Laitatko lasten vai aikuisten makaronilaatikon? Mielestäni vissi ero. Kirjoita reseptisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Muuten normaaliresepti, mutta kaksinkertainen määrä jauhelihaa ja munia.

Lihaa 700-800g

Munia 6 kpl

Normi ohje on melkein pelkkää makaronia, joka ei pidä nälkää kauaa loitolla.

Ruoassa pitää olla proteiinia paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Mä ymmärsin ton niin, että kummeilla ei kehdannut alkaa rissaamaan, vaan maistoi ja tykkäsikin. Ehkä ymmärrän näin sen vuoksi, että näin mulle on muutamalle ruualle käynyt. Siis en ole kehdannut alkaa ronkkimaan ja havaitsin, että tämähän on ihan hyvää.

Aikuisenakin kesti vähän ennen kuin ymmärsi, että oikeasti paletti on muuttunut ja nykyään voi pitää asioista, joista ennen ei. Viimeisin tämmöinen oli selleri: hyi ei ikinä, mutta nykyään laitan tuoreena salaattiin.

Vielä kun kestäisi kokeilla, toimiiko ruusukaaliin. Mutta ei kai tämä niin pitkälle voi mennä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Mä ymmärsin ton niin, että kummeilla ei kehdannut alkaa rissaamaan, vaan maistoi ja tykkäsikin. Ehkä ymmärrän näin sen vuoksi, että näin mulle on muutamalle ruualle käynyt. Siis en ole kehdannut alkaa ronkkimaan ja havaitsin, että tämähän on ihan hyvää.

Aikuisenakin kesti vähän ennen kuin ymmärsi, että oikeasti paletti on muuttunut ja nykyään voi pitää asioista, joista ennen ei. Viimeisin tämmöinen oli selleri: hyi ei ikinä, mutta nykyään laitan tuoreena salaattiin.

Vielä kun kestäisi kokeilla, toimiiko ruusukaaliin. Mutta ei kai tämä niin pitkälle voi mennä?!

No, sitten se ei ollut vastaus kysymykseeni! Kysymys oli se, miten konkreettisesti opetetaan lasta syömään ruokaa, jota tämä ei suostu maistamaan. Tai jos maistaa, ei tykkää, ja kieltäytyy seuraavalla kerralla, kun se oli niin pahaa. Tahdon ihan konkreettisia vastauksia kysymykseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero niillä on?

Lasten makaroonilaatikko on makea ja kaikki ainekset käyvät tehosekoittimessa ennen uuniin laittamista.

Meidän lapset eivät tykkää, jos suolaiseen ruokaan laitetaan jotain makeaa, kuten rusinoita maksalaatikkoon, ananasta pizzaan tai sokeria makaronilaatikkoon. YH!

Ja eihän se enää ole mitään makaronilaatikkoa, jos ne makaronit on soseutettu. Makaronilaatikossa kuuluu olla makaroneja, ihan kokonaisina. Ja nimenomaan lapset haluavat sitä. Ovat halunneet jo pieninä.

Teen varmaan aikuisten makaronilaatikon. 

Pilkotut sipulit, valkosipulit, jauheliha ja purkkiherkkusienet (ehdottomasti purkki, ei tuoreet) paistetaan ja maustetaan cayannella, herbamarella, sitruunapippurilla ja ripauksella habaneroa.

Pennepasta keitetään vedessä

1 kananmuna sekoitetaan runsaaseen lihaliemeen

Paiston lopuksi voi laittaa juustoraasteen, jos muistaa

En tykkää tiiviistä makaronilaatikosta, joten nestettä saa olla aika runsaasti.

En tiedä, onko tuo siis edes makaronilaatikko vai jonkunlainen makaronipaistos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

No vastaa sitten oma vastauksesi seuraavaksi. Kerro konkreettisesti, miten opetetaan lapsi syömään jotqin asiaa, jota hän ei halua maistaa, tai jos maistaakin, inhoaa makua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Mä ymmärsin ton niin, että kummeilla ei kehdannut alkaa rissaamaan, vaan maistoi ja tykkäsikin. Ehkä ymmärrän näin sen vuoksi, että näin mulle on muutamalle ruualle käynyt. Siis en ole kehdannut alkaa ronkkimaan ja havaitsin, että tämähän on ihan hyvää.

