Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
hoitakaa lapsenlapsia, pian ne kasvaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa 2022 vuoteen. Ei oteta huostaan vaan mietitään yhdessä tukitoimia.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa 2022 vuoteen. Ei oteta huostaan vaan mietitään yhdessä tukitoimia.
Tervetuloa 2022 vuoteen. On arpapeliä, mietitäänkö tukitoimia. Huostaanotto on niin paljon helpompaa. Suloiset vauvat menee aina kaupaksi.
Menee nyt ehkä hieman aiheen vierestä, mutta omat vanhempani olivat huolissaan kun ei useamman vuoden seurustelun aikana tullut lapsenlasta. Lopulta aika oli meille oikea ja saimme vauvan. Monesti pyysimme vanhempiani käymään / ehdotimme että voisimme tulla kylään. Koskaan ei käynyt, aina oli jotain muuta. Jouluna ja syntymäpäivinä toki nähtiin ja vauva/lapsi sai paljon lahjoja. Ne olivatkin ainoat päivät vuodessa, jolloin lasta haluttiin nähdä. Tietenkin ottivat paljon kuvia, joita sitten esittelevät töissä työkavereille ja vapaa-ajalla ystäville.
Kertaakaan ei olla sieltä suunnalta saatu konkreettista apua. Kertaakaan ei lapsi ole ollut siellä yökylässä. Vuodet vierivät ja lapsi on jo sen verran vanha ymmärtääkseen, että hänellä on vain yksi mummola ja sitten pari tyyppiä, joita kuulemma pitäisi kutsua mummoksi ja papaksi. Vuodet vierivät eikä lapsi osoita minkäänlaista kiinnostusta vanhempiini. Jotka vanhenevat. Ja surevat että lapsenlapsi on niin etäinen. Kyllä tänä kesänä kyseltiin, että tulisimme käväisemään (huom. käväisemään) kesämökillä (jonne on meiltä 200km matkaa). Ei yön yli, ei viikonlopuksi, vain päiväseltään käymään. Onneksi kesä oli meidän osaltamme täynnä toimintaa ja tekemistä, että sitä vapaata viikonloppua ei vain löytynyt.
On ollut meillekin (vanhemmille) kova paikka myöntää, että lapsemme ei kiinnosta eikä hänen kanssaan haluta viettää aikaa. Olemme vain todenneet, että ei sitten. Mutta edestä löydätte. Turha itkeä, miksei lapsi ollessaan teini-ikäinen halua tulla käymään esim. sairaalaan. Mitä hän nyt puolituntemattomia ihmisiä lähtisi katsomaan?
Äitisi on omat lapsensa hoitanut aikuisiksi ja lisääntymisikään. Hänellä ei ole enää hoitovelvollisuutta, hän saa valita parhaat palat vauvoista, ei ole velvollisuutta ottaa koko pakettia. Koko paketti on nyt sinun vastuullasi, sinun lapsestasi on kyse. Jos lapsella on toinenkin vanhempi, niin vaadi häntä ottamaan vastuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on omat lapsensa hoitanut aikuisiksi ja lisääntymisikään. Hänellä ei ole enää hoitovelvollisuutta, hän saa valita parhaat palat vauvoista, ei ole velvollisuutta ottaa koko pakettia. Koko paketti on nyt sinun vastuullasi, sinun lapsestasi on kyse. Jos lapsella on toinenkin vanhempi, niin vaadi häntä ottamaan vastuunsa.
Hyvä esimerkki lukutaidottoman vastauksesta, kun ydin tuntui olevan ettei ole sydäntä edes ymmärtää ja sanallisesti tsempata tytärtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa 2022 vuoteen. Ei oteta huostaan vaan mietitään yhdessä tukitoimia.
Tervetuloa 2022 vuoteen. On arpapeliä, mietitäänkö tukitoimia. Huostaanotto on niin paljon helpompaa. Suloiset vauvat menee aina kaupaksi.
