Lue keskustelun säännöt.
Varattu mies dumppasi ystäväni ja minun pitäisi nyt olla olkapäänä
15.02.2022 |
Jatkuvaa itkua ja avautumista. Jauhetaan samoja asioita tunnista ja päivästä toiseen. Miten se mies oli niin tärkeä, miten on niin tottunut siihen että soittelivat, miten sitä ja tätä.
Puolitoista vuotta kesti hänen suhteensa varattuun mieheen. Mies tietenkin jauhoi kokoajan että eroaa näillä näppäimillä. No, ei tietenkään eronnut, vaan kertoi ystävälleni ettei halua enää tavata ja lakkasi sitten vastaamasta yhteydenottoihin.
Tästä on aikaa 2 viikkoa ja olen jo lopen kyllästynyt. Sanoin alusta asti että tuo ei pääty hyvin, enkä nyt jaksaisi kuunnella teinimäistä sydänsuruvuodatusta. Harmittaa, kun haluaisin takaisin sen tyypin jonka kanssa pystyi puhumaan muustakin kuin jonkun toisen aviomiehestä.
Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?
Kaikenlisäksi tiedän, että kun ukkomies vaivautuu taas laittamaan viestiä, ystäväni kiitää taas paikalle kuin perässävedettävä koira.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Tälläisissä tilanteissa se tosiystävyys tulee esille. Oletko siellä, kun ystäväsi todella sinua tarvitsee, vaikka hän olisi tehnyt väärin?
Voin tosin itse sanoa, että jos ystäväni olisi deittaillut tietoisesti varattua miestä, niin olisi oma ystävyyteni loppunut tälläisen henkilön kanssa nopeasti. Itse en voi sietää ihmisiä, jolla on noin alhaiset moraalit. Mutta jos tilanne olisi se, että ystäväni olisi tapaillut miestä, joka vasta vuoden jälkeen olisi ilmoittanut olevansa varattu ja ystäväni olisi tämän kanssa kamppaillut ja lopulta eronnut, niin tottakai olisin tukena ja ystävä saisi vaikka puoli vuotta itkeä asiasta.
Mulla itselläni on mennyt 7kk mennä oman suhteeni ylitse, jossa mies osottautui pettäjäksi. En ymmärrä miten kukaan voi kuvitella, että joku pääsee henkilöstä ylitse parissa viikossa, varsinkin jos on oikeasti välittänyt.
En todellakaan oleta että tästä murheesta päästään yli parissa viikossa. Päinvastoin, luulen että tätä asiaa käsitellään vielä todella pitkään. Varsinkin kun ystäväni edelleen elättelee toiveita miehen suhteen.
Haluaisin kuitenkin välillä puhua muustakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa nää varatut miehet vaan pysyisivät housuissaan ja keskittyisivät perheeseensä ja erityisesti vaimoonsa. Mutta kun pitää saada kaikki. Vaimo kärsii, rakastajatar kärsii, lapset kärsii ja mies sen kuin porskuttaa itsekkyytensä huipulla ja saa kaiken 🤮
Korjaan niiden viestejä jotka kirjoittavat etteivät voisi olla ystäviä sellaisen ja tällaisen ihmisen kanssa. Tarkoitatte varmaan että hylkäisitte ystävänne JOS saisitte tietää tällaisesta. Toisten elämästähän ei nimittäin tiedä kuin sen minkä toinen kertoo. Moni, kuten minä itsekin, pitäisi visusti salaisuutena sivusuhteen. Vaikea jättää sellaista yhstävää jonka salaisuuksia ei tiedäkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vaan ystävällisesti sanot, et "mielellään kuuntelisin mut nyt mulla on XX kiireitä". Voit ehkä silloin tällöin vähän olla tueksi mutta parhaiten ystäväsi ymmärtää yskän kun otat vähän etäisyyttä. Hän on itse kussut muroihinsa ja on epäreilua nyt kaataa sitä paskaa sun niskaan.
