Lue keskustelun säännöt.
Varattu mies dumppasi ystäväni ja minun pitäisi nyt olla olkapäänä
15.02.2022 |
Jatkuvaa itkua ja avautumista. Jauhetaan samoja asioita tunnista ja päivästä toiseen. Miten se mies oli niin tärkeä, miten on niin tottunut siihen että soittelivat, miten sitä ja tätä.
Puolitoista vuotta kesti hänen suhteensa varattuun mieheen. Mies tietenkin jauhoi kokoajan että eroaa näillä näppäimillä. No, ei tietenkään eronnut, vaan kertoi ystävälleni ettei halua enää tavata ja lakkasi sitten vastaamasta yhteydenottoihin.
Tästä on aikaa 2 viikkoa ja olen jo lopen kyllästynyt. Sanoin alusta asti että tuo ei pääty hyvin, enkä nyt jaksaisi kuunnella teinimäistä sydänsuruvuodatusta. Harmittaa, kun haluaisin takaisin sen tyypin jonka kanssa pystyi puhumaan muustakin kuin jonkun toisen aviomiehestä.
Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?
Kaikenlisäksi tiedän, että kun ukkomies vaivautuu taas laittamaan viestiä, ystäväni kiitää taas paikalle kuin perässävedettävä koira.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nää varatut miehet vaan pysyisivät housuissaan ja keskittyisivät perheeseensä ja erityisesti vaimoonsa. Mutta kun pitää saada kaikki. Vaimo kärsii, rakastajatar kärsii, lapset kärsii ja mies sen kuin porskuttaa itsekkyytensä huipulla ja saa kaiken 🤮
Pysyvät housuissaan, kun kukaan ei ala rakastajattareksi. Sovitaan kaikki, että annetaan seksiä vasta kun liitto on juridisesti vahvistettu (rekisteröity tai avioliitto), niin kukaan varattu ei voi valehdella olevansa vapaa. 😁
Aina joku ryhtyy, koska varatut miehet ovat todella sinnikkäitä eivätkä jätä rauhaan ennen kuin ovat saaneet mitä haluavat. Vanha sanonta ”the chase is better than the catch” pätee. Mutta tätä kuviota on vaikea käsittää, ellei itse ole ikinä joutunut kuuman varatun miehen piirittämäksi. Vahvempikin siinä sortuu...
Vaimoaan pettävä mies ei koskaan ole kuuma. Jos se jättäisi vaimonsa (tai pikemminkin vaimo hänet), niin takuuvarmasti pettäisi myös uutta naista.
No ei tasan sorru, vahvempi ei edes aloita mitään venkslausta varatun kanssa. Riittää kun pyytää ottamaan yhteyttä sitten kun ero on selvä, ja sitten ei enää vastaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nää varatut miehet vaan pysyisivät housuissaan ja keskittyisivät perheeseensä ja erityisesti vaimoonsa. Mutta kun pitää saada kaikki. Vaimo kärsii, rakastajatar kärsii, lapset kärsii ja mies sen kuin porskuttaa itsekkyytensä huipulla ja saa kaiken 🤮
Eipä tuossa mitään aitoa ja kestävää saa, lapsetkin saattavat valita puolensa ja mennä menojaan ja olla äitiinsä lämpimissä väleissä. Monesti nimenomaan pojat asettuvat isäänsä vastaan äitiään puolustaessaan.
Karma kostaa loppujen lopuksi ja aika usein ikä tuo mukanaan kolkuttavan omantunnon. Katkeruus vanhuuden kaverina.
Niinhän se on, että tällaisissa tilanteissa ei riitä myötätuntoa ihmiselle, joka on ottanut riskin ja rakastunut varattuun. Joka varattu siinä sekoillut suuntaan ja toiseen. Syyllinen on aina se "toinen nainen". Joka on koko suhteen ajan joutunut elämään epävarmuuden ja rakastumisen huumassa keikkuen toivon ja epävarmuuden verkossa. Kannattaa tämän dumpatun hakea ammatillista keskusteluapua, jolloin saa moraalisen hyljeksinnän sijaan apua tunnemyrskyynsä ja pääsee suremaan koko suhdetta. Nämä varatut toisiin sekaantujat ovat syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka on salasuhteessa varatun kanssa.
En koe itseäni mitenkään hienoksi ihmiseksi tai ylimoraaliseksi.Kokemukseni mukaan monilla ihmisillä, jotka ajattelevat kuten sinä, ei ole minkäänlaista ongelmaa olla ystävä juoruilijoiden ja selän takana puhujien kanssa. Minä en erikoisesti pidä juoruilijoista, joten heitä ei löydy myöskään ystävistäni.
