No niin. Mies meni pyykkäämään mun 200€ villaneuleen 60 asteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kun muutin mieheni kanssa yhteen, sain mummoltani kalliin merkin ihanat, pehmoiset vaaleanpunaiset käsipyyheet. 

Pesen normaalisti pyyhkeet 60 asteessa. Kyseiset pyyhkeet oli vaalean pyykin joukossa kun mies heitti sinne kasa kaupalla mustia vaatteita ja pisti koneen 90 asteeseen (en koskaan pese mitään noin kuumalla. Paitsi tyhjää konetta kun puhdistan sen)

Sieltä sitten tuli harmaat, kutistuneet, koppuraiset käsipyyhkeet. Pakko myöntää, että itkin. Miestä ei kiinnostanut tippakaan, oli just asenteella että "tarviiko tommosia olla mitä ei voi pestä?!" 

Edelleen harmittaa.

Koen että hän tuhosi ne tahallaan, koska en voi uskoa, että kukaan aikuinen on noin T Y H M Ä. Tietenkään ei suostunut ostamaan uusia.

Oppia ikä kaikki. Miehelle käsipyyhe = kahden euron rätti tokmannilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun muutin mieheni kanssa yhteen, sain mummoltani kalliin merkin ihanat, pehmoiset vaaleanpunaiset käsipyyheet. 

Pesen normaalisti pyyhkeet 60 asteessa. Kyseiset pyyhkeet oli vaalean pyykin joukossa kun mies heitti sinne kasa kaupalla mustia vaatteita ja pisti koneen 90 asteeseen (en koskaan pese mitään noin kuumalla. Paitsi tyhjää konetta kun puhdistan sen)

Sieltä sitten tuli harmaat, kutistuneet, koppuraiset käsipyyhkeet. Pakko myöntää, että itkin. Miestä ei kiinnostanut tippakaan, oli just asenteella että "tarviiko tommosia olla mitä ei voi pestä?!" 

Edelleen harmittaa.

Koen että hän tuhosi ne tahallaan, koska en voi uskoa, että kukaan aikuinen on noin T Y H M Ä. Tietenkään ei suostunut ostamaan uusia.

Oppia ikä kaikki. Miehelle käsipyyhe = kahden euron rätti tokmannilta. 

Joo. Ei oo enää kalliita pyyheitä hankittu. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyykinpesu ja lajittelu opetetaan kotitaloustunneilla. Jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi kyllä hallita perusteet ja tietää että esim. villaa ei pestä 60 asteessa. Tunneilla käytiin läpi myös se, että vaatteissa on lappu, josta näkee pesuohjeet. On aika surkeaa, jos joku ei tämän vertaa ole koulussa oppinut. Herää kysymys, että onko ihan normaaleilla älynlahjoilla varustettu yksilö ja miten muuten elämänhallinta on kunnossa, jos ei ymmärrä miten vaatteita pestään. 

Aika hyvinhän taitaa asiat olla... Jos isoin ongelma on 1 kutistunu villapaita... :-) Miten kuvittelette että pärjäätte ihan oikeiden vastoinkäymisten kans jos 1 ainoa villapaita laittaa jo "itkun kurkkuun"

Olen eri, mutta miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku rikkoisi jotain sinulle tärkeää ja vain vähättelisi asiaa? 200 euroa on suurehko summa kuitenkin ja oikein huollettuna tuollainen neule voi olla lähes ikuinen. Silläkin on vaikutusta, että onko kyseessä yksittäistapaus vai tapahtuuko vastaavaa toistuvasti.

Elämässä joutuu tekemään sellaistakin mikä ei niin kiinnosta, kuten vaatehuolto. Suotavaa olisi myös, että koko perhe ottaa vastuuta näistä suhteellisen yksinkertaisista ja opittavissa olevista kotitöistä. Kotityöt eivät saa kuormittaa vain yhtä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän turhan selvä täky.

Kun oliskin provo. Mutta ei. Niin ja oli vielä kuivausrumpuunkin laittanut. Itku ei ollut kaukana kun tajusin mitä sieltä ulos tuli kun tyhjensin.

En ole lukenut koko ketjua, joten anteeksi jos tämä on jo kysytty: onko kyseessä joku islantilainen käsinkudottu ulkoiluvillapaita?? Niiden hinnan näin olevan n 180€. En siis edes ole nähnyt missään kaupassa jossa itse kävisin , mitään tavallista, sisävillapaitaa että maksasi 200€?? Joo anteeksi että olen maalta ja en kuluta vaatteisiin ilmeisesti rahaa ollenkaan.

Talvitakki voisi, ehkä, maksaa 200€. Ehkä.

Nyt katselin yhtä pitkää takkia, ja se maksaa 100€, enkä oikeesti kuitenkaan tarvitse sitä niin jää ostamatta.

Samaa sanoi vaimo, kun peruutti autoni lamppupylvääseen: "en huomannut". 

Tästä syystä en pese vaimon vaatteita lainkaan. Omat ja lasten vaatteet hoidan.