Näin näen asian itsekin. En tarkoita ettei asiasta saa puhua lainkaan; näen kyllä miten tuskissaan ystäväni nyt on ja haluan kyllä olla tukena. Mutta kun näemme, saattaa kolmekin tuntia mennä helposti niin ettemme puhu mistään muusta kun näistä sydänsuruista. Toki se alkaisi maistua puulta muutenkin, mutta nyt on vielä kyseessä tilanne josta en alun alkaenkaan olisi halunnut tietää yhtään mitään. Empatiani on enemmän sen petetyn vaimon suunnalla vaikken häntä tunnekaan.
Ap
Pidän tätä hieman erikoisena. Tunnetko siis tämän vaimon ja hänen parisuhteensa laadun hyvinkin kun tunnet empatiaa häntä kohtaan sorrettuna osapuolena? Onko ns ystävässäsi kenties jotain muutakin mitä paheksut tai kenties kadehdit? Näitä kannattaa ihan miettiä, kateus esim on varsin luonnollinen, mutta salakavala tunne piiloutumaan, jopa kadehtijalta itseltään ja verhoutumaan jonkun moraalisen ylemmyydentunnon taakse..
Olen eri, mutta noin yleisesti ottaen, en jaksa kuunnella mitään mistä olen sanonut painokkaasti moneen kertaan, mutta mitään ei ole asialle tehty.
Kaveri roikkuu huonossa miehessä vuosia, vaika olen sanonut että eroa, ja jos et eroa, niin en jaksa kuunnellakaan valitusta.
miehen lapsella on koulussa ongelmia, mutta hän eikä lapsen äiti tee niitä tarvittavia korjausliikketiä, jotka olen itse sanonut ensin, ja sen jälkeen vielä ope ja erityisope.
En jaksa kuunnella siiten yhtään valitusta siitä miten ei ole kukaan lasta viitsinyt auttaa, olisivat auttaneet itse kun vielä siihen pystyivät.
Sanon siis vain ihan suoraan että en kuuntele tästä asiasta, muusta voidaan puhua. Ei voi tulla yllätyksenä, koska olen sanonut asian jo ennen kuin hommat meni mönkään, siis että en sitten kuuntele itkuja, jos päätät toimia vastoin mitään järkeä.
En koskaan sano mitäs minä sanoin, sanon vain etten kuuntele valitusta.
Tämä. Näin pitäisi minunkin tehdä, mutta en löydä palleja toimia.
Ap
Niin, ehkä olet tämän keissin suhteen jo hieman myöhässä. Että jos ensi kerralla vastaavassa tilanteessa sanot heti jo kun suhde, tai muu mönkään menevä juttu alkaa. Jos on vuosia kuunnellut, niin voi olla vaikeaa enää sitten kääntää kelkkaa. Saattaa tuntua että on ystävää kohtaan turhan tyly.
Juuri näin tässä on käynyt, sillä erotuksella että sanoin alusta asti että ei kannata pidätellä hengitystä miehen avioeron suhteen. Sitä tuskin tulee.
Nyt tuntuisi nimenomaan liian tylyltä pistää luukku kiinni kun korttitalo romahti. Mutta tunnen piston sydämessäni kun ystäväni soittaa, ja ensimmäinen ajatus päässäni on laittaa puhelin äänettömälle.
Ap
Minä pistin välit poikki yhteen kaveriin. Ihan vain siksi, että väsyin kuuntelemaan joka päivä hänen ihastuksestaan 20 vuotta nuorempaan mieheen, jota koko juttu ei kiinnostanut.
Joka päivä soittoja: se varmaan ajattelee minua tämän, kun poskia kuumotti. Näin sitä eilen ja minulla oli tunne, että meidän välillä on side. Meneeköhän niillä tyttö ystävän kanssa huonosti. Varmaan jättää sen kohta.
Jos en vastannut puhelimeen, alkoi whatsappi laulaa.
Vuoden kuuntelin ja pohdin, miten miehellä menee tyttöystävän kanssa. Sitten lopetin. En jaksanut.
Kyse 50 v naisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ystävä teki väärin, kun oli varatun miehen kanssa.
mutta säkin teet väärin, kun et nyt tue ystävääsi.
eniten väärin teki se mies kuitenkin.
