Lapsi ei meinaa päästä pienistä harmituksista yli

Kuulostaa raskaalta. Toivottavasti saatte apua tilanteeseenne! 🧡

Ei käy täysillä tuo tenava

Temperamenttinen. Tsemppiä. Joskus vielä joko kiusaaja tai kiusattu.

Miten kotiolot? Oletteko totuttaneet pettymyksiin vai suojelleet niiltä?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa raskaalta. Toivottavasti saatte apua tilanteeseenne! 🧡

Kiitos! Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei käy täysillä tuo tenava

Miksi olet ääliö?

Vierailija kirjoitti:

Miten kotiolot? Oletteko totuttaneet pettymyksiin vai suojelleet niiltä?

Ollaan harjoiteltu pettymysten sietämistä. Pelataan säännöllisesti lautapelejä pojan kanssa vaikka tiedetään, että mahdollinen häviö on lapselle vaikea tilanne. Keskustellaan kun on rauhoittunut ja olen yrittänyt sanallistaa hänen tunteitaan ja kysyä miltä hänestä tuntui, mutta ei osaa vastata. Ainoat tunteet, jota poika tällä hetkellä osaa sanoittaa ja tunnistaa itsessään on surullinen, vihainen, naurattaa (mikä ei ole tunne, mutta kuvaa olotilaa). Tämä on herättänyt mussa huolta, kun 4v pikkusisko tunnistaa paremmin omat ja isoveljen tunteet... Ei kyse siis ole siitä, että ei jutella ja harjoitella asioita. Ap

Rajat, rajat ja rajat....

Hyvä, kun lasta tutkitaan, jospa saatte sitä kautta pian asioita selville ja apua hankalaan tilanteeseen! Tämänkaltaiset tunnesäätelyn ongelmat ovat ammattilaisille tuttuja ja keinoja ja apuja on kyllä olemassa. Varmasti tilanne väsyttää vanhempia ja myös lasta itseäänkin, onhan hänen tunnekuohunsa varmasti kuluttavia. Toivottavasti myös poikanne päiväkodissa on hyviä ja tuen tarvetta ymmärtäviä ammattilaisia.

Joku voi olla väkivaltainen sitä kohtaan. Kannattaa huomioida. Muuta autismiin viittaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kotiolot? Oletteko totuttaneet pettymyksiin vai suojelleet niiltä?

Ollaan harjoiteltu pettymysten sietämistä. Pelataan säännöllisesti lautapelejä pojan kanssa vaikka tiedetään, että mahdollinen häviö on lapselle vaikea tilanne. Keskustellaan kun on rauhoittunut ja olen yrittänyt sanallistaa hänen tunteitaan ja kysyä miltä hänestä tuntui, mutta ei osaa vastata. Ainoat tunteet, jota poika tällä hetkellä osaa sanoittaa ja tunnistaa itsessään on surullinen, vihainen, naurattaa (mikä ei ole tunne, mutta kuvaa olotilaa). Tämä on herättänyt mussa huolta, kun 4v pikkusisko tunnistaa paremmin omat ja isoveljen tunteet... Ei kyse siis ole siitä, että ei jutella ja harjoitella asioita. Ap

Kuulostat hyvältä ja välittävältä äidiltä!

Tuossa iässä on viimeinen uhmaikä. Kyllä se siitä rauhoittuu.

Miten pihalla te jotkut toiset vanhemmat oikeasti olettekaan, herramunvereni. Ihan kaikki uhma ei nyt kumminkaan ole autismia, ja mietis nyt itsekin: pojalle hammas oli tärkeää näyttää kotona ja häntä harmitti, kun se olikin hävinnyt. Suru oli valtava. Nyt jos poika on menossa kouluun, niin noihan on ihan ikään kuuluvia kohtauksia joita voi tulla usein. 

Noissa kohtauksissa tärkeintä on vain odottaa, että ne menevät ohi. Ne voivat kestää joillain tunninkin, ja siinä purkautuu koko kulunut päivä ja kaikki pettymykset. Idea on siinä, että saa itsensä pidettyä rauhallisena. Kun kohtaus on ohi, niin tärkeintä ei ole se että lapsi rauhottuu vaan siinä, että lapsi tietää ettei tehnyt mitään väärää, mietitään miksi kiukutti/itketti ja millaisia tunteita se aiheutti. Toisekseen noiden kohtausten aikana lapsi on todella peloissaan eikä osaa hallita tunteitaan, ja hän kaipaa aikuisen tukea opetellessaan hillintää. 

Joskus myös pähkinäallergia, jano tai jäätävä väsymys voi myös laukaista tuollaisen, mutta taustalla on ihan psyykkinen kasvaminen. 

Siis kusee housuun edelleen? Oletteko toruneet liikaa vahingoista?

Ruokavalio, liikunta ja lepo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kotiolot? Oletteko totuttaneet pettymyksiin vai suojelleet niiltä?

Ollaan harjoiteltu pettymysten sietämistä. Pelataan säännöllisesti lautapelejä pojan kanssa vaikka tiedetään, että mahdollinen häviö on lapselle vaikea tilanne. Keskustellaan kun on rauhoittunut ja olen yrittänyt sanallistaa hänen tunteitaan ja kysyä miltä hänestä tuntui, mutta ei osaa vastata. Ainoat tunteet, jota poika tällä hetkellä osaa sanoittaa ja tunnistaa itsessään on surullinen, vihainen, naurattaa (mikä ei ole tunne, mutta kuvaa olotilaa). Tämä on herättänyt mussa huolta, kun 4v pikkusisko tunnistaa paremmin omat ja isoveljen tunteet... Ei kyse siis ole siitä, että ei jutella ja harjoitella asioita. Ap

Kuulostat hyvältä ja välittävältä äidiltä!

Kiitos. Musta tuntuu, että tarvitsin nyt näitä sanoja 🧡 ap

Kun on elämä sellaista, että ei ole oikeita ongelmia, niin elämä voi olla tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, kun lasta tutkitaan, jospa saatte sitä kautta pian asioita selville ja apua hankalaan tilanteeseen! Tämänkaltaiset tunnesäätelyn ongelmat ovat ammattilaisille tuttuja ja keinoja ja apuja on kyllä olemassa. Varmasti tilanne väsyttää vanhempia ja myös lasta itseäänkin, onhan hänen tunnekuohunsa varmasti kuluttavia. Toivottavasti myös poikanne päiväkodissa on hyviä ja tuen tarvetta ymmärtäviä ammattilaisia.

Ja kiitos ymmärryksestä ja kannustavasta viestistä! 🧡 Pojan esikoulussa ja päiväkodissa on hyvät hoitajat, hyvillä mielin jätän lapseni sinne päiväksi. Välillä sielläkin on tullut tällaisia tilanteita, mutta hyvin ovat tilanteet hoitaneet. Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis kusee housuun edelleen? Oletteko toruneet liikaa vahingoista?

Pissavahinkoja tulee vain kiukkukohtausten aikana eikä niissäkään ihan aina. Ei olla tehty niistä numeroa, vaihdettu vain housut kun on rauhoittunut. Luulen, että nuo johtuu ja kertoo vaan siitä, että tuo tunne on niin voimakas, ettei voi hallita silloin omaa kehoaan vaan jos rakko on täysi niin se sitten tyhjenee. Ap

Sääliksi käy muita lapsiasi ja eskarikavereita. Tuollainen lapsi pilaa kaiken.