Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää vauvan kanssa
13.02.2022 |
Mistä apua? Mies hoitaa jo nyt paljon, mutta käy töissä. Välillä minulla on niin väsynyt olo etten jaksaisi raajaani nostaa. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi, että en jaksa vauvavuotta ja sen rankkuutta. Univelkaa, ei lainkaan omaa aikaa kun vauva on suuritarpeinen ja nukkuukin sylissä. Eli päivisin istun vain tv:n edessä enkä ehdi tehdä mitään mukavaa tai kotitöitäkään. Nytkin haistan viemättömien roskien lemun. Meillä ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat auttaa.
Kommentit (66)
Siinäpä monelle mietittävää, kannattaako laittaa lapsia ? Pitää olla niin selvät meiningit miten mennään eteenpäin kun vauva on syntynyt.
Eikä kenenkään pidä ajatella, et kyllä sukulaiset auttavat, kaikilla ei ole heitä lähimaillakaan.
Lapset tehdään omaan perheeseen ja yh: t itsekkäästi itselleen. Miten yh pärjää, kun ei ole miestäkään? Ulkoilu on apu moneen, ahdistukseen, masennukseen jne. Vauva vaunuun ja ulos kävelemään.
Kun/ jos mies on töissä ja ehkä raskaassakin tai rasittavassa työssä, ei häntäkään voi syyttää jos ei jaksa herätä yöllä hoitamaan vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä monelle mietittävää, kannattaako laittaa lapsia ? Pitää olla niin selvät meiningit miten mennään eteenpäin kun vauva on syntynyt.
Eikä kenenkään pidä ajatella, et kyllä sukulaiset auttavat, kaikilla ei ole heitä lähimaillakaan.
Lapset tehdään omaan perheeseen ja yh: t itsekkäästi itselleen. Miten yh pärjää, kun ei ole miestäkään? Ulkoilu on apu moneen, ahdistukseen, masennukseen jne. Vauva vaunuun ja ulos kävelemään.
Kun/ jos mies on töissä ja ehkä raskaassakin tai rasittavassa työssä, ei häntäkään voi syyttää jos ei jaksa herätä yöllä hoitamaan vauvaa.
Juuri näin. Me tiesimme, ettei meillä ole turvaverkkoja, joten asennoiduimme, että raskasta tulee olemaan.
Yllätys olikin, ettei se niin raskasta ollutkaan, kuin olimme kuvitelleet kaiken lukemamme perusteella. Panimme vain elämän prioriteetit hetkeksi uuteen uskoon, niin vauva ajat oli oikeastaan mukavia
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Saat sentään olla vauvan kanssa omassa kodissa.
Itse jouduin vauvan kanssa ensikotiin, jossa ei päässyt edes pesulle tarvittaessa, eikä pystynyt metelin takia nukkumaan.
Lapsivuodeajasta ei ollut tietoakaan.
Viikko synnytyksestä laitetaan kantamaan painavia roskasäkkejä pihalle.
Suututtaa aina kun joku valittaa siitä että vauvan kanssa rankkaa. Olet kuitenkin omassa kodissa, omassa rauhassa.
Olet itse suoraan vaikuttanut siihen että et saanut olla omassa kodissasi eli älä valita.
Se että sinulla on rankkaa ei tarkoita ettei muillakin voisi ja saisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sinulla olla anemia/raudanpuute? Minä olin synnytyksen jälkeisinä kuukausina aivan poikki, hyvä kun pystyssä pysyin. Rautainfuusio virkisti voinnin, ferritiini oli ennen sitä 5.
Tämä.
Jokainen synnyttänyt ja imettävä nainen on raudanpuutteinen. Oirekirjo todella laaja. Ihmettelen, ettei ferritiinin mittaus ja rautatabujen syönti/infuusio automaattisesti kuulu synnyttäneiden jälkihoitoon.
Lääketiede kehittyy hurjaa vauhtia, mut tällaiset perusjutut laahaavat kaukana perässä.
Kyllä mulle synnärillä sanottiin että 3 kk rautakuuri synnytyksen jälkeen (söin myös alkuraskaudesta lähtien koko raskausajan) ois suotavaa ja jälkitarkastuksessa pyysin ottaa HB:n ja ilman mukinoita se näyte sormenpäästä otettiin. Vaikka HB oli hyvä, niin lääkäri sanoi että suositeltavaa jatkaa vielä siihen 3 kk saakka (hälläkin siis sama ohje kuin synnärillä) ja tuolloin oli 2 kk synnytyksestä. Puhui siis että se 3 kk on yleinen suositus. En sitten tiedä miksi kaikille ei sitä sanottais. Verta ei normaalia enempää mulla synnytyksessä lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Meilläkin mies töissä mutta osallistuu öisin & iltaisin hoitoon aktiivisesti. Ei ole turvaverkkoja lähellä ja kehdattaiskohan edes pyytää vaikka oliskin lähempänä…tuskin.
Silti päivät on yhtä sumua ja taistelua. Rutiinista toiseen väkisin. Syöttämistä, vaipanvaihtoa, vaatteidenvaihtoa, nukuttamista. Katson kelloa ja odotan milloin mies tulee töistä että saisin edes pienen hetken omaa aikaa. Väsyttää koko ajan, väsyttää enemmän kuin nukuttaa.
Lisäksi jatkuva huono omatunto kun en keksi lapselle riittävästi kehittävää tai aktivoivaa toimintaa. Perustarpeista kyllä huolehdin ja sylissä pidän, mutta voimaa ja mielikuvitusta ei ole riittävästi muuhun. En keksi mitään.
Kotityöt on käytännössä koko ajan tekemättä, just ja just ehdin/jaksan ladata pyykinpesukoneen pesua varten, kuivumaan en niitä sitten saakaan.
Auttaisiko musiikin laittaminen soimaan (lastenlaulut, klassinen musiikki, Muumilaakson tarinoita -sarjan musiikki jne.) sekä äänikirjat (lastenkirjat, -lorut ja -runot, myös aikuisten kirjallisuus) mitä tulee kehittäviin virikkeisiin. Hanki myös aitoja musiikkisoittimia leikkivälineiksi (marakassit, ksylofoni jne.) Näitten kohdalla ei itse tarvitse paljoa tehdä.
Noh, minä aloin nauttia äitiydestä siinä vaiheessa, kun lapsi noin kymmenvuotiaana alkoi pärjätä enemmän omillaan ja kävimme esimerkiksi laskettelemassa yhdessä ja niin, että minäkin oikeasti olin mäessä muutenkin kuin apuväkenä.