Lue keskustelun säännöt.
Voikun jokutekisi selkokielisen keittokirjan!
16.02.2022 |
Jossa ei kuulloteta eikä paseerata eikä suurusteta normaalisti-
Kaikenhan voi sanoa ihan Suomeksikin.
Siis että sanotaan miten tehdään ja mitä pitäisi saada aikaiseksi.
Ja jossa olisi ainesmäärät grammoina, eikä pussilliset, eikä tölkilliset, eikä ripaukset...
Vai onko sellainen jo olemassa? Luulisi että englanniksi ainakin.
Pankaahan loka lentämään, kaikkihan osaa ja tietää kokkien termit ja niksit ilmankin.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Sun lusikkakaapistasi ja siellä olevien koosta en tiedä, mutta kyllä se, että ohjeessa sanotaan 0,5 tlk (teelusikallista) tai 2 rkl Iruokalusikallista)
tlk on tölkki, eikä mikää teelusikka. Toivottavasti ei ainakaan missään lue että 0,5 tlk suolaa... menee Jozoa aivan pirusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ap miettinyt ihan samaa! Ja olen siis fiksu ja akateeminen, ainostaan kehno ruuanlaittaja. Tulee hirveä tuskanhiki kun lukee just jotain ”suurusta liemi” (mitä hittoa?) tai tee taikinaan sitko (mikä?) tai keitä puuroa puoli tuntia (keitä? Siis kiehuta, hauduta, vai mitä?).
Minulle sellaiset reseptit ovat kauhistus, joissa käsketään keittää jotain kypsäksi. Siis mitä hi...Minä tarvitsen tiedon kuinka kauan kypsäksi keittäminen kestää, kyseisen ruoka-aineen kohdalla. 5 minuuttia vai kaksi tuntia? Ja mielellään selvät mitat senttilitroina taui desilitroiona. Miten pystyy punnitseman jonkun hyvin pienen painomitan?
Kai sä nyt hyvä ihminen tiedät miten jotkut jutut keitetään kypsäksi?
Katsokaa pussin kyljestä kypsymisaika. On olemassa mittoja myös mausteille, sarja sinisiä lusikoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö syrjäytyneille järjestetä sellaisia kokkauskursseja, joissa opetetaan kaikki lähes kädestä pitäen?
Kysy holhoojaltasi jos pääset laitoksestasi vielä kokeilemaan itsenäisempää asumista.
Älä nyt turhasta suutu. Jos lukutaitoinen ihminen ei osaa halutessaan laittaa ruokaa, voidaan puhua jonkinasteisesta elämänhallinan puutteesta. Ota selvää, jos paikkakunnallasi järjestetään kursseja.
En allekirjoita. Ruoanvalmistus vaatii rohkeutta. Joskus nuorena tein jonkun kasvisruoan, ja mies suuttui koska olisi pitänyt olla liharuoka.
Kukaan jolla ei ole vielä tuntumaa, ei ole uusavuton. Paljon laitettu ruokaa, en silti minäkään kaikkea osaa.
Keittokirjat eivät ole helppoja.
Kuullotus on kevyttä paistamista.
Käyttäkää Maizena-suurusteita, ovat helppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se eka ongelma kokkaustaidottomalla on, että mitä ruokaa kotona ylipäätään laittaisi. Ainakin itsellä ennen nettiaikaa oli lahjaksi saatu keittokirja, jossa neuvotaan tekemään kateenkorvaa ja tartarpihvejä, eikä mitään tavallista keittokirjaa. Äitini kyllä totesi, että sanot varmaan lapsillesi, että keitetäänpäs kahvit, kun kyselevät ruokaa. Ei vaan ollut aikaisemmin yhtään kiinnostusta ruoanlaittoon. Nykyisin en voi käsittää, miten oli niin vaikeeta. Mutta pitkään se oli vähän yksipuolista ja mielikuvitus puuttuu vieläkin.
Tekemällä oppii.
Jos ohjeessa sanotaan kuullota sipulit ja paistatkin liian kauan sen huomaa maussa.
