan hyvää.

Aikuisenakin kesti vähän ennen kuin ymmärsi, että oikeasti paletti on muuttunut ja nykyään voi pitää asioista, joista ennen ei. Viimeisin tämmöinen oli selleri: hyi ei ikinä, mutta nykyään laitan tuoreena salaattiin.

Vielä kun kestäisi kokeilla, toimiiko ruusukaaliin. Mutta ei kai tämä niin pitkälle voi mennä?!

No, sitten se ei ollut vastaus kysymykseeni! Kysymys oli se, miten konkreettisesti opetetaan lasta syömään ruokaa, jota tämä ei suostu maistamaan. Tai jos maistaa, ei tykkää, ja kieltäytyy seuraavalla kerralla, kun se oli niin pahaa. Tahdon ihan konkreettisia vastauksia kysymykseeni.

Mä en tiedä, mutta epäilen, että esimerkillä. Eli lapsi näkee jo hyvin pienestä, että kaikenlaista erilaista on tarjolla ja että vanhemmatkin maistaa ruokia, joita ei aiemmin ole syöty. Esimerkiksi itselläni äiti oli aika kokeilevaista sorttia oleva kokki, tarjolla oli välillä vähän...noh sanotaan että ei hän aina onnistunut. Silloin saattoi mennä nauruksi ja tilattiin pitsat tai syötiin jotain pakkasesta. 

Mutta yleisesti ottaen ruoka oli hyvää ja vaihtelevaa, välillä oli jonkun perheenjäsenen lempiruokaa, mistä kaikki ei nyt niin tykkää, mutta syö silti, välillä taas mentiin hyvin tavallisilla, varmoilla vaihtoehdoilla.

Ehkä siis se vanhempien asenne, että ei ruoka ole niin vakava juttu ainakin mua auttoi. Toki silti jäi noi muutamia, mistä asenne oli en tykkää en syö, mutta kuten sanottua, niitäkin on tullut vuosien varrella tarkisteltua, ainakin, kun on joutunut vähän ahtaalle:-)

Ei ole nyt kyse siitä, että lapsi ei söisi jotain vanhempien asenteen takia, vaan siitä, että hän ei pidä siitä koko makukategoriasta. Se maistuu hänestä pahalle.

Eivät lapset kasva sellaisiksi kuin kasvavat pelkästään siksi, että heidän vanhempansa toimivat niin/näin, vasn heillä on synnynn. ominaisuuksia. Jos meillä toinen haluaa maistaa kaikkea ja toinen ei, kumpi mielestäsi on oppinut vanhempien esimerkistä?

Kerro sinä, mikä se konkreettinen ongelma on, johon vänkäät aggressiivisen oloisesti vastausta? Sekö, että toinen lapsistasi on nirso?

Jos on, niin sitten on. Syököön silti sitä, mitä on tarjolla. Ottakoon enemmän sitä ruokaa, mitä suostuu syömään. Kai teillä pöydässä on aina useampaa asiaa, eikä vain yksi kulho? Mutta se, että ruokaa aletaan valmistamaan nirsolle erikseen, ei auta nirsoilijaakaan yhtään. 

Yleensä nirsoilu on myös vaihe ja menee aikanaan ohi, paletti vahvistuu vähä vähältä, kun lapsi itse oppii huomaamaan, mistä jää paitsi, kun ei suostu edes maistamaan.

Vanhempien esimerkki on tässä kyllä erittäin tärkeä, ts. annetaanko se malli, että tässä on tarjolla syötävä ruoka, vaiko että senkun pysyt vaan kolmen ruoka-aineen varassa ja niitä sulle valmistetaan erikseen.

Mielestäni olen jo vähintään viisi kertaa kirjoittanut, mihin pyydän vastausta. Se ei ole konkreettinen ONGELMA, kuten voit todeta itsekin, jos luet viestini.

Tämä yksi kirjoittaja kertoi uskovansa, että kaikki lapset voi opettaa syömään mitä vain, jos vanhempi on ennakkoluuloinen. Yritän saada häntä selittämään, miten tämä opetus tapahtuu. Toistaiseksi hän ei ole vastannut mitään.

