Miksi joku haluaa neljä tai useamman lapsen?

tällä hetkellä ainokaiseni, kohta 5v, on kehitysvammainen. Haluaisin vielä pari lasta lisää...



Mutta jos olisin nuorempi (olen 33v), en pitäisi pahana varmaan edes 3-5 lasta. Mutta en mä tiedä MIKSI. Eikä kaikkien tarvitsisi olla edes biologisia. Jotenkin mun elämässä ihmissuhteet ovat tärkeintä maailmassa - ja haluan että ympärillä on elämää.

onnellisemman tuntuisia kuin vaikkapa yksilapsiset. Isoissa perheissä ei pingotettu liikoja, äiti ei stressannut siivouksista hulluna ja oli muutenkin helpommin lähestyttävä, isä ei loistanut jatkuvasti poissaolollaan. Kaikki tuntui olevan yhtä ihanaa kodikasta hälinää.



Vähän sellainen olo on minulla vieläkin. Yksilapsiset perheet on monesti jotenkin kalseita. Äiti saattaa olla rasittavan pinnallinen valittaja ja shoppausholisti, joka kärsivänä kertoo kauheasta koliikista jonka takia joutui valvomaan jopa kaksi viikkoa, ja tämän takia ei muita lapsia ole suostunut tekemään. Iskä pamahtaa Mersulla pihaan kiireisenä ja ärtyisänä.



Isot perheet on homsuisia ja meluisia ja elämänmakuisia. Mutta kunnioitan suuresti näitä vanhempia, on se raskastakin. Itselläni on kolme lasta, enempää ei tule.

Minua arveluttaisi neljän lapsen kanssa jo ihan perheen taloudellinen tilanne. Juu juu, tähän varmasti tulee monta tulenkatkuista vastakommenttia siitä, miten lasten vaatetus, harrastukset ym. eivät maksa mitään jos on järkevä kuluttaja.



Minä en halua elää " tili tyhjä kuun lopussa" , " miten nyhjäsen tyhjästä esikoiselle uudet luistimet" -malliin. Olemme alle keskituloinen kolmihenkinen perhe ja haaveilemme toisesta lapsesta. Periaatteessa kolmas tai neljäskin lapsi olisivat tervetulleita meille, mutta umpirealistina en usko taloutemme kestävän isoa perhettä. En ole valmis ns. kituuttamaan 20 vuotta. Sponsoreita perheellämme ei ole. Kerskakulutukseen meillä ei ole nytkään varaa, mutta haluamme ostaa lapselle ja itsellemme uusia vaatteita, käydä elokuvissa, teatterissa, ravintolassa syömässä. Harrastuksiinkin menee rahaa.

Siinä oli tyttö ja poika enkä enempää halunnut silloin. Keskityin kahteen lapseeni, töihin , opiskeluun ja mieheeni sekä myöskin itseeni. No, avioliittoni kariutui monien eri syiden takia. Lapset olivat jo koulussa molemmat. Löysin uuden rakkauden ja vähän ajan päästä iski totaalinen vauvakuume meihin molempiin. Tärppäsikin nopeasti ja saimme pikku prinssin joka on nyt yksivuotias. Nyt on alkanut tuntumaan siltä että haluamme pojallemme leikkitoverin ja mieheni toivoo että hänellä olisi kaksi biologista lasta. Tuntuu molemmista hyvältä ajatukselta aloittaa neljännen yritys.



Eikä meidän talossa ole edes vipinää, koska isommat ovat arkipäivisin koulussa ja kavereilla. Ja joka toisen viikonlopun isällään ja joskus viikollakin. Joten hyvin mahtuu neljäs niin hekisesti kuin tilankin puolesta. Enkä todellakaan tunne olevani mikään suurperheen äiti. Joka päivä laittauden kauniiksi, tapaan kavereitani ja elän muutenkin samanlaisia päiviä kuin aikoinani yhden lapsen kanssa.