Samoin keitettäessä on levy liian kuuma, jos neste ei pysy kattilassa jne.
Tärkeintä on pitää hermot kasassa eikä vaan luovuttaa. Ja ei, myöskään aina, ne jo moneen kertaan aikaisemmin onnistuneet ruoat eivät onnistu.
Mitä tulee koulun kotitalustunteihin niin yhtä tyhjän kanssa ne olivat kuten moni muukin koulussa opeteltu aine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kyllä niin turhan valittajia. Koskaan ei ole tiedonhaku ollut yhtä helppoa. Muutamissa sekunneissa normaali ihminen selvittää, mitä on freesaaminen ja muistaa sen varmaan siitä eteenpäin.
Ja uskomatonta neuroilua noiden mausteiden kanssa. Yleensä on jokseenkin samantekevää, onko jotain maustetta tee- vai ruokalusikallinen. Pääsääntöisesti suomalaisessa reseptiikassa mausteiden määrän voi tuplata, ainakin mitä omaan makuuni tulee. Joka tapauksessa kyse on makuasiasta. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa kokeilla.
Jaa että ihan se ja sama, onko suolaa tai pippuria tee- vai ruokalusikallinen?
Yleensä eli useimmiten eli useimpien mausteiden kohdalla. Ymmärrätkö? Itse en suolan ja pippurin lisäämistä edes laske varsinaiseksi maustamiseksi. Suurin osa mausteista menee tähän kategoriaan, jossa oikea määrä on hyvin subjektiivinen käsite. Ja onko joku tosissaan niin yksinkertainen, että kuvittelee ruuan olevan pilalla, jos laittaa vaikka yrttejä yhden hyppysellisen sijaan kaksi? Tai sekoittaako joku todella hyppysellisen kouralliseen tai ripauksen kupilliseen?
Lopettakaa turhan rutina ja tehkää sitä ruokaa. Ei se ole niin kauhean vakavaa ja joka kerta oppii lisää. Montako kertaa sitä yhtä ruokaa pitää tehdä, että huomaa, mikä on hyvä määrä mausteita?
Voihan wisseri.
Itse olen kuulemma erinomainen kokki ja kai olenkin, kun normikerta santsata vierailla on pari kertaa. Mutta siitä huolimatta eipäs vaan suinkaan tule joka kerta samasta ruuasta samanmakuista, se on niin fiiliksestä kiinni, minkälainen hyppysellinen sinne pataan tänä päivänä putosi. Olenpa huonona päivänä onnistunut tekemään huonoa ruokaa, ei pitäisi koskaan vihaisena edes aloittaa.
Itse kyllä pidän todellakin suolaa mausteena ja mietin, minne sitä edes laitan, pippuri samoin. En yhtään ymmärrä, miksi näihin suhtautuisin eri tavalla kuin muihin mausteisiin. Laitatko sä niitä kaikkialle, vai miksi et niitä mausteena pidä?
Kyllä mä ymmärrän, että jos hommaa ei hallitse, se ei ole niin helppoa.
Sun lusikkakaapistasi ja siellä olevien koosta en tiedä, mutta kyllä se, että ohjeessa sanotaan 0,5 tlk (teelusikallista) tai 2 rkl Iruokalusikallista) antaa sentään jonkunlaisen viitteen siitä, mitä määrää tarkoitetaan. Että tätä laita aika vähän, tätä laita enemmän.
Se on totta, että harjoittelu auttaa, mutta ei kaikkia. Miksi siis pitää pihdata hyviä, jokaisen ymmärtämiä ohjeita? Kuten: keitä perunoita, kunnes huomaat haarukan uppoavan perunaan.
En pidä kokkia mitenkään erinomaisena, jos hänen valmistamaansa ruokaa joutuu santsaaman, jopa kahdesti.