Olet nyt itse keksinyt jostain noita asioitani lapseni syömisestä, joten siksi niihin on vähän vaikea kommentoida. Esim. se, että ruokaa valmistetaan nirsolle erikseen – mähän olen vain sanonut, että jos on jonkun perheenjäsenen inhokkia, teen kaksi ruokaa. Tämä "nirso" lapsi (joka, kuten sanoin, syö ihan hyvin ja monia sellaisiakin asioita, joita lapset keskimäärin eivät syö) ei ole aina tai edes useimmiten se, jota varten teen sen toisen ruuan (vaan mieheni, joka on kasvissyöjä). Tämän "nirson" lapsen suurin ongelma on hapanmaitotuotteet, jota hän ei syö lainkaan. Mutta hän on ollut aina ennakkoluuloinen uusien ruokien suhteen. Tähän on auttanut se, että en tee asiasta numeroa. Sitten hän on halunnut jossain vaiheessa maistaa. Joitain ruokia ei ole halunnut maistaa, ja se on ok.

Mutta joo, en näe ongelmaa siinä, että teen kaksi eri kastiketta pastalle. En näe ongelmaa siinä, että ne perheessä, jotka tykkäävät chilistä, saavat chiliruokaa, ja ne, jotka eivät sitä syö, saavat muuta. Tai että jos joku inhoaa risottoa (ei edelleenkään se "nirso" lapsi, hän rakastaa risottoa), teen nopean pastan.

Ei, en sanonut noin että, kaikki lapset oppivat. Vaan että, lapsille voi opettaa vaikka mitä. En tosiaankaan puhunut kaikista lapsista, ja sitäpaitsi...olen tässä puhunut vaan omistani. -se keneltä kysyit-

No, ehkä olit sitten harkitsematon, kun kirjoitit "Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

No vastaa sitten oma vastauksesi seuraavaksi. Kerro konkreettisesti, miten opetetaan lapsi syömään jotqin asiaa, jota hän ei halua maistaa, tai jos maistaakin, inhoaa makua.

Olen eri mutta eihän kukaan ole väittänytkään, että lapsi pitäisi saada syömään jotain, minkä makua inhoaa. 

On vaan sanottu, että jos pöydässä on monipuolisesti tarjolla tavallista ruokaa, kyllä siitä pitäisi jokaisen onnistua jotain syömään ilman, että erikseen joka päivä tehdään mieliruokia jokaiselle.

Eli ihan konkreettisesti: pidä huoli, että tarjoat joka päivä ihan tavallisia aineksia, kuten juureksia, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, lihaa (jos teillä sitä syödään), tai kanaa tai kalaa. 

Jos lapsesi inhoaa noita kaikkia tai ei halua maistaa niistä mitään, teillä on joko lapsella joku vakava fyysinen sairaus tai vallankäytön ongelma.

En ole sanonut, että teen jokaisen mieliruokia joka päivä, vaan että jos on jonkun inhokkia, teen hänelle eri ruuan.

En tarvitse neuvoja ruuanlaittoon. Lapseni syövät hyvin ja esim. lähes kaikki kasvikset maistuvat heille. Kuitenkin molemmilla on inhokkinsa, esim. tällä nirsommalla hapanmaitotuotteet. Molemmat lapseni ovat aina saaneet päivähoidosta ja koulusta palautetta, että syövät hyvin, kasvikset maistuvat ja syövät kunnon annokset.

Se kirjoittaja, jolta kommentin pyysin, oli sitä mieltä, että lapsen voi opettaa pitämään ihan kaikesta. Minä kysyn, miten konkreettisesti.

Ei tulisi mieleenkään neuvoa ketään ruuanlaitossa. Mutta kuten sanoin, kenenkään makumieltymyksille ei voi mitään. Eikä sitä voi konkreettisesti neuvoa että miten joku pitäisi jostakin, tai miten se opetetaan. -se keneltä kysyit-

Ok. No jos olet sitä mieltä, ei ehkä kannata kirjoittaa "Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton.", jos kuitenkin olet sitä mieltä, että makumieltymyksille ei voi mitään. 

Ja ehkä sinun ei kannattaisi vauhkota täällä liikaa siitä ettei lapsesi makumaailmaa voi muuttaa. Ei se ole muitten ihmisten harteilla. Jaksamisia kumminkin siihen arkiruuan laittoon😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tehnyt eri ruokia aikuisille ja lapsille siitä lähtien kun lapsi on täyttänyt vuoden. Lapset ovat syöneet ihan samaa kuin aikuiset. Ovat muuten nykyään aikuisina kaikkiruokaisia.

Täällä yksi ihminen sanoi, että hänkään ei tee eri ruokia, mutta sitten paljastui, että hän jättää listalta ne ruoka-aineet, jotka lapsille ei maistu, kokonaan pois.

Teitkö paljonkin voimakkaita chiliruokia taaperoaikana?