Aikuisenakin kesti vähän ennen kuin ymmärsi, että oikeasti paletti on muuttunut ja nykyään voi pitää asioista, joista ennen ei. Viimeisin tämmöinen oli selleri: hyi ei ikinä, mutta nykyään laitan tuoreena salaattiin.

Vielä kun kestäisi kokeilla, toimiiko ruusukaaliin. Mutta ei kai tämä niin pitkälle voi mennä?!

No, sitten se ei ollut vastaus kysymykseeni! Kysymys oli se, miten konkreettisesti opetetaan lasta syömään ruokaa, jota tämä ei suostu maistamaan. Tai jos maistaa, ei tykkää, ja kieltäytyy seuraavalla kerralla, kun se oli niin pahaa. Tahdon ihan konkreettisia vastauksia kysymykseeni.

Mä en tiedä, mutta epäilen, että esimerkillä. Eli lapsi näkee jo hyvin pienestä, että kaikenlaista erilaista on tarjolla ja että vanhemmatkin maistaa ruokia, joita ei aiemmin ole syöty. Esimerkiksi itselläni äiti oli aika kokeilevaista sorttia oleva kokki, tarjolla oli välillä vähän...noh sanotaan että ei hän aina onnistunut. Silloin saattoi mennä nauruksi ja tilattiin pitsat tai syötiin jotain pakkasesta. 

Mutta yleisesti ottaen ruoka oli hyvää ja vaihtelevaa, välillä oli jonkun perheenjäsenen lempiruokaa, mistä kaikki ei nyt niin tykkää, mutta syö silti, välillä taas mentiin hyvin tavallisilla, varmoilla vaihtoehdoilla.

Ehkä siis se vanhempien asenne, että ei ruoka ole niin vakava juttu ainakin mua auttoi. Toki silti jäi noi muutamia, mistä asenne oli en tykkää en syö, mutta kuten sanottua, niitäkin on tullut vuosien varrella tarkisteltua, ainakin, kun on joutunut vähän ahtaalle:-)

Nyt vastaan siihen mitä kysyttiin. Lapset olivat 2,5 kk vanhoja kun meillä siirryttiin kiinteeseen ruokaan, kaikkea maisteltiin pikkuhiljaa ja vähin erin. Ei ollut sellaista ruokaa joka olisi lapsia tökkinyt jollain tavalla. Vanhempi lapsi ei aluksi olisi halunnut perunaa, mutta kun huomasi että muutkin syövät niin alkoi perunakin maistua.

En ole ikinä tehnyt eri ruokia aikuisille ja lapsille siitä lähtien kun lapsi on täyttänyt vuoden. Lapset ovat syöneet ihan samaa kuin aikuiset. Ovat muuten nykyään aikuisina kaikkiruokaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Mä ymmärsin ton niin, että kummeilla ei kehdannut alkaa rissaamaan, vaan maistoi ja tykkäsikin. Ehkä ymmärrän näin sen vuoksi, että näin mulle on muutamalle ruualle käynyt. Siis en ole kehdannut alkaa ronkkimaan ja havaitsin, että tämähän on ihan hyvää.

Aikuisenakin kesti vähän ennen kuin ymmärsi, että oikeasti paletti on muuttunut ja nykyään voi pitää asioista, joista ennen ei. Viimeisin tämmöinen oli selleri: hyi ei ikinä, mutta nykyään laitan tuoreena salaattiin.

Vielä kun kestäisi kokeilla, toimiiko ruusukaaliin. Mutta ei kai tämä niin pitkälle voi mennä?!

No, sitten se ei ollut vastaus kysymykseeni! Kysymys oli se, miten konkreettisesti opetetaan lasta syömään ruokaa, jota tämä ei suostu maistamaan. Tai jos maistaa, ei tykkää, ja kieltäytyy seuraavalla kerralla, kun se oli niin pahaa. Tahdon ihan konkreettisia vastauksia kysymykseeni.

