Lue keskustelun säännöt.
Varattu mies dumppasi ystäväni ja minun pitäisi nyt olla olkapäänä
15.02.2022 |
Jatkuvaa itkua ja avautumista. Jauhetaan samoja asioita tunnista ja päivästä toiseen. Miten se mies oli niin tärkeä, miten on niin tottunut siihen että soittelivat, miten sitä ja tätä.
Puolitoista vuotta kesti hänen suhteensa varattuun mieheen. Mies tietenkin jauhoi kokoajan että eroaa näillä näppäimillä. No, ei tietenkään eronnut, vaan kertoi ystävälleni ettei halua enää tavata ja lakkasi sitten vastaamasta yhteydenottoihin.
Tästä on aikaa 2 viikkoa ja olen jo lopen kyllästynyt. Sanoin alusta asti että tuo ei pääty hyvin, enkä nyt jaksaisi kuunnella teinimäistä sydänsuruvuodatusta. Harmittaa, kun haluaisin takaisin sen tyypin jonka kanssa pystyi puhumaan muustakin kuin jonkun toisen aviomiehestä.
Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?
Kaikenlisäksi tiedän, että kun ukkomies vaivautuu taas laittamaan viestiä, ystäväni kiitää taas paikalle kuin perässävedettävä koira.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit ihan hyvin ystävällisesti, mutta jämptisti sanoa ystävällesi, että "sinun on nyt aika unohtaa tuo mies ja mennä eteenpäin elämässä. Mitäpä jos puhutaan välillä jostain muusta?" Tein itse ystävälleni näin, kun eron jälkeen jauhoi jo toista vuotta exästään. Hän ei loukkaantunut ja ehkä itsekin heräsi asiaan. Tietysti mietit jonkun mukavan aiheen, mitä ehdotat seuraavaksi, esim. "mitäpä jos suunniteltais joku naisten reissu kesälle/jollekin tulevalle viikonlopulle" tms.
Joo. Mulla on myös tuollainen ystävä kuin sinä. Oikeasti hän kontrolloi 95 % meidän keskusteluista eikä hän kestä yhtään sitä, kun minulla on joku kriisi ja tarvitsisin enemmän tilaa itselleni. Ja hän on ainoa ystävistäni, joka on myös vaientanut minut esittämäsi kaltaisilla kommenteilla.
Olen jutellut asiani ja saanut tukea niiltä paremmilta ystäviltä, joiden kanssa keskustelu on muutenkin aika lailla fifty-fifty ja kun toisella on kriisi, annetaan tälle toiselle enemmän tilaa. Heiltä olen saanut oikeaa, empaattista tukea.
Juuri eilen tämä ensiksi mainittu ystävä sanoi, että ihmellistä että asia vaivaa minua edelleen eikä soittele normaaliin tapaan, koska tietää, etten ole normaalissa tasapainossa enkä jaksaisi kuunnella hänen juttujaan vaan vaatisin tilaa ja tukea itselleni. Ja samoin eilen toinen ystävä sanoi, että huomaa, että asia vaivaa minua edelleen, että puhu se ulos, puhu niin kauan kuin jaksat, sitten se loppuu, hän jaksaa kyllä kuunnella. Itse olen aikanaan tukenut heitä molempia, kun heillä on ollut vaikeaa enkä ole patistanut terapiaan tai ryhdistäytymään.
Täsmennän, että tässä asiassa en ole jauhanut toista vuotta, mutta on ollut kriisejä jokaisella, joita on jauhettu yli vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit ihan hyvin ystävällisesti, mutta jämptisti sanoa ystävällesi, että "sinun on nyt aika unohtaa tuo mies ja mennä eteenpäin elämässä. Mitäpä jos puhutaan välillä jostain muusta?" Tein itse ystävälleni näin, kun eron jälkeen jauhoi jo toista vuotta exästään. Hän ei loukkaantunut ja ehkä itsekin heräsi asiaan. Tietysti mietit jonkun mukavan aiheen, mitä ehdotat seuraavaksi, esim. "mitäpä jos suunniteltais joku naisten reissu kesälle/jollekin tulevalle viikonlopulle" tms.