Tämä on ihan hyvä kysymys. Jos sanoo, ettei koskaan tee aikuisille ja lapsille eri ruokia, tarkoittaako se kompromisseja oman ruuan suhteen? Vai onko vain niin, ettei kaipaa sellaisia ruokia, jotka eivät lapsille maistu? Esim. jos itse tykkäät tosi paljon pasta puttanescasta*, kuten minä, oletatko todella, että ihan pienet lapset syövät sitä, vai jätätkö sen tekemättä, jos periaatteesi on, ettei eri ruokia lapsille?

* sis.

tomaatti

(anjovis)

kapris

oliivi

chili

valkosipuli

(persilja)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

No vastaa sitten oma vastauksesi seuraavaksi. Kerro konkreettisesti, miten opetetaan lapsi syömään jotqin asiaa, jota hän ei halua maistaa, tai jos maistaakin, inhoaa makua.

Olen eri mutta eihän kukaan ole väittänytkään, että lapsi pitäisi saada syömään jotain, minkä makua inhoaa. 

On vaan sanottu, että jos pöydässä on monipuolisesti tarjolla tavallista ruokaa, kyllä siitä pitäisi jokaisen onnistua jotain syömään ilman, että erikseen joka päivä tehdään mieliruokia jokaiselle.

Eli ihan konkreettisesti: pidä huoli, että tarjoat joka päivä ihan tavallisia aineksia, kuten juureksia, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, lihaa (jos teillä sitä syödään), tai kanaa tai kalaa. 

Jos lapsesi inhoaa noita kaikkia tai ei halua maistaa niistä mitään, teillä on joko lapsella joku vakava fyysinen sairaus tai vallankäytön ongelma.

En ole sanonut, että teen jokaisen mieliruokia joka päivä, vaan että jos on jonkun inhokkia, teen hänelle eri ruuan.

En tarvitse neuvoja ruuanlaittoon. Lapseni syövät hyvin ja esim. lähes kaikki kasvikset maistuvat heille. Kuitenkin molemmilla on inhokkinsa, esim. tällä nirsommalla hapanmaitotuotteet. Molemmat lapseni ovat aina saaneet päivähoidosta ja koulusta palautetta, että syövät hyvin, kasvikset maistuvat ja syövät kunnon annokset.

Se kirjoittaja, jolta kommentin pyysin, oli sitä mieltä, että lapsen voi opettaa pitämään ihan kaikesta. Minä kysyn, miten konkreettisesti.

Ei tulisi mieleenkään neuvoa ketään ruuanlaitossa. Mutta kuten sanoin, kenenkään makumieltymyksille ei voi mitään. Eikä sitä voi konkreettisesti neuvoa että miten joku pitäisi jostakin, tai miten se opetetaan. -se keneltä kysyit-

Ok. No jos olet sitä mieltä, ei ehkä kannata kirjoittaa "Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton.", jos kuitenkin olet sitä mieltä, että makumieltymyksille ei voi mitään. 

Ja ehkä sinun ei kannattaisi vauhkota täällä liikaa siitä ettei lapsesi makumaailmaa voi muuttaa. Ei se ole muitten ihmisten harteilla. Jaksamisia kumminkin siihen arkiruuan laittoon😊

Missäs mä olinkaan vouhkannut, ettei sitä makumaailmaa voi muuttaa? Kommentoinhan siitä, miten lapseni on ihan omasta aloitteestaan halunnut maistella uusia makuja. Ja missäs pyysin toisia ihmisiä vastaamaan lapseni ruokinnasta? Miksi ihmeessä kirjoittelet tuollaisia kommentteja, joissa panet sanoja suuhuni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero niillä on?

Lasten makaroonilaatikko on makea ja kaikki ainekset käyvät tehosekoittimessa ennen uuniin laittamista.

No en todellakaan tee tuollaista sotkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Meillä tehdään ruoka niin, että inhokin voi jättää pois mutta itse ruoka ei siitä kärsi. Ei tarvitse kokata useampaa eri ruokaa. Ei meillä onneksi hirveästi inhokkeja ole.

T. 3

Niin, eli valitset kokkaustavan, joka mahdollistaa tuon, et tee ruokalajeja, josta ei voi jättää jotain pois. Esim. meillä mielipiteitä jakava ruoka on sienet: toinen lapsi rakastaa, toinen inhoaa. Sienipastaa ei voi oikein tehdä niin, että jättää sienet pois. Siispä teen kaksi eri ruokaa. Mieheni on kasvissyöjä, joten jos muu perhe syö liharuokaa, toki teen hänelle erikseen kasvisruuan. 

