Lapsettomat eivät tajua miten helpolla pääsevät elämästä!

Minusta lapsettomilla kavereillani on usein paljon rankempaa kuin minulla jolla on lapsia. Tahattomasti lapsettomilla on usein niin rankkaa, että oikein sydämestäni toivon heille lapsia. Mut itse koen että oma elämäni on helpompaa nyt kuin ennen lapsia, ja että se on helpompaa kuin niillä jotka eivät lapsia haluakaan. Lapset tuovat elämään voimaa enemmän kuin he vievät sitä.

Ennen lapsia olin lyhytjänteinen, helposti pettyvä, helposti stressaava, vaadin paljon itseltäni ja muiltakin ja minusta tuntui aina siltä että pitäisi pystyä parempaan ja enempään ja elää jotenkin enemmän kuin "vain" tätä taviselämää. Turhauduin helposti. Minulla oli usein muiden ihmisten kanssa ulkopuolinen tunne, mikä johtui siitä että elin sen mukaan miten asioiden pitäisi olla, en sen mukaan miten ne ovat.

Nykyään otan rennosti. Olen tyytyväinen elämääni. En ota niin raskaasti vastoinkäymisiä. Olen empaattisempi muita kohtaan. Tunnen yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Lapset on tuoneet elämään niin paljon enemmän iloa ja naurua ja rakkautta, että näen muutkin ihmiset nykyään enemmän sen ilon ja myönteisen kautta kuin vain epäkohtien kautta. Minulla on elämässä joku, jonka onnellisen elämän eteen tehdä töitä ja ponnistella, ja jonka puolesta tehdyt asiat on aina kaiken sen vaivan arvoisia. Se on iso voimavara elämässä.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 22:06"]

Minusta lapsettomilla kavereillani on usein paljon rankempaa kuin minulla jolla on lapsia. Tahattomasti lapsettomilla on usein niin rankkaa, että oikein sydämestäni toivon heille lapsia. Mut itse koen että oma elämäni on helpompaa nyt kuin ennen lapsia, ja että se on helpompaa kuin niillä jotka eivät lapsia haluakaan. Lapset tuovat elämään voimaa enemmän kuin he vievät sitä.

Ennen lapsia olin lyhytjänteinen, helposti pettyvä, helposti stressaava, vaadin paljon itseltäni ja muiltakin ja minusta tuntui aina siltä että pitäisi pystyä parempaan ja enempään ja elää jotenkin enemmän kuin "vain" tätä taviselämää. Turhauduin helposti. Minulla oli usein muiden ihmisten kanssa ulkopuolinen tunne, mikä johtui siitä että elin sen mukaan miten asioiden pitäisi olla, en sen mukaan miten ne ovat.

Nykyään otan rennosti. Olen tyytyväinen elämääni. En ota niin raskaasti vastoinkäymisiä. Olen empaattisempi muita kohtaan. Tunnen yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Lapset on tuoneet elämään niin paljon enemmän iloa ja naurua ja rakkautta, että näen muutkin ihmiset nykyään enemmän sen ilon ja myönteisen kautta kuin vain epäkohtien kautta. Minulla on elämässä joku, jonka onnellisen elämän eteen tehdä töitä ja ponnistella, ja jonka puolesta tehdyt asiat on aina kaiken sen vaivan arvoisia. Se on iso voimavara elämässä.

[/quote]

Totta tämä. Ennen lapsia elämäni oli vain teoriaa, nyt olen astunut ulos ovesta ja upottanut käteni multaan.

No joo. Voin nukkua, valvoa, tehdä töitä, lomailla, matkustaa, syödä, liikkua, lukea, remontoida, askarrella ja vaikka mitä ihan omassa rauhassa, tai no puolison kanssa tietysti myös. Ja ymmärrän lapsettomuuden edun joka kerta, kun saan vaan pötköttää koko päivän pyjamassa eikä kukaan häiritse. Mutta että pääsisin helpommalla..? On tässä käyty läpi kaikenlaisia vaikeuksia rahahuolista sairauksiin, viimeksi leikattiin kasvain vatsasta. Sairaalassa on tullut oltua lukuisia kertoja, kipuja ei voi kuvailla mitenkään. Miten pystytään vertailemaan kunkin helppoudet ja vaikeudet?

