Lue keskustelun säännöt.
Varattu mies dumppasi ystäväni ja minun pitäisi nyt olla olkapäänä
15.02.2022 |
Jatkuvaa itkua ja avautumista. Jauhetaan samoja asioita tunnista ja päivästä toiseen. Miten se mies oli niin tärkeä, miten on niin tottunut siihen että soittelivat, miten sitä ja tätä.
Puolitoista vuotta kesti hänen suhteensa varattuun mieheen. Mies tietenkin jauhoi kokoajan että eroaa näillä näppäimillä. No, ei tietenkään eronnut, vaan kertoi ystävälleni ettei halua enää tavata ja lakkasi sitten vastaamasta yhteydenottoihin.
Tästä on aikaa 2 viikkoa ja olen jo lopen kyllästynyt. Sanoin alusta asti että tuo ei pääty hyvin, enkä nyt jaksaisi kuunnella teinimäistä sydänsuruvuodatusta. Harmittaa, kun haluaisin takaisin sen tyypin jonka kanssa pystyi puhumaan muustakin kuin jonkun toisen aviomiehestä.
Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?
Kaikenlisäksi tiedän, että kun ukkomies vaivautuu taas laittamaan viestiä, ystäväni kiitää taas paikalle kuin perässävedettävä koira.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvä ja rakas ystävä, joka tinderöi ahkerasti. Hän on näyttävä nainen ja saa paljon matcheja. Lisäksi hän ihastuu helposti ja maalailee jo viikon sisällä yhteistä tulevaisuutta. Siis ihan tosissaan. Hän on aivan liian innokas ja tätä säikähtää 99% miehistä. Niinpä he monesti luikkivat pakoon ja muutaman päivän itkun jälkeen show alkaa alusta.
Olen viimeisen 3 vuoden aikana "innostunut" miehestä hänen kanssaan, kuunnellut näitä hehkutuksia ja maalailuja ja sitten harmitellut hänen kanssaan "suhteiden" loppumisia. Pikkuisen alkaa väsyttää. Ja kyse on 40+ naisesta, jonka elämän sisältö on miehen löytäminen...
Kun istuu jäävuorella on sieltä helppo liukua alas. Hänellä on paniikki ,ettei jää yksin. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävä teki väärin, kun oli varatun miehen kanssa.
mutta säkin teet väärin, kun et nyt tue ystävääsi.
eniten väärin teki se mies kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
ystävä teki väärin, kun oli varatun miehen kanssa.
mutta säkin teet väärin, kun et nyt tue ystävääsi.
eniten väärin teki se mies kuitenkin.
Ymmärsit väärin. En ole lähiaikoina paljon muuta tehnytkään kuin tukenut ystävääni. Lue aloitus.
Ap
Ghoustaisin. En jaksaisi tuollaista "ystävää".
Vierailija kirjoitti:
ystävä teki väärin, kun oli varatun miehen kanssa.
mutta säkin teet väärin, kun et nyt tue ystävääsi.
eniten väärin teki se mies kuitenkin.
Miksi pitää tukea ihmistä, joka tekee väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä voi loputtomiin tilittämällä pilata ihmissuhteensa ihan silloinkin, kun kriisin syyssä ei ole mitään arveluttavaa. Kävelin itse takavuosina terapeutille ihan siitä ilosta, että huomasin kuormittavani liikaa parasta ystävääni. Kyllä, vaikeuksissa tuetaan, mutta tasapainoinen aikuinen ymmärtää kyllä kriisinkin keskellä, ettei toisen tehtävä ole olla jäteämpäri.
Hieman silmään särähti tuo huomautus siitä, että ap:n sydänsurut ohitetaan yhdellä lauseella. Minusta moiseen epäsuhtaan ei tarvitse sopeutua. Ehkä nyt ei ole paras hetki keskusteluun ystävyyssuhteen vastavuoroisuudesta, mutta jos tästä selvitään, voisi olla hyvä mainita, että nallekarkit eivät tässä suhteessa ole menneet aivan tasan. Pitkään jatkuessa voi vähemmälle jäävältä mennä lopullisesti maku.
Itse kuuntelen ystävieni murheet pääsääntöisesti aina, enkä koe erityisesti kuormittuvani asioista, elleivät ne tule liian lähelle omia ongelmiani. En kuitenkaan kuunnellessanikaan myötäile asioissa, jotka näen eri tavalla. Ehkä olisi ihan hyväkin herätellä ystävääsi esim. kysymällä, käyttäytyvätkö oikeasti ihanat ihmiset noin puolisoitaan ja muita itselleen tärkeitä ihmisiä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka on salasuhteessa varatun kanssa.
