Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää vauvan kanssa
13.02.2022 |
Mistä apua? Mies hoitaa jo nyt paljon, mutta käy töissä. Välillä minulla on niin väsynyt olo etten jaksaisi raajaani nostaa. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi, että en jaksa vauvavuotta ja sen rankkuutta. Univelkaa, ei lainkaan omaa aikaa kun vauva on suuritarpeinen ja nukkuukin sylissä. Eli päivisin istun vain tv:n edessä enkä ehdi tehdä mitään mukavaa tai kotitöitäkään. Nytkin haistan viemättömien roskien lemun. Meillä ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat auttaa.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Saat noilla tarpeilla melko varmasti lapsiperheiden kotipalvelua. Yhteyttä kunnan / kaupungin sos.puolelle.
Saisit apua konkreettisesti kotitöihin.
Ei ole meillä vaihtoehto. En halua minkäänlaista lastensuojeluun tai sos.puoleen viittaavaakaan merkintää neuvolapapereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todela hyvä kun kirjoitat. Tarvitsette ulkopuolista apua kiireen vilkkaan. Ota yhteyttä kunnan / kaupungin sosiaalitoimeen ja kerrot siellä rehellisesti missä mennään. Olet vastuullinen äiti kun tunnistat oman riittämättömyytesi ja kurotat apua. Kaikkea parasta hyvää Teidän perheellenne.
Toivoo täti Helsingistä
Voiko sinulla olla anemia/raudanpuute? Minä olin synnytyksen jälkeisinä kuukausina aivan poikki, hyvä kun pystyssä pysyin. Rautainfuusio virkisti voinnin, ferritiini oli ennen sitä 5.
Masennuslääkkeistä pysyt kaukana. Vaadi palvelua.
Vauva muuttaa ihmisen vanhemmaksi, ja toisille raskaampaa kuin toisille.
Hyvin se menee.
Sun velvollisuus on huolehtia itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat noilla tarpeilla melko varmasti lapsiperheiden kotipalvelua. Yhteyttä kunnan / kaupungin sos.puolelle.
Saisit apua konkreettisesti kotitöihin.
Ei ole meillä vaihtoehto. En halua minkäänlaista lastensuojeluun tai sos.puoleen viittaavaakaan merkintää neuvolapapereihin.
on vastuullista olla yhteydessä sosiaalitoimeen ja vaikka lastensuojeluunkin ,jos on aivan piippu ja puhki. ei se ole mikään stigma vaan vastuullinen teko hoitaa perheellenne apua. Ja sinun täytyy nyt ajatella epäitsekkäästi lapsesi parasta, vaikka vaatisi omalle epämukavuusalueelle menemistä. Kaikkea hyvää. ja hienoa kun ihmiset yrittävät auttaa. me kaikki olemme joskus avun tarpeessa, ihan jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantoliina- ja reppu helpotti elämää tosi paljon.
Lähde käymään perhekerhoissa tms.
Uloslähteminen ja muiden ihmisten näkeminen auttaa tosi paljon. Jos siellä on jotain esikoisäitien kerhoja, niin mene sellaiseen. Älä mieti että olet sellainen tai tällainen ihminen, etkä viihtyisi.
Harvalla on niin kattavat tukiverkot, että se oikeasti muuttaa elämää niin paljon. Ei kannata ajatella että silloin olisi paljon helpompaa.
Käy hengähtämässä jossain kun mies hoitaa vauvaa.
Pistä luurit päähän ja kuuntele musaa. Buustaa hieman. Ehkä muksuki tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö vauva nuku ulkona vaunuissa? Useimmat vauvat nukkuvat sikeästi ulkona, meilläkin vaunuilu vaati muutaman viikon totuttelua. Vaikka siinä joutuukin itse mennä kävelemään, saa edes olla rauhassa omissa ajatuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat noilla tarpeilla melko varmasti lapsiperheiden kotipalvelua. Yhteyttä kunnan / kaupungin sos.puolelle.
Saisit apua konkreettisesti kotitöihin.
Ei ole meillä vaihtoehto. En halua minkäänlaista lastensuojeluun tai sos.puoleen viittaavaakaan merkintää neuvolapapereihin.
No sitten ostatte itse yksityistä kotipalvelua. Saatte kotitalousvähennyksenkin.
Siinä on vaihtoehtonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä apua neuvolasta. Minä kävin neuvolapsykologilla juttelemassa muutaman kuukauden ja teki todella hyvää. Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja toivuin vasta vauvan ollessa n. 6 kk.
