Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Onneksi mä tajusin, miten paska äiti mulla oli, niin en odottanut häneltä mitään. Tsemppiä ap! Valis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun äitisi sentään on sen verran kiinnostunut lapsen lapsestaan että ottaa syliin ja kehuu.
Itsekään en pysty äidilleni puhumaan mitään huuliani, hän ei yksinkertaisesti vain kykene käsittelemään sellaisia asioita.
Hae apua muualta, jos äitisi ei auta.
No kerro meille millä tavalla teillä on raskasta. Tsempataan sua.
Onko äitisi vielä työelämässä? Voihan olla, että hänellä itselläänkin on tavalla tai toisella raskasta, työelämän, oman terveyden tai iäkkäiden vanhempiensa tai puolisonsa vuoksi - ja paras mihin hän kykenee on olla ruikuttamatta tuosta kaikesta sinulle, kun sinulla on jo muutenkin raskasta vauvasi kanssa.
Miksi sinä edes lasket äitisi teille sisälle, jos siitäkin vain tulee sinulle paha mieli?
Ajattelisko hän vain, että sellaista se on, oli hänelläkin? Voitko kysyä pahimpiin tilanteisiin apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän äiti on kuollut jo kauan ennen kuin pikkusiskoni sai lapsensa. Olisin kyllä auttanut pikkusiskoni, jos olisi apua pyytänyt, mutta ei ole pyytänyt. Tosin tuolla lapsella on isäkin, isänpuoleinen isoäiti ja useita ystäviä, joilla on omia lapsia. Itse olen vela, joilla ei oikeastaan ole kokemusta pienistä lapsista, työtön mm. kovasta ahdistuksesta kärsivä ja joudun jo tahtomattani asumaan vanhan ja sairaan isämme kanssa ja auttamaan ja hoitamaan tämän asioita. Pikkusiskoni varmaan ymmärtää, että en paljoa pystyisi auttamaan ja tietää, kuinka paljon omat ongelmani kuormittavat.
Minkä ikäinen olet?
Elämässä on harmillisen paljon asioita, jotka ovat muille kuin ilmaa, vaikka oma jaksaminen on ihan lopussa. Läheiselle ihmiselle kannattaa puhua siitä, millaisia tunteita nämä sinussa herättävät. Et kerro yhtään äitisi elämäntilanteesta. Ehkäpä hänelläkin on jotain meneillään, josta sinä et tiedä, mutta vauva selvästi tuo iloa äitisi elämään. Oletteko aiemmin pystyneet äitisi kanssa puhumaan tunteistanne, jopa niistä negatiivisemmista tunteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Äitisi ei osaa vastata sanallisesti sellaisella tuella, mitä haluaisit. Se puheella auttaminen ei ole kaikille niin luontevaa. Pystyisikö hän tekemään konkreettisesti jotain sellaista, mikä auttaisi sinua? Tekemään esim kotonaan ruokia sinulle pakastimeen, leipomaan yms.
Oletko jutellut äitisi kanssa, millaista oli, kun itse olit vauva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini oli hiukan samanlainen. Auttoi kyllä, mutta rajallisesti. Lapseni oli sairas ja olisin tarvinnut kipeästi apua.
Edelleen tuntuu, että mummi haluaa vain parhaat palat lapsesta. Kuulla, että hyvin menee.
Oli nuorena samanlainen minua kohtaan. Sairastuin psyykkisesti ja en saanut apua perheeltäni. Minut käytännössä hylättiin.
Sain apua lastensuojelusta vauvan saatuani. Oma vointini, yksinäisyys ja vauvan sairaus olisivat olleet liikaa minulle yksin.
Lastensuojelu auttaa, jos tosiaan olet avun tarpeessa.