En koe itseäni mitenkään hienoksi ihmiseksi tai ylimoraaliseksi.
Minä en ajattele noin jyrkästi enkä ole kenenkään moraalinvartija. Tietääkseni kukaan ystävistä ei ole varatatun kanssa tekemisissä, mutta jos tällainen tulisi ilmi, niin en todellakaan laittaisi ystävyyssuhdetta poikki tämän takia. Todennäköisesti sanoisin vaan, että mieti nyt pari kertaa mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ystäväsi sanoi kun kerroit sille tämän: Harmittaa, kun haluaisin takaisin sen tyypin jonka kanssa pystyi puhumaan muustakin kuin jonkun toisen aviomiehestä.
?
Tuossa koko kuviossa haisee teeskentely.
Olet paheksunut ystäväsi suhdetta ukkomieheen - ehkä halveksinutkin - ja nyt kun se loppui, sielusi huutaa "mähän sanoin!".
Silti yrität esittää myötätuntoista.
Oikeasti olet niin harmissasi että tilität ystäväsi salasuhdetta pitkät plörinät Suomen suurimmalle nettipalstalle.
Sanoit vielä olleesi ainoa joka suhteesta edes tiesi.
Etkö itse näe mitään ristiriitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt parasta, mitä ap voisi tehdä, olisi kannustaa ystävää reippaasti miettimään, olisiko tämä hänelle kokemus, joka voisi kasvattaa? Ehkä opettaa ihmissuhteista jotakin?
Lisäksi itse kannustaisin ihan yleisistä syistä varatun kanssa seurustellutta kertomaan tämän varatun puolisolle, että hänellä on suhde tämän puolisoon.
Tälläisissä tilanteissa se tosiystävyys tulee esille. Oletko siellä, kun ystäväsi todella sinua tarvitsee, vaikka hän olisi tehnyt väärin?
Voin tosin itse sanoa, että jos ystäväni olisi deittaillut tietoisesti varattua miestä, niin olisi oma ystävyyteni loppunut tälläisen henkilön kanssa nopeasti. Itse en voi sietää ihmisiä, jolla on noin alhaiset moraalit. Mutta jos tilanne olisi se, että ystäväni olisi tapaillut miestä, joka vasta vuoden jälkeen olisi ilmoittanut olevansa varattu ja ystäväni olisi tämän kanssa kamppaillut ja lopulta eronnut, niin tottakai olisin tukena ja ystävä saisi vaikka puoli vuotta itkeä asiasta.
Mulla itselläni on mennyt 7kk mennä oman suhteeni ylitse, jossa mies osottautui pettäjäksi. En ymmärrä miten kukaan voi kuvitella, että joku pääsee henkilöstä ylitse parissa viikossa, varsinkin jos on oikeasti välittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap sanonut ystävällesi tämän suoraan:
"Minusta miehessä ei ole mitään ihanaa. Hän on pettäjä joka käytti ystävääni niin kauan hyväksi että paska lensi tai meinasi kotona lentää tuulettimeen"
Luultavasti ystäväsi silmät eivät ole vielä auenneet sille, että hän on ollut vain ja ainoastaan hyväksikäytettynä tuossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka on salasuhteessa varatun kanssa.
En koe itseäni mitenkään hienoksi ihmiseksi tai ylimoraaliseksi.
Hyvä ettet koe, koska et voi olla kovin hyvä ystävä kellekään. Hylkäät varmaan kaikki jotka tekevät tyhmyyksiä elämässä tai vaan eri lailla kuin sinä tekisit. Toivottavasti jäät joskus itse yksin ja hylätyksi silloin kun tarvitsisit tukea.
Kyllä ihmisen ystävä voi olla vaikka ei täysin hyväksyisi kaikkea mitä hän tekee. No rehellisesti sanoen itse kyllä varmaan vetäisin rajan johonkin murhaan, koska se on ihan oikea rikos jossa vielä viedään jonkun henki tahallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vaan ystävällisesti sanot, et "mielellään kuuntelisin mut nyt mulla on XX kiireitä". Voit ehkä silloin tällöin vähän olla tueksi mutta parhaiten ystäväsi ymmärtää yskän kun otat vähän etäisyyttä. Hän on itse kussut muroihinsa ja on epäreilua nyt kaataa sitä paskaa sun niskaan.