Mä en tiedä, mutta epäilen, että esimerkillä. Eli lapsi näkee jo hyvin pienestä, että kaikenlaista erilaista on tarjolla ja että vanhemmatkin maistaa ruokia, joita ei aiemmin ole syöty. Esimerkiksi itselläni äiti oli aika kokeilevaista sorttia oleva kokki, tarjolla oli välillä vähän...noh sanotaan että ei hän aina onnistunut. Silloin saattoi mennä nauruksi ja tilattiin pitsat tai syötiin jotain pakkasesta. 

Mutta yleisesti ottaen ruoka oli hyvää ja vaihtelevaa, välillä oli jonkun perheenjäsenen lempiruokaa, mistä kaikki ei nyt niin tykkää, mutta syö silti, välillä taas mentiin hyvin tavallisilla, varmoilla vaihtoehdoilla.

Ehkä siis se vanhempien asenne, että ei ruoka ole niin vakava juttu ainakin mua auttoi. Toki silti jäi noi muutamia, mistä asenne oli en tykkää en syö, mutta kuten sanottua, niitäkin on tullut vuosien varrella tarkisteltua, ainakin, kun on joutunut vähän ahtaalle:-)

Ei ole nyt kyse siitä, että lapsi ei söisi jotain vanhempien asenteen takia, vaan siitä, että hän ei pidä siitä koko makukategoriasta. Se maistuu hänestä pahalle.

Eivät lapset kasva sellaisiksi kuin kasvavat pelkästään siksi, että heidän vanhempansa toimivat niin/näin, vasn heillä on synnynn. ominaisuuksia. Jos meillä toinen haluaa maistaa kaikkea ja toinen ei, kumpi mielestäsi on oppinut vanhempien esimerkistä?

Vierailija kirjoitti:

Nyt vastaan siihen mitä kysyttiin. Lapset olivat 2,5 kk vanhoja kun meillä siirryttiin kiinteeseen ruokaan, kaikkea maisteltiin pikkuhiljaa ja vähin erin. Ei ollut sellaista ruokaa joka olisi lapsia tökkinyt jollain tavalla. Vanhempi lapsi ei aluksi olisi halunnut perunaa, mutta kun huomasi että muutkin syövät niin alkoi perunakin maistua.

Jatkan vielä (tässä ruuan laiton ohessa) että, olemme lasten isän kanssa olleet esimerkkinä lapsille kaikessa ruuassa. Mieheni on ollut metsästäjä, joten kaikki riistaruoka ja sen tuomat oheistuotteet ovat myös innostaneet lapsia myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

No vastaa sitten oma vastauksesi seuraavaksi. Kerro konkreettisesti, miten opetetaan lapsi syömään jotqin asiaa, jota hän ei halua maistaa, tai jos maistaakin, inhoaa makua.

Olen eri mutta eihän kukaan ole väittänytkään, että lapsi pitäisi saada syömään jotain, minkä makua inhoaa. 

On vaan sanottu, että jos pöydässä on monipuolisesti tarjolla tavallista ruokaa, kyllä siitä pitäisi jokaisen onnistua jotain syömään ilman, että erikseen joka päivä tehdään mieliruokia jokaiselle.

Eli ihan konkreettisesti: pidä huoli, että tarjoat joka päivä ihan tavallisia aineksia, kuten juureksia, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, lihaa (jos teillä sitä syödään), tai kanaa tai kalaa. 

Jos lapsesi inhoaa noita kaikkia tai ei halua maistaa niistä mitään, teillä on joko lapsella joku vakava fyysinen sairaus tai vallankäytön ongelma.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tehnyt eri ruokia aikuisille ja lapsille siitä lähtien kun lapsi on täyttänyt vuoden. Lapset ovat syöneet ihan samaa kuin aikuiset. Ovat muuten nykyään aikuisina kaikkiruokaisia.

Täällä yksi ihminen sanoi, että hänkään ei tee eri ruokia, mutta sitten paljastui, että hän jättää listalta ne ruoka-aineet, jotka lapsille ei maistu, kokonaan pois.

Teitkö paljonkin voimakkaita chiliruokia taaperoaikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Mä ymmärsin ton niin, että kummeilla ei kehdannut alkaa rissaamaan, vaan maistoi ja tykkäsikin. Ehkä ymmärrän näin sen vuoksi, että näin mulle on muutamalle ruualle käynyt. Siis en ole kehdannut alkaa ronkkimaan ja havaitsin, että tämähän on ihan hyvää.