Miksi pitää tukea ihmistä, joka tekee väärin?
koska hän on ystävä ja hänen sydän on särkynyt ja hän on onneton. siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vaan ystävällisesti sanot, et "mielellään kuuntelisin mut nyt mulla on XX kiireitä". Voit ehkä silloin tällöin vähän olla tueksi mutta parhaiten ystäväsi ymmärtää yskän kun otat vähän etäisyyttä. Hän on itse kussut muroihinsa ja on epäreilua nyt kaataa sitä paskaa sun niskaan.
Näin näen asian itsekin. En tarkoita ettei asiasta saa puhua lainkaan; näen kyllä miten tuskissaan ystäväni nyt on ja haluan kyllä olla tukena. Mutta kun näemme, saattaa kolmekin tuntia mennä helposti niin ettemme puhu mistään muusta kun näistä sydänsuruista. Toki se alkaisi maistua puulta muutenkin, mutta nyt on vielä kyseessä tilanne josta en alun alkaenkaan olisi halunnut tietää yhtään mitään. Empatiani on enemmän sen petetyn vaimon suunnalla vaikken häntä tunnekaan.
Ap
Pidän tätä hieman erikoisena. Tunnetko siis tämän vaimon ja hänen parisuhteensa laadun hyvinkin kun tunnet empatiaa häntä kohtaan sorrettuna osapuolena? Onko ns ystävässäsi kenties jotain muutakin mitä paheksut tai kenties kadehdit? Näitä kannattaa ihan miettiä, kateus esim on varsin luonnollinen, mutta salakavala tunne piiloutumaan, jopa kadehtijalta itseltään ja verhoutumaan jonkun moraalisen ylemmyydentunnon taakse..
Olen eri, mutta noin yleisesti ottaen, en jaksa kuunnella mitään mistä olen sanonut painokkaasti moneen kertaan, mutta mitään ei ole asialle tehty.
Kaveri roikkuu huonossa miehessä vuosia, vaika olen sanonut että eroa, ja jos et eroa, niin en jaksa kuunnellakaan valitusta.
miehen lapsella on koulussa ongelmia, mutta hän eikä lapsen äiti tee niitä tarvittavia korjausliikketiä, jotka olen itse sanonut ensin, ja sen jälkeen vielä ope ja erityisope.
En jaksa kuunnella siiten yhtään valitusta siitä miten ei ole kukaan lasta viitsinyt auttaa, olisivat auttaneet itse kun vielä siihen pystyivät.
Sanon siis vain ihan suoraan että en kuuntele tästä asiasta, muusta voidaan puhua. Ei voi tulla yllätyksenä, koska olen sanonut asian jo ennen kuin hommat meni mönkään, siis että en sitten kuuntele itkuja, jos päätät toimia vastoin mitään järkeä.
En koskaan sano mitäs minä sanoin, sanon vain etten kuuntele valitusta.
Tämä. Näin pitäisi minunkin tehdä, mutta en löydä palleja toimia.
Ap
Niin, ehkä olet tämän keissin suhteen jo hieman myöhässä. Että jos ensi kerralla vastaavassa tilanteessa sanot heti jo kun suhde, tai muu mönkään menevä juttu alkaa. Jos on vuosia kuunnellut, niin voi olla vaikeaa enää sitten kääntää kelkkaa. Saattaa tuntua että on ystävää kohtaan turhan tyly.
Juuri näin tässä on käynyt, sillä erotuksella että sanoin alusta asti että ei kannata pidätellä hengitystä miehen avioeron suhteen. Sitä tuskin tulee.
Nyt tuntuisi nimenomaan liian tylyltä pistää luukku kiinni kun korttitalo romahti. Mutta tunnen piston sydämessäni kun ystäväni soittaa, ja ensimmäinen ajatus päässäni on laittaa puhelin äänettömälle.
