Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne nykyisetkin aallon harjalla olijat kohda tipahda itsekin kelkasta.

Parinkymmenen vuoden kuluttua ne on yhtä väsähtäneet kaikkeen uuteen jekkuiluun. Kun asia pitää taas kerran hoitaa eri tavalla vaikka toimi ihan hyvin ennenkin.

Sepä juuri kun tässä 40+ iässä on jo nähnyt monenlaista muutosta, monesti muutos on pelkästään muutoksen vuoksi eikä edes parempaan suuntaan niin ei paljon hehkutukset uutuuksista innosta, tulee vaan olo että taasko tätä...

Mahtaakohan minkään muutoksen ns. hyödyt keretä edes realisoitua ja tuoda niitä väitettyjä säästöjä, joilla muutoksia perustellaan kun seuraava muutos tulee jo niin äkkiä heti perään... ihan järjetöntä touhua minusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne nykyisetkin aallon harjalla olijat kohda tipahda itsekin kelkasta.

Parinkymmenen vuoden kuluttua ne on yhtä väsähtäneet kaikkeen uuteen jekkuiluun. Kun asia pitää taas kerran hoitaa eri tavalla vaikka toimi ihan hyvin ennenkin.

Sepä juuri kun tässä 40+ iässä on jo nähnyt monenlaista muutosta, monesti muutos on pelkästään muutoksen vuoksi eikä edes parempaan suuntaan niin ei paljon hehkutukset uutuuksista innosta, tulee vaan olo että taasko tätä...

Mahtaakohan minkään muutoksen ns. hyödyt keretä edes realisoitua ja tuoda niitä väitettyjä säästöjä, joilla muutoksia perustellaan kun seuraava muutos tulee jo niin äkkiä heti perään... ihan järjetöntä touhua minusta!

Totta. Esim. vanhat ihan hyvät tulostimet kärrätään kaatsille kun ei ole enää "yhteensopivat". Tähän pitäisi tulla joku laki että koneet pitää kierrättää todistettavasti murusen tarkkuudella ennen kuin saa hankkia uudet härvelit. Digitaalisuus kuluttaa hirveän määrän sähköä sitäpaitsi.

Vierailija kirjoitti:

Peruskouluikäisenä poikasena tosiaan 80-luvulla pankkikirjan kanssa kävin aina pankissa nostamassa tililtä rahaa, tai tallettamassa, mutta eihän mulla laskunmaksuja ollut. Kaipa ne vanhemmat on makselleet jotenkin laskut silloinkin, en muista heidän eritysemmin valitelleen pankissa jonottamisesta.

Sinne vaan mentiin parin laskun nipun kanssa. Oli ehkä kahden imisen jono korkeintaan, ja kassahenkilö laittoi laskut maksuun ilmaiseksi.

Inhoan nettipankkia jotenkin ihan hirveästi.

Onko kelkasta tipahtaminen ollut sulla elämänvalinta, vai mikä sinut pudotti? Olen itse 37 ja seuraan uutta musiikkia, sarjoja, leffoja, muotia, käytän sovelluksia joista on hyötyä, opiskelen eri asioita mielellään, tiedän uusista slangisanoista yms. Minusta on hassu huomata kun joku 25 tuntee olevan ihan pihalla nykymenosta tai ei vaivaudu olemaan mukana yhteiskunnassa, vaan kaivaa itselleen pumpulikuopan ja tärisee siellä kun tulevaisuus pelottaa.

Samat tuntemukset ja oon 32, en pidä nykyajasta ja itken joskus vanhoja hyviä aikoja kaipaan lapsuuden 90 lukua ja 2000 luvun alkua aina vuoteen 2010, sen jälkeen mennyt ajat pahemmaksi ja varsinkin nyt vuodesta 2020 eteenpäin.