Huostaanotto on kunnalle ensinnäkin törkeän kallista, minkä takia se on viimesijainen vaihtoehto, ja toisekseen perusteet sille tulee olla todella vahvat, koska asiaa voidaan käsitellä myös oikeudessa. Huostaanotto myös tulee purkaa heti kun perusteita sille ei enää ole, eli ei se sekään ole mikään kiveen hakattu tilanne. Ihan älyvapaata trrrollaamista täällä taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa 2022 vuoteen. Ei oteta huostaan vaan mietitään yhdessä tukitoimia.
Tervetuloa 2022 vuoteen. On arpapeliä, mietitäänkö tukitoimia. Huostaanotto on niin paljon helpompaa. Suloiset vauvat menee aina kaupaksi.
Huostaanotto on kunnalle ensinnäkin törkeän kallista, minkä takia se on viimesijainen vaihtoehto, ja toisekseen perusteet sille tulee olla todella vahvat, koska asiaa voidaan käsitellä myös oikeudessa. Huostaanotto myös tulee purkaa heti kun perusteita sille ei enää ole, eli ei se sekään ole mikään kiveen hakattu tilanne. Ihan älyvapaata trrrollaamista täällä taas.
Turha näille on järkeä puhua. Ovat lukeneet netistä että lastensuojelussa on lapsikauppaa niin sitä nyt sitten toitottavat. Mikään järkipuhe ei siihen auta. Näillä ihmisillä ei äly riitä siihen että opiskelisivat sossuksi ja menisivät omin silmin katsomaan mitä lastensuojelu on. Helpompi vinkua netissä.
Vierailija kirjoitti:
Menee nyt ehkä hieman aiheen vierestä, mutta omat vanhempani olivat huolissaan kun ei useamman vuoden seurustelun aikana tullut lapsenlasta. Lopulta aika oli meille oikea ja saimme vauvan. Monesti pyysimme vanhempiani käymään / ehdotimme että voisimme tulla kylään. Koskaan ei käynyt, aina oli jotain muuta. Jouluna ja syntymäpäivinä toki nähtiin ja vauva/lapsi sai paljon lahjoja. Ne olivatkin ainoat päivät vuodessa, jolloin lasta haluttiin nähdä. Tietenkin ottivat paljon kuvia, joita sitten esittelevät töissä työkavereille ja vapaa-ajalla ystäville.
Kertaakaan ei olla sieltä suunnalta saatu konkreettista apua. Kertaakaan ei lapsi ole ollut siellä yökylässä. Vuodet vierivät ja lapsi on jo sen verran vanha ymmärtääkseen, että hänellä on vain yksi mummola ja sitten pari tyyppiä, joita kuulemma pitäisi kutsua mummoksi ja papaksi. Vuodet vierivät eikä lapsi osoita minkäänlaista kiinnostusta vanhempiini. Jotka vanhenevat. Ja surevat että lapsenlapsi on niin etäinen. Kyllä tänä kesänä kyseltiin, että tulisimme käväisemään (huom. käväisemään) kesämökillä (jonne on meiltä 200km matkaa). Ei yön yli, ei viikonlopuksi, vain päiväseltään käymään. Onneksi kesä oli meidän osaltamme täynnä toimintaa ja tekemistä, että sitä vapaata viikonloppua ei vain löytynyt.
On ollut meillekin (vanhemmille) kova paikka myöntää, että lapsemme ei kiinnosta eikä hänen kanssaan haluta viettää aikaa. Olemme vain todenneet, että ei sitten. Mutta edestä löydätte. Turha itkeä, miksei lapsi ollessaan teini-ikäinen halua tulla käymään esim. sairaalaan. Mitä hän nyt puolituntemattomia ihmisiä lähtisi katsomaan?