Ulkosuomalaisena luen kolmella kielellä reseptejä. 1 hiiva, paljonko on Suomessa? Saksassa se on 32 g ja Italiassa 25 g. Suomalaisia reseptejä on vaikea edes yrittää tehdä kun aina on tölkki sitä ja purkki tätä mutta ei ole määrää esim. kerma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo tää.. Kaikki on silleen että ihan helppohan sunkin tehdä ruokaa, katot vaan ohjeesta.. Kaikki nuo oudot termit olen jo selvittänyt ja opetellut, mutta miksi ei voi olla oikeesti tarkkoja määriä mausteita. Olen surkea maustaja ja kyllä se ruoka pitkälti siitä mausta on kiinni.
Tuntuu ihan joltain huijareilta keittokirjojen tekijät, jotka ei mausteita tarkkaan merkkaa. Osaisin minäkin kirjoittaa että heitäpä nämä aineet kattilaan ja mausta mielesi mukaan.. :(
No miten voisit määritellä ripauksen?
Suuhan sen sanoo mikä on ripauksen oikea määrä. Jollain se on teelusikallinen jokaista maustetta toisella vain sormenpäillä otettu pieni määrä (=hyppysellinen). Ei sitä voi määritellä esim grammoina.
Maista, mausta, maista ja mausta taas. Siinä oikea määrä
En ota kantaa muuhun kuin aloituksen kommenttiin siitä, että mittana "pussillinen" tai "tölkillinen" olisi jotenkin hankala. Miten niin? Ohjeessa on vaikka 400g tomaattimurskaa. No osta 400g tölkki tomaattimurskaa ja kaada sitä sitten ruoan joukkoon tölkillinen. Ei tarvitse mittailla, sen kun kippaa koko tölkin sisällön sekaan.
Toki, jos ohjeessa on se 400g tomaattimurskaa ja ostat 500g tomaattimurskan, niin sitten pitääkin vähän soveltaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on niitä keittokirjoja monta, mihin osoitteeseen lähetän?
Sinä taida lukea vain mainosjuttuja etkä oikeita keittokirjoja. Oikeissa on enimmäkseen tilavuusmittoja. Ne ovat paljon helpompia kuin grammat, sillä harvemmassa keittiössä on vaaka jatkuvassa käytössä.
Mainosresepteissä ovat tavallisempia nuo "DDD yksi purkillinen" eli se tarkoittaa juuri sitä tiettyä merkkiä.
Kuullottaminen ja suurustaminen on selvää suomea, mutta harvemmin kotikeittiössä paseerataan, joten sitä ei edes tarvitse tietää.
Ei ne mitat ole kotikeittiössä niin tarkkoja, kun esimerkiksi jauhojen laatu vaihtelee ja erilaisia jauhoja tarvitaan eri määriä. Maistaa aina voi, vaikka ei osaisikaan laittaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa muuhun kuin aloituksen kommenttiin siitä, että mittana "pussillinen" tai "tölkillinen" olisi jotenkin hankala. Miten niin? Ohjeessa on vaikka 400g tomaattimurskaa. No osta 400g tölkki tomaattimurskaa ja kaada sitä sitten ruoan joukkoon tölkillinen. Ei tarvitse mittailla, sen kun kippaa koko tölkin sisällön sekaan.
Toki, jos ohjeessa on se 400g tomaattimurskaa ja ostat 500g tomaattimurskan, niin sitten pitääkin vähän soveltaa...
Silloin kun ohjeessa on "tölkillinen" tai "pussillinen", siinä on selkeästi ilmoitettu, mitä tuotetta tarkoitetaan. Esimerkkinä juuri tomaattimurskatölkillinen, kun tarkoitataan nimenomaan sitä tietynmerkkistä tuotetta, jonka nimi löytyy joko samalta sivulta tai muusta mainoksesta, joka on samassa yhteydessä.
En muista nähneeni tuollaisia reseptejä kuin mainosvihkosissa, joissa on perusoletus se, että käytetään "Sunnuntai-margariinia ja Sunnuntai-vehnäjauhoja", vaikka aivan hyvää pullaa tulee voilla ja halvimmilla vehnäjauhoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kyllä niin turhan valittajia. Koskaan ei ole tiedonhaku ollut yhtä helppoa. Muutamissa sekunneissa normaali ihminen selvittää, mitä on freesaaminen ja muistaa sen varmaan siitä eteenpäin.