Ap
Ei taida auttaa muu kuin tilanteen kestäminen tuollaisenaan, tai sitten alat ottaa etäisyyttä. Valitse itse aika jolloin vastaat viestiin tai puheluun, älläkä koe pakottavaa tarvetta kilttinä ihmisenä vastata heti kun puhelin kilahtaa. Sano myös jo puhelun aluksi että olet ihan kohta lähdössä kauppaan/menossa saunaan/mitä tahansa, vaikkei se totta olisikaan. Jos tulee monta puhelua ja viestiä, niin laita vieti perään että et kerkeä nyt ,soitan huomenna, ja sitten kun soitat, niin ole jo varautunut etukäteen kuinka kauan kuuntelet, ja sano jo alkuun että eikaa on 10 minuuttia, sit pitää kiirehtiä muuhun hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne molemmista näkökulmista. Itse en välitä kuormittaa ystäviäni varattuun mieheen liittyvillä sydänsuruilla. Tukea ei heru ja sydänsuruista on selvittävä yksin. Varattu mies on erittäin huono diili naiselle kaikin puolin: mies haluaa vain leikkiä ja käyttää hyväksi eikä hänen olemassaolosta voi moraalisista syistä kertoa juuri kenellekään. Samassa tilanteessa olevat tietysti ymmärtävät, mut koska ovat itsekin saaneet näpeilleen, niin eivät halua käydä sitä uudelleen läpi ystävänsä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Erohan tulee usein eteen myös ihan perinteisessä suhteessa, useammin kuin joka toisen kerran kun suhteeseen uskaltautuu. Onko siis seurustelu jo lähtökohtaisesti sydänsurujen kutsumista luokse.
Sinua taitaa tässä nyt kaihertaa enemmän oma moraalinen vastustuksesi hänen valintojaan kohtaan. Niin useimpia kunnes itse sattuukin löytämään itsensä tilanteesta, jossa toimii yleisen moraalikäsityksen vastaisesti. Silloin ystävä saattaa olla se ainoa, joka pysyy vierellä, vaikkei toisen valintoja hyväksykään.
”sattuukin löytämään”?
Kyse ei ole sattumasta, vaan tietoisesta valinnasta. Älä yritä ulkoistaa vastuuta omista teoistasi.
On toki raastavaa, jos ihastuu/rakastuu varattuun ja joutuu repimään itsensä siitä irti. Mutta jokainen vastuullinen laitta poikki heti, kun saa tietää toisen olevan varattu. Näin pääsee itsekin lopulta paljon helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläisissä tilanteissa se tosiystävyys tulee esille. Oletko siellä, kun ystäväsi todella sinua tarvitsee, vaikka hän olisi tehnyt väärin?
Voin tosin itse sanoa, että jos ystäväni olisi deittaillut tietoisesti varattua miestä, niin olisi oma ystävyyteni loppunut tälläisen henkilön kanssa nopeasti. Itse en voi sietää ihmisiä, jolla on noin alhaiset moraalit. Mutta jos tilanne olisi se, että ystäväni olisi tapaillut miestä, joka vasta vuoden jälkeen olisi ilmoittanut olevansa varattu ja ystäväni olisi tämän kanssa kamppaillut ja lopulta eronnut, niin tottakai olisin tukena ja ystävä saisi vaikka puoli vuotta itkeä asiasta.
Mulla itselläni on mennyt 7kk mennä oman suhteeni ylitse, jossa mies osottautui pettäjäksi. En ymmärrä miten kukaan voi kuvitella, että joku pääsee henkilöstä ylitse parissa viikossa, varsinkin jos on oikeasti välittänyt.
Ihan helposti, kun ilmenee että tyyppi on kuspää. Mitä sitä sitten enää on jauhaa, korkeintaan olla tyytyväinen että pääsi eroon.
Itse en ainakaan ole voinut tuosta vain unohtaa tunteitani, varsinkin jos ne ovat olleet oikeita ja syvällisiä. Tottakai jos tunteet ovat olleet pintapuolisia, niin sitten helposti unohtaa ihmiset.
Sinulle ap.
Miten hyvin tunnet tämän varatun miehen ja hänen vaimonsa suhteen?
Oletko varma, että vaimo on "kuuliainen" ja täysin viaton suhteensa tilaan?
Ongelmiin tarvitaan aina kaksi.