70-luvun jälkeen ihmisten onnellisuus ei ole lisääntynyt, siitä oli oikein tutkimus tehty. Uskon sen. Minusta 70-luku oli parempaa aikaa kuin nykyinen. Toki oli omat ongelmansakin, esim. vähemmistöillä. Kun saisi parhaat puolet nykyajasta ja vaikka jostain 70-80- luvuilta. Ensimmäisenä lähtis älykännykät ja kaikenmaailman etäpalvelut ja automaatit. Toivon ja uskonkin, että pian kaikki tämä häröily romahtaa ja luodaan uusi, parempi yhteiskunta ja maailma. Ei tämä hulluus voi ikuisuuksiin jatkua. Nuoretkin ihan selvästi on kiinnostuneita entisajan elämätyylistä ja haluaa ainakin paloja siitä elämäänsä. Meilläkin just parikymppinen ilmoitti, että ensi keväänä on opinnot siinä vaiheessa, että voi muuttaa takaisin tänne pienelle kotipaikkakunnalle. Unelmana talo maalta ja pari lasta ja eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

No siis.. täälläkin dissataan teknologiaa monessa viestissä, mutta silti olemme kaikki netissä kirjoittelemassa yhteisöpalstalle, jossa saamme toisistamme vertaistukea. Kaikki ei siis ole niin mustavalkoista, ja esimerkiksi juuri tekniikka mahdollistaa paljon hyviäkin asioita.

Kyllä itselläkin tulee välillä tunne, että some yms. on liikaa, mutta silloin voi ihan omaehtoisesti nakata kännykän kädestään ja mennä vaikka käsin tiskaamaan. Oikeasti jos palautettaisiin menneeseen maailmaan, se voisi olla mm. takapajuisten asenteiden takia aika järkytys. Minusta kaikenkaikkiaan maailma on mennyt viime aikoina paljon hyvään suuntaan. 

-Toinen 44 vee

Some on antanut paljon, kyllä. Tykkään höpötellä täällä itseäni kiinnostavista aiheista ilman että tarvitsee lähteä mihinkään tai tavata ketään. Ulkomailla asuvat tutut tuntuvat olevan lähempänä kuin muutama vuosikymmen sitten.

Kuitenkin minua ärsyttää suuresti kaikki klikkaukset, mitkä pitää tehdä kun vaikka tällekin palstalle haluaa. Aina on painettava jotain "ok/hyväksy/salli". Hirveä määrä tekstiä niissä aina on. Kerran luin enkä ymmärtänyt. Nyt vaan aivottomana painelen klik klik, jotta pääsen tänne toiseen todellisuuteen. Oi onnea.

Nykyaika on oikeastaan täyttä paskaa. 2000 luvun jälkeen, paitsi oon löytänyt henkisyyden, ni omalta osalta jees :), mut tää 3D, fyysinen maailma o perseestä 

Vierailija kirjoitti:

Minä putosin niin sanotusti kärryiltä ajat sitten viimeistään joskus 2000-luvun alussa eikä minulla oikein ole mitään käsitystä vaikka siitä, että mitä nykyajan nuoret tekevät. Siis miten he vaikka pukeutuvat, mistä ovat kiinnostuneita, mitä tekevät vapaa-ajallaan ja minkälaista se nuorisokieli nykyään on.

Meidän nuoriso on erilaista varmaan mitä suurin osa on. Asutaan maalla ja poikien ykkösharrastus on kalastus, lisäksi retkeilevät, valokuvaavat, etsivät metalliromua. Toinen harrastaa myös astronomiaa, pihalta on hyvä katsella kaukoputkella, kun ei ole häiritseviä valoja. Toinen soittaa kitaraa. Molemmat tykkäävät tehdä metsä- ja peltohommia, ei meillä siis maatilaa ole, mutta pieni metsäpalsta ja hehtaari peltoa. Tyttö harrastaa ratsastusta, käsitöitä, leipomista ja taulujen maalaamista.

Pojat eivät perusta ollenkaan somesta ja puhelinta käyttävät vain viestittelyyn, harvoin soittavat. Pelaaminenkaan ei juuri kiinnosta. Tyttö on enemmän puhelimella ja on ainakin instassa, mutta onneksi ei hänkään erityisen kiinnostunut ole siitä hommasta, yleensä on parempaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne nykyisetkin aallon harjalla olijat kohda tipahda itsekin kelkasta.

Parinkymmenen vuoden kuluttua ne on yhtä väsähtäneet kaikkeen uuteen jekkuiluun. Kun asia pitää taas kerran hoitaa eri tavalla vaikka toimi ihan hyvin ennenkin.