Mene siitä, mistä aita on matalin. Kun vauva tulee soseikään, niin käytä suosiolla valmiita soseita. Turha rasittaa itseään liikaa tekemällä kaikkea alusta asti itse. Vauvan kasvaessa tuunasin soseita raastamalla joukkoon porkkanaa yms.
Ota lepohetki laittamalla vauva pinnasänkyyn lelujen kanssa edes pikkuhetkeksi. Jää itse viereen, voit vaikka lukea vauvalle ja jutella hänelle samalla. Oma vauvani oli minussa paljon kiinni, joten oma aika oli usein tuollaista vieressä olemista.
Jätä kaikki sellainen pois arjesta, mikä rasittaa. Jos et jaksa sosiaalistella, ei tarvitse kutsua vieraita. Jos ei jaksa ihmeemmin siivota, riittää että imuroi isoimmat pölyt. Oma vauvani tykkäsi seurata, kun tein kotitöitä.
Eikö vauva nuku vaunuissa? Täällä on eka viikosta lähtien vaunuteltu pari kolme tuntia päivässä.. Vauva nukahtaa heti, kun pääsee vaunuihin ja itse on paremmassa kunnossa kuin aikoihin, kun rämpii tuolla huonosti hoidetuilla kävelyteillä. Ja joka kerta tapaa muita samassa tilanteessa olevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raudanpuute. Yleinen synyttäneillä. Tarkistuta ferritiini ja hb, aloita ottamaan rautaa.
Vauva vaunuun ja ulos kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten täällä on keskusteluja, missä valitetaan kun anoppi on niin innoissaan lapsenlapsesta ja "tyrkyttää" hoitoapua tmv.
Ei sellaiset ihmiset ymmärrä esim. ap:n tilannetta, kun on aivan loppu eikä ketään lähipiirissä auttamassa.
Se että jollain ei ole lähipiiriä apuna ei tarkoita että kenenkään pitää sietää rajattomia isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole yhteydessä oman kunnan perhesosiaalityöhön. Sieltä järjestyy kotihoitoa, jonka avulla saat pienen hengähdystauon itsellesi joka viikko. Kotipalvelu maksaa vähän, mutta on sen arvoista.
Jos saa palvelusetelin, maksettavaksi jää pieni omavastuuosuus ja jos on pienituloinen perhe, ei tarvitse maksaa sitä omavastuutakaan.
Se maksu voi olla yllättävän suuri. Meillä joka kuukausi lasku noin 300 e. Firma laskuttaa lähes 40 euroa tunnilta ja palveluseteli kattaa puolet. Nopeasti se setelin arvo pienenee, jos toinen tienaa keskituloa ja toinen saa keskituloon perustuvaa vanhempainpäivärahaa.
40€ tunti? Oikeasti?
Täällä päin saa 25-30€ / tunti taksalla.
No kyllä oikeasti. Täällä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa, niin yritykset voi pyytää niin paljon kuin kehtaavat. Oli todella hankala saada kotipalvelua, kun kaikista vaan vastattiin ettei työntekijöitä ole.
Kysy kokemuksia niiltä, jotka ovat oman tilanteen vuoksi ottaneet yhteyttä lastensuojeluun.
Ei ihme, jos arki maistuu puulta ja lopulta mikään homma ei nappaa. Olisi hyvä keksiä jotain menoa ja tekemistä päiville ja ennen kaikkea olisi syytä ratkaista se, ettet olisi niin yksin. Vauva-arjesta tulee rankkaa, kun sen kanssa pitää selvitä yksin, ehkä mies auttaa max sen, kun tulee töistä kotiin, niin jokusen hetken iltaisin hoitaa vauvaa, mutta se tuskin riittää monellekaan, että pääsisi palautumaan väsymyksestä tai etenkään, että saisi jotain mielekästä vaihtelua päiviinsä. Tiedätkö, onko lähelläsi mitään perhekahvila, asukaspuistoa tai avointa päiväkotia, jossa voisi päivisin joskus käydä? Tai ehkä vauvauintia tai muskaria? Tai ihan vain edes joskus jossain kahvilassaä/ostarilla käyminen, jos asuinalueellasi ei ole hirveästi mitään toimintaa. Ehkä someryhmistä voisit löytää asuinalueesi muita äitejä, jotka kaipaavat seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Meilläkin mies töissä mutta osallistuu öisin & iltaisin hoitoon aktiivisesti. Ei ole turvaverkkoja lähellä ja kehdattaiskohan edes pyytää vaikka oliskin lähempänä…tuskin.