Oletko joutunut sivusuhteittesi myötä juoruilun kohteeksi vai mistä moinen näkemys on muodostunut?
Itse en ole kiinnostununut kuuntelemaan pettämistarinoita enkä myöskään juoruja.
Nnäähh, naisten illanvietoissa joskus kuunnellut kun tällaiset "en minä vaan koskaan.." -päivittelijät kauhistelee avoimesti mulle täysin vieraiden ihmisten (tai niiden lasten tai miesten) tekemisiä.
Vielä pahempi on varmaan kun vanhempani oli eronneet kun äiti valitti että isällä oli toinen. Kului pari vuotta niin PAM! äidin uusi osoittautui naimisissa olevaksi mieheksi! Suhdetta kesti kunnes mies kupsahti sydänkohtaukseen.
.
Äitiä ja äidin loputtomia valituksia sekä isästä että kakkosnaisena itse olemisesta ei mihinkään päässyt pakoon.
.
Tuommoisen kuluttavan ystävyyden mistä ap. kertoo, voi edes sanoa irti kun ei enää jaksa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ystävä teki väärin, kun oli varatun miehen kanssa.
mutta säkin teet väärin, kun et nyt tue ystävääsi.
eniten väärin teki se mies kuitenkin.
Miksi pitää tukea ihmistä, joka tekee väärin?
koska hän on ystävä ja hänen sydän on särkynyt ja hän on onneton. siksi.
Tieten tahtoen mennä työntämään kiilaa jonkun avioliittoon, olkoonkin että mies on aloitteentekijä.
Siellä jossain on se oikea vaimo ja ne lapset, ja he kaikki rakastavat tätä pettäjää ja heillä on yhteinen koti ja elämä.
Ja pitäisi siis tukea naikkosta joka on valmis katsomaan vierestä kuinka perhe suree ja itkee kun kaikki ympärillä romahtaa. Huzu menee vieläpä kenties heidän kotiinsa, josta on vaimo potkittu pihalle? :O eri
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne molemmista näkökulmista. Itse en välitä kuormittaa ystäviäni varattuun mieheen liittyvillä sydänsuruilla. Tukea ei heru ja sydänsuruista on selvittävä yksin. Varattu mies on erittäin huono diili naiselle kaikin puolin: mies haluaa vain leikkiä ja käyttää hyväksi eikä hänen olemassaolosta voi moraalisista syistä kertoa juuri kenellekään. Samassa tilanteessa olevat tietysti ymmärtävät, mut koska ovat itsekin saaneet näpeilleen, niin eivät halua käydä sitä uudelleen läpi ystävänsä kautta.
Minä keskustelisin mielelläni kanssasi, koska olen itsekin pitänyt tunteeni omana tietonani. Elän nyttemmin yhteiselämää tämän samaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa sivusuhteen aloitimme jo kymmenisen vuotta sitten. Mutta tie on ollut pitkä ja matkalle on osunut hyvinkin katkeria hetkiä minun näkökulmastani. Kenenkään perhettä en hajottanut, kyse oli seurustelusuhteesta, mutta silti näen nyt tekemäni virheet, joiden seurauksia kärsin jollain lailla edelleen psyykelläni. Asemasi on todella vahingollinen omanarvon tuntosi kautta, et ehkä näe sitä edes nyt kuinka paljon tilanne muuttaa sinua ihmisenä. Kehottaisin pyrkimään eroon tilanteesta, huolimatta siitä mikä on päätöksesi lopputulema. Älä murehdi toisen ihmisen päätöksiä hänen puolestaan, ne on jokaisen tehtävä itse ja toisen syitä ei aina pysty ymmärtämään vaikka kuinka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulle ap.
Miten hyvin tunnet tämän varatun miehen ja hänen vaimonsa suhteen?
Oletko varma, että vaimo on "kuuliainen" ja täysin viaton suhteensa tilaan?
Ongelmiin tarvitaan aina kaksi.Jos ihminen on onnellinen ja tyytyväinen suhteessaan, ei hänellä ole syytä etsiä onnea muualta.
Miksi siis osoitat empatiasi ainoastaan tarinasi varatun miehen vaimolle?
Miksi et koe empatiaa myös tätä varattua miestä kohtaan?
Mikä hänellä on kotona vialla, että hän joutuu pakenemaan toisen naisen syliin.Miksi et koe empatiaa ystävääsi kohtaan, joka tahtoi vain löytää onnen ja särki sydämensä?