Sepä juuri kun tässä 40+ iässä on jo nähnyt monenlaista muutosta, monesti muutos on pelkästään muutoksen vuoksi eikä edes parempaan suuntaan niin ei paljon hehkutukset uutuuksista innosta, tulee vaan olo että taasko tätä...

Mahtaakohan minkään muutoksen ns. hyödyt keretä edes realisoitua ja tuoda niitä väitettyjä säästöjä, joilla muutoksia perustellaan kun seuraava muutos tulee jo niin äkkiä heti perään... ihan järjetöntä touhua minusta!

Koetko itse olevasi jo kyyninen?

Jos kyllä, koetko sen olevan positiivinen voimavara elämässäsi?

Olen aika nuorena jo miettinyt, että itse haluan välttää kyynistymistä. Toki ikääntyminen tuo ajoittain hetkiä itsellekin, kun muutosta tehdään vain muutoksen vuoksi asioissa, jotka on jo aiemmin testattu toimimattomiksi, jolloin muutoksen kyseenalaistaminen on ihan tervettä.

Mietin vain joskus, että toivottavasti en kyynistyisi koskaan täysin. Jotenkin näen kyynisyyden esteenä elämänhalulle ja lapsenmielisyydelle, mutta onko se sitä?

Saa joku muukin vastata. Tuli vain kommenteista mieleen tämä aihe..

Mä oon syntynyt 1990 ja oon siis 32, silti tuntuu että mukavinta on elää 50-luvun tyyliin. Minimisoin meillä ruutuaikaa. Lasten kaa luetaan kirjoja, leivotaan, urheillaan, pelataan kortti- ja lautapelejä. Kun olin 7-vuotias vuonna 1997, oli ihanaa ku ei ollu tietokonetta kotona eikä kännyköitäkään. Leikin vaan koko ajan. Samantyyppisen lapsuuden haluan omillekkin lapsille.

Työelämä on tuntunut musta pitkään kyllä hektiseltä, mutta parhaani teen, ja koetan kotona hyvin palautua että jaksaa. Olen tehnyt keittiö- ja siivoustyötä. Siinä ei pidä opetella onneksi koko aikaa esim. uutta softaa, mutta työtahti on kyllä tehty niin tehokkaaksi kuin vain voi.

Kyllä, nykyaika on älytöntä. Ihmiset kulkee puhelin kädessä koko ajan, jo ekaluokkalaiset kulkee puhelinta tuijottaen kotiin koulusta. Joka puolella lisääntyy itsepalvelu ja automaatit ja kaikki täytyy hoitaa netissä. Oon ihan kypsä tähän typeryyteen ja etenkin ihmisten typeryyteen. Olen sote-alalla ja kyllä niin erikoista ihmistä näkee päivittäin, saa olla erilainen ja saa olla vaikka millä diagnoosilla mutta järki käteen. Monet käyttäytyy kun idiootit ja besserwisserit ja lopulta ei vaan tiedetä mitään. Kouluelämää seuratessa huomaa että suurin osa vanhemmista on ihan kädettömiä, ja kyvyttömiä käyttäytmään fiksusti ja lapset samaa kastia. Yhteiskunta tehostaa ja tehostaa ja ollaan kusessa kaikki kun inkluusio rampauttaa jokaisen oppilaan ellei vanhempien typeryys sitä tee ensin. Opettajat ja sote-alan tekijät haluavat pois kun kaiken maailman näyttelijät tunkee ja pääsee (valot taas päälle ihmiset) edustamaan ja päättämään yhdessä johtajien kanssa jotka ajattelevat olevansa tärkeitä kun tosiasiassa eivät ole ja silläkin rahalla voitaisiin palkata oikea tekijä, jolloin jaksettaisiin muuten ihan merkityksellistä työtä. Kaikki -tun digit ja apit sais tunkea johonkin, ketään ei jumaliste kiinnosta ja lisätään vaan tätä kyvyttömyyttä elää oikeaa elämää. Juu ja sitten vielä nuo incelit ja niitä puolustavat, ei saa-tana kukaan ei ole mitään läheisyyttä velkaa ellei osaa käyttäytyä, helvetti sentään mitä uusavutonta idiotismia. Tää ihmiskunta on kyllä niin menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkeen ei ole pakko mennä mukaan, jos ei halua. Ei ole pakko somettaa tai katsoa tiktokkeja. Älypuhelin on kyllä kätevä, kun sillä voi soittamisen lisäksi hoitaa pankkiasiat ja sähköpostin. Muuten se voi olla taskussa tai kaapissa koko päivän, niinkuin ennenkin.

