Onko jotenkin säälittävää asua vuokralla?
Asun kaupungin vuokra-asunnossa, joka on tilava ja siisti. Minulla on säännöllinen työ ja rahaa jää vuokran jälkeen, myös pieni summa rahastoon laitettavaksi. Kuitenkin pohdin, pitäisikö ennemmin ostaa asunto, jolloin tulisi iso laina ja kuukausikulut kasvaisivat. Nyt mm vesi kuuluu vuokraan. Vaan onko järkeä asua vuokralla vuosia.
Kommentit (99)
Ei ole Suomessa, täällä on asunnon omistaminen niin v i t u n kallista.
No mitäpä väliä jos joku tai vaikka suurin osakin niin ajattelee. Ei kaikkia ratkaisuja elämässä tarvitse tehdä rahat, säästöt ja sijoitukset mielessä. Monesti toki ei edes voi. Itse en halua vakitöitä enkä halua asua lähiöissä tai liian pienessä asunnossa, eikä kiinnosta ottaa enempää vastuutakaan, niin vuokralla asuminen sopii hyvin. Lapsiakaan ei ole eikä tule, niin ei tarvitse mitään perintöjäkään miettiä. Jos eläkkeellä kaduttaa jokin valinta, niin se on sitten voi voi, mieluummin elän nyt sellaista elämää, josta pidän.
Liinasi kirjoitti:
On naurettavan köyhää asua vuokralla. Ei kyllä järki päätä pakota.
On myös köyhää asua 70 vuotta vanhassa rintamamiestalossa, joista moni on vielä väärin remontoitu eli tulee hometta.
Onhan se vähän. Varsinkin jos ikää on yli 30 v, asunto yksiö tai kaksio ja erityisesti jos et itse maksa vuokraasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää omistusasuntoiset.
Se hankitaan kun jotenkin mielletään että pitää olla ja sitten sen kanssa ollaan naimisissa ja jos jotain remppaa tulee niin eikun lisää lainaa ottamaan, eihän sitä ollut kuin reippaasti jo valmiiksi.
Vuokralla ei tarvitse huolehtia rempoista ja jos tarvitsee tai vaan haluaa vaihtaa paikkaa, niin onnistuu helposti.
No jaa, puolensa kaikessa. Aikoinaan itse päädyimme ostamaan oman asunnon, kun taas yksi lähipiirin perhe jäi vuokralle. Olihan sitä vuosia, kun oltiin tiukoilla asuntolainan kanssa, mutta ihan kunnialla siitä selvittiin, eikä vuokralla asumisen kuukausierät olisi vastaavassa asunnossa olleet ainakaan pienempiä. Nyt kuitenkin molemmissa perheissä on teini-ikäiset lapset. Meillä velaton asunto ja ruhtinaallisesti varaa harrastaa, matkailla, hankkia lapsille aikanaan ajokortit ym. Tämä toinen perhe kituuttaa maksaen vuokraa hamaan tappiin asti. Teini-ikäisten kanssa menot tuppaavat nousemaan, ja jos palkka ei ole noussut samaa tahtia, elo kurjistuu helposti, jos asuminen vie ison osan tuloista. Voisin jopa sanoa sääliväni tätä vuokra-asumisen valinnutta perhettä.
Ainakaan laatutietoiselle ja jalostuneen maun omaavalle ihmiselle ei ole miinus, että remontit jäävät omalle kontolle. 90 % vuokra-asunnoista se "vastaremontoitu" tarkoittaa valkoisia/vaaleanharmaita seiniä ja halpaa, kopisevaa laminaattia, ja "pintaremppa sallittu vuokranantajan luvalla" tarkoittaa lupaa maalata olkkarin telkkarintaustasta mauton tehosteseinä. Harvassa vuokra-asunnossa on laadukasta ja tyylikästä keittiötä tai kaunista, hoidettua massiiviparkettia.
Omakotitalossa olet 5 vuoden myyntivastuussa ja eläkkeellä maksat siivouksesta siivousyritykselle jos esim. tulee syöpää jne. etkä itse jaksa. Mitä isompi asunto sitä kalliimpaa on siivous.