Aikuisenakin kesti vähän ennen kuin ymmärsi, että oikeasti paletti on muuttunut ja nykyään voi pitää asioista, joista ennen ei. Viimeisin tämmöinen oli selleri: hyi ei ikinä, mutta nykyään laitan tuoreena salaattiin.

Vielä kun kestäisi kokeilla, toimiiko ruusukaaliin. Mutta ei kai tämä niin pitkälle voi mennä?!

No, sitten se ei ollut vastaus kysymykseeni! Kysymys oli se, miten konkreettisesti opetetaan lasta syömään ruokaa, jota tämä ei suostu maistamaan. Tai jos maistaa, ei tykkää, ja kieltäytyy seuraavalla kerralla, kun se oli niin pahaa. Tahdon ihan konkreettisia vastauksia kysymykseeni.

Mä en tiedä, mutta epäilen, että esimerkillä. Eli lapsi näkee jo hyvin pienestä, että kaikenlaista erilaista on tarjolla ja että vanhemmatkin maistaa ruokia, joita ei aiemmin ole syöty. Esimerkiksi itselläni äiti oli aika kokeilevaista sorttia oleva kokki, tarjolla oli välillä vähän...noh sanotaan että ei hän aina onnistunut. Silloin saattoi mennä nauruksi ja tilattiin pitsat tai syötiin jotain pakkasesta. 

Mutta yleisesti ottaen ruoka oli hyvää ja vaihtelevaa, välillä oli jonkun perheenjäsenen lempiruokaa, mistä kaikki ei nyt niin tykkää, mutta syö silti, välillä taas mentiin hyvin tavallisilla, varmoilla vaihtoehdoilla.

Ehkä siis se vanhempien asenne, että ei ruoka ole niin vakava juttu ainakin mua auttoi. Toki silti jäi noi muutamia, mistä asenne oli en tykkää en syö, mutta kuten sanottua, niitäkin on tullut vuosien varrella tarkisteltua, ainakin, kun on joutunut vähän ahtaalle:-)

Ei ole nyt kyse siitä, että lapsi ei söisi jotain vanhempien asenteen takia, vaan siitä, että hän ei pidä siitä koko makukategoriasta. Se maistuu hänestä pahalle.

Eivät lapset kasva sellaisiksi kuin kasvavat pelkästään siksi, että heidän vanhempansa toimivat niin/näin, vasn heillä on synnynn. ominaisuuksia. Jos meillä toinen haluaa maistaa kaikkea ja toinen ei, kumpi mielestäsi on oppinut vanhempien esimerkistä?

No eihän toki lapsen makumaailmalle mitään voi, sehän on selvä. Ikävä juttu jos on varsinkin paljon sellaisia makuja joista lapsi ei tykkää. Hankaloittaa kyllä ruuanlaittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

No vastaa sitten oma vastauksesi seuraavaksi. Kerro konkreettisesti, miten opetetaan lapsi syömään jotqin asiaa, jota hän ei halua maistaa, tai jos maistaakin, inhoaa makua.

Olen eri mutta eihän kukaan ole väittänytkään, että lapsi pitäisi saada syömään jotain, minkä makua inhoaa. 

On vaan sanottu, että jos pöydässä on monipuolisesti tarjolla tavallista ruokaa, kyllä siitä pitäisi jokaisen onnistua jotain syömään ilman, että erikseen joka päivä tehdään mieliruokia jokaiselle.

Eli ihan konkreettisesti: pidä huoli, että tarjoat joka päivä ihan tavallisia aineksia, kuten juureksia, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, lihaa (jos teillä sitä syödään), tai kanaa tai kalaa. 

Jos lapsesi inhoaa noita kaikkia tai ei halua maistaa niistä mitään, teillä on joko lapsella joku vakava fyysinen sairaus tai vallankäytön ongelma.

En ole sanonut, että teen jokaisen mieliruokia joka päivä, vaan että jos on jonkun inhokkia, teen hänelle eri ruuan.

En tarvitse neuvoja ruuanlaittoon. Lapseni syövät hyvin ja esim. lähes kaikki kasvikset maistuvat heille. Kuitenkin molemmilla on inhokkinsa, esim. tällä nirsommalla hapanmaitotuotteet. Molemmat lapseni ovat aina saaneet päivähoidosta ja koulusta palautetta, että syövät hyvin, kasvikset maistuvat ja syövät kunnon annokset.