Kun ko. mies tuli hänen kohdalleen, hänen sydämensä ihastui/rakastui toivoi, että mies tekee hänet onnelliseksi.Ystäväsi sydänsuru on todellinen. Silti sinä, "ystävänä" vähättelet, ettei hänellä ole oikeus tuntea niin kuin tuntee, ainoastaan sen vuoksi, että surun aiheuttaman ihmisen suhdestatus oli jokin muu, kuin sinä kelpuutat. Olet siis olkapää ainoastaan silloin, kuin sinä katsot, että toisella ihmisellä on sinun hyväksymäsi syy surra!
Kerroit: "Sanoin alusta asti, ettei tuo pääty hyvin" (oletko selvänäkijä?)
Jos ystäväsi olisi jättänyt miehen tuolloin, olisitko silloin (valittamatta täällä) kuunnellut hänen sydänsurujaan, koska niitä yhtä lailla olisi tullut.
Olisiko se siis ollut eriasia, koska sinä olisit päässyt sanelemaan miten ystäväsi pitää elämässään toimia?
Koska sinun tapasi elää ja ajatella asioista on ainoastaan se ainoa ja oikea tapa?En kyllä sinun tapauksessa käyttäisi itsestäni nimitystä ystävä.
Lähdetään siitä, että huono liitto ei "aja" ketään pitkään salasuhteeseen. Se ajaa eroon. Ja on olemassa ihmisiä jotka pettävät vaikka olisivat kuinka hyvässä suhteessa. Tuo "onnellisessa suhteessa ei petetä"-höpinä on ikiaikainen keino vierittää uskottomuuden syy jonkun toisen harteille.
En edes tiedä miksi vastaan, mutta ei, en ole moralisoinut enkä neuvonut ystävääni elämään haluamallani tavalla. Olen ollut kuuntelijana ja tukijana koko tämän ajan. Kuten arvata saattaa, suhde varattuun mieheen ei ole ollut mitään onnen ja rakkauden ilotulitusta vaan ohareita, radiohiljaisuutta, petettyjä lupauksia ja epätietoisuutta.
Ap
Tää on just se syy miksi mulla on paljon ystäviä, mä olen heidän tukena kaikessa missä tarvii, tuomitsematta. Sitä ystävyys on.
Mulla ei ole koskaan tarve olla ”parempi” tai enemmän oikeassa. Olet ap huono ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Erohan tulee usein eteen myös ihan perinteisessä suhteessa, useammin kuin joka toisen kerran kun suhteeseen uskaltautuu. Onko siis seurustelu jo lähtökohtaisesti sydänsurujen kutsumista luokse.
Sinua taitaa tässä nyt kaihertaa enemmän oma moraalinen vastustuksesi hänen valintojaan kohtaan. Niin useimpia kunnes itse sattuukin löytämään itsensä tilanteesta, jossa toimii yleisen moraalikäsityksen vastaisesti. Silloin ystävä saattaa olla se ainoa, joka pysyy vierellä, vaikkei toisen valintoja hyväksykään.
”sattuukin löytämään”?
Kyse ei ole sattumasta, vaan tietoisesta valinnasta. Älä yritä ulkoistaa vastuuta omista teoistasi.
On toki raastavaa, jos ihastuu/rakastuu varattuun ja joutuu repimään itsensä siitä irti. Mutta jokainen vastuullinen laitta poikki heti, kun saa tietää toisen olevan varattu. Näin pääsee itsekin lopulta paljon helpommalla.
Niin, kyllä minä tiedän muitakin ihmisiä, joiden mielestä ainoa mieleen tuleva moraaliton teko on seurustella varatun miehen kanssa.
Kannattaa kuitenkin miettiä, että saattaa itsekin LÖYTÄÄ itsensä tilanteesta, missä on tehnyt jonkin kyseenalaisen valinnan, monihan sairastuu riippuuvuuksiin, joku kehittää peliongelman, ehkä joutuu velkaongelmiin jne jne.. Toivottavasti siellä sitten on yhtä virheettömiä ystäviä rinnalle seisomaan kun LÖyDÄT itsesi synkimmästä pimeydestäsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Erohan tulee usein eteen myös ihan perinteisessä suhteessa, useammin kuin joka toisen kerran kun suhteeseen uskaltautuu. Onko siis seurustelu jo lähtökohtaisesti sydänsurujen kutsumista luokse.