Meidän kaupungissa 2015 rakennetun luhtitalon vuokra 4 h + k + sauna asunnossa on 800 ja lämmitys kuuluu vuokraan.
Vierailija kirjoitti:
Liinasi kirjoitti:
On naurettavan köyhää asua vuokralla. Ei kyllä järki päätä pakota.
On myös köyhää asua 70 vuotta vanhassa rintamamiestalossa, joista moni on vielä väärin remontoitu eli tulee hometta.
Rintamamiestalon yläkerroksen sivuvinttejä ei saa purkaa, osa on mennyt purkamaan ja laajentanut huoneita. Saunaa ei saa rakentaa jälkikäteen kellarikerrokseen, ei saa laittaa lasikuitutapetteja eikä tehdä laajennusta. Nuo kaikki aiheuttavat hometta.
Mitä väliä jos on asunto jossa viihtyy? Elämä on liian lyhyt tuollaisten murehtimiseen. Yksi päivä sillä omistusasujalla voi olla syöpä takapuolessa ja matka vie saattohoitoon.
Eiköhän se onni ole jos on itse tyytyväinen.
En uskaltaisi ostaa omaa asuntoa, sillä siitä on paljon hitaampaa päästä eroon mikäli sattuu häirikoitsijät naapureiksi. Vuokra-asunnosta muuttaminen on nopeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jos on asunto jossa viihtyy? Elämä on liian lyhyt tuollaisten murehtimiseen. Yksi päivä sillä omistusasujalla voi olla syöpä takapuolessa ja matka vie saattohoitoon.
Eiköhän se onni ole jos on itse tyytyväinen.
Moni omistusasuja käy töissä ympäri vuoden.
2200 bruttopalkalla eläkettä saa 1000 euroa netto.
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei ole.
Jostain syystä osakkeenomistajat eivät pitäneet minusta, vaikka en aiheuttanut minkäänlaista häiriötä. Ilmeisesti talon arvo jotenkin aleni läsnä olostani. Ja joka vuosi, kun sain palkankorotuksen, nousi vuokra saman summan.
Meitäkin muutama osakkeenomistaja halveksui kun asuttiin vuokralla. Kun ostettiin samasta talosta asunto ja vielä mies oli parissa vuodessa siitä hallituksen puheenjohtaja, niin yhdelle se oli kova paikka. Me oltiin rauhallisia eikä varmasti tulojenkaan puolesta lähellekään pienituloisimmasta päästä, mutta ei mitenkään pröystäilty.
Meillä ei ollut mitään kiirettä pois markkinavuokraa edullisemmasta isosta asunnosta hyvältä alueelta. Etsittiin kaikessa rauhassa ja päätettiin ettei oteta mitä tahansa, sitten tulikin vähän isompi myyntiin samasta taosta ja saatiin ostettua ilman välittäjää.
Minusta on ihan sama miten itse kukin asuu. Kaikissa on puolensa. Vuokralta pääsee helposti pois. Jos tulee joku vahinko, minkä vuoksi ei voi asua, voi vain muuttaa muualle, eikä tarvitse etsiä tilapäisasuntoa. Omistusasunnossa on taas turvallisempaa kun ei ole pelkoa että asunto menee alta. Kaupunginkin asuntoja on myyty alta. Myös eri asumismuodoissa on etunsa. Yksi mihin en itse muuttaisi ikinä, on paritalo tai tai pienet alle kuuden asunnon yhtiöt, mutta niissäkin joku haluaa asua.
Säälittää omistaa vanha läävä, en todellakaan haluaisi omistaa mitään vanhaa rapattua - 60 - luvun taloa yök.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää omistaa vanha läävä, en todellakaan haluaisi omistaa mitään vanhaa rapattua - 60 - luvun taloa yök.
Noissa on vielä monessa valesokkeli, jos on kosteutta alarakenteissa voi kaatua koko seinä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole säälittävää. Ihana, kun ei ole asuntolainaa niskassa.
