Ahdistushäiriöiset, mitä asioita stressaat

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 00:29"]

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa: Vapaaksi ahdistuksesta: työkirja paniikista ja peloista kärsiville

[/quote]

Ohiksena kommentoin, että olen käynyt sen kirjan läpi, mutta se vain pahensi ahdistustani.

Sen sijaan yksi toinen kirja auttoi minua hiukan. Ei vienyt pois ahdistusta, mutta tuli hetkittäisiä helpompia hetkiä. On niin yksilöllistä että mikä toimii kenellekin. Eikä voi luvata, että joku auttaa varmasti.

Ahdistuneisuushäiriöiset ihmiset ovat hyvin herkkiä. Heille saattaa jostakin kirjasta tms olla jopa haittaa, jos se ei sovi heidän tyylilleen elää ja ajatella asioita.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 00:34"]

Ahdistushäiriöitäkin on erilaisia. On yleistynyttä epämääräistä ahdistuneisuutta, mutta on myös esim. ihan selvää tiettyjen sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka myös luetaan ahdistuneisuushäiriöihin. 

[/quote]

tuo on totta. Kiitos täsmennyksestä.

Pääsin ahdistuneisuushäiriöstä säännöllisen ulkoliikunnan avulla kokonaan eroon, siis ihan kokonaan. Sain diagnoosin 18-vuotiaana, se vahvistettiin 10 vuotta myöhemmin ja 34-vuotiaana aloitin lenkkeilyn jokapäiväisen harrastamisen, käyn joka ilta tunnin lenkillä tai kävelen metsässä. Alle vuoden sisällä liikunnan aloittamisesta huomasin, että minulla ei ole enää ahdistusoireita. Pudotin käyttämäni matala-annoksisen masennuslääkkeen kokonaan pois, eivätkä oireet ole vieläkään, 8 vuoden jälkeen palanneet. 

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 00:47"]Pääsin ahdistuneisuushäiriöstä säännöllisen ulkoliikunnan avulla kokonaan eroon, siis ihan kokonaan. Sain diagnoosin 18-vuotiaana, se vahvistettiin 10 vuotta myöhemmin ja 34-vuotiaana aloitin lenkkeilyn jokapäiväisen harrastamisen, käyn joka ilta tunnin lenkillä tai kävelen metsässä. Alle vuoden sisällä liikunnan aloittamisesta huomasin, että minulla ei ole enää ahdistusoireita. Pudotin käyttämäni matala-annoksisen masennuslääkkeen kokonaan pois, eivätkä oireet ole vieläkään, 8 vuoden jälkeen palanneet. 
[/quote]kävitkö terapiassa?

Postin lajittelukeskuksen kirkkaanpunaista retrohissiä Pasilassa. Hyi hitto. Pysähtyy kerrosten väliin n. joka neljäs kerta.

Sairauksia. Sekä omalla- että lasten kohdalla. Itsen ja lasten tarkkailu menee välillä yli. Oma ahdistus ja pelot ovat jollain tapaa kausittaisia -välillä jokin tietyn sairauden pelko varjostaa mielessä viikko tolkulla. Viimeksi tänään käytin vauvaa lääkärissä kun pelkäsin hänellä olevan leukemian ensioireita:( mitään ei ainakaan pienellä tsekkauksella löytynyt. Raskausajat ovat olleet minulle henkisesti hyvin raskaita -olen joka kerta pelännyt kohtukuolemaa niin paljon, etten ole nauttinut raskaudesta lainkaan. Olenkin päättänyt etten enää koskaan raskaudu-mielenterveys ei ehkä enää kestäisi.

46 jatkaa vielä, että omat pelot ja ahdistus ovat alkaneet esikoisen syntymän jälkeen, eli viimeisen seitsemän vuoden aikana. Ahdistuneisuus lisääntyi 3 vuotta sitten, jolloin minulle ilmaantui epämääräinen oire, jona ilmaantuu edelleen silloin tällöin. Olin pitkään varma että kuolen. Useissa tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään, mutta silti ahdistus tästäkin asiasta edelleen yltyy. "Uutena" asiana minulla syöpien pelot. Olen lukenut sekä aikuisten- että lasten syöpiä käsitteleviä blogeja, pelot luultavasti saivat niistä tulta alleen. Olen kontrollifriikki, joten tosiaan tunnun pelkäävän asioita, joihin en pysty itse vaikuttamaan.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 20:34"]

46 jatkaa vielä, että omat pelot ja ahdistus ovat alkaneet esikoisen syntymän jälkeen, eli viimeisen seitsemän vuoden aikana. Ahdistuneisuus lisääntyi 3 vuotta sitten, jolloin minulle ilmaantui epämääräinen oire, jona ilmaantuu edelleen silloin tällöin. Olin pitkään varma että kuolen. Useissa tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään, mutta silti ahdistus tästäkin asiasta edelleen yltyy. "Uutena" asiana minulla syöpien pelot. Olen lukenut sekä aikuisten- että lasten syöpiä käsitteleviä blogeja, pelot luultavasti saivat niistä tulta alleen. Olen kontrollifriikki, joten tosiaan tunnun pelkäävän asioita, joihin en pysty itse vaikuttamaan.