Sinua taitaa tässä nyt kaihertaa enemmän oma moraalinen vastustuksesi hänen valintojaan kohtaan. Niin useimpia kunnes itse sattuukin löytämään itsensä tilanteesta, jossa toimii yleisen moraalikäsityksen vastaisesti. Silloin ystävä saattaa olla se ainoa, joka pysyy vierellä, vaikkei toisen valintoja hyväksykään.
”sattuukin löytämään”?
Kyse ei ole sattumasta, vaan tietoisesta valinnasta. Älä yritä ulkoistaa vastuuta omista teoistasi.
On toki raastavaa, jos ihastuu/rakastuu varattuun ja joutuu repimään itsensä siitä irti. Mutta jokainen vastuullinen laitta poikki heti, kun saa tietää toisen olevan varattu. Näin pääsee itsekin lopulta paljon helpommalla.
Niin, kyllä minä tiedän muitakin ihmisiä, joiden mielestä ainoa mieleen tuleva moraaliton teko on seurustella varatun miehen kanssa.
Kannattaa kuitenkin miettiä, että saattaa itsekin LÖYTÄÄ itsensä tilanteesta, missä on tehnyt jonkin kyseenalaisen valinnan, monihan sairastuu riippuuvuuksiin, joku kehittää peliongelman, ehkä joutuu velkaongelmiin jne jne.. Toivottavasti siellä sitten on yhtä virheettömiä ystäviä rinnalle seisomaan kun LÖyDÄT itsesi synkimmästä pimeydestäsi
Höpö höpö, aikuinen ihminen osaa ottaa valinnoistaan vastuun, eikä tasan vaan LÖYDÄ itseään sekaantumassa varattuun. Mikä riippuvuus tuo muka edes on, kun niihin vertaat?
En minä edellyttäisi että joku kuuntelisi minun loputonta narinaani, jos itse teen jotakin noin typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on just se syy miksi mulla on paljon ystäviä, mä olen heidän tukena kaikessa missä tarvii, tuomitsematta. Sitä ystävyys on.
Mulla ei ole koskaan tarve olla ”parempi” tai enemmän oikeassa. Olet ap huono ystävä.
Ha hyvä ystäväkö ruikuttaa loputtomasti omaa älytöntä valintaansa? Ottaisin oppirahoina, ja olisin ihan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä mä paheksun kanssa. Ei mikään rakastuminen ole syy mihinkään. Kuka tahansa kannattaa kelpuuttaa joka vaan on vapaa koska kyllä siihen sitten tottuu, samanlaisia on kaikki miehet. Paheksun kaikkia tommosia ei tunteet ole syy mihinkään. Perheen perustamiseen nyt kelpaa kuka tahansa kunhan on vapaa.
Olet mielestäsi ilmeisesti parempi ihminen kuin muut, paheksujana? Entä paheksujien paheksujat sitten. Mitä hyötyä paheksunnasta on kenellekään, ainakaan sille tuskaiselle naiselle jota pelimies vedättää. Se nainen haluaa psyykkistä tai tunteellista tukea siltä joka sen osaa ja eri näkökulmia, ei negatiivisuuden lisäämistä ja kippaamista kuormana hänelle lisää. Kannattaisiko joskus ihmisten miettiä asioita, eikä vain syyllistää muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele, jos kuuntelet epäaidosti. Sano että juttelee siitä jonkun toisen kanssa tai kriisipuhelin. On väärin jos esität kivaa toiselle etkä ole sitä, ja jos olet epäempaattinen tai vain kyllästynyt. Et osaa tukea psykologisesti oikein varmaan, joku toinen osaa. Jos hän on nuori ja kokematon eroaja? Hän kokee sen samanlaisena erona kuin olisi eronnut kumppanista. Hän rakastui vahingossa väärään. Voi tulla pahojakin psyykkisiä oireita jos tilanne on raskas, hän yrittää selvitä vain siitä. Osalla voi kestää vuosia tai sitten lyhyemmin, riippuu onko hänellä mitään pakoa siitä elämässä.
Mun on vaikeaa uskoa että olen huono kuuntelija, jos en ystävälleni ole aikoihin muuhun kelvannutkaan kun nimenomaan tauottomaan kuuntelijana olemiseen. Enkä kuuntelisi minuuttiakaan jos en tuntisi empatiaa, se nyt on selvä. En minä millekään tuntemattomalle ihmiselle terapeutiksi alkaisi.