Vierailija kirjoitti:

Kun muutin mieheni kanssa yhteen, sain mummoltani kalliin merkin ihanat, pehmoiset vaaleanpunaiset käsipyyheet. 

Pesen normaalisti pyyhkeet 60 asteessa. Kyseiset pyyhkeet oli vaalean pyykin joukossa kun mies heitti sinne kasa kaupalla mustia vaatteita ja pisti koneen 90 asteeseen (en koskaan pese mitään noin kuumalla. Paitsi tyhjää konetta kun puhdistan sen)

Sieltä sitten tuli harmaat, kutistuneet, koppuraiset käsipyyhkeet. Pakko myöntää, että itkin. Miestä ei kiinnostanut tippakaan, oli just asenteella että "tarviiko tommosia olla mitä ei voi pestä?!" 

Edelleen harmittaa.

Koen että hän tuhosi ne tahallaan, koska en voi uskoa, että kukaan aikuinen on noin T Y H M Ä. Tietenkään ei suostunut ostamaan uusia.

No on kyllä surkeat pyyhkeet jos ei 90 asteen ohjelmaa kestä. Itse pesen pyyhkeet ja petivaatteet välillä 90 asteessa ja hyvin ovat kestäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän turhan selvä täky.

Kun oliskin provo. Mutta ei. Niin ja oli vielä kuivausrumpuunkin laittanut. Itku ei ollut kaukana kun tajusin mitä sieltä ulos tuli kun tyhjensin.

En ole lukenut koko ketjua, joten anteeksi jos tämä on jo kysytty: onko kyseessä joku islantilainen käsinkudottu ulkoiluvillapaita?? Niiden hinnan näin olevan n 180€. En siis edes ole nähnyt missään kaupassa jossa itse kävisin , mitään tavallista, sisävillapaitaa että maksasi 200€?? Joo anteeksi että olen maalta ja en kuluta vaatteisiin ilmeisesti rahaa ollenkaan.

Talvitakki voisi, ehkä, maksaa 200€. Ehkä.

Nyt katselin yhtä pitkää takkia, ja se maksaa 100€, enkä oikeesti kuitenkaan tarvitse sitä niin jää ostamatta.

Mene nyt vaikka Zalandolle ja selaa sieltä neuleita. 

https://www.zalando.fi/naisten-neuleet-colleget/?price_from=200 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun muutin mieheni kanssa yhteen, sain mummoltani kalliin merkin ihanat, pehmoiset vaaleanpunaiset käsipyyheet. 

Pesen normaalisti pyyhkeet 60 asteessa. Kyseiset pyyhkeet oli vaalean pyykin joukossa kun mies heitti sinne kasa kaupalla mustia vaatteita ja pisti koneen 90 asteeseen (en koskaan pese mitään noin kuumalla. Paitsi tyhjää konetta kun puhdistan sen)

Sieltä sitten tuli harmaat, kutistuneet, koppuraiset käsipyyhkeet. Pakko myöntää, että itkin. Miestä ei kiinnostanut tippakaan, oli just asenteella että "tarviiko tommosia olla mitä ei voi pestä?!" 

Edelleen harmittaa.

Koen että hän tuhosi ne tahallaan, koska en voi uskoa, että kukaan aikuinen on noin T Y H M Ä. Tietenkään ei suostunut ostamaan uusia.

No on kyllä surkeat pyyhkeet jos ei 90 asteen ohjelmaa kestä. Itse pesen pyyhkeet ja petivaatteet välillä 90 asteessa ja hyvin ovat kestäneet.

pesulapussa luki 60C. Ei niitä vaatteita tarvitse keittää, pöpöt kuolee jo kuudessakympissä.

Hyh! 😬 toivottavasti mulle ei kävisi koskaan noin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset, jotka ei selviä yksinkertaisista kotitöistä, voi pärjätä työelämässä ?

Ihminen oppii tekemään asioita, joista on kiinnostunut.

Jos esim. pyykinpesu on tekijälleen ”ihan sama”, niin silloin pestään vuosikausia kaikki pyykit valkopesuaineella, laitetaan pesuaine huuhteluainelokeroon, pestään aina vain ja ylitäysiä koneellisia pelkässä 15 min pikapesussa ja ladotaan märät pyykit ryttyyn kuivamaan.

Työ voi hyvinkin olla vaativaa asiantuntijatyötä, pyykinpesu vain pakollinen paha.

Jep. Autonkin voi pestä santapaperilla, liat lähtee helposti pois.

Kyllähän villapaidankin voi pestä nuotiossa, ei varmasti näy lika kun on tarpeeksi kauan pesussa nyt kun idiooteiksi alettiin. Iteppähän ostelette vaatteita jotka vaativat erikoispesua kun normaalin pyykinpesuun kanssa ei saa pestä

Sääliksi käy teidänkin elämä jos villapaita on se ykkös prioriteetti, ja mies saa ostaa uuden? kyllä minä ainakin asun mieheni kanssa yhdessä ja ostamme kaiken tarvittavan yhteisillä rahoilla. Vahinkoja sattuu ja kaikki on niin kauan hyvin kun se minun vahinkojen tekijä on tekemässä niitä vahinkoja <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia minä hoidan pyykit meidän taloudessa.