Meillä syödään silloin 1 päivänä sieniruokaa ja toisena päivänä jotain muuta ja kolmantena päivänä sienihullu saa sienikastikkeen jämät ja toinen sitä jotain muuta. Perheen toiveesta teen välillä ruokia joista en itse pidä esim. silakkapihvejä. Kyllä mä sen yhden voin syödä pari kertaa vuodessa ja otan sitten enempi vaikka muusia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Kummasti niillä, jotka väittävät, että lapsi oppii syömään kaikkea, kun hänelle vaan opettaa, on kuitenkin itsellään kammoruokia, joita eivät suostu syömään. Samat henkilöt tapaavat myös sanoa, että kyllä lapsi syö mitä vaan, kun on nälkä.

Meillä on yksi ongelmasyöjä, joka kuitenkin maistelee usein kaikenlaista uutta, mutta siihen maistamiseen se yleensä jää. Joskus löytyy aina uusi suosikkiruoka.

Pahin huomauttelija oli kummasti hiljaa sen jälkeen, kun ostin sikäläistä perinneruokaa markkinoilta, omaa lapsuudenherkkuani. Kyseinen ruoka joko maistuu tai ei maistu lainkaan, on hyvin mieliä jakava. En kyllä kertonut, ettei sitä meillä muut syö kuin minä. En tarjonnut hänelle, olisi varmaan pitänyt kokeilla, olisiko se uponnut vai olisiko päässyt kuittaamaan, että kyllä ihminen syö mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

No vastaa sitten oma vastauksesi seuraavaksi. Kerro konkreettisesti, miten opetetaan lapsi syömään jotqin asiaa, jota hän ei halua maistaa, tai jos maistaakin, inhoaa makua.

Olen eri mutta eihän kukaan ole väittänytkään, että lapsi pitäisi saada syömään jotain, minkä makua inhoaa. 

On vaan sanottu, että jos pöydässä on monipuolisesti tarjolla tavallista ruokaa, kyllä siitä pitäisi jokaisen onnistua jotain syömään ilman, että erikseen joka päivä tehdään mieliruokia jokaiselle.

Eli ihan konkreettisesti: pidä huoli, että tarjoat joka päivä ihan tavallisia aineksia, kuten juureksia, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, lihaa (jos teillä sitä syödään), tai kanaa tai kalaa. 

Jos lapsesi inhoaa noita kaikkia tai ei halua maistaa niistä mitään, teillä on joko lapsella joku vakava fyysinen sairaus tai vallankäytön ongelma.

En ole sanonut, että teen jokaisen mieliruokia joka päivä, vaan että jos on jonkun inhokkia, teen hänelle eri ruuan.

En tarvitse neuvoja ruuanlaittoon. Lapseni syövät hyvin ja esim. lähes kaikki kasvikset maistuvat heille. Kuitenkin molemmilla on inhokkinsa, esim. tällä nirsommalla hapanmaitotuotteet. Molemmat lapseni ovat aina saaneet päivähoidosta ja koulusta palautetta, että syövät hyvin, kasvikset maistuvat ja syövät kunnon annokset.

Se kirjoittaja, jolta kommentin pyysin, oli sitä mieltä, että lapsen voi opettaa pitämään ihan kaikesta. Minä kysyn, miten konkreettisesti.

Siis onko teillä päiviä, jolloin ruokana on vain hapanmaitotuotteita? Meillä on tapana, että sitä ruokaa on, mitä on, jos vaikka 4 tykkää jostain ja yksi ei, niin tämä yksi menee sen ruokailun pelkillä kasviksilla tms. Eli vaikkapa kalapäivänä on kalaa, juurespaistos, salaattia. En ala vääntämään jauhelihapihvejä yhdelle, vaan hän joutuu tyytymään juurespaistokseen ja salaattiin. Tosin yleensä ottaa myös pienen palan kalaa ja näemmä onkin oppinut syömään enemmän. Pakko ei ole, mutta maku maistelemalla ja tottumalla muuttuukin.

On totta, että yksi ruoka kalapäivänä on yhdelle kevyempi, mutta eihän se ole päivän ainut ruoka. Allergiat olisi aivan eri asia tietenkin, mutta 5 henkisessä perheessä en ala yhden mieltyksen mukaan tekemään joka aterialle useita vaihtoehtoja, koska todellakin saisin tehdä niitä sitten 3 erilaista, sillä millä perustelisin, että vain yhdelle tehdään?

Ei tietenkään ole, enkä tajua, miten tämä liittyy mihinkään. Mä vain edelleen haluaisin tietää, miten hän opettaa lapsen pitämään ruuasta, jota lapsi ei halua maistaa. En tiedä, miten vastauksesi liittyy tähän asiaan. 