Ja ei, hän ei ole nuori ja kokematon eroaja, yksi avioerokin on taustalla. Tuota juuri mietin että jos tilanteesta selviäminen kestää vuosia, minä en jaksa jatkaa ystävyyttä. En toki usko että tämän asian vatvomiseen menisi niin kauan, mutta loppua ei ole näkyvissä. Veikkaan että ruminointi loppuu kuin seinään kun ystäväni tapaa miehen josta kiinnostuu ja joka aidosti kiinnostuu hänestä. Tämän sanoin kyllä ystävällenikin.
Ap
En minä ainakaan kuuntelisi tuollaista roskaa. Mitä sekaantuu varattuun, jos ei kestä todennäköistä lopputulosta.
Mä en oikein nää miksi pitää asiasta tulla vauva-palstalle valittamaan. Kaksinaamainen kuva sinusta että tulet palstalle siitä juoruamaan. Sano "ystävällesi" suoraan että nyt riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hädässä ystävä tunnetaan!
Näin olen ajatellut. Tämä on kuitenkin niin huolella itse rakennettu hätä että kyllästyttää.
Ap
Toivottavasti ystävälläsi on parempiakin ystäviä. Pysyttele sinä vaan siellä norsunluutornissasi tuomitsemassa ja anna ystäväsi olla, luultavasti pahennat hänen oloaan entisestään. Et tiedä yhtään mitä toinen käy läpi.
Ps. Toivottavasti sinunkin elämässäsi joskus nasahtaa joku huolella itse rakentamasi pommi ja näät ettei elämä aina ole niin mustavalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein nää miksi pitää asiasta tulla vauva-palstalle valittamaan. Kaksinaamainen kuva sinusta että tulet palstalle siitä juoruamaan. Sano "ystävällesi" suoraan että nyt riittää.
Ehkä näiden satojen kuuntelijana käytettyjen tuntien jälkeen koen oikeudekseni avautua itse tuntemuksistani anonyymisti. Tästä ei ole kenellekään haittaa, en pakota ketään kuuntelemaan. Vaihda keskustelua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Erohan tulee usein eteen myös ihan perinteisessä suhteessa, useammin kuin joka toisen kerran kun suhteeseen uskaltautuu. Onko siis seurustelu jo lähtökohtaisesti sydänsurujen kutsumista luokse.
Sinua taitaa tässä nyt kaihertaa enemmän oma moraalinen vastustuksesi hänen valintojaan kohtaan. Niin useimpia kunnes itse sattuukin löytämään itsensä tilanteesta, jossa toimii yleisen moraalikäsityksen vastaisesti. Silloin ystävä saattaa olla se ainoa, joka pysyy vierellä, vaikkei toisen valintoja hyväksykään.
”sattuukin löytämään”?
Kyse ei ole sattumasta, vaan tietoisesta valinnasta. Älä yritä ulkoistaa vastuuta omista teoistasi.
On toki raastavaa, jos ihastuu/rakastuu varattuun ja joutuu repimään itsensä siitä irti. Mutta jokainen vastuullinen laitta poikki heti, kun saa tietää toisen olevan varattu. Näin pääsee itsekin lopulta paljon helpommalla.
Niin, kyllä minä tiedän muitakin ihmisiä, joiden mielestä ainoa mieleen tuleva moraaliton teko on seurustella varatun miehen kanssa.
Kannattaa kuitenkin miettiä, että saattaa itsekin LÖYTÄÄ itsensä tilanteesta, missä on tehnyt jonkin kyseenalaisen valinnan, monihan sairastuu riippuuvuuksiin, joku kehittää peliongelman, ehkä joutuu velkaongelmiin jne jne.. Toivottavasti siellä sitten on yhtä virheettömiä ystäviä rinnalle seisomaan kun LÖyDÄT itsesi synkimmästä pimeydestäsi
Höpö höpö, aikuinen ihminen osaa ottaa valinnoistaan vastuun, eikä tasan vaan LÖYDÄ itseään sekaantumassa varattuun. Mikä riippuvuus tuo muka edes on, kun niihin vertaat?
En minä edellyttäisi että joku kuuntelisi minun loputonta narinaani, jos itse teen jotakin noin typerää.
Siinä on toinenkin henkilö ollut sekaantumassa, ei ainoastaan ystäväsi. Varatut miehet osaa olla melkoisia lupailijoita et uskokaan ellet näe tai koe itse. Ja jaksavat muuten pitkään piirittää ja yrittää saada huomiota, vaikka sanoisit ei ja suuttuisit niin ollaan niin rakastuneita.
No ei tasan sorru, vahvempi ei edes aloita mitään venkslausta varatun kanssa. Riittää kun pyytää ottamaan yhteyttä sitten kun ero on selvä, ja sitten ei enää vastaa mitään.