Meillä on vähän samaa meininkiä... Äiti tenttasi aika ajoin, koska niitä vauvoja tulee... Sitten kun tuli, niin ei olla vaivauduttu kutsuista huolimatta 20 km päähän kyläilemään kuin ristiäisiin ja synttäreille. Meitä ei kutsuta senkään vertaan heille eikä liiemmin kysellä kuulumisia. Luulen, että kummallakin on jonkin sortin alkoholiongelma, niin viikonlopun kyläilyt ei vaan onnistu, kun ei olla selvinpäin. Lapsi on nyt 1.5v. ja ei ole liiemmin tutustunut minun vanhempiini.
Ja joo, oli vähän etäiset välit jo ennen lapsen syntymää juuri siitä syystä, etteivät he tule 20 km päähän... Ei paljon ollut kiinnostusta esimerkiksi uutta taloamme kohtaan. Kuvittelin silti jossain mieleni sopukoissa, että heidän ensimmäinen lapsenlapsi aiheuttaisi edes hieman kiinnostusta, kun äitikin on niiden perään kysellyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun lapsi on sun lapsi ja sun mutsilla ei ole tuon asian kanssa mitään velvollisuuksia.
Paras ymmärtää jo ihan alkuvaiheessa, ettei hänen mummoasema velvoita häntä mihinkään. Hänen olemassaolo sun perheeseen on ihan vapaaehtoista ja sen laatu täysin hänen omassa hallinnassaan.
Mutsillasi voi myös olla ongelmia ja huolia joita et tiedä ja hän ei jaksa sun ongelmia ratkoa. Ootko edes puhunut näistä hänen kanssa?
Hae apua ammattilaisilta, jos oikeesti sulla on vaikeuksia.
Lapsesi isällä on velvollisuus lasta kohtaan joten osoita murheesi oikeaan osoitteeseen.
Älä luule, että muut kanssaihmiset on velvollisia setvimään sun ongelmat. Ne ei ole, me ollaan kaikki maailmassa ihan omillaan ja kannattaa oppia elämään sen totuuden kanssa.
Apua varmasti jokainen isoäiti haluaa antaa voimiensa mukaan ja viettää aikaa lastenlasten kanssa.
Mutta tuntuu, että on nuoria äitejä, jotka polkevat jalkaa kun kaikki ei mene juuri kuten itse tahtoo, ja hoitoapua ei tule sillä sekunnilla kun napsuttaa sormiaan.
En sano, että on väärin jos Sanna tanssii ja laulaa... Mutta joku sen kaikille Suomen "Sannoille" mahdollistaa. Toki sama koskee myös miehiä, että ensin olisi hyvä kasvaa mieheksi, ennen kuin perhettä syntyy. Toki siinä samalla kasvetaan myös, lapset kasvattavat vanhempiaan.
Viisas pyytääkin apua ettei romahda taakan alle, mutta aikuinen lapsi näkee myös vanhempiensa taakat ja eletyt vuodet.
Toinen puoli on sekin, että tällä palstalla usein korostuu, miten isovanhemmat "auttavat väärin ja hoitavat väärin"... Sitä ehkä jälkeenpäin katuu miten vanhempiaan kohtelee, mutta ei siinä hetkessä tajua. Nuoruus on itseriittoista aikaa. Siinä on hyvät puolensa, mutta myös huonot puolensa.
Mutta jos oma päällimmäinen tunne on, että vauva/ lapset rasittaa ja isovanhemmat on ääliöitä.... Niin pystyisikö yhtään näkemään sitä omaa itseään siinä välissä myös avoimin silmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just nyt tuntuu että voisin tehdä tytölleni samoin. Hän on lukioikäinen, todella itsekeskeinen tyyppi. Tähän kun vielä pamauttais mulle vauvan hoidettavaksi, niin tekisin kyllä selvän pesäeron, että se on hänen vauva, ja aika ruveta ottamaan pää pois pensaasta, jokainen on vastuussa käytöksestään ja valinnoistaan.
Toki auttaisin, jos näin kävis (ja hänellä tosiaan voi käydä, kun ei tunnu oppivan elämän realiteetteja millään!), mutta kunhan nyt vaan kerroin. Ei ne äidit pahoja ole, vaikkei hypikään 24/7 aikuisten lasten pillin mukaan.