Jos ihminen on onnellinen ja tyytyväinen suhteessaan, ei hänellä ole syytä etsiä onnea muualta.
Miksi siis osoitat empatiasi ainoastaan tarinasi varatun miehen vaimolle?
Miksi et koe empatiaa myös tätä varattua miestä kohtaan?
Mikä hänellä on kotona vialla, että hän joutuu pakenemaan toisen naisen syliin.
Miksi et koe empatiaa ystävääsi kohtaan, joka tahtoi vain löytää onnen ja särki sydämensä?
Kun ko. mies tuli hänen kohdalleen, hänen sydämensä ihastui/rakastui toivoi, että mies tekee hänet onnelliseksi.
Ystäväsi sydänsuru on todellinen. Silti sinä, "ystävänä" vähättelet, ettei hänellä ole oikeus tuntea niin kuin tuntee, ainoastaan sen vuoksi, että surun aiheuttaman ihmisen suhdestatus oli jokin muu, kuin sinä kelpuutat. Olet siis olkapää ainoastaan silloin, kuin sinä katsot, että toisella ihmisellä on sinun hyväksymäsi syy surra!
Kerroit: "Sanoin alusta asti, ettei tuo pääty hyvin" (oletko selvänäkijä?)
Jos ystäväsi olisi jättänyt miehen tuolloin, olisitko silloin (valittamatta täällä) kuunnellut hänen sydänsurujaan, koska niitä yhtä lailla olisi tullut.
Olisiko se siis ollut eriasia, koska sinä olisit päässyt sanelemaan miten ystäväsi pitää elämässään toimia?
Koska sinun tapasi elää ja ajatella asioista on ainoastaan se ainoa ja oikea tapa?
En kyllä sinun tapauksessa käyttäisi itsestäni nimitystä ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nää varatut miehet vaan pysyisivät housuissaan ja keskittyisivät perheeseensä ja erityisesti vaimoonsa. Mutta kun pitää saada kaikki. Vaimo kärsii, rakastajatar kärsii, lapset kärsii ja mies sen kuin porskuttaa itsekkyytensä huipulla ja saa kaiken 🤮
Pysyvät housuissaan, kun kukaan ei ala rakastajattareksi. Sovitaan kaikki, että annetaan seksiä vasta kun liitto on juridisesti vahvistettu (rekisteröity tai avioliitto), niin kukaan varattu ei voi valehdella olevansa vapaa. 😁
Mun korvaan ap kuulostaa paskalle ystävälle ja se voi lisätä tuon miestä haikailevan ystävän ahdistusta vielä lisää. Hänen pitäisi etsiä parempi ystävä.
Kaksi viikkoa on todella lyhyt aika selvitä mistään. Enkä ehitinyt lukea koko ketjua ajatuksella, eli päättyikö miehen ghostaukseen vai onko se asia jo selvinnyt? Se on ihan järkyttävä trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ottaisin jo etäisyyttä kaveriin. Saattaisin sanoa jo ihan suoraan, etten jaksa enää kuunnella tuota vatvomista, menköön kaveri terapiaan jos asiasta pitää jauhaa jatkuvasti. Ja että olen koko ajan sanonut että tuo kuvio on väärin ja moraalitonta kummaltakin osapuolelta. Kaverin sietää saada välillä napakkaa palautetta myös omista toimistaan ja siitä miten suuri taakka hän ap:lle on tuolla jatkuvalla vellomisella ja ulinalla, jota velvoittaa ap:n kuuntelemaan tuhansia tunteja.
Siinä nimittäin käy vielä niin, että jossain vaiheessa ap:lla menee hermo kokonaan, ja kaveruus voi loppua siihen. Jos kaveri ottaa suorapuheisuudesta nokkiinsa, niin sitten ottaa, jättääpähän ap:n edes hetkeksi rauhaan.
Kaveri ei taida olla oikeasti mikään huomaavaisin ja mukavin tyyppi, koska a) sekaantuu varattuun mieheen b) hyväksikäyttää ap:ta ilmaisena terapeuttinaan ja hänen mielestään kaikki pyörii vain hänen itseaiheutettujen ongelmiensa ympärillä ja c) ei tue ap:ta hänen murheissaan.