Kaikesta omasta vapaudesta ja "elämän helppoudesta" huolimatta perheenlisäystä oltaisiin toivottu, mutta me emme vaan koskaan voi saada lapsia.

Todellakin tajuan. Hoidin paljon lapsia nuorena ja työskentelin päiväkodissa, ja tulin siihen tulokseen, että perhe-elämä ei tosiaankaan ole minua varten. En myöskään ole lainkaan äidillinen. Onhan mulla omat ongelmani kuten kaikilla, mutta olen onnellinen lapsettomuudestani. Täysin harkittu päätös.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 21:59"]

Eivät tajua ei, mutta menettävät samalla suhteellisuudentajun elämästä. Lasten kasvattaminen on kovin jobi jonka kukaan tekee, jos sen tekee kunnolla. Raskasta se on vaikka sen tekisi miten vasemmalla kädellä. Lapsettomat joskus käyvät minulla sääliksi kun tekevät ongelmia aivan pikkuasioista kun eivät ymmärrä että ympärillä perheelliset ovat tehneet ihan oikeitakin uhrauksia. Tai sanoisinko niin, että on hyvin harvinaista että kolmen lapsen äiti murehtii parista liikakilosta, ruokavaliosta, sisustuksesta, rikkaruohoista, parisuhteen pienistä kitkakohdista jne.

[/quote]

Illan paras vitsi! :D 

Valitus tuntuu kylläkin lisääntyvän...

Tää on varmasti ihan totta. Minulle riittää kun saan hoitaa ja osallistua halutessani rakkaan siskontytön elämään. Muuten voin viettää onnellista ja itsekästä elämääni jossa minun tarvitsee huolehtia ainoastaan omasta hyvinvoinnistani ja onnellisuudestani rakkaiden ihmisten kanssa. Tosiasiassa  en ymmärrä kuinka lasten vanhemmat jaksavat. Olen itse aivan rättipuhkipoikki jos vietän joskus kokonaisen viikonlopun lapsen kanssa. 

Lapsettomuus on minulle valinta. En ymmärrä ihmisiä jotka tivaavat että eikö minua pelota vanhentuminen, koska kukaan hoida minua elämäni loppuvaiheessa. En halua nyt murehtia tuollaisia ja toisekseen, kuinka monet lapset ja lapsenlapset oikeasti hoitavat hyvin sukunsa vanhuksia heidän elämänsä ehtoopuolella ei ketään edes voi sellaiseen velvoittaa. 

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 21:50"]Juu, joka kuu kun saa karvaasti pettyä kun ei vieläkään onnistunut tulemaan raskaaksi. Jo useamman vuoden ajan, niin että alkaa jo pelätä oman aikansa menevän kokonaan ohi. Niin paljon helpommalla päästään kuin te itsestäänsikiävät, joten valitapa vielä vähän lisää.
[/quote]
kokeile nussia jurrissa, jurrissa yleensä kaikki pamahtaa paksuiks

Kyllä ne tietää ERITTÄIN hyvin, suurin osa nimittäin pystyy ajattelemaan ja ennakoimaan ja OHJAAMAAN omaa elämäänsä määrätietoisesti. Tässä myös syy miksi he ovat myös koulutettuja, parempiosaisia, terveempiä, varakkaampia, matkustelevat enemmän, pitävät pidempiä lomia, jne,jne...

Itselläni on ainakin useampi kummilapsi ja se riittää hyvin...