Joo. Mulla on myös tuollainen ystävä kuin sinä. Oikeasti hän kontrolloi 95 % meidän keskusteluista eikä hän kestä yhtään sitä, kun minulla on joku kriisi ja tarvitsisin enemmän tilaa itselleni. Ja hän on ainoa ystävistäni, joka on myös vaientanut minut esittämäsi kaltaisilla kommenteilla.
Olen jutellut asiani ja saanut tukea niiltä paremmilta ystäviltä, joiden kanssa keskustelu on muutenkin aika lailla fifty-fifty ja kun toisella on kriisi, annetaan tälle toiselle enemmän tilaa. Heiltä olen saanut oikeaa, empaattista tukea.
Juuri eilen tämä ensiksi mainittu ystävä sanoi, että ihmellistä että asia vaivaa minua edelleen eikä soittele normaaliin tapaan, koska tietää, etten ole normaalissa tasapainossa enkä jaksaisi kuunnella hänen juttujaan vaan vaatisin tilaa ja tukea itselleni. Ja samoin eilen toinen ystävä sanoi, että huomaa, että asia vaivaa minua edelleen, että puhu se ulos, puhu niin kauan kuin jaksat, sitten se loppuu, hän jaksaa kyllä kuunnella. Itse olen aikanaan tukenut heitä molempia, kun heillä on ollut vaikeaa enkä ole patistanut terapiaan tai ryhdistäytymään.
Äläpä nyt viitsi. Ap on tukenut ja kuunnellut tuota ystävää jo vaikka kuinka paljon. On rakkautta ohjata toinen kääntämään katse tulevaisuuteen menneisyyden sijasta. On minullekin tehty noin ja hyvin toimi ainakin minuun, eli ymmärsin itsekin keskittyä vaikka siihen tulevaan kesään. Ei menneisyydessä ikuisesti vellominen auta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit ihan hyvin ystävällisesti, mutta jämptisti sanoa ystävällesi, että "sinun on nyt aika unohtaa tuo mies ja mennä eteenpäin elämässä. Mitäpä jos puhutaan välillä jostain muusta?" Tein itse ystävälleni näin, kun eron jälkeen jauhoi jo toista vuotta exästään. Hän ei loukkaantunut ja ehkä itsekin heräsi asiaan. Tietysti mietit jonkun mukavan aiheen, mitä ehdotat seuraavaksi, esim. "mitäpä jos suunniteltais joku naisten reissu kesälle/jollekin tulevalle viikonlopulle" tms.
Joo. Mulla on myös tuollainen ystävä kuin sinä. Oikeasti hän kontrolloi 95 % meidän keskusteluista eikä hän kestä yhtään sitä, kun minulla on joku kriisi ja tarvitsisin enemmän tilaa itselleni. Ja hän on ainoa ystävistäni, joka on myös vaientanut minut esittämäsi kaltaisilla kommenteilla.
Olen jutellut asiani ja saanut tukea niiltä paremmilta ystäviltä, joiden kanssa keskustelu on muutenkin aika lailla fifty-fifty ja kun toisella on kriisi, annetaan tälle toiselle enemmän tilaa. Heiltä olen saanut oikeaa, empaattista tukea.
Juuri eilen tämä ensiksi mainittu ystävä sanoi, että ihmellistä että asia vaivaa minua edelleen eikä soittele normaaliin tapaan, koska tietää, etten ole normaalissa tasapainossa enkä jaksaisi kuunnella hänen juttujaan vaan vaatisin tilaa ja tukea itselleni. Ja samoin eilen toinen ystävä sanoi, että huomaa, että asia vaivaa minua edelleen, että puhu se ulos, puhu niin kauan kuin jaksat, sitten se loppuu, hän jaksaa kyllä kuunnella. Itse olen aikanaan tukenut heitä molempia, kun heillä on ollut vaikeaa enkä ole patistanut terapiaan tai ryhdistäytymään.