Hahah myötistä😀 oot mennyt helppoon. Pitää tahallaan suhteen alkuvaiheessa pilata joku kolttu 90* niin ei tarvi enää itse pestä koskaan pyykkiä.

Vanha kikka👍

Me vanhat kotkat sektoroidaan kotityöt. Pesen pyykit, en siivoa, mies tekee sen vastineeksi pyykkihuollosta. Vielä vanhempi kikka. 🙂

Miehet tiskaa huonosti, pyykkää huonosti ja imuroi huonosti.

Täällä naiset ihmettelee miksi, vaikka syy on se, että miehet ei halua tehdä ikäviä töitä. Kun työn tekee surkeasti, nainen ottaa sen omaksi urakakseen.

Vierailija kirjoitti:

siniset kalsarit + vaaleanpunainen prinsessapaita = siniset kalsarit + harma paita + prinsessan itku

Nää on pahoja. Prinsessa paita + 60 asteen pesu = puhdas paita, jossa ei ole enää prinsessaa. Voi sitä hetkeä kun tämä käy ekan kerran ja kun totuus valkenee, että äiti ei nyt prinsessaa tai muuta paidan kuvaa saa takaisin, koska se on häipynyt pyykkiä pestessä pesuveden mukana. Helpommalla pääsee villapaita tapauksessa.

Miehet lukevat lukiossakin 10 kemian kurssia, mutta eivät tunnista aitoa villaa roskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän turhan selvä täky.

Kun oliskin provo. Mutta ei. Niin ja oli vielä kuivausrumpuunkin laittanut. Itku ei ollut kaukana kun tajusin mitä sieltä ulos tuli kun tyhjensin.

Se, jota asia häiritsee, pesee itse pyykit. Kaikki. Aina. Kokemus opettaa, ja jos/kun sattuu vahinko, syyllinen löytyy peilistä.

Mies ostanee kuitenkin uuden neuleen, toivottavasti?

Mulla on pyykkikoppa sellaisille vaatteille joita pesen vain minä. Ja katson etten vahingossakaan jätä herkkiä vaatteita mihinkään lojumaan mistä mies saattaisi ne napata pyykkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyykinpesu ja lajittelu opetetaan kotitaloustunneilla. Jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi kyllä hallita perusteet ja tietää että esim. villaa ei pestä 60 asteessa. Tunneilla käytiin läpi myös se, että vaatteissa on lappu, josta näkee pesuohjeet. On aika surkeaa, jos joku ei tämän vertaa ole koulussa oppinut. Herää kysymys, että onko ihan normaaleilla älynlahjoilla varustettu yksilö ja miten muuten elämänhallinta on kunnossa, jos ei ymmärrä miten vaatteita pestään. 

Aika hyvinhän taitaa asiat olla... Jos isoin ongelma on 1 kutistunu villapaita... :-) Miten kuvittelette että pärjäätte ihan oikeiden vastoinkäymisten kans jos 1 ainoa villapaita laittaa jo "itkun kurkkuun"

Olen eri, mutta miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku rikkoisi jotain sinulle tärkeää ja vain vähättelisi asiaa? 200 euroa on suurehko summa kuitenkin ja oikein huollettuna tuollainen neule voi olla lähes ikuinen. Silläkin on vaikutusta, että onko kyseessä yksittäistapaus vai tapahtuuko vastaavaa toistuvasti.

Elämässä joutuu tekemään sellaistakin mikä ei niin kiinnosta, kuten vaatehuolto. Suotavaa olisi myös, että koko perhe ottaa vastuuta näistä suhteellisen yksinkertaisista ja opittavissa olevista kotitöistä. Kotityöt eivät saa kuormittaa vain yhtä ihmistä.

En minä itkisi yhden villapaidan perään... Ja teen tasan puolet kotitöistä Siinä käy kuule niin että jos itkeä ruikuttaa yhdestä villapaidasta niin jos sit itse mokaatkin jotain (esim naarmutat ukkosi autoa)tms ni voit olla varma että siitä saat kuulla... Elämässä on paljon isompia ongelmia ku 1 villapaita.... 

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy teidänkin elämä jos villapaita on se ykkös prioriteetti, ja mies saa ostaa uuden? kyllä minä ainakin asun mieheni kanssa yhdessä ja ostamme kaiken tarvittavan yhteisillä rahoilla. Vahinkoja sattuu ja kaikki on niin kauan hyvin kun se minun vahinkojen tekijä on tekemässä niitä vahinkoja <3

Juuri näin... Aivan varmasti vahinkoja sattuu kenelle tahansa... Jos tahallaan rikkoo jotakin on eri asia mutta jos 1 ainoa villapaita laittaa itkun kurkkuun niin miten sit pärjää ihan oikeiden ongelmien kanssa...?