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 22:06"]

Minusta lapsettomilla kavereillani on usein paljon rankempaa kuin minulla jolla on lapsia. Tahattomasti lapsettomilla on usein niin rankkaa, että oikein sydämestäni toivon heille lapsia. Mut itse koen että oma elämäni on helpompaa nyt kuin ennen lapsia, ja että se on helpompaa kuin niillä jotka eivät lapsia haluakaan. Lapset tuovat elämään voimaa enemmän kuin he vievät sitä.

Ennen lapsia olin lyhytjänteinen, helposti pettyvä, helposti stressaava, vaadin paljon itseltäni ja muiltakin ja minusta tuntui aina siltä että pitäisi pystyä parempaan ja enempään ja elää jotenkin enemmän kuin "vain" tätä taviselämää. Turhauduin helposti. Minulla oli usein muiden ihmisten kanssa ulkopuolinen tunne, mikä johtui siitä että elin sen mukaan miten asioiden pitäisi olla, en sen mukaan miten ne ovat.

Nykyään otan rennosti. Olen tyytyväinen elämääni. En ota niin raskaasti vastoinkäymisiä. Olen empaattisempi muita kohtaan. Tunnen yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Lapset on tuoneet elämään niin paljon enemmän iloa ja naurua ja rakkautta, että näen muutkin ihmiset nykyään enemmän sen ilon ja myönteisen kautta kuin vain epäkohtien kautta. Minulla on elämässä joku, jonka onnellisen elämän eteen tehdä töitä ja ponnistella, ja jonka puolesta tehdyt asiat on aina kaiken sen vaivan arvoisia. Se on iso voimavara elämässä.

[/quote]

Totta tämä. Ennen lapsia elämäni oli vain teoriaa, nyt olen astunut ulos ovesta ja upottanut käteni multaan.

[/quote]

Siis paskaan. 

Äidit on aina niin runollisia kun ne puhuu elämänsä valinnoistaan. Teillä olisi paljon annettavaa lapsettomalle Jenni Haukiolle mm. 

Kyllä minä muistan olla onnellinen ja onnitella itseäni päätöksestä jäädä lapsettomaksi harva se päivä.

Miten tuota pystyy vertaamaan. Elämässä on paljon muutakin kuin lapset, jotka vaikuttavat siihen, onko helppoa vai ei. Elämä voi olla vaikeaa, vaikka ulospäin näyttöä helpolta. Sama asia voi toisesta tuntua helpolta, toisesta ei, yksilölliset erot ovat niin isoja.

Tahattomasti lapsettomana elämä oli todella rankkaa. Onneksi saimme ihanat lapset.

Jos jokainen suomalainen nainen päättäisi jäädä lapsettomaksi niin oltaisiin aika kusessa sillä ketkä täällä tekisi töitä ja maksaisi veroja tulevaisuudessa? Että siinä mielessä se lasten hankkiminen ei ole täysin vapaaehtoista, muuten tänne joudutaan rahtaamaan veronmaksajia muista maista eikä siitä seuraa välttämättä hyvää kenenkään kannalta.

Mitä sinä toisten elämästä olet tietävinäsi typerä ap?

Mitä hankit lapsia, jos kerran se niin vaikeaa on. Oma häpeäsi!

Ongelmien ja vaikeuksien määrä elämässä on vakio, oli lapsia tai ei.

Voishan tuo avaus olla niin, että lapsettomien tilalla olis rikkaat tai terveet.. niin melkein mitä vaan. Toisilla pelkkä elämän asenne tai luonne tekee elämästä merkittävästi helpompaa, vaikka ulkoisesti tilanne olis hyvin samanlainen.
.
Ehkä mun elämä olis helpompaa ilman lapsia, mutta olis se paljon köyhempääkin, siis henkisesti..

Ei musta lasten kanssa rankkaa ole. Mulla on kolme lasta, yksi erityislapsi. Kaikki pieniä aurinkoja :) en osais olla ilman! Aivan itkettää ajatella että kasvavat ja lentävät vielä pois pesästä..