Kakaralla on kakara, nyt huudetaan yhteiskuntaa apuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen äitisi oli sinulle äitinä ja lapsuudessasi? Onko jotenkin muuttunut, vai onko ollut aina samanlainen? Ei ehkä kovin läheinen tai empatiakykyinen? Oletteko pystyneet aiemmin keskustelemaan ongelmista ja onko äitisi auttanut? Jos ei niin on ehkä perusluonteeltaan tuollainen ja tuskin enää muuttuu. Ei tietenkään auta tässä tilanteessa ja se on tietenkin ankeaa :/ Auttaako miehesi äiti tai onko teillä muuten turvaverkkoa?
Voisitko ottaa vuosilomasta pari yksittäistä lomapäivää ollen ihan yksinäsi kotona lepäämässä, ja lapsi olisi tuolloin hyvässä hoidossa?
https://www.pilkeperhepalvelut.fi/palvelut/lapsiperheiden-kotipalvelu/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ottaa vuosilomasta pari yksittäistä lomapäivää ollen ihan yksinäsi kotona lepäämässä, ja lapsi olisi tuolloin hyvässä hoidossa?
https://www.pilkeperhepalvelut.fi/palvelut/lapsiperheiden-kotipalvelu/
Tai jos uskallat jättää hänet hoitamaan lasta kotiisi ja menisit itse nukkumaan hyvän äänieristyksen omaavaan hostelliin. Voiko isän kanssa sopia näin?
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Hyvä että tiedostat mistä tuo oma mielesi pahoittaminen kumpuaa: toivoisit voivasi muodostaa lapseesi paremman suhteen kuin mitä äitisi ja sinun välinen suhde tällä hetkellä on. Äitisi vaurioille et voi mitään, ne ovat luultavimmin muodostunut jo kauan sitten hänen omassa äitisuhteessaan, etkä sinä etkä lapsesi pysty niitä parantamaan.
Onnea vauvastasi. Juttele neuvolasta uupumisestasi, pyydä myös käytännön apua kotiin jos tuntuu että tosiaan sitä nyt tarvitset. Ole armollinen itsellesi. Nyt ei ole pääasia se että miten siisti tai epäsiisti kotisi on, pääpaino on sinun ja lapsesi välisessä suhteessa. Onko lapsella myös isä ja onko hän mukana lapsen hoidossa, saatko tukea häneltä?
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Lama-aikana lapsia tehtiin aika paljon velvollisuuden tunteesta. Oma äitini kertoi tuntevansa muitakin. Tuskin auttaisi, jos saisin lapsia. Itse vietin vauvavuodet äidin siskolla.
Koita pyytää kunnalta/kaupungilta apua. Facessa löytyy hätäkahvit ryhmä.
Missä isä? Valita siltä hoitovastuuta äläkä äidiltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Oletko käynyt terapiassa? Jos et, kannattaa jossain vaiheessa työstää lapsuuttaan. Muuten on suuri riski, että siirrät traumat lapsellesi. Saatko mistään vauvanhoitoapua?
Aloita eheytymisesi vaikka tästä kirjasta. Löytyy myös äänikirjana https://www.adlibris.com/fi/kirja/kunpa-vanhempasi-olisivat-lukeneet-ta…
Tsemppiä 💕
Vähän väsähtänyt vauvan äiti ei nyt sinällään ole lastensuojeluasia (ellei ole todella vauvalle vaaraksi), mutta kannattaa selvittää mahdollisuutta vaikka kotipalveluun tai voisiko äitisuhdetta käydä pohtimassa vaikka neuvolapsykologin luona.
Mutta sama kokemus minulla, vauvan saamisen jälkeen omat silmät oikein avautuivat omat äidin kylmyydelle. Sitä hän toki oli aina ollut, mutta silloin vasta itse tajusin asian. Jotain minun ja äitini suhteessa meni lopullisesti rikki. Vaikka isoäiti olisi miten kuormittunut itse, ei ole silti kovin suuri ponnistus vaikka osoittaa empatiaa sanomalla, että ”voi ei, kurja kuulla”.
Kerro neuvolassa jaksamisongelmistasi. Voit myös tehdä oman kotikuntasi sosiaalitoimeen perheestäsi lastensuojeluilmoituksen. Tukea on helpompi saada, jos on sosiaalitoimen asiakkuus.
Tsemppiä!