Näin näen asian itsekin. En tarkoita ettei asiasta saa puhua lainkaan; näen kyllä miten tuskissaan ystäväni nyt on ja haluan kyllä olla tukena. Mutta kun näemme, saattaa kolmekin tuntia mennä helposti niin ettemme puhu mistään muusta kun näistä sydänsuruista. Toki se alkaisi maistua puulta muutenkin, mutta nyt on vielä kyseessä tilanne josta en alun alkaenkaan olisi halunnut tietää yhtään mitään. Empatiani on enemmän sen petetyn vaimon suunnalla vaikken häntä tunnekaan.
Ap
Pidän tätä hieman erikoisena. Tunnetko siis tämän vaimon ja hänen parisuhteensa laadun hyvinkin kun tunnet empatiaa häntä kohtaan sorrettuna osapuolena? Onko ns ystävässäsi kenties jotain muutakin mitä paheksut tai kenties kadehdit? Näitä kannattaa ihan miettiä, kateus esim on varsin luonnollinen, mutta salakavala tunne piiloutumaan, jopa kadehtijalta itseltään ja verhoutumaan jonkun moraalisen ylemmyydentunnon taakse..
En tunne häntä enkä hänen suhdettaan, enkä myöskään tiedä tietääkö hän tuosta sivusuhteesta mitään. Siitä huolimatta tunnen empatiaa. Tunnen sitä myös muita tuntemattomia ihmisiä kohtaan, jotka tulevat (mielestäni) kohdelluksi väärin. Näin me olemme erilaisia.
Ja täytyy sanoa että kateus on viimeinen tunne jota tunnen ystävääni kohtaan nyt tai ylipäätään. En keksi yhtään osa-aluetta jossa haluaisin olla kuten hän. Rakas hän minulle on, ja helpompihan tämä tilanne olisi käydä läpi jos ei olisi. Voisin vetäytyä rauhassa sivumpaan ja odottaa että sydänsurut hälvenevät.
Ap
Minäpä en sen koommin ole juuri vieraiden ihmisten suhdeasioissa lähtenyt leikkimään tuomaria kun olen nähnyt ihan omin silmin kuinka narsistinen ihminen voi kääntää mustan valkoiseksi eron yhteydessä. Jos ystäväni olisi päässyt narsisti-miehestään nopeammin eroon vaikka sitten sivusuhteen avulla, olisin tukenut hommaa täysillä. Niin kun jouduin valitettavasti tukemaan häntä läpi pahoinpitelystä toipumisen ja lasten huoltajuudesta sekä raha-asioista käräjöimisen. Ihmistä, joka yritti samalla toipua parin viimeisen aviovuoden aikaan saamasta burn outista ja itsetunnon totaalisesta romahtamisesta. Ja ukko selittää edelleen varsin vakuuttavasti ympäri kyliä kuinka hän tuli väärin kohdelluksi erossa. Moni tämän nieleekin koukkuineen, koska ainahan syy on siinä osapuolessa joka lähtee...
Siis pitäisikö mun alkaa tässä vielä sympatiseeraamaan sitä miestäkin, vai mitä tarkoitat? :D
Hauska kyllä että tuli puheeksi, siihen nimittäin vedin yhden rajan. Ystäväni alkoi harmitella, että radiohiljaisuus on johtuu varmasti miehen ahdistuksesta. Että joku sitä nyt selvästi ahdistaa, kun ei suostu puhumaan asioista. Voi ressukkaa, onkohan sillä vaikeaa.
Sanoin ihan suoraan että tuohon en lähde. Ysyäväni sydäntä voin olla mukana parantelemassa, mutta miehelle ei kaikkien näiden temppujen jälkeen heru sympatiaa tipan tippaa. Ystäväni uskoi onneksi kerrasta.
Ap
Tajuatko että ystäväsi voi lukea tätä ketjua? Mieti hieman miten yksityiskohtaisesti juoruat hänen elämästään.
Minä en tuommoista ystävää lohduttaisi, saisi jäädä ihan yksinään märisemään kun varattuihin sekaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vaan ystävällisesti sanot, et "mielellään kuuntelisin mut nyt mulla on XX kiireitä". Voit ehkä silloin tällöin vähän olla tueksi mutta parhaiten ystäväsi ymmärtää yskän kun otat vähän etäisyyttä. Hän on itse kussut muroihinsa ja on epäreilua nyt kaataa sitä paskaa sun niskaan.