Äläpä nyt viitsi. Ap on tukenut ja kuunnellut tuota ystävää jo vaikka kuinka paljon. On rakkautta ohjata toinen kääntämään katse tulevaisuuteen menneisyyden sijasta. On minullekin tehty noin ja hyvin toimi ainakin minuun, eli ymmärsin itsekin keskittyä vaikka siihen tulevaan kesään. Ei menneisyydessä ikuisesti vellominen auta ketään.
joo, tosi kauan, ehkä 2 VIIKKOA!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nää varatut miehet vaan pysyisivät housuissaan ja keskittyisivät perheeseensä ja erityisesti vaimoonsa. Mutta kun pitää saada kaikki. Vaimo kärsii, rakastajatar kärsii, lapset kärsii ja mies sen kuin porskuttaa itsekkyytensä huipulla ja saa kaiken 🤮
Pysyvät housuissaan, kun kukaan ei ala rakastajattareksi. Sovitaan kaikki, että annetaan seksiä vasta kun liitto on juridisesti vahvistettu (rekisteröity tai avioliitto), niin kukaan varattu ei voi valehdella olevansa vapaa. 😁
Aina joku ryhtyy, koska varatut miehet ovat todella sinnikkäitä eivätkä jätä rauhaan ennen kuin ovat saaneet mitä haluavat. Vanha sanonta ”the chase is better than the catch” pätee. Mutta tätä kuviota on vaikea käsittää, ellei itse ole ikinä joutunut kuuman varatun miehen piirittämäksi. Vahvempikin siinä sortuu...
Olen joutunut. Kun jalat meinasivat lähteä alta (tunto katosi), painoin silmäni kiinni, käännyin ympäri, avasin silmäni, ja kävelin (huojuin) pois miten parhaiten taisin. Selvisin.
Älä kuuntele, jos kuuntelet epäaidosti. Sano että juttelee siitä jonkun toisen kanssa tai kriisipuhelin. On väärin jos esität kivaa toiselle etkä ole sitä, ja jos olet epäempaattinen tai vain kyllästynyt. Et osaa tukea psykologisesti oikein varmaan, joku toinen osaa. Jos hän on nuori ja kokematon eroaja? Hän kokee sen samanlaisena erona kuin olisi eronnut kumppanista. Hän rakastui vahingossa väärään. Voi tulla pahojakin psyykkisiä oireita jos tilanne on raskas, hän yrittää selvitä vain siitä. Osalla voi kestää vuosia tai sitten lyhyemmin, riippuu onko hänellä mitään pakoa siitä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit ihan hyvin ystävällisesti, mutta jämptisti sanoa ystävällesi, että "sinun on nyt aika unohtaa tuo mies ja mennä eteenpäin elämässä. Mitäpä jos puhutaan välillä jostain muusta?" Tein itse ystävälleni näin, kun eron jälkeen jauhoi jo toista vuotta exästään. Hän ei loukkaantunut ja ehkä itsekin heräsi asiaan. Tietysti mietit jonkun mukavan aiheen, mitä ehdotat seuraavaksi, esim. "mitäpä jos suunniteltais joku naisten reissu kesälle/jollekin tulevalle viikonlopulle" tms.
Joo. Mulla on myös tuollainen ystävä kuin sinä. Oikeasti hän kontrolloi 95 % meidän keskusteluista eikä hän kestä yhtään sitä, kun minulla on joku kriisi ja tarvitsisin enemmän tilaa itselleni. Ja hän on ainoa ystävistäni, joka on myös vaientanut minut esittämäsi kaltaisilla kommenteilla.
Olen jutellut asiani ja saanut tukea niiltä paremmilta ystäviltä, joiden kanssa keskustelu on muutenkin aika lailla fifty-fifty ja kun toisella on kriisi, annetaan tälle toiselle enemmän tilaa. Heiltä olen saanut oikeaa, empaattista tukea.
Juuri eilen tämä ensiksi mainittu ystävä sanoi, että ihmellistä että asia vaivaa minua edelleen eikä soittele normaaliin tapaan, koska tietää, etten ole normaalissa tasapainossa enkä jaksaisi kuunnella hänen juttujaan vaan vaatisin tilaa ja tukea itselleni. Ja samoin eilen toinen ystävä sanoi, että huomaa, että asia vaivaa minua edelleen, että puhu se ulos, puhu niin kauan kuin jaksat, sitten se loppuu, hän jaksaa kyllä kuunnella. Itse olen aikanaan tukenut heitä molempia, kun heillä on ollut vaikeaa enkä ole patistanut terapiaan tai ryhdistäytymään.