Se kirjoittaja, jolta kommentin pyysin, oli sitä mieltä, että lapsen voi opettaa pitämään ihan kaikesta. Minä kysyn, miten konkreettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Mä ymmärsin ton niin, että kummeilla ei kehdannut alkaa rissaamaan, vaan maistoi ja tykkäsikin. Ehkä ymmärrän näin sen vuoksi, että näin mulle on muutamalle ruualle käynyt. Siis en ole kehdannut alkaa ronkkimaan ja havaitsin, että tämähän on ihan hyvää.

Aikuisenakin kesti vähän ennen kuin ymmärsi, että oikeasti paletti on muuttunut ja nykyään voi pitää asioista, joista ennen ei. Viimeisin tämmöinen oli selleri: hyi ei ikinä, mutta nykyään laitan tuoreena salaattiin.

Vielä kun kestäisi kokeilla, toimiiko ruusukaaliin. Mutta ei kai tämä niin pitkälle voi mennä?!

No, sitten se ei ollut vastaus kysymykseeni! Kysymys oli se, miten konkreettisesti opetetaan lasta syömään ruokaa, jota tämä ei suostu maistamaan. Tai jos maistaa, ei tykkää, ja kieltäytyy seuraavalla kerralla, kun se oli niin pahaa. Tahdon ihan konkreettisia vastauksia kysymykseeni.

Mä en tiedä, mutta epäilen, että esimerkillä. Eli lapsi näkee jo hyvin pienestä, että kaikenlaista erilaista on tarjolla ja että vanhemmatkin maistaa ruokia, joita ei aiemmin ole syöty. Esimerkiksi itselläni äiti oli aika kokeilevaista sorttia oleva kokki, tarjolla oli välillä vähän...noh sanotaan että ei hän aina onnistunut. Silloin saattoi mennä nauruksi ja tilattiin pitsat tai syötiin jotain pakkasesta. 

Mutta yleisesti ottaen ruoka oli hyvää ja vaihtelevaa, välillä oli jonkun perheenjäsenen lempiruokaa, mistä kaikki ei nyt niin tykkää, mutta syö silti, välillä taas mentiin hyvin tavallisilla, varmoilla vaihtoehdoilla.

Ehkä siis se vanhempien asenne, että ei ruoka ole niin vakava juttu ainakin mua auttoi. Toki silti jäi noi muutamia, mistä asenne oli en tykkää en syö, mutta kuten sanottua, niitäkin on tullut vuosien varrella tarkisteltua, ainakin, kun on joutunut vähän ahtaalle:-)

Ei ole nyt kyse siitä, että lapsi ei söisi jotain vanhempien asenteen takia, vaan siitä, että hän ei pidä siitä koko makukategoriasta. Se maistuu hänestä pahalle.

Eivät lapset kasva sellaisiksi kuin kasvavat pelkästään siksi, että heidän vanhempansa toimivat niin/näin, vasn heillä on synnynn. ominaisuuksia. Jos meillä toinen haluaa maistaa kaikkea ja toinen ei, kumpi mielestäsi on oppinut vanhempien esimerkistä?

Kerro sinä, mikä se konkreettinen ongelma on, johon vänkäät aggressiivisen oloisesti vastausta? Sekö, että toinen lapsistasi on nirso?

Jos on, niin sitten on. Syököön silti sitä, mitä on tarjolla. Ottakoon enemmän sitä ruokaa, mitä suostuu syömään. Kai teillä pöydässä on aina useampaa asiaa, eikä vain yksi kulho? Mutta se, että ruokaa aletaan valmistamaan nirsolle erikseen, ei auta nirsoilijaakaan yhtään. 

Yleensä nirsoilu on myös vaihe ja menee aikanaan ohi, paletti vahvistuu vähä vähältä, kun lapsi itse oppii huomaamaan, mistä jää paitsi, kun ei suostu edes maistamaan.

