Lue keskustelun säännöt.
Rakastatko sä mua vielä?
Kommentit (65)
Tiedän ettet ole se henkilö, mutta kyllä rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti. Oli niin ihana olla ratsunasi.
Tässä talossa ei ole yhtään tuolia, jossa en olisi istunut ja itkenyt.
Itkenyt silmät päästäni.
Ja jatkanut vielä, kanssasi.
Unettomuus öitä on lukemattomia.
Mitään ei selvitetty.
Mistään ei puhuttu.
Jatkettiin vaan matkaa.
Ja nyt.
Olen vain välinpitämätön.
Ja kun nyt kysyit,
Niin en rakasta.
Olet välillä melko hyvä ihmiseksi.
Mutta rakkautta en tunne.
Rakastan. Parempi oli rakastaa ja menettää kuin olla koskaan rakastamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ilkeää ap.
Nyt kaikki palstalla sydänsurujaan itkevät ja rakkauden menettäneet miettivät, että onko tämä siltä exältä juuri hänelle.
Itseni mukaan lukien 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tajusin noin 7kk sitten että kävit sen muijan pehkuissa jo silloin kun oltiin kimpassa ja olit jo silloin rakastunut siihen. Todella rymasti tehty.
Miksi pitäis ja mitä sä sillä tiedolla teet?
Kannattiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Välillä inhottaa niin enkä koskaan enää haluaisi törmätä sinuun (mikä voi olla aika todennäköistä kun ei mitään yhteistä eikä liikuta samoissa paikoissa). Pidät mua varmaan ihan pöhkönä, mutta toisaalta et tunne minua laisinkaan vai tunnetko? Minä luulen tuntevani sinut... ja siinä tapauksessa ehkäpä sinä myös minut. Mutta siitä on aikaa... oletko muuttunut... tullut vanhaksi käkkäräksi... Minä olen ehkä vanhentunut, mutta en ehkä kovasti muuttunut. Nyt olen vain löytänyt itseni ja pidän löytämistäni ylläreistä. En - sinua en nyt elämääni enää halua. EVVK! Pysy missä olet ja minä siellä missä olen. Ajattelen laulun sanoin, että koskaan et muuttua saa, mutta miten on mahtanut käydäkään?
Onko tuolla nyt mitään väliä tässä vaiheessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet niin himokas. Voitaisko rakastella vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan miestäni 💖 Tavattiin 2000 ja avioiduttiin 2001.
Olin rakastunut hullun lailla 1997.
Nyt odotan tavanomaista.
Vanhetessa tahtoo passelin vuoteen, ruokaa ja rauhaa.
Nuoruus on hulluutta. Enkä pysty, tahdo tai edes muista kuinka kilpaillaan ties missä jutuissa.
Rakkaus?
Se on niitä tekoja. Huolehtimista. Yhteys. Omakotitalo ja omenapuut.
Rakkaus on tekoja. Sitä minäkin olen miettinyt.
Tottakai rakastan edelleen, jos olen joskus rakastanut. Nykyään vain kauempaa. En enää lähelles toivoiskaan. On helppoa rakastaa, kun ei tarvitse elää arkea yhdessä.
tottakai,haasteet on tehty voitettaviksi
n-m sivusta