Miksi tuollaista kaveria pitäisi jaksaa kuunnella ja mielistellä oman jaksamisen kustannuksella? Mitä ap saa tuosta ”ystävyydestä”?
Kyllä minäkin teen kaikkeni sellaisten ystävien eteen, jotka tukevat myös minua elämän karikoissa, mutta annan myös suoraa palautetta jos he käyttäytyvät typerästi, enkä siedä loputtomiin mitään ilmanaikuista länkytystä. Ja hyvät välit on pysyneet. Hyväksikäyttäjät olen karsinut pois.
Voit ihan hyvin ystävällisesti, mutta jämptisti sanoa ystävällesi, että "sinun on nyt aika unohtaa tuo mies ja mennä eteenpäin elämässä. Mitäpä jos puhutaan välillä jostain muusta?" Tein itse ystävälleni näin, kun eron jälkeen jauhoi jo toista vuotta exästään. Hän ei loukkaantunut ja ehkä itsekin heräsi asiaan. Tietysti mietit jonkun mukavan aiheen, mitä ehdotat seuraavaksi, esim. "mitäpä jos suunniteltais joku naisten reissu kesälle/jollekin tulevalle viikonlopulle" tms.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle ap.
Miten hyvin tunnet tämän varatun miehen ja hänen vaimonsa suhteen?
Oletko varma, että vaimo on "kuuliainen" ja täysin viaton suhteensa tilaan?
Ongelmiin tarvitaan aina kaksi.Jos ihminen on onnellinen ja tyytyväinen suhteessaan, ei hänellä ole syytä etsiä onnea muualta.
Miksi siis osoitat empatiasi ainoastaan tarinasi varatun miehen vaimolle?
Miksi et koe empatiaa myös tätä varattua miestä kohtaan?
Mikä hänellä on kotona vialla, että hän joutuu pakenemaan toisen naisen syliin.Miksi et koe empatiaa ystävääsi kohtaan, joka tahtoi vain löytää onnen ja särki sydämensä?
Kun ko. mies tuli hänen kohdalleen, hänen sydämensä ihastui/rakastui toivoi, että mies tekee hänet onnelliseksi.Ystäväsi sydänsuru on todellinen. Silti sinä, "ystävänä" vähättelet, ettei hänellä ole oikeus tuntea niin kuin tuntee, ainoastaan sen vuoksi, että surun aiheuttaman ihmisen suhdestatus oli jokin muu, kuin sinä kelpuutat. Olet siis olkapää ainoastaan silloin, kuin sinä katsot, että toisella ihmisellä on sinun hyväksymäsi syy surra!
Kerroit: "Sanoin alusta asti, ettei tuo pääty hyvin" (oletko selvänäkijä?)
Jos ystäväsi olisi jättänyt miehen tuolloin, olisitko silloin (valittamatta täällä) kuunnellut hänen sydänsurujaan, koska niitä yhtä lailla olisi tullut.
Olisiko se siis ollut eriasia, koska sinä olisit päässyt sanelemaan miten ystäväsi pitää elämässään toimia?
Koska sinun tapasi elää ja ajatella asioista on ainoastaan se ainoa ja oikea tapa?En kyllä sinun tapauksessa käyttäisi itsestäni nimitystä ystävä.
”Oletko varma, että vaimo on "kuuliainen" ja täysin viaton suhteensa tilaan?
Ongelmiin tarvitaan aina kaksi.”
1. Ongelmiin ei aina tarvita kahta. Toinen ihminen voi kohdella törkeästi ihan vain siksi, että on ilkeä.
2. Miksi tarvitsisi tietää, onko vaimo ollut kuuliainen? Pettäminen on aina väärin. Niin kauan kuin liitto on voimassa, pettäjä rikkoo sopimusta.
Jos joku varastaisi sinulta jotakin, niin et varmaan tahdo toisten ensimmäisenä pohtivan, että mistä kukaan tietää, oletko sinäkin varastanut. Kyllä sille varkaalle saa sanoa, että teki väärin, vaikka ei tietäisikään, oletko sinäkin tehnyt joskus jotain väärin.