Vanhempien esimerkki on tässä kyllä erittäin tärkeä, ts. annetaanko se malli, että tässä on tarjolla syötävä ruoka, vaiko että senkun pysyt vaan kolmen ruoka-aineen varassa ja niitä sulle valmistetaan erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Mä ymmärsin ton niin, että kummeilla ei kehdannut alkaa rissaamaan, vaan maistoi ja tykkäsikin. Ehkä ymmärrän näin sen vuoksi, että näin mulle on muutamalle ruualle käynyt. Siis en ole kehdannut alkaa ronkkimaan ja havaitsin, että tämähän on ihan hyvää.

Aikuisenakin kesti vähän ennen kuin ymmärsi, että oikeasti paletti on muuttunut ja nykyään voi pitää asioista, joista ennen ei. Viimeisin tämmöinen oli selleri: hyi ei ikinä, mutta nykyään laitan tuoreena salaattiin.

Vielä kun kestäisi kokeilla, toimiiko ruusukaaliin. Mutta ei kai tämä niin pitkälle voi mennä?!

No, sitten se ei ollut vastaus kysymykseeni! Kysymys oli se, miten konkreettisesti opetetaan lasta syömään ruokaa, jota tämä ei suostu maistamaan. Tai jos maistaa, ei tykkää, ja kieltäytyy seuraavalla kerralla, kun se oli niin pahaa. Tahdon ihan konkreettisia vastauksia kysymykseeni.

Mä en tiedä, mutta epäilen, että esimerkillä. Eli lapsi näkee jo hyvin pienestä, että kaikenlaista erilaista on tarjolla ja että vanhemmatkin maistaa ruokia, joita ei aiemmin ole syöty. Esimerkiksi itselläni äiti oli aika kokeilevaista sorttia oleva kokki, tarjolla oli välillä vähän...noh sanotaan että ei hän aina onnistunut. Silloin saattoi mennä nauruksi ja tilattiin pitsat tai syötiin jotain pakkasesta. 

Mutta yleisesti ottaen ruoka oli hyvää ja vaihtelevaa, välillä oli jonkun perheenjäsenen lempiruokaa, mistä kaikki ei nyt niin tykkää, mutta syö silti, välillä taas mentiin hyvin tavallisilla, varmoilla vaihtoehdoilla.

Ehkä siis se vanhempien asenne, että ei ruoka ole niin vakava juttu ainakin mua auttoi. Toki silti jäi noi muutamia, mistä asenne oli en tykkää en syö, mutta kuten sanottua, niitäkin on tullut vuosien varrella tarkisteltua, ainakin, kun on joutunut vähän ahtaalle:-)

Ei ole nyt kyse siitä, että lapsi ei söisi jotain vanhempien asenteen takia, vaan siitä, että hän ei pidä siitä koko makukategoriasta. Se maistuu hänestä pahalle.

Eivät lapset kasva sellaisiksi kuin kasvavat pelkästään siksi, että heidän vanhempansa toimivat niin/näin, vasn heillä on synnynn. ominaisuuksia. Jos meillä toinen haluaa maistaa kaikkea ja toinen ei, kumpi mielestäsi on oppinut vanhempien esimerkistä?

No eihän toki lapsen makumaailmalle mitään voi, sehän on selvä. Ikävä juttu jos on varsinkin paljon sellaisia makuja joista lapsi ei tykkää. Hankaloittaa kyllä ruuanlaittoa.

Niin, ei minustakaan voi. Se on toki asia, joka useimmilla muuttuu kasvaessa. Se on yksi erittäin painava syy, miksi numeroa ei kannata tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole erikseen aikuisten ja lasten ruokia, koti ei ole mikään ravintola.

Eikä meillä. Kaikki syövät samaa ruokaa, erikseen ei tehdä kenellekkään. Jos lapsille ei sillä kertaa ruoka maistu, niin ihan varmasti maistuu seuraavalla kerralla. Meillä helpottaa se, ettei ole kenelläkään allergioita.

Jos joku lapsi inhoaa vaikkapa jotain ruoka-ainetta, etkö huomioi tätä? Mun molemmilla lapsilla on omat inhokkinsa. En velvoita heitä syömään ruokia, jotka sisältävät näitä ainesosia. En itsekään syö väkisin ruokaa, jota inhoan, enkä velvoita muitakaan aikuisia näin tekemään.