[/quote]miksi et kävisi juttelemassa peloistasi ammattiauttajalla?

nosto

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 17:26"]

Aikoinaan pitkään anoreksiaa sairastaneena ahdistaa toi fitnessin hehkutus, ja kuinka ällöjä joidenkin mielestä sellaiset ihmiset ovat, jotka eivät huhki salilla tai lenkkipolulla joka päivä. Itse kun en uskalla kamalasti liikkua, koska tiedän miten helposti jäisin koukkuun siihen kehon muokkaamiseen ja itseni "kehittämiseen" (eli oikemmin varmaan tuhoamiseen).

Olen siis av:n mukaan tällanen laihaläski, BMI 18.5 mutta täys velttoperse, ja siltä näytänkin ettei liikunta maistu, ja siksi ahistaa että minua inhotaan koska en kuntoile.

[/quote]onko joku sanonut suoraan inhoavansa :(

Up

Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja mulla pääasiallinen aiheettoman ahdistuksen kohde on oman kehoni toiminnat ja sairaudet. Erityisesti hengitys on sellainen jota alan usein tarkkailla, ja ahdistus siitä että siinä on jotain vialla. Sitten alan hyperventiloida, mikä tekee entistä ahdistavamman olon, ja olen varma ettei se tällä kertaa olekaan paniikkikohtaus vaan kuolen tähän paikkaan. Tuntuu että vaikka henki kulkee, niin se ei jotenkin "vaikuta" keuhkoissa, että happi loppuu vaikka haukkoo kuinka henkeä.

Samoin tarkkailen pulssia ja pakkomielteisesti kroppani tuntemuksia ja oireita. Diagnosoin itselläni vähän väliä mitä kauheampia sairauksia, mutta enää en viitsi edes mennä lääkäriin niiden takia kun tiedän kokemuksesta että ne on hypokondriaa vaan. Mutta ei se silti ahdistusta poista että tiedän sen, koska osa mieltä sanoo: "entä jos se tällä kertaa ei olekaan!"

Minulla ei ole diagnoosia, mutta luulen kärsivän jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä. Minulla on pitkäaikainen masennus, jonka takia ole käynyt vuosia terapiassa ja minulla on jatkuva lääkitys.

Olen ahdistunut asioiden hoitamisesta, kuten puhelinsoitto ( selviää niistä kuitenkin aina hyvin), postissa asiointi, lapsen kavereiden vanhempien kanssa kommunikointi, sosiaaliset tilanteet. Uutena olen todennut ahdistuvani siitä kun minulla on ylipainoa ja välillä herkuttelen hallitsemattomasti. Usein ahdistus on lamaannuttava, vailla mitään syytä.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:44"]Menneisyys, tulevaisuus, rahatilanne, parisuhteen loppuminen.
[/quote]
Unohdin pahimman: sosiaaliset tilanteet! Monen vuoden parisuhteen jälkeenkään en tunne miehen ystäviä ja kynnys tutustua kasvaa koko ajan.

Up

RahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRahaRaha

Mua ahdistaa tällä hetkellä suunnattomasti kaikenlaiset ympäristömyrkyt ja kemikaalit yms. vaaralliset aineet :( Järkeily ei näihin pelkoihin auta, eikä vakuuttelu, että erittäin todennäköisesti ei ole mitään vaaraa (tiedän tämän - silti ahdistaa). Myös tietyt sairaudet aiheuttavat ahdistusta, jo pelkästään tieto niiden olemassaolosta.

Olen vastikään aloittanut terapian. Toivottavasti siitä on apua. Liikunta auttaa myös minua (tilapäisesti).

Pellet!

Autolla ajaminen, tulevaisuus, kaupassa käynti, puhelimella soittaminen yms.

Mulla taas ahdistaa kun kokoajan pelkään että lapsille sattuu jotain kun en itse ole paikalla.pelkään siis sellaisia asioita joihin en voi itse vaikuttaa.