Kyllä sulle on kerrottu, mutta vastaus ei kelpaa, vaikka se hassusti vilahtelee omissakin kirjoituksissasi. Vastaus on edelleen esimerkki. 

Kun lapsi näkee, että muut syövät hyvällä halulla ruokaa, jota hän ei halua edes maistaa, yleensä lapsi jossain kohtaa kumminkin maistaa. Aina hän ei pidä ensimmäisellä kerralla, mutta koska edelleen toiset mussuttavat vieressä nautinnolla, toinen tai kolmas kerta saattaakin muuttaa mielen.

Kyllä mielestä se, että riisin sijaan saa pastaa, kastikkeen voi valita, jne, on aikamoista souvia, johon itse en vaan ole lähtenyt, vaan olen pitänyt huolta, että aina on jotain, mitä voi syödä ja on ihan hyvää ruokaa, lisukkeena. Siis samaa lisuketta kaikille. 

Tässä on sekin etu, että tulee syötyä oikeasti joka aterialla juureksia, vihanneksia, salaattia, koska niitä on aina tarjolla. En itsekään muuten söisi varmaan tarpeeksi, vaan menisin pasta bolognesella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Kummasti niillä, jotka väittävät, että lapsi oppii syömään kaikkea, kun hänelle vaan opettaa, on kuitenkin itsellään kammoruokia, joita eivät suostu syömään. Samat henkilöt tapaavat myös sanoa, että kyllä lapsi syö mitä vaan, kun on nälkä.

Meillä on yksi ongelmasyöjä, joka kuitenkin maistelee usein kaikenlaista uutta, mutta siihen maistamiseen se yleensä jää. Joskus löytyy aina uusi suosikkiruoka.

Pahin huomauttelija oli kummasti hiljaa sen jälkeen, kun ostin sikäläistä perinneruokaa markkinoilta, omaa lapsuudenherkkuani. Kyseinen ruoka joko maistuu tai ei maistu lainkaan, on hyvin mieliä jakava. En kyllä kertonut, ettei sitä meillä muut syö kuin minä. En tarjonnut hänelle, olisi varmaan pitänyt kokeilla, olisiko se uponnut vai olisiko päässyt kuittaamaan, että kyllä ihminen syö mitä vaan.

No tämä selventää, vastailetkin täällä jollekin omassa elämässäsi vaikuttavalle huomauttelijalle, etkä meille, jotka täällä kirjoittelemme.

Teen aikuisten makaroonilaatikkoa. Keitän tummaa makaroonia tärkkelyksen pois al dente,  pinnalta pehmeää mutta sisältä vielä napakkaa ja hieman pureskeltavaa  ja huuhtelen lävikössä kylmällä vedellä.

Ruskistan paistijauhelihan ja sipulisilpun, valkosipulia, yleensä punasipulia ja mausteet, oregaanoo, paprikajauhetta, grillimaustetta, kolmen pippurin sekoitusta, rosepippuria, kurkumaa, nestemäistä liha fondia + voin makuista rypsiöljyä. Silppuan tuoretta paprikaa tai pakaste paprika pussin uunivuokaan. Jotain juustoa raastettuna mitä sattuu jääkapissa olemaan. Aura murua sekaan niin tulee juhlavampaa. Sekoitan kaikki yhteen. 

Parhainta tulee kun esi valmistelee sen illalla jääkaappiin maustumaan ja seuraavana päivä uuniin. Kun ei ole seuraavana päivänä aikaa kokkailla niin on helppoa tuuptata yön yli maustunut laatikko uuniin. 

Laitan makaronilaatikkoon täysjyvämakaronia ja reilusti soijarouhetta. Sipulin kanssa soijarouhe liotettuna paistumaan. Mausteeksi paprikajauhetta, yrttisuolaa, mustapippuria, oreganoa ja timjamia. Liemeksi soijamaitoa johon joskus sekoitan soijajauhoa.

Maistuu kaikenikäisille.

Vierailija kirjoitti:

Muuten normaaliresepti, mutta kaksinkertainen määrä jauhelihaa ja munia.

Lihaa 700-800g

Munia 6 kpl

Normi ohje on melkein pelkkää makaronia, joka ei pidä nälkää kauaa loitolla.

Ruoassa pitää olla proteiinia paljon.

Suomalaiset saavat aivan liikaa proteiinia, se poistuu kehosta typpenä ja rehevöittää vesistöjä. Suuri proteiinintarve on markkinamiesten juoni. Todellisuudessa 1g per 1kg elopainoa per päivä riittää useimmalle proteiininsaanniksi, esim painat 65 kg -> 65g proteiinia päivässä. Poikkeuksia tietysti on.

Hiilihydraatti on syntiä.