Ollaan opetettu lapset pienestä pitäen syömään monipuolisesti. Jos olisin kaikkien "toiveet" aina huomioinut, niin saisin joka päivä laittaa viisi eri ruokaa. Ainut mitä lapset eivät syö on ryynimakkarat. Ruuasta ei ole meillä tehty ongelmaa.

Minä en usko tuohon lainkaan, että lapsi voi opettamalla oppia pitämään kaikesta. Jos voi, miten se opetus käytännössä mielestäsi tapahtuu? Siis ihan konkreettisesti? Pakotat maistamaan, vaikka lapsi ei halua, vai miten? Ja jos voi opettaa pienestä pitäen syömään monipuolisesti, miten ne ryynimakkarat eivät nyt maistu? Ja onko todella niin, että mikä tahansa ruoka käy, mutta eivät juuri nuo ryynimakkarat? Tarkoitatko nyt oikeasti ihan kaikkia ruokia, mitä on olemassa? 

Mulla on ruuan suhteen kaksi erilaista lasta. Jos vaikka puhutaan jostain ruuasta, hän kysyy, saako joskus maistaa. On tosi kiinnostunut kokeilemaan eri makuja ja maistelemaan ruokia. Silti hänelläkin on omat rajoitteensa, vaikkapa nyt ne sienet, jotka mainitsin edellä. Riisipuuroa ja risottoakin hän inhoaa, mutta suostuu syömään edellä mainittua koulussa, koska muuta ei ole. Kotona en pakota.

Toinen taas on ennakkoluuloinen. Minusta hän kyllä syö monipuolisesti ja hyvin, mutta on kategorioita, joihin hän ei koske, esim. hapanmaitotuotteet. Happamat maut ovat selvästi hänelle ongelma. Mä nimenomaan en halua tehdä ruuasta ongelmaa, kuten sanoit itsekin, eli en halua pakottaa maistamaan. Olen kokeillut joskus. Jos hän ei halua maistaa jotain, hän ei maista. Miten yleisön mielestä pitäisi toimia tässä tilanteessa? Puristaa suu auki ja työntää ruoka sinne väkisin? Eikö tämä olisi juuri numeron tekemistä ruuasta?

Siitä huolimatta, että hän on ennakkoluuloinen ruuan suhteen, monet sellaiset asiat maistuvat, joita joku voisi pitää erikoisena. Sienet, mätitahna, erilaiset kalat monipuolisesti. Hän on myös ihan itse halunnut välillä maistaa sellaisia ruokia, joita on aiemmin inhonnut. Se on hienoa. Joistain ruuista ollaan sovittu, että hän maistaa niitä vaikkapa kerran vuodessa. Joitain ei suostu maistamaan ollenkaan. 

Ei meillä ole pakotettu ketään yhtään mihinkään. Kuten sanoin, ruoka ja syöminen ei ole koskaan ollut ongelma meillä. Tehdään ruokaa ja leivotaan yhdessä, kokeillaan uusia makuja ja jos joku maku ei miellytä niin se jätetään pois. Meillä syödään tavallista kotiruokaa ilman kikkailuja, ja kuten sanoin...meillä ei ole allergioita, joten ruuan laittaminen on sinänsäkkin ollut helppoa. Lapset innostuu monestakin ruokaan liittyvästä asiasta kun saavat olla siinä mukana.

Niin, eli ehkei voi sanoa, että olette opettaneet, vaan että lapsenne ovat sellaisia, joilla ei ole ongelmia mskujen kanssa. Etkä ehkäpä voi sanoa sitäkään, että kaikki ruuat maistuvat, jos kuitenkaan ihan kaikkea ei ole kokeiltu.

Minä haluan toimia juuri niin, että ruuasta ei tehdä numeroa, ja siksi kokkaan eri ruokia, kun ruuaksi on jonkun inhokkia. Sellaista tilannetta ei ole ollut, että pitäisi laittaa viittä eri ruokaa, kuten yllä kirjoitit.

Ole tyutyväinen, että lapsesi syövät hyvin, mutta älä sano, että olet opettanut heidät siihen. "Opettaa" voi vain, jos lapsi on vastaanottavainen. Jos sinulla on lapsi, joka ei yksinlertaisesti suostu syömään jotain, miten voit opettaa pitämään siitä?