Äläpä nyt viitsi. Ap on tukenut ja kuunnellut tuota ystävää jo vaikka kuinka paljon. On rakkautta ohjata toinen kääntämään katse tulevaisuuteen menneisyyden sijasta. On minullekin tehty noin ja hyvin toimi ainakin minuun, eli ymmärsin itsekin keskittyä vaikka siihen tulevaan kesään. Ei menneisyydessä ikuisesti vellominen auta ketään.
joo, tosi kauan, ehkä 2 VIIKKOA!!
Tässä tapauksessa tuo miehen vaimo on ollut kuvioissa alusta asti ja varmasti on kokoajan ruodittu sitä, että haluaako se mies sittenkin vielä vaimonsa vai ap:n ystävän ja ilmoilla on koko ajan ollut tieto siitä, ettei mies ole mukana jutussa ja ymmärsin, että tästä, että mies ei ole ap:n ystävään sitoutunut missään vaiheessa, on keskusteltu koko tuon suhteen ajan. Ei ole siis uusi juttu, vaikka nyt tulikin sitten se lopullinen niitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne häntä enkä hänen suhdettaan, enkä myöskään tiedä tietääkö hän tuosta sivusuhteesta mitään. Siitä huolimatta tunnen empatiaa. Tunnen sitä myös muita tuntemattomia ihmisiä kohtaan, jotka tulevat (mielestäni) kohdelluksi väärin. Näin me olemme erilaisia.
Ja täytyy sanoa että kateus on viimeinen tunne jota tunnen ystävääni kohtaan nyt tai ylipäätään. En keksi yhtään osa-aluetta jossa haluaisin olla kuten hän. Rakas hän minulle on, ja helpompihan tämä tilanne olisi käydä läpi jos ei olisi. Voisin vetäytyä rauhassa sivumpaan ja odottaa että sydänsurut hälvenevät.
Ap
"En keksi yhtään osa-aluetta jossa haluaisin olla kuten hän". Edelleen kannattanee tutkia niitä omia tuntoja ja miettiä mihin tämä ystävyys lopulta oikeastaan nojaa
Ihmiset ovat erilaisia. Omalla kohdallani se ei ole pienimmässäkään määrin edellytys ystävyydelle että haluaisin olla kuten ystäväni.
Ehkä jollekin sitten on.
Ap
Niin meidän sitten täytyy olla erilaisia. Mun ystävissäni on ihailtavia piirteitä, kuten esim älykkyyttä, kauneutta, mahtavaa huumoria. En varsinaisesti kadehdi niitä piirteitä, mutten kyllä ilmaisisi niinkään, etteikö heissä olisi yhtäkään osa-aluetta, jossa haluaisin olla samanlainen.
Sen sijaan myönnän kadehtineeni yhtä ystävääni kun hän sinkkuna tapaili miehiä ja rakastui intohimoisesti, matkusteli ja vietti aikaa uuden kumppanin kanssa, kun itse olin väljähtyneessä suhteessa jumissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti mies on manipuloinut ystävää, faktana ainakin valehdellut. Ystävällä on todennäköisesti traumasidos ja se on todella raskas tila vierottua siitä, vastaa suurin piirtein huumeriippuvuuden tai ryyppyputken katkaisua.
Ap, ei sun kannata antaa pseudotukea, se vain pahentaa. Mutta jos välität ystävästäsi, vinkkaa hänelle youtube-kanavasta Narsisti vs minä ja siellä oleviin traumasidosvideoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vaan ystävällisesti sanot, et "mielellään kuuntelisin mut nyt mulla on XX kiireitä". Voit ehkä silloin tällöin vähän olla tueksi mutta parhaiten ystäväsi ymmärtää yskän kun otat vähän etäisyyttä. Hän on itse kussut muroihinsa ja on epäreilua nyt kaataa sitä paskaa sun niskaan.