Ja uskomatonta neuroilua noiden mausteiden kanssa. Yleensä on jokseenkin samantekevää, onko jotain maustetta tee- vai ruokalusikallinen. Pääsääntöisesti suomalaisessa reseptiikassa mausteiden määrän voi tuplata, ainakin mitä omaan makuuni tulee. Joka tapauksessa kyse on makuasiasta. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa kokeilla.
Jaa että ihan se ja sama, onko suolaa tai pippuria tee- vai ruokalusikallinen?
Yleensä eli useimmiten eli useimpien mausteiden kohdalla. Ymmärrätkö? Itse en suolan ja pippurin lisäämistä edes laske varsinaiseksi maustamiseksi. Suurin osa mausteista menee tähän kategoriaan, jossa oikea määrä on hyvin subjektiivinen käsite. Ja onko joku tosissaan niin yksinkertainen, että kuvittelee ruuan olevan pilalla, jos laittaa vaikka yrttejä yhden hyppysellisen sijaan kaksi? Tai sekoittaako joku todella hyppysellisen kouralliseen tai ripauksen kupilliseen?
Lopettakaa turhan rutina ja tehkää sitä ruokaa. Ei se ole niin kauhean vakavaa ja joka kerta oppii lisää. Montako kertaa sitä yhtä ruokaa pitää tehdä, että huomaa, mikä on hyvä määrä mausteita?
Voihan wisseri.
Itse olen kuulemma erinomainen kokki ja kai olenkin, kun normikerta santsata vierailla on pari kertaa. Mutta siitä huolimatta eipäs vaan suinkaan tule joka kerta samasta ruuasta samanmakuista, se on niin fiiliksestä kiinni, minkälainen hyppysellinen sinne pataan tänä päivänä putosi. Olenpa huonona päivänä onnistunut tekemään huonoa ruokaa, ei pitäisi koskaan vihaisena edes aloittaa.
Itse kyllä pidän todellakin suolaa mausteena ja mietin, minne sitä edes laitan, pippuri samoin. En yhtään ymmärrä, miksi näihin suhtautuisin eri tavalla kuin muihin mausteisiin. Laitatko sä niitä kaikkialle, vai miksi et niitä mausteena pidä?
Kyllä mä ymmärrän, että jos hommaa ei hallitse, se ei ole niin helppoa.
Sun lusikkakaapistasi ja siellä olevien koosta en tiedä, mutta kyllä se, että ohjeessa sanotaan 0,5 tlk (teelusikallista) tai 2 rkl Iruokalusikallista) antaa sentään jonkunlaisen viitteen siitä, mitä määrää tarkoitetaan. Että tätä laita aika vähän, tätä laita enemmän.
Se on totta, että harjoittelu auttaa, mutta ei kaikkia. Miksi siis pitää pihdata hyviä, jokaisen ymmärtämiä ohjeita? Kuten: keitä perunoita, kunnes huomaat haarukan uppoavan perunaan.
En pidä kokkia mitenkään erinomaisena, jos hänen valmistamaansa ruokaa joutuu santsaaman, jopa kahdesti.
Eri, mutta siis jos haluaa ottaa ruokaa kaksi kertaa lisää, se ei sinusta voi olla hyvää? Et taida tietää, mitä santsaaminen tarkoittaa...
Oikeasti ruuan laitossa monella tulee rimakauhu ja jotkut ei pääse jyvälle oikein koskaan. Itse näen, että kokkaaminen on lahja siinä missä muutkin.
Harjoittelemalla paranee, toki, mutta voi myös itselleen myöntää, että ei ole oma laji. Puolivalmiit on hyviä, niitä voi tuunata oman maun mukaan.
Luin mielenkiinnolla koko ketjun, sillä minusta tässä on myös paljon ns. ajan kuvaa. Ruoka on itselleni hauska harrastus ja olen paljon tutustunut myös ruuan historiaan ja merkitykseen erilaisina aikoina. Telkkaristakin on tullut mielenkiintoisia juttuja, ruokamatkoja menneisyyteen ja -muistoja, eri maihin, jne.