Kiitos kommentistasi. Ja sen voin kyllä sanoa että, lapsille voi opettaa mitää vaan jos itsekkin on ennakkoluuloton. Ehkä on käynyt hyvä säkä "makujen" kanssa ja myös lasten kanssa. Enkä väittänytkään että meillä olisi kaikkia maailman makuja maisteltu. Tavallista koriruokaa meillä tehdään ja syödään, mutta monipuolisesti.

Okei, no voisitko kertoa minulle sitten konkreettisesti, miten se opettaminen tapahtuu, jos lapsi ei suostu maistamaan? Ihan nyt vaihe vaiheelta. Jos on ruoka, jota lapselle tarjoat, mutta hän kieltäytyy aina maistamasta, mitä teet?

Ennemmin tai myöhemmin maistaa. Itse istuin aikanaan kummivanhemmilla pöydässä, kunnes maistoin.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että syömisestä ja ruokailusta ei tehdä numeroa? Minusta tuo on aikamoista numeron tekemistä.

Moniko ihminen muistaa hyvällä sitä, että on pitänyt istua tuntikaupalla pöydässä? Avasiko se makunautintojen maailman?

Tuo pakolla istuttaminen ei ollut vastaus minulta.

No vastaa sitten oma vastauksesi seuraavaksi. Kerro konkreettisesti, miten opetetaan lapsi syömään jotqin asiaa, jota hän ei halua maistaa, tai jos maistaakin, inhoaa makua.

Olen eri mutta eihän kukaan ole väittänytkään, että lapsi pitäisi saada syömään jotain, minkä makua inhoaa. 

On vaan sanottu, että jos pöydässä on monipuolisesti tarjolla tavallista ruokaa, kyllä siitä pitäisi jokaisen onnistua jotain syömään ilman, että erikseen joka päivä tehdään mieliruokia jokaiselle.

Eli ihan konkreettisesti: pidä huoli, että tarjoat joka päivä ihan tavallisia aineksia, kuten juureksia, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, lihaa (jos teillä sitä syödään), tai kanaa tai kalaa. 

Jos lapsesi inhoaa noita kaikkia tai ei halua maistaa niistä mitään, teillä on joko lapsella joku vakava fyysinen sairaus tai vallankäytön ongelma.

En ole sanonut, että teen jokaisen mieliruokia joka päivä, vaan että jos on jonkun inhokkia, teen hänelle eri ruuan.

En tarvitse neuvoja ruuanlaittoon. Lapseni syövät hyvin ja esim. lähes kaikki kasvikset maistuvat heille. Kuitenkin molemmilla on inhokkinsa, esim. tällä nirsommalla hapanmaitotuotteet. Molemmat lapseni ovat aina saaneet päivähoidosta ja koulusta palautetta, että syövät hyvin, kasvikset maistuvat ja syövät kunnon annokset.

Se kirjoittaja, jolta kommentin pyysin, oli sitä mieltä, että lapsen voi opettaa pitämään ihan kaikesta. Minä kysyn, miten konkreettisesti.

Siis onko teillä päiviä, jolloin ruokana on vain hapanmaitotuotteita? Meillä on tapana, että sitä ruokaa on, mitä on, jos vaikka 4 tykkää jostain ja yksi ei, niin tämä yksi menee sen ruokailun pelkillä kasviksilla tms. Eli vaikkapa kalapäivänä on kalaa, juurespaistos, salaattia. En ala vääntämään jauhelihapihvejä yhdelle, vaan hän joutuu tyytymään juurespaistokseen ja salaattiin. Tosin yleensä ottaa myös pienen palan kalaa ja näemmä onkin oppinut syömään enemmän. Pakko ei ole, mutta maku maistelemalla ja tottumalla muuttuukin.

On totta, että yksi ruoka kalapäivänä on yhdelle kevyempi, mutta eihän se ole päivän ainut ruoka. Allergiat olisi aivan eri asia tietenkin, mutta 5 henkisessä perheessä en ala yhden mieltyksen mukaan tekemään joka aterialle useita vaihtoehtoja, koska todellakin saisin tehdä niitä sitten 3 erilaista, sillä millä perustelisin, että vain yhdelle tehdään?