Miksi joku haluaa neljä tai useamman lapsen?

olen aivan kade kavereille, joilla on isot perheet ja isot läheiset suvut!

pelkään että jollekkin tai joillekkin tapahtuu jotain ja mulla ei yhtäkkiä oliskaan yhtään lasta.

Poden ikuista vauvakuumetta. Tullut vissiin äidinmaidossa, kun itsekin isossa katraassa kasvanut.



t: neljännestä haaveileva

JA jotenkin on ollut ihanaa esim. ystäväni kotona, kun niitä sisaruksia on ollut useampi, niin aina on joku paikalla, ja entistä paremmin oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Meitä oli 2 lasta, ja itse tahdon sen 4. Tähän asti (nyt 2 lasta) olen aika mainiosti onnistunut yhdistämään työn ja perheen, saas nähdä kuinka tästä eteenpäin.

Vierailija:

onnellisemman tuntuisia kuin vaikkapa yksilapsiset. Isoissa perheissä ei pingotettu liikoja, äiti ei stressannut siivouksista hulluna ja oli muutenkin helpommin lähestyttävä, isä ei loistanut jatkuvasti poissaolollaan. Kaikki tuntui olevan yhtä ihanaa kodikasta hälinää.

Vähän sellainen olo on minulla vieläkin. Yksilapsiset perheet on monesti jotenkin kalseita. Äiti saattaa olla rasittavan pinnallinen valittaja ja shoppausholisti, joka kärsivänä kertoo kauheasta koliikista jonka takia joutui valvomaan jopa kaksi viikkoa, ja tämän takia ei muita lapsia ole suostunut tekemään. Iskä pamahtaa Mersulla pihaan kiireisenä ja ärtyisänä.

Isot perheet on homsuisia ja meluisia ja elämänmakuisia. Mutta kunnioitan suuresti näitä vanhempia, on se raskastakin. Itselläni on kolme lasta, enempää ei tule.

Toisekseen olemme miehen kanssa molemmat nyt vähintäänkin keskituloisia, joten sinänsä rahastakaan ei pitäisi tulla kamalan tiukkaa... nyt meillä 2 lasta, neljästä ihan tosissaan haaveillaan : ) Tai jos se on meistä kiinni, niin 4 niitä lapsia tulee olemaan...se vaan tuntuu molemmista oikealta.

ja se jos mikä oli surullista. On Vieläkin.

Nyt minulla on 6 lasta ja suuri, ihana perhe. Lapset ovat sosiaalisia, eivät marise ja vingu tyhjänpäiväisistä ja ovat onnellisia kaikesta siitä mitä pystymme antamaan. Rahaa eivät koska oleta saavansa kättä ojentamalla tai raivoamalla.

Mutta en toki kaikille tätä elämää suosittele. Meille tämä sopii.

Meille kun lapset merkitsevät moninkertaistuvaa rakkauden määrää.

Ei kannata koskaa vannoa...vauvakuume iskee joskus yllättäen ja kovaa. Ei ole järjen kanssa mitään tekemistä. kysymykseen ei ole järkevää vastausta, nää on paljon isompia juttuja.

Miksi eri asioita haluavissa ihmisissä täytyy olla jotain vikaa?

mulla on vaan yksi ja tuntuu riittävän. en jaksa sellasta lapsiperhemeininkiä, musta se on säälittävää ja vanhemmat tuntuu olevan täysin hermoraunioina suurimman osan aikaa.

kaikkeen löytyy selitys. Ei asiat tapahtu " muuten vaan" . Halut johtuvat taustoista tms. Ja niitä tässä ihmettelen.



ap

Minä haluan paljon lapsia enkä niin hirveästi kaipaa aikaa jolloin voin keskittyä vain itseeni. Nautin hoivatessani muita -ja ei, en uhraudu mitenkään.

MIKSI? No jaa. Siksi, että tahtoisin talon täydeltä vilinää ja vilskettä pidemmäksikin aikaa (en mä niitä kaikkia kerralla tahtoisi). Siksi, että itse yksin kasvaneena tahtoisin omille lapsille useita sisaruksia, joiden keskuudessa kasvaa. Ei se mikään järkiratkaisu ole, vaan mihin lie romanttisiin käsityksiin perustuva haave.

Lapset vaan ovat koko elämäni, ainakin melkein ja se tuntuu vaan oikealta minusta tehdä niitä enemmän kuin kaksi. Nyt on kolme lasta. Tältä siis minusta tuntuu, joka haluaa vähän ememmän niitä lapsia. :) Ihmisiä on erilaisia.

Vierailija:

Odotan, että saan nähdä lapseni kasvavan, se, että saan itse jonain päivänä nukuttua niin paljon kuin tarvitsee ja se, että voi jonain päivänä saan keskittyä taas itseeni.