Kenenkään toisen paha teko ei oikeuta toistakin tekemään väärin. Jos kostaminen olisi sallittua ja toivottu toimintatapa, täällä ei ihmiset muuta tekisikään kuin mätkisi toisiaan.
-ohikulkija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vaan ystävällisesti sanot, et "mielellään kuuntelisin mut nyt mulla on XX kiireitä". Voit ehkä silloin tällöin vähän olla tueksi mutta parhaiten ystäväsi ymmärtää yskän kun otat vähän etäisyyttä. Hän on itse kussut muroihinsa ja on epäreilua nyt kaataa sitä paskaa sun niskaan.
Näin näen asian itsekin. En tarkoita ettei asiasta saa puhua lainkaan; näen kyllä miten tuskissaan ystäväni nyt on ja haluan kyllä olla tukena. Mutta kun näemme, saattaa kolmekin tuntia mennä helposti niin ettemme puhu mistään muusta kun näistä sydänsuruista. Toki se alkaisi maistua puulta muutenkin, mutta nyt on vielä kyseessä tilanne josta en alun alkaenkaan olisi halunnut tietää yhtään mitään. Empatiani on enemmän sen petetyn vaimon suunnalla vaikken häntä tunnekaan.
Ap
Pidän tätä hieman erikoisena. Tunnetko siis tämän vaimon ja hänen parisuhteensa laadun hyvinkin kun tunnet empatiaa häntä kohtaan sorrettuna osapuolena? Onko ns ystävässäsi kenties jotain muutakin mitä paheksut tai kenties kadehdit? Näitä kannattaa ihan miettiä, kateus esim on varsin luonnollinen, mutta salakavala tunne piiloutumaan, jopa kadehtijalta itseltään ja verhoutumaan jonkun moraalisen ylemmyydentunnon taakse..
Olen eri, mutta noin yleisesti ottaen, en jaksa kuunnella mitään mistä olen sanonut painokkaasti moneen kertaan, mutta mitään ei ole asialle tehty.
Kaveri roikkuu huonossa miehessä vuosia, vaika olen sanonut että eroa, ja jos et eroa, niin en jaksa kuunnellakaan valitusta.
miehen lapsella on koulussa ongelmia, mutta hän eikä lapsen äiti tee niitä tarvittavia korjausliikketiä, jotka olen itse sanonut ensin, ja sen jälkeen vielä ope ja erityisope.
En jaksa kuunnella siiten yhtään valitusta siitä miten ei ole kukaan lasta viitsinyt auttaa, olisivat auttaneet itse kun vielä siihen pystyivät.
Sanon siis vain ihan suoraan että en kuuntele tästä asiasta, muusta voidaan puhua. Ei voi tulla yllätyksenä, koska olen sanonut asian jo ennen kuin hommat meni mönkään, siis että en sitten kuuntele itkuja, jos päätät toimia vastoin mitään järkeä.
En koskaan sano mitäs minä sanoin, sanon vain etten kuuntele valitusta.
Tämä. Näin pitäisi minunkin tehdä, mutta en löydä palleja toimia.
Ap
Niin, ehkä olet tämän keissin suhteen jo hieman myöhässä. Että jos ensi kerralla vastaavassa tilanteessa sanot heti jo kun suhde, tai muu mönkään menevä juttu alkaa. Jos on vuosia kuunnellut, niin voi olla vaikeaa enää sitten kääntää kelkkaa. Saattaa tuntua että on ystävää kohtaan turhan tyly.
Juuri näin tässä on käynyt, sillä erotuksella että sanoin alusta asti että ei kannata pidätellä hengitystä miehen avioeron suhteen. Sitä tuskin tulee.
Nyt tuntuisi nimenomaan liian tylyltä pistää luukku kiinni kun korttitalo romahti. Mutta tunnen piston sydämessäni kun ystäväni soittaa, ja ensimmäinen ajatus päässäni on laittaa puhelin äänettömälle.
