Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuushoitojen seuraus: miehen vanhemmat eivät halua olla isovanhempia!
01.07.2015 |
Mieheni on rumasti ilmaistuna tuhkamuna ja olen tullut raskaaksi lahjoitetuilla siittiöillä. Mieheni on halunnut aina isäksi ja nyt tämä haave viimein toteutumassa! Kerroimme tuleville isovanhemmille klinikkakäynneistämme nyt kun olen jo vähän pidemmällä raskaana, mutta miehen vanhemmat kehtasivat haukkua minut ensin pettäjäksi ja sitten ilmoittaa, etteivät he aio olla lapselle isovanhempia, koska eivät ole sitä biologisesti.
Ajatuksia, tämä ihan ok mielestänne??
Kommentit (29)
Jos omalle kohdalleni osuisi tuonlaisia idiootteja, suuttuisin ihan helvetisti!
Ärsyynnyn jo siitä, kun joskus oma adoptio-taustani tulee puheenaiheeksi (olen Aasiasta adoptoitu, että siis ihan jo kaukaa näkee, etteivät vanhempani ole biologisia vanhempiani) ja joku urpo kysyy, haluaisinko tavata "oikeat vanhempani"!!! Siis voi vittu, oikeat vanhempani ovat ne, jotka ovat minut kasvattaneet ja hoitaneet lapsesta saakka. Eivät ne, jotka ovat tyyliin kerran panneet ja heittäneet minut jonnekin bambuista rakennettuun lastenkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pitkä taival hoitojen kanssa takana. Kaikki läheiset tietävät hoidoista. Se on ollut helpottavaa. Perhejuhlat ja hormoonitööttä on hankalayhdistelmä. Itselleni helpompaa oli kertoa mistä väsymykseni, ruokahaluttomuuteni/herkkyyteni jne. johtuu. Kukaan ei ole sanonut pahaa sanaa. Ei ystävistä eikä perheestä. Tukea olen saanut vallan paljon. Paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. Avoimuudella ja oman haavoittuvuuteni esiintuomisella olen saanut paljon enemmän kuin hiljenemisellä. Tällä en tarkoita sitä, että minun/meidän lapsettomuushoidoista pitäisi tehdä kaiken keskipiste. Mieluummin ei. En halua puhua siitä paljon. Se, että toiset tietävät riittää. Ja se, että huonon olon yllättäessä voin sanoa vain "hoidot" ja se riittää. Toivon todella, että aloittajan tilanne selviää. Teistä tulee vanhempia, pitkän tien kautta. Olette halunneet, toivoneet, kipuilleet asian kanssa. Koettakaa löytää se ilo siitä, että se onni on teillä kohta sylissä. Ajan kanssa isovanhempienkin ajatus voi muuttua - toivottavasti
Todella kurja tilanne. Ottaisin ensin etäisyyttä miehen vanhempiin muutamaksi kuukaudeksi ainakin ja sitten ehkä avaisin keskustelun uudestaan varovasti. Olisiko miehen vanhemmilla yhtään oman ikäisiään tuttavia, jotka olisivat isovanhempia adoptiolapsille? Tai jotain luottohenkilöä teidän ja isovanhempien välillä ( kummitätiä/kummivanhempia/ tätejä/setiä tms) jotka voisivat ottaa asian puheeksi kummankin osapuolen kanssa ja vedota esim. juuri siihen että suhtautuvaisitko tulevat isovanhemmat myös adoptiolapsiin samalla lailla ? Aika järkyttävää jos vielä löytyy ihmisiä, joille biologinen vanhemmuus/isovanhemmuus on ainoa mahdollinen tapa olla; maailma ei koskaan ole ollut niin mustavalkoinen - esin. sodanjälkeisessä Suomessa oli paljon sotaorpoja ja puoliorpoja, jotka silti saivat vanhemmat joko adoption tai uuden avioliiton myötä. Toivottavasti isovanhemmat tulisivat järkiinsä ja pyytäisivät teiltä anteeksi.
Mutta teidän kannattaa myös varautua siihen ettei isovanhempien kanta muutu ja sitten jouduttu elämään ilman toisia isovanhempia. Miehellesi varmaan vielä vaikeampi tilanne, keskustelkaa ja puhukaan paljon vaikka ammattiauttajien kanssa miten tilanteessa kannattaa edetä ja miten aikanaan selitätte isovanhempien poissaolon lapselle.