Näin näen asian itsekin. En tarkoita ettei asiasta saa puhua lainkaan; näen kyllä miten tuskissaan ystäväni nyt on ja haluan kyllä olla tukena. Mutta kun näemme, saattaa kolmekin tuntia mennä helposti niin ettemme puhu mistään muusta kun näistä sydänsuruista. Toki se alkaisi maistua puulta muutenkin, mutta nyt on vielä kyseessä tilanne josta en alun alkaenkaan olisi halunnut tietää yhtään mitään. Empatiani on enemmän sen petetyn vaimon suunnalla vaikken häntä tunnekaan.
Ap
Pidän tätä hieman erikoisena. Tunnetko siis tämän vaimon ja hänen parisuhteensa laadun hyvinkin kun tunnet empatiaa häntä kohtaan sorrettuna osapuolena? Onko ns ystävässäsi kenties jotain muutakin mitä paheksut tai kenties kadehdit? Näitä kannattaa ihan miettiä, kateus esim on varsin luonnollinen, mutta salakavala tunne piiloutumaan, jopa kadehtijalta itseltään ja verhoutumaan jonkun moraalisen ylemmyydentunnon taakse..
Tämä nyt oli niin ripulia että ai että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kirjoittama otsikko ja myös avausviestin ilmaisut osoittavat hyvin, miten ap suhtautuu "ystäväänsä". Toivon, että ystävällä on muitakin ystäviä, joihin tukeutua. Ap voisi sillä aikaa ihan rauhassa katsoa olympialaisia ja ratkoa sudokuja.
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka on salasuhteessa varatun kanssa.
En koe itseäni mitenkään hienoksi ihmiseksi tai ylimoraaliseksi.
Kokemukseni mukaan monilla ihmisillä, jotka ajattelevat kuten sinä, ei ole minkäänlaista ongelmaa olla ystävä juoruilijoiden ja selän takana puhujien kanssa. Minä en erikoisesti pidä juoruilijoista, joten heitä ei löydy myöskään ystävistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta , teenpä näin. Sitten kun sua elämä potkii päähän, ja tarvitset tukea, niin sun toi frendi voi sitten sanoa,että en nyt kerkeä, mulla on sitä ja tätä. Ja aina ikävät asiat elämässä on enemmän tai vähemmän omaa syytä.
Näinhän ”frendi” on jo tehnytkin, kun ap:lla on ollut murhetta ja olisi tarvinnut olkapäätä. Eli ihan yksisuuntaisesta kaveruudesta on kyse ollut tähänkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka on salasuhteessa varatun kanssa.
En koe itseäni mitenkään hienoksi ihmiseksi tai ylimoraaliseksi.Hyvä ettet koe, koska et voi olla kovin hyvä ystävä kellekään. Hylkäät varmaan kaikki jotka tekevät tyhmyyksiä elämässä tai vaan eri lailla kuin sinä tekisit. Toivottavasti jäät joskus itse yksin ja hylätyksi silloin kun tarvitsisit tukea.
Kyllä ihmisen ystävä voi olla vaikka ei täysin hyväksyisi kaikkea mitä hän tekee. No rehellisesti sanoen itse kyllä varmaan vetäisin rajan johonkin murhaan, koska se on ihan oikea rikos jossa vielä viedään jonkun henki tahallisesti.
Olen itse miettinyt tuota asiaa paljon kun näitä nuorten tekemiä raakoja rikoksia on tullut ilmi. Kääntäisinkö selkäni pojalleni jos hän vaikka kamapäissään aiheuttaisi jonkun menehtymisen? En usko, en voisi. En tajua yhtään miten voisin myöskään hylätä ystävän jos hän tötöilisi jotain tyhmää, jollei loukkaisi nimenomaan minua tai jotain rakasta ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka on salasuhteessa varatun kanssa.
En koe itseäni mitenkään hienoksi ihmiseksi tai ylimoraaliseksi.Kokemukseni mukaan monilla ihmisillä, jotka ajattelevat kuten sinä, ei ole minkäänlaista ongelmaa olla ystävä juoruilijoiden ja selän takana puhujien kanssa. Minä en erikoisesti pidä juoruilijoista, joten heitä ei löydy myöskään ystävistäni.