Olen nyt kohta 5 vuotta sietänyt aivan ala-arvoista draamaa. 80% koko perheen energiasta ja rahoistakin leijonan osa menee prinsessan oikkuihin. Silti itkee että äiti on paskaläpi, jos joskus käytän yhden päivän omiin harrastuksiini tai 100€ omasta palkastani itseeni. Silloin hän menee koulupsykologille itkemään että äiti on hirviö eikä välitä. Myöhäisteini, joten pientä toivoa on, että kasvaa aikuiseksi, mutta tunnen vastaavia "aikuisiakin".
Hyi miten puhut omasta tyttärestäsi 🤦😳
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Vie lapsi lääkäriin, jos itkee kaiken aikaa. On kipuja tai esim. raudanpuute. Oliko itselläsi hyvät rauta-arvot raskaudessa? Syötkö rautaa nyt synnytyksen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi miettiä lasten hankintaa kunnolla. Ei ole isovanhempien tai muiden tehtävä hoitaa lapsia. Heillä voi olla omiakin huolia, esim. terveys. Toki on hienoa, jos saa apua, mutta ei sitä voi pitää itsestään selvyytenä.
Miksi nykyajan nuoret, varsinkin naiset, eivät kestä enää mitään? Ei opiskelua, ei työelämää, ei lasten hoitoa, ei avioliittoa. Pullamössö sukupolvi taitaa olla totta. Kasvattakaa lapsistanne vähän vahvempia!
Lisäksi pitää erottaa kaksi asiaa: olla isovanhempana kiinnostunut lastenlapsista, heidän kuulumisistaan ja tekemisistään
Ja
Olla lastenhoitoapuna.
Monesti nämä kaksi kävelevät käsi kädessä...
Vanha aloitus jo, mutta äitisi voi olla salaa tyytyväinen että nyt sinä joudut kärsimään siitä tilanteesta mihin sinä hänet laitoit vauvana. Hän saattaa nauttia kostostaan.
Kaikki äidit eivät katsos ole terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Apua varmasti jokainen isoäiti haluaa antaa voimiensa mukaan ja viettää aikaa lastenlasten kanssa.
Mutta tuntuu, että on nuoria äitejä, jotka polkevat jalkaa kun kaikki ei mene juuri kuten itse tahtoo, ja hoitoapua ei tule sillä sekunnilla kun napsuttaa sormiaan.En sano, että on väärin jos Sanna tanssii ja laulaa... Mutta joku sen kaikille Suomen "Sannoille" mahdollistaa. Toki sama koskee myös miehiä, että ensin olisi hyvä kasvaa mieheksi, ennen kuin perhettä syntyy. Toki siinä samalla kasvetaan myös, lapset kasvattavat vanhempiaan.
Viisas pyytääkin apua ettei romahda taakan alle, mutta aikuinen lapsi näkee myös vanhempiensa taakat ja eletyt vuodet.
Toinen puoli on sekin, että tällä palstalla usein korostuu, miten isovanhemmat "auttavat väärin ja hoitavat väärin"... Sitä ehkä jälkeenpäin katuu miten vanhempiaan kohtelee, mutta ei siinä hetkessä tajua. Nuoruus on itseriittoista aikaa. Siinä on hyvät puolensa, mutta myös huonot puolensa.
Mutta jos oma päällimmäinen tunne on, että vauva/ lapset rasittaa ja isovanhemmat on ääliöitä.... Niin pystyisikö yhtään näkemään sitä omaa itseään siinä välissä myös avoimin silmin...
"Lapsen olisi hyvä nähdä vanhempansa taakat ja eletyt vuodet."
Tämä on ihan hyvä pointti. Jos vanhemmassa ärsyttää jokin tai jos on vanhemmalleen katkera jostakin, niin olisi hyvä miettiä, että miksi vanhempi on käyttäytynyt niin kuin on käyttäytynyt?