Itselläni on myös paljon keittokirjoja eri aikakausilta ja siinä, missä aikaisemmat korostavat ruuan niukkuutta, miten sitä jatketaan, nämä nykyiset korostavat erilaisia laadukkaita ainesosia. Lisäksi esillä on erilaiset ruokavaliot ja allergiat.
Pinnistelen tässä päästäkseni asiaan:-) mutta aloittajalla sanoisin, että kannattaa miettiä ensimmäisenä, millainen syöjä olet ja mitä haluat syödä. Sen perusteella voi sitten alkaa etsimään reseptejä.
Ei ole mitään vikaa siinä, että aloittaa mainoslehtisten tölkillisillä ja purkillisilla. Ne ovat oikeasti tarkkoja reseptejä ja muita vastaavia, halvempia tai laadukkaampia (miten omalle keittiölle sopii) ainesosia voi hakea, kun varmuus lisääntyy.
Hyvä ohje aikaisemmalta oli myös: mausta varovaisesti, maista, lisää maustetta, jos tarve.
Olen myös huono ruuanlaittaja. Juuri leivoin piirakkaa ja ohjeessa luki ”nypi jauhot voin sekaan”. Sen jälkeen piti vielä lisätä vesi.
Jännitti, onnistuuko taikina, kun en oikein saanut ohjeesta selvää millainen sen taikinan pitäisi olla sen nyppimisen jälkeen.
Mielensäpahoittajan keittokirja on juuri tällainen. Ostan sen siksi usein lahjaksi itsenäistyville nuorille. Mahtava keittokirja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa muuhun kuin aloituksen kommenttiin siitä, että mittana "pussillinen" tai "tölkillinen" olisi jotenkin hankala. Miten niin? Ohjeessa on vaikka 400g tomaattimurskaa. No osta 400g tölkki tomaattimurskaa ja kaada sitä sitten ruoan joukkoon tölkillinen. Ei tarvitse mittailla, sen kun kippaa koko tölkin sisällön sekaan.
Toki, jos ohjeessa on se 400g tomaattimurskaa ja ostat 500g tomaattimurskan, niin sitten pitääkin vähän soveltaa...
Silloin kun ohjeessa on "tölkillinen" tai "pussillinen", siinä on selkeästi ilmoitettu, mitä tuotetta tarkoitetaan. Esimerkkinä juuri tomaattimurskatölkillinen, kun tarkoitataan nimenomaan sitä tietynmerkkistä tuotetta, jonka nimi löytyy joko samalta sivulta tai muusta mainoksesta, joka on samassa yhteydessä.
En muista nähneeni tuollaisia reseptejä kuin mainosvihkosissa, joissa on perusoletus se, että käytetään "Sunnuntai-margariinia ja Sunnuntai-vehnäjauhoja", vaikka aivan hyvää pullaa tulee voilla ja halvimmilla vehnäjauhoilla.
Niin? Ei se "tölkillinen" silti mittayksikkönä ole hankala. Sen kun kaataa koko tölkin sisällön, olettaen tietysti, että se tölkki on saman kokoinen kuin mitä ohjeessa on mainittu. Ja asiahan helpottuu vielä lisää, jos on nimenomaan kyse siitä että Valion ohjeessa on käytetty Valion kinuskikermaa ja sitä pitää laittaa tölkillinen. Ei tartte kaupassakaan arpoa, että mitähän tähän ostaisi, kun asia on tuotemerkkiä myöten kerrottu.
Vieläkö vanha kunnon Ruutukokki on myynnissä? Ostin sen ensimmäiseen omaan kotiin vuonna 1989 ja vieläkin tsekkaan sieltä, että paljonko piti laittaa suolaa lihamurekkeeseen. Ja juu, osaan tehdä ruokaa ihan itsekin, mutta raakaa mureketta on vähän tylsä maistella, joten on kiva, että voin luottaa Ruutukokkiin sen kummemmin koepaloja paistelematta ja maistelematta.
Suosittelen ainakin yksin asuvia tekemään oman reseptivihon.