Kierrän myös juoruilijat erittäin kaukaa. En nauti muiden ihmisten salaisuuksien ruotimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelisin, että ystävälläsi olisi joku empaattisempikin olkapää johon nojata.
Minun ystäväni on tullut rakkaudessa kohdelluksi törkeästi, tuli vaikka itsekin kyllä näki mihin suuntaan tilanne on kehittymässä (kyse ei kuitenkaan ollut varatusta ihmisestä). Totta kai me tiesimme kaikki, että hommassa palaa vielä näpit, mutta ihminen ei aina ole niin saamerin rationaalinen ja vahva. Ei olisi tullut mieleenikään, etten olisi jaksanut seisoa hänen takanaan niin kauan kuin tarve, onhan hän niin rakas kuin osa itseäni.
Olen ainoa joka tästä kuviosta tietää, eli ei ole tässä tilanteessa muita olkapäitä.
Ja sehän tilanteesta kinkkisen tekeekin, kun haluan olla tukena (ja luoja sentään, olen ollut ihan naurettaviin mittasuhteisiin asti). Oma moraalikäsitykseni on kuitenkin erilainen, ja siksi on hankalaa kuunnella tunti tolkulla jaarittelua miehen ihanuudesta ja ystäväni tunteista häntä kohtaan. Minusta miehessä ei ole mitään ihanaa. Hän on pettäjä joka käytti ystävääni niin kauan hyväksi että paska lensi tai meinasi kotona lentää tuulettimeen. Sitten ystäväni jäi kuin nalli kalliolle.
Ymmärrän että rakkaus sokaisee, mutta itse ajattelen että joku raja sentään siinäkin. Olen itsekin nuorempana ihastunut epätoivoisesti epärehelliseen naistenpyörittäjään, ja heti kun tilanne alkoi valjeta, vedin itseni pois kuviosta ja nuolin haavani kuntoon. Ehkä siksikin on mahdoton samaistua siihen, että joku on vapaaehtoisesti noin kauan jonkun itsekkään mulkeron pyöritettävänä ja haikailee vielä perään.
P.S. Kun kärsin näistä sydänsuruistani silloin, tämän samaisen ystäväni ainut kommentti asiaan oli että voih, sillä on varmaan joku toinen kun se ei vastaa. Asia oli sillä loppuun käsitelty.
Ap
Näin. Sinulta penätään nyt empatiaa ja ymmärrystä ja olet melkoinen pahis, kun et kannustanut varatun kanssa olemaan etkä nyt haluaisi olla mukana noiden kahden likaisen suhteen päätöksessä.
"Rakkaus on sokea ja voit löytää itsesikin samasta tilanteesta" no joo, näinhän se menee, joillain. Epätoivoista varmaan on olla totaalisesti tuulten heiteltävänä ja himojensa orja. Vailla mitään moraalia. Kutsua tuota saastaista menoa vieläpä rakkaudeksi. Anna mun kaikki kestää.
Missä on tuon yhden hoo ron empatia miehen vaimoa ja lapsia kohtaan? Eikö itsehillintää ole lainkaan, kun joku houkuttaa? Miten tuollaisen kanssa voi edes kukaan olla ystävä, kun oma mieskin on tulilinjalla, tämän yrittäessä iskeä kyntensä hallitsemattomissa himoissaan? Hyi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka on salasuhteessa varatun kanssa.
En koe itseäni mitenkään hienoksi ihmiseksi tai ylimoraaliseksi.Hyvä ettet koe, koska et voi olla kovin hyvä ystävä kellekään. Hylkäät varmaan kaikki jotka tekevät tyhmyyksiä elämässä tai vaan eri lailla kuin sinä tekisit. Toivottavasti jäät joskus itse yksin ja hylätyksi silloin kun tarvitsisit tukea.
Kyllä ihmisen ystävä voi olla vaikka ei täysin hyväksyisi kaikkea mitä hän tekee. No rehellisesti sanoen itse kyllä varmaan vetäisin rajan johonkin murhaan, koska se on ihan oikea rikos jossa vielä viedään jonkun henki tahallisesti.