Kusipäistä käytöstä, rumasti sanottuna.
Omat appivanhempani toimivat aikoinaan hieman samalla tavalla. Meilläkin on lapsettomuustaustaa ja useita keskenmenoja takana. Anoppi muisti aina silloin tällöin sanoa miten heidän suvussa ei kellään ole ollut ongelmia lastensaannissa. Kun lopulta odotin esikoista yli puolen välin, appiukko oli kysynyt mieheltäni onko mies varmasti isä! Appiukon mielestä oli outoa, että yhtäkkiä kaikki sujuukin hyvin!
Nykyään lapset ovat niin mummun ja vaarin kultia, mutta kyllä minua edelleen suututtaa, jos ajattelen noita vihjailuja.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:34"]
On ihan OK, koska ei kukaan järkevä ihminen mene tuossa vaiheessa isovanhemmille asiasta kertomaan. Miehesi kokee olevansa isä, joten miksi ihmeessä pitää asia ottaa esille muiden kanssa?
[/quote]
No emme me kaikelle kansalle asiaa huutele, mutta miehen vanhemmat nyt sattumat tietämään siitä, ettei hän voi saada biologisia lapsia. T: ap
[/quote]
No niin, tämä paljasti jutun provoksi. Jos vanhemmat tietävät lapsensa olevan lisääntymiskyvytön, mutta tietävät tämän haluavan lapsia, niin silloin he iloitsevat siitä, että perheeseen on tulossa lapsia luovutettujen siittiöiden avulla. Jos he eivät tiedä lapsettomuusongelmasta, he voivat aluksi hämmästyä ja loukkaantua, mutta eivät silloin, jos asia jo tiedossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se tavallaan heidän päätös ja ymmärrän myös kertomisen, kun kerran muutenkin tietävät ettei mies voi saada lapsia. Mutta tuollainen käytös kuitenkin on todella tökeröä niin teitä kuin tulevaa lastakin kohtaan. Voisivat miettiä lapsen kantilta, että mitäs kun mummu ja pappa tuleekin kylään (poikaansa katsomaan) mutta eivät oikeasti pidäkään itseään isovanhempina. Kun lapsi kasvaa niin onhan silloin asia tietysti helpompi hänelle selittää
Tarkkaan ottaenhan miehen vanhempen haluttomuus olla isovanhempia ei ole lapsettomuushoitojen vaan miehen hedelmättömyyden seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:34"]
On ihan OK, koska ei kukaan järkevä ihminen mene tuossa vaiheessa isovanhemmille asiasta kertomaan. Miehesi kokee olevansa isä, joten miksi ihmeessä pitää asia ottaa esille muiden kanssa?
[/quote]
No emme me kaikelle kansalle asiaa huutele, mutta miehen vanhemmat nyt sattumat tietämään siitä, ettei hän voi saada biologisia lapsia. T: ap
[/quote]
No niin, tämä paljasti jutun provoksi. Jos vanhemmat tietävät lapsensa olevan lisääntymiskyvytön, mutta tietävät tämän haluavan lapsia, niin silloin he iloitsevat siitä, että perheeseen on tulossa lapsia luovutettujen siittiöiden avulla. Jos he eivät tiedä lapsettomuusongelmasta, he voivat aluksi hämmästyä ja loukkaantua, mutta eivät silloin, jos asia jo tiedossa!
[/quote]
Tullut sinulle mieleen, että kaikkea ei jaeta vanhempien kanssa??
En itse voi saada (biologisia) lapsia, tämä selvisi 16-vuotiaana kun ei kuukautisia koskaan kuulunut ja asiaa lähdettiin selvittämään.
En silti ole koskaan puhunut vanhemmille, kuinka kovasti oikeasti tahtoisin lapsia. Silloin 16-vuotiaana sanoin asiasta järkyttyneille porukoille vaan, että "no ei haittaa, enpä ois lapsia halunnutkaan" mutta kyllä mua jo silloin asia harmitti...
Minun mielestäni loukkaavaa ja tökeröä käytöstä. Toki heillä on oikeus omaan mielipiteeseen mutta en pysty ymmärtämään tuollaista laisinkaan.