Pankkiasioita en hoitaisi missään nimessä puhelimella, mutta hoida sinä vaan, se on sinun oikeutesi.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon syntynyt 1990 ja oon siis 32, silti tuntuu että mukavinta on elää 50-luvun tyyliin. Minimisoin meillä ruutuaikaa. Lasten kaa luetaan kirjoja, leivotaan, urheillaan, pelataan kortti- ja lautapelejä. Kun olin 7-vuotias vuonna 1997, oli ihanaa ku ei ollu tietokonetta kotona eikä kännyköitäkään. Leikin vaan koko ajan. Samantyyppisen lapsuuden haluan omillekkin lapsille.

Työelämä on tuntunut musta pitkään kyllä hektiseltä, mutta parhaani teen, ja koetan kotona hyvin palautua että jaksaa. Olen tehnyt keittiö- ja siivoustyötä. Siinä ei pidä opetella onneksi koko aikaa esim. uutta softaa, mutta työtahti on kyllä tehty niin tehokkaaksi kuin vain voi.

Amerikassa tutkittiin, että onnellisuuden kasvu pysähtyi v. 1957. Tiedä sitten pitääkö paikkansa.

Oon 42v. ja samat ajatukset. Ei jaksaisi.

Luin vain alun, joten en tiedä mihin tämä ketju on päätynyt, Täytin juuri 60 v ja olen omien kiinnostusteni myötä työyhteisössäni ikäryhmääni ja jonkin verran nuorempianikin keskivertoa paremmin perillä tietoteknisistä asioita, MUTTA omien lapsieni ikäiset ja nuoremmat työkaverit omaksuvat uusia asioita paremmin, koska heitä ei rasita ns vanhat ajatusmallit, miten mikäkin pitäisi mennä. Monet ikätoverini ovat sen sijaan purjeissa uusista jutuista. Osa ei enää edes yritä ja osa yrittää, mutta putoavat monesta syystä kelkasta. 

Näin se vaan menee. Nyt vielä pysyn mukana joissain uudistuksissa, mutta jotkut asiat, joita en ole omaksunut ovatkin jo nuorisolle vanhaa asiaa, eikä enää edes heille tätä päivää. 

Luultavasti se on aina ollut näin, että "vanhoilla" on kokemusta ja näkemystä, mutta uudet vie asioita eteenpäin. Vaikka "vanhojen" mielestä ennen kaikki oli paremmin, niin tietysti kaikki ymmärtää, ettei enää pärjätä vanhoilla systeemeillä. Työyhteisössä kuitenkin on arvokasta, että on monenlaisia tyyppejä. 

Syntynyt -74 ja ihan dinosaurusolo

Minä yritän pysyä ajan hermolla ettei käy kuten äidilleni. Ei tajua esim.teknisistä laitteista mitään ja jatkuvasti joutuu selvittelemään sotkuja. Sitä on toisten armoilla, jos ei opettele! Minullakin ikää sentään jo 57 v.ja vanhuus edessä. Muuten en enää jaksa nuorten kotkotuksia ja ulkonäkökeskeisyyttä ja tätä kertakäyttökulttuuria. Vituttaa kun tehdään tahallaan huonoja laitteita. Uutisten lukemista voisi vähentää, sillä maailma on mennyt aivan hirveäksi, vai liekkö aina ollut pahuutta ihmiskunnan historiassa. Laita sinäkin aloittaja suodatukset päälle. Älä lue, äläkä kuuntele kaikkea paskaa. Tv.boomeri. Mitä v..ttua sekin tarkoittaa boomeri nimitys.

Töissä kaikki meni hyvin niin kauan, kun muutkin olivat yhtä vanhoja tai jopa vanhempia. Nyt ollaan siinä taitekohdassa, että suurempi osa alkaa olla nuorempia. Tulevat vissiin jostain eri planeetalta.