Olen itse miettinyt tuota asiaa paljon kun näitä nuorten tekemiä raakoja rikoksia on tullut ilmi. Kääntäisinkö selkäni pojalleni jos hän vaikka kamapäissään aiheuttaisi jonkun menehtymisen? En usko, en voisi. En tajua yhtään miten voisin myöskään hylätä ystävän jos hän tötöilisi jotain tyhmää, jollei loukkaisi nimenomaan minua tai jotain rakasta ihmistä.
Vertaat aikuisen ystäväsi parisuhdetörttöilyjä lapsesi päihdesekoiluihin ja kuolemantuottamukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nää varatut miehet vaan pysyisivät housuissaan ja keskittyisivät perheeseensä ja erityisesti vaimoonsa. Mutta kun pitää saada kaikki. Vaimo kärsii, rakastajatar kärsii, lapset kärsii ja mies sen kuin porskuttaa itsekkyytensä huipulla ja saa kaiken 🤮
Pysyvät housuissaan, kun kukaan ei ala rakastajattareksi. Sovitaan kaikki, että annetaan seksiä vasta kun liitto on juridisesti vahvistettu (rekisteröity tai avioliitto), niin kukaan varattu ei voi valehdella olevansa vapaa. 😁
Aina joku ryhtyy, koska varatut miehet ovat todella sinnikkäitä eivätkä jätä rauhaan ennen kuin ovat saaneet mitä haluavat. Vanha sanonta ”the chase is better than the catch” pätee. Mutta tätä kuviota on vaikea käsittää, ellei itse ole ikinä joutunut kuuman varatun miehen piirittämäksi. Vahvempikin siinä sortuu...
Minua on yrittäneet varatut miehet ja jopa miehen kaverit, vaikka hyvämaineinen olen. Tuloksetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka on salasuhteessa varatun kanssa.
En koe itseäni mitenkään hienoksi ihmiseksi tai ylimoraaliseksi.Kokemukseni mukaan monilla ihmisillä, jotka ajattelevat kuten sinä, ei ole minkäänlaista ongelmaa olla ystävä juoruilijoiden ja selän takana puhujien kanssa. Minä en erikoisesti pidä juoruilijoista, joten heitä ei löydy myöskään ystävistäni.
Oletko joutunut sivusuhteittesi myötä juoruilun kohteeksi vai mistä moinen näkemys on muodostunut?
Itse en ole kiinnostununut kuuntelemaan pettämistarinoita enkä myöskään juoruja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka on salasuhteessa varatun kanssa.
En koe itseäni mitenkään hienoksi ihmiseksi tai ylimoraaliseksi.Hyvä ettet koe, koska et voi olla kovin hyvä ystävä kellekään. Hylkäät varmaan kaikki jotka tekevät tyhmyyksiä elämässä tai vaan eri lailla kuin sinä tekisit. Toivottavasti jäät joskus itse yksin ja hylätyksi silloin kun tarvitsisit tukea.
Kyllä ihmisen ystävä voi olla vaikka ei täysin hyväksyisi kaikkea mitä hän tekee. No rehellisesti sanoen itse kyllä varmaan vetäisin rajan johonkin murhaan, koska se on ihan oikea rikos jossa vielä viedään jonkun henki tahallisesti.
Olen itse miettinyt tuota asiaa paljon kun näitä nuorten tekemiä raakoja rikoksia on tullut ilmi. Kääntäisinkö selkäni pojalleni jos hän vaikka kamapäissään aiheuttaisi jonkun menehtymisen? En usko, en voisi. En tajua yhtään miten voisin myöskään hylätä ystävän jos hän tötöilisi jotain tyhmää, jollei loukkaisi nimenomaan minua tai jotain rakasta ihmistä.
Vertaat aikuisen ystäväsi parisuhdetörttöilyjä lapsesi päihdesekoiluihin ja kuolemantuottamukseen?
Uskomatonta tosiaan, verrataan jo pettämistouhuja vakaviin rikoksiin :o Jopas on puolustelut...
No mutta , teenpä näin. Sitten kun sua elämä potkii päähän, ja tarvitset tukea, niin sun toi frendi voi sitten sanoa,että en nyt kerkeä, mulla on sitä ja tätä. Ja aina ikävät asiat elämässä on enemmän tai vähemmän omaa syytä.