Vanhemmalla on oma lapsuus, nuoruus ja aikuisuus koettuna ja siellä on voinut olla paljon vaille jäämistä, yksinäisyyttä, traumoja ym. Vanhempien vanhemmat ovat voineet olla monella tavalla huonoja, toki myös hyviä puolia on varmasti ollut. Ei asiat ole mustavalkoisia, vanhempi ei ole läpeensä hyvä tai paha.
Raskaat elämänkokemukset ovat voineet vaikuttaa niin, että ei vaan yksinkertaisesti jaksa olla tukena läheisilleen vaikka haluaisikin. Tai sitten ei vaan osata, kun ei ole itsekään ikinä mitään tukea saanut omilta vanhemmiltaan.
Tällaisia mietintöjä ihmiseltä, joka on ollut todella katkera vanhemmilleen, mutta yllätyksekseni annoin heille anteeksi. Terapiassa sain sitä ymmärrystä ja empatiaa, jota vanhemmat eivät minulle ikinä antaneet ja sitä kautta jotenkin sain mielenrauhan ja pystyin näkemään myös vanhempien näkökulman, pystyin asettumaan heidän saappaisiinsa. Ei heilläkään helppoa ole ollut.
Ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä, mutta voi ymmärtää. Ymmärrystä tietenkin vaikeuttaa, jos vanhemmat eivät ole ikinä kunnolla puhuneet omista taakoistaan ja muista raskaista elämänkokemuksistaan ja tunteistaan.
Kun sain terapiassa ymmärrystä ja jonkun sanomaan minulle, että "kyllä sinua on väärinkohdeltu ja sinun tunteesi ovat siihen nähden ihan normaaleja ja oikeutettuja". Tämän jälkeen pystyin alkamaan näkemään myös hyvän vanhemmissani. Vähättely ja asioiden kieltäminen vain pahensivat oloani, mutta kun edes joku ihminen sanoi minulle ,että on sulla ollut kauheaa eikä vähätellyt niin pystyin pääsemään eteenpäin katkeruudesta, vihasta ja surusta. Ei tietenkään mikään nopea juttu vaan vaati sen noin 3 vuotta mitä terapia kesti.
Mummot eivät ole enää hoitovelvollisia lapsenlapsilleen. Miten joku kehtaakin valittaa asiasta.
Itse olin kolmen alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltajana. Olin todellakin 24/7.
Mies oli poistunut perheestä, enkä edes tiennyt missä hän asusteli, eikä sen jälkeen pitänyt mitään yhteyttä.
Äitini oli kuollut. Sukuni ja miehen suku myös asuivat kaukana.
En saanut apua mistään, en sitä niin kaivannutkaan, nautin siitä, että minulla oli nämä lapset.
En päässyt yksin mihinkään, vaan lapset olivat aina mukanani. Niin halusinkin, eikä se ollut rasite.
Ehkä joskus ajatteli, että voisin käydä jossakin ilman lapsia. Sekin aika myöhemmin koitti, kun lapseni kasvoivat, eikä he enää halunneetkaan lähteä mukaan.
Nyt lapseni ovat aikuisia ja kiitollinen olen heistä ja kuinka onnellinen, että hoidin heidät aina itse.
Ikävä kuulla ap. Tavallaan Suomi on siitä huono maa, että tosiaan monilla on se, että kun omat lapset saa, toivotaan, että ne muuttaa äkkiä pois ja itsenäistyvät ja sitten saavat lapsia ja hoitavat ne itse. Toki on poikkeuksia, mutta syytän eniten tätä suomalaista "itse pitää pärjätä" -kulttuuria.
Eteläisissä maissa kun sitten koko suvun ja naapuruston voimin hoidetaan niitä lapsia. Onhan siinä iso apu ja varmaan on ihmiset onnellisempia.
Minä en lisäänny, olen sen päättänyt. Jo ihan tämän vallitsevan kulttuurin takia.
Tee perheestäsi lastensuojeluilmoitus ja valmistaudu siihen, että vauva otetaan huostaan.
Tsemppiä!