Näin näen asian itsekin. En tarkoita ettei asiasta saa puhua lainkaan; näen kyllä miten tuskissaan ystäväni nyt on ja haluan kyllä olla tukena. Mutta kun näemme, saattaa kolmekin tuntia mennä helposti niin ettemme puhu mistään muusta kun näistä sydänsuruista. Toki se alkaisi maistua puulta muutenkin, mutta nyt on vielä kyseessä tilanne josta en alun alkaenkaan olisi halunnut tietää yhtään mitään. Empatiani on enemmän sen petetyn vaimon suunnalla vaikken häntä tunnekaan.
Ap
Pidän tätä hieman erikoisena. Tunnetko siis tämän vaimon ja hänen parisuhteensa laadun hyvinkin kun tunnet empatiaa häntä kohtaan sorrettuna osapuolena? Onko ns ystävässäsi kenties jotain muutakin mitä paheksut tai kenties kadehdit? Näitä kannattaa ihan miettiä, kateus esim on varsin luonnollinen, mutta salakavala tunne piiloutumaan, jopa kadehtijalta itseltään ja verhoutumaan jonkun moraalisen ylemmyydentunnon taakse..
En tunne häntä enkä hänen suhdettaan, enkä myöskään tiedä tietääkö hän tuosta sivusuhteesta mitään. Siitä huolimatta tunnen empatiaa. Tunnen sitä myös muita tuntemattomia ihmisiä kohtaan, jotka tulevat (mielestäni) kohdelluksi väärin. Näin me olemme erilaisia.
Ja täytyy sanoa että kateus on viimeinen tunne jota tunnen ystävääni kohtaan nyt tai ylipäätään. En keksi yhtään osa-aluetta jossa haluaisin olla kuten hän. Rakas hän minulle on, ja helpompihan tämä tilanne olisi käydä läpi jos ei olisi. Voisin vetäytyä rauhassa sivumpaan ja odottaa että sydänsurut hälvenevät.
Ap
Minäpä en sen koommin ole juuri vieraiden ihmisten suhdeasioissa lähtenyt leikkimään tuomaria kun olen nähnyt ihan omin silmin kuinka narsistinen ihminen voi kääntää mustan valkoiseksi eron yhteydessä. Jos ystäväni olisi päässyt narsisti-miehestään nopeammin eroon vaikka sitten sivusuhteen avulla, olisin tukenut hommaa täysillä. Niin kun jouduin valitettavasti tukemaan häntä läpi pahoinpitelystä toipumisen ja lasten huoltajuudesta sekä raha-asioista käräjöimisen. Ihmistä, joka yritti samalla toipua parin viimeisen aviovuoden aikaan saamasta burn outista ja itsetunnon totaalisesta romahtamisesta. Ja ukko selittää edelleen varsin vakuuttavasti ympäri kyliä kuinka hän tuli väärin kohdelluksi erossa. Moni tämän nieleekin koukkuineen, koska ainahan syy on siinä osapuolessa joka lähtee...
Siis pitäisikö mun alkaa tässä vielä sympatiseeraamaan sitä miestäkin, vai mitä tarkoitat? :D
Hauska kyllä että tuli puheeksi, siihen nimittäin vedin yhden rajan. Ystäväni alkoi harmitella, että radiohiljaisuus on johtuu varmasti miehen ahdistuksesta. Että joku sitä nyt selvästi ahdistaa, kun ei suostu puhumaan asioista. Voi ressukkaa, onkohan sillä vaikeaa.
Sanoin ihan suoraan että tuohon en lähde. Ysyäväni sydäntä voin olla mukana parantelemassa, mutta miehelle ei kaikkien näiden temppujen jälkeen heru sympatiaa tipan tippaa. Ystäväni uskoi onneksi kerrasta.
Ap
Tajuatko että ystäväsi voi lukea tätä ketjua? Mieti hieman miten yksityiskohtaisesti juoruat hänen elämästään.
Kuka tuollaista varattuihin sekaantujaa edes haluaa pitää ystävänä. Ties milloin on oman puolison kimpussa, joten ei väliä näkeekö viestit vai ei, tai oikeastaan olisi varmaan ihan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Tälläisissä tilanteissa se tosiystävyys tulee esille. Oletko siellä, kun ystäväsi todella sinua tarvitsee, vaikka hän olisi tehnyt väärin?