No jaa, riippuu katsantokannasta. Olemme juuri muuttamassa isommasta asunnosta pienempään muutaman vuoden vanhaan paritalokohteeseen. Pienellä pintarempalla teemme mieluisan kodin itsellemme ja vanhasta, isosta perheasunnosta saimme kivasti myyntivoittoa. Voisimme maksaa loput asuntovelat pois, mutta mietimme maksammeko velat vai sijoitammeko. Teimme niin tai näin, velkaa on enää muutama vuosi jäljellä ja kotina on puolen miljoonan kiva asunto pääkaupunkiseudulla. Eläkkeellä toivottavasti golfataan ja reissataan, asumiskulut ovat nykytekniikan ansiosta hyvin pienet.
Että ei se asuntoon sijoittaminen niin huono ajatus ole.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää omistaa vanha läävä, en todellakaan haluaisi omistaa mitään vanhaa rapattua - 60 - luvun taloa yök.
Ruman näköisiä yök
Vierailija kirjoitti:
Ei ole Suomessa, täällä on asunnon omistaminen niin v i t u n kallista.
Tässäkin ketjussa moni omistusasuja on aikanaan ostanut asunnon yhdessä puolisonsa kanssa. Yksinään asuntoa ostavalla on eri lähtökohdat kuin jos olisi kahden ihmisen tulot ja säästöt käytössä ensiasuntoa varten.
Jos saa tukia, kannattaa asua vuokralla. Asumiskulut jää omistusasumista matalammiksi ja voi asua uudessa hyväkuntoisessa asunnossa ilman huolia remonttikuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole säälittävää. Ihana, kun ei ole asuntolainaa niskassa.
No jaa, riippuu katsantokannasta. Olemme juuri muuttamassa isommasta asunnosta pienempään muutaman vuoden vanhaan paritalokohteeseen. Pienellä pintarempalla teemme mieluisan kodin itsellemme ja vanhasta, isosta perheasunnosta saimme kivasti myyntivoittoa. Voisimme maksaa loput asuntovelat pois, mutta mietimme maksammeko velat vai sijoitammeko. Teimme niin tai näin, velkaa on enää muutama vuosi jäljellä ja kotina on puolen miljoonan kiva asunto pääkaupunkiseudulla. Eläkkeellä toivottavasti golfataan ja reissataan, asumiskulut ovat nykytekniikan ansiosta hyvin pienet.
Että ei se asuntoon sijoittaminen niin huono ajatus ole.
Moni ei halua pääkaupunkiseudulle. Meilläpäin 2000 - luvulla rakennettu talo maksaa 200 000, Helsingissä tuolla saa jonkun pienen koirankopin ikivanhasta kerrostalosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole säälittävää. Ihana, kun ei ole asuntolainaa niskassa.
No jaa, riippuu katsantokannasta. Olemme juuri muuttamassa isommasta asunnosta pienempään muutaman vuoden vanhaan paritalokohteeseen. Pienellä pintarempalla teemme mieluisan kodin itsellemme ja vanhasta, isosta perheasunnosta saimme kivasti myyntivoittoa. Voisimme maksaa loput asuntovelat pois, mutta mietimme maksammeko velat vai sijoitammeko. Teimme niin tai näin, velkaa on enää muutama vuosi jäljellä ja kotina on puolen miljoonan kiva asunto pääkaupunkiseudulla. Eläkkeellä toivottavasti golfataan ja reissataan, asumiskulut ovat nykytekniikan ansiosta hyvin pienet.
Että ei se asuntoon sijoittaminen niin huono ajatus ole.
Moni ei halua pääkaupunkiseudulle. Meilläpäin 2000 - luvulla rakennettu talo maksaa 200 000, Helsingissä tuolla saa jonkun pienen koirankopin ikivanhasta kerrostalosta.
Ja monen mielestä Helsingissä liikaa ihmisiä ja liikennettä, kaikki palaavat takaisin, jos ovat siellä muutaman vuoden.
Ei oo. Esim. Saksassa yli puolet ihmisistä asuu vuokralla. Suomen ulkopuolella vuokra-asuminen on hiukan yleisempää.