Minä odotan kuudetta lastamme, saan useinkin nukuttua niin paljon kuin tarvitsen, ja tässä vuosien varrella se itseensä keskittyminen on alkanut tuntua hyvin tyhjältä ja turhanpäiväiseltä. Paitsi sellaisena rentoutumiskeinona, ja niitähän pystyy järjestämään kun talossa on mieskin.

Lapset on parasta, mitä mulla on. Sitten tulee ystävät ja kolmantena työ. Jos pystyy sovittamaan yhteen perheen ja työn, niin miksi ei hommaisi paljon lapsia?

on aivan ihana - jokainen lapsi on ihan erilainen, jokainen lapsi on oma persoona jo ihan syntyessään, jokaisessa lapsessa on niin paljon iloa, toivoa, ihmeteltävää, jokainen lapsi on ihme ja lahja -



ja täällä minua joskus sanottiin itsekkääksi ihmiseksi - ja sitä olenkin - nautin jokaisesta lapsesta, minulla on yksi jonka kanssa keskustelen, yksi joka viihdyy sylissä, yksi jonka kanssa saan parhaat riidat, yksi joka naurattaa ja yksi erityslapsi joka muistuttaa minua, että maaimassa ei kaikki aina ole hyvä... Ja kaikki yhdessä - wow!



Emme suunnitelleet, että meillä joskus olisi 5 lasta - mutta nautimme jokaisesta.



emme ole uskovaisia, emme rikkaita, emme köyhiä - ihan tavallisia vanhempia.



muuten, en ole koskaan miettinyt, miksi toisella on kaksi lasta ja toisella 12 - meitä on monia, onneeksi

Ikäänkuin olisi yksi ainoa lapsilukumäärä jota kaikkien tulisi haluta ja kaikissa muissa olisi jokin vika.

Kun kaikilla muillakin on vain se kaksi kappaletta eli se on jotenkin sitten kai se normaaliperheen määritelmä. Vaan aina ei elämä mene normien mukaan... Yhden lapsen kanssa elelimme (onnellista elämää) kunnes sitte vuosikausien sekundäärisen lapsettomuuden jälkeen saimme kaksoset (IVF-hoitojen seurauksena) eli kahden seuraan tuli bonuksena kolmas mukana :-) Olihan se yllätys ja ajatus kolmen lapsen vanhemmuudesta oli aluksi vähän outo, mutta kun kaksoset sitten syntyivät, tuntui että juuri näin sen pitääkin olla. Ja sitten kun tämä meidän neljäs luomuyllärimme ilmoitti tulostaan, oli (alkujärkytyksen jälkeen) sekin ihan selvä homma. Nyt kun meillä on neljä lasta, tuntuu että se on juuri se meidän perhe tässä, ei enempää eikä vähempää :-) Ei elämä ole yhtään se rankempaa tai vaikeampaa neljän kuin kahdenkaan kanssa, se on ihan omasta asennoitumisesta kiinni. Ja rakkautta ei mitata jakolaskulla vaan kertolaskulla :-)

Sen osaan sanoa minkälainen olen: Rakastan lapsia, on ihana seurata heidän leikkejään ja kasvamista. On mukava huomata miten erilaisia lapsia samoista vanhemmista tulee (meillä on vain yksi lapsi, mutta siskollani on 4)



Olen itse suuresta perheestä, joten tiedän mitä isossa sisaruskatraassa kasvaminen ja eläminen on, niin hyvässä kuin pahassa. Olen 24-vuotias, koulutukseltani merkonomi ja töissä marketin kassalla. Ihan tavallisen näkönen tallaaja.



Tämmönen haluaa paljon lapsia. Mitä muuta haluat tietää?

lapsia halutaan paljon vielä lisääkin. Eletään aika paljon lasten ehdoilla ja meidän koti on varmaan " ei mulle lapsia ikinä koskaan" ihmisen mielestä painajainen :D Mä rakastan olla kotiäitinä ja hoitaa ja kasvattaa lapsia, nähdä miten omat lapset kehittyy päivä päivältä enemmän. Ilman miestä en kyllä tähän pystyis, mies on yhtä tasavertainen vanhempi kuin minä, mies hoitaa ja huolehtii lapsista yhtä paljon kuin minä, mies tekee myös kotitöitä ja on vahvasti mukana lasten elämässä. Meidän perhe on hyvä tiimi ja kyllä meille lisääkin mahtuu jengii :)



Kaikesta tästä lapsiperheen elämästä huolmimatta minulla ja miehellä on omat elämät ja vilkas yhteinenkin elämä. Joten elämä on ihanaa :)