Voin tosin itse sanoa, että jos ystäväni olisi deittaillut tietoisesti varattua miestä, niin olisi oma ystävyyteni loppunut tälläisen henkilön kanssa nopeasti. Itse en voi sietää ihmisiä, jolla on noin alhaiset moraalit. Mutta jos tilanne olisi se, että ystäväni olisi tapaillut miestä, joka vasta vuoden jälkeen olisi ilmoittanut olevansa varattu ja ystäväni olisi tämän kanssa kamppaillut ja lopulta eronnut, niin tottakai olisin tukena ja ystävä saisi vaikka puoli vuotta itkeä asiasta.
Mulla itselläni on mennyt 7kk mennä oman suhteeni ylitse, jossa mies osottautui pettäjäksi. En ymmärrä miten kukaan voi kuvitella, että joku pääsee henkilöstä ylitse parissa viikossa, varsinkin jos on oikeasti välittänyt.
Ihan helposti, kun ilmenee että tyyppi on kuspää. Mitä sitä sitten enää on jauhaa, korkeintaan olla tyytyväinen että pääsi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Sitä voi loputtomiin tilittämällä pilata ihmissuhteensa ihan silloinkin, kun kriisin syyssä ei ole mitään arveluttavaa. Kävelin itse takavuosina terapeutille ihan siitä ilosta, että huomasin kuormittavani liikaa parasta ystävääni. Kyllä, vaikeuksissa tuetaan, mutta tasapainoinen aikuinen ymmärtää kyllä kriisinkin keskellä, ettei toisen tehtävä ole olla jäteämpäri.
Hieman silmään särähti tuo huomautus siitä, että ap:n sydänsurut ohitetaan yhdellä lauseella. Minusta moiseen epäsuhtaan ei tarvitse sopeutua. Ehkä nyt ei ole paras hetki keskusteluun ystävyyssuhteen vastavuoroisuudesta, mutta jos tästä selvitään, voisi olla hyvä mainita, että nallekarkit eivät tässä suhteessa ole menneet aivan tasan. Pitkään jatkuessa voi vähemmälle jäävältä mennä lopullisesti maku.
Itse kuuntelen ystävieni murheet pääsääntöisesti aina, enkä koe erityisesti kuormittuvani asioista, elleivät ne tule liian lähelle omia ongelmiani. En kuitenkaan kuunnellessanikaan myötäile asioissa, jotka näen eri tavalla. Ehkä olisi ihan hyväkin herätellä ystävääsi esim. kysymällä, käyttäytyvätkö oikeasti ihanat ihmiset noin puolisoitaan ja muita itselleen tärkeitä ihmisiä kohtaan?
Hyviä pointteja. Tosiaan, olen ajautunut tähän loputtoman kärsivällinen kuuntelijan rooliin, mutten voi syyttää siitä kuin itseäni. Pitäisi enemmän vain aktiivisesti yrittää vaikka vaihtaa edes välillä puheenaihetta. Hankala yhdistelmä kun ystäväni tykkää ruminoida ja analysoida asioita viesti viestiltä ja sana sanalta, ja minulla ei ole mitään kuuntelemista vastaan. Tosin nyt alkaa raja tulla vastaan.
Tuo myötäilemisen lopettaminen oli myös aika herättävä pätkä kommentissasi. Olen meinaan toistuvasti syyllistynyt siihen, että menen liikaa mukaan ystävän vatvomiseen. "Joo, niin, onhan se totta", vaikka olisin päinvastaista mieltä. Tuosta pitää opetella pois, ja olen hyvässä alussa.
Pari päivää sitten ystäväni selitti taas miten ei voi koskaan löytää toista niin ihanaa miestä. Sanoin siihen, että olisiko oikeasti ihanaa olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jolla ensinnäkin on pitkä sivusuhde avioliitossaan ja joka toisekseen jättää sinut vaikeuksien hetkellä kylmästi yksin selviämään emotionaalisesta ahdistuksesta? Jonka keino selvittää hankalat tilanteet on lakata vastaamasta viesteihin ja/tai poistua paikalta?
Ei se mitään auttanut, mutta sain sanottua.
Ap
Joo kyllä mä paheksun kanssa. Ei mikään rakastuminen ole syy mihinkään. Kuka tahansa kannattaa kelpuuttaa joka vaan on vapaa koska kyllä siihen sitten tottuu, samanlaisia on kaikki miehet. Paheksun kaikkia tommosia ei tunteet ole syy mihinkään. Perheen perustamiseen nyt kelpaa kuka tahansa kunhan on vapaa.
En voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka on salasuhteessa varatun kanssa.
En koe itseäni mitenkään hienoksi ihmiseksi tai ylimoraaliseksi.