Ap
Mun mielestä sun kannattaa sanoa se suoraan. Ainakin itselläni on tullut vielä entistä pahempi olo, jos yritän etsiä tukea ystävästä, joka ei ole valmis tai kyvykäs sitä antamaan ja sitten olen entistä pahemmassa jamassa ja vähäenergisempi. Eli tuo mitä nyt teet, ruokkii ystäväsi pahaa oloa ja kierrettä eikä nopeuta asian maaliin saattamista.
Toivottavasti ystävälläsi on muitakin ystäviä tai kehota laittamaan vauva-palstalle aloitus, täältä saa vertaistukea. Näinhän itsekin teit.
Vierailija kirjoitti:
Voit ihan hyvin ystävällisesti, mutta jämptisti sanoa ystävällesi, että "sinun on nyt aika unohtaa tuo mies ja mennä eteenpäin elämässä. Mitäpä jos puhutaan välillä jostain muusta?" Tein itse ystävälleni näin, kun eron jälkeen jauhoi jo toista vuotta exästään. Hän ei loukkaantunut ja ehkä itsekin heräsi asiaan. Tietysti mietit jonkun mukavan aiheen, mitä ehdotat seuraavaksi, esim. "mitäpä jos suunniteltais joku naisten reissu kesälle/jollekin tulevalle viikonlopulle" tms.
Joo. Mulla on myös tuollainen ystävä kuin sinä. Oikeasti hän kontrolloi 95 % meidän keskusteluista eikä hän kestä yhtään sitä, kun minulla on joku kriisi ja tarvitsisin enemmän tilaa itselleni. Ja hän on ainoa ystävistäni, joka on myös vaientanut minut esittämäsi kaltaisilla kommenteilla.
Olen jutellut asiani ja saanut tukea niiltä paremmilta ystäviltä, joiden kanssa keskustelu on muutenkin aika lailla fifty-fifty ja kun toisella on kriisi, annetaan tälle toiselle enemmän tilaa. Heiltä olen saanut oikeaa, empaattista tukea.
Juuri eilen tämä ensiksi mainittu ystävä sanoi, että ihmellistä että asia vaivaa minua edelleen eikä soittele normaaliin tapaan, koska tietää, etten ole normaalissa tasapainossa enkä jaksaisi kuunnella hänen juttujaan vaan vaatisin tilaa ja tukea itselleni. Ja samoin eilen toinen ystävä sanoi, että huomaa, että asia vaivaa minua edelleen, että puhu se ulos, puhu niin kauan kuin jaksat, sitten se loppuu, hän jaksaa kyllä kuunnella. Itse olen aikanaan tukenut heitä molempia, kun heillä on ollut vaikeaa enkä ole patistanut terapiaan tai ryhdistäytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nää varatut miehet vaan pysyisivät housuissaan ja keskittyisivät perheeseensä ja erityisesti vaimoonsa. Mutta kun pitää saada kaikki. Vaimo kärsii, rakastajatar kärsii, lapset kärsii ja mies sen kuin porskuttaa itsekkyytensä huipulla ja saa kaiken 🤮
Pysyvät housuissaan, kun kukaan ei ala rakastajattareksi. Sovitaan kaikki, että annetaan seksiä vasta kun liitto on juridisesti vahvistettu (rekisteröity tai avioliitto), niin kukaan varattu ei voi valehdella olevansa vapaa. 😁
Aina joku ryhtyy, koska varatut miehet ovat todella sinnikkäitä eivätkä jätä rauhaan ennen kuin ovat saaneet mitä haluavat. Vanha sanonta ”the chase is better than the catch” pätee. Mutta tätä kuviota on vaikea käsittää, ellei itse ole ikinä joutunut kuuman varatun miehen piirittämäksi. Vahvempikin siinä sortuu...
Niin, ehkä olet tämän keissin suhteen jo hieman myöhässä. Että jos ensi kerralla vastaavassa tilanteessa sanot heti jo kun suhde, tai muu mönkään menevä juttu alkaa. Jos on vuosia kuunnellut, niin voi olla vaikeaa enää sitten kääntää kelkkaa. Saattaa tuntua että on ystävää kohtaan turhan tyly.