Silti päivät on yhtä sumua ja taistelua. Rutiinista toiseen väkisin. Syöttämistä, vaipanvaihtoa, vaatteidenvaihtoa, nukuttamista. Katson kelloa ja odotan milloin mies tulee töistä että saisin edes pienen hetken omaa aikaa. Väsyttää koko ajan, väsyttää enemmän kuin nukuttaa.
Lisäksi jatkuva huono omatunto kun en keksi lapselle riittävästi kehittävää tai aktivoivaa toimintaa. Perustarpeista kyllä huolehdin ja sylissä pidän, mutta voimaa ja mielikuvitusta ei ole riittävästi muuhun. En keksi mitään.
Kotityöt on käytännössä koko ajan tekemättä, just ja just ehdin/jaksan ladata pyykinpesukoneen pesua varten, kuivumaan en niitä sitten saakaan.
Sinun ei tarvitsekaan tehdä kotitöitä, kun olet lapsen kanssa. Jätä hyvällä omallatunnolla tekemättä ja jos jotain saat tehtyä, ei sitä tarvitse tehdä illalla. Lapsenhoito käy työstä, etkä työaikanakaan kotitöitä (oletettavasti) tee. Ne voi tehdä sitten miehen kanssa vuorotellen, kun palaa töistä. Sovitte miehen kanssa, että kun palaa töistä, se kummalla on kovempi tarve levähtää hetki, saa vaikka puoli tuntia olla rauhassa ja sitten on toisen vuoro. Sitten voitte taas vuorotella niin, että saat myös myöhemmin illasta omaa aikaa vaikka 1-1,5h, kun mies on lapsen kanssa. Niin, että menee suunnilleen tasan.
Meillä olen yrittänyt pitää tästä kiinni, mutta mies natkuttaa, että kotityöt pitäisi tehdä (ja teenkin niistä osan), kun kerran olen kotona, eikä ymmärrä että toisin kuin hänen työpäivänsä aikana, minulla ei ole taukoja muuta kuin jos lapsi nukkuu päiväunia (mikä on nykyään jotain 20-90min, useimmiten sen 30min). Mutta ei ole kahvitaukoa, ei ole ruokataukoa, vaan nekin menee lapsen kanssa.
Monesti olen sanonut, että työelämässä olisi helpompaa, jolloin mies nalkuttaa, että mene sitten töihin. No, enpä voi mennä kun jään kohta uudelle äitiyslomalle ja reilun kuukauden päästä pitää hoitaa yhden sijaan KAKSI muksua, joista toisella ei ole minkäänlaista rytmiä moneen kuukauteen, mutta esikoisen kanssa sellainen pitäisi kuitenkin säilyttää. Kauhulla odotan mitä siitä tulee, kun esikoinenkin on vielä pikkusisaruksen syntyessä pieni, vain 1v 4kk jos sitäkään.
Sen sanon jo nyt, että ne vähätkin kotityöt, mitä nyt teen, jää tekemättä aivan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Meilläkin mies töissä mutta osallistuu öisin & iltaisin hoitoon aktiivisesti. Ei ole turvaverkkoja lähellä ja kehdattaiskohan edes pyytää vaikka oliskin lähempänä…tuskin.
Silti päivät on yhtä sumua ja taistelua. Rutiinista toiseen väkisin. Syöttämistä, vaipanvaihtoa, vaatteidenvaihtoa, nukuttamista. Katson kelloa ja odotan milloin mies tulee töistä että saisin edes pienen hetken omaa aikaa. Väsyttää koko ajan, väsyttää enemmän kuin nukuttaa.
Lisäksi jatkuva huono omatunto kun en keksi lapselle riittävästi kehittävää tai aktivoivaa toimintaa. Perustarpeista kyllä huolehdin ja sylissä pidän, mutta voimaa ja mielikuvitusta ei ole riittävästi muuhun. En keksi mitään.
Kotityöt on käytännössä koko ajan tekemättä, just ja just ehdin/jaksan ladata pyykinpesukoneen pesua varten, kuivumaan en niitä sitten saakaan.
Jaksatkö lähteä ulos vauvan kanssa? Tee lyhyt lenkki. Jos ajatus tuntuu ylivoimaiselta, ole kävelyllä vain 15 minuuttia! Jos näet jonkun koiran ulkoiluttajan, yritä jutella hänen kanssaan. Minulle on aika selvää, että kaipaat ihmiskontakteja. Ihminen on sosiaalinen olento. Sinulla voi myös olla synnytyksen jälkeistä masennusta. Itselläni oli aikoinaan, mutta en tajunnut sitä. Yritin neuvolassa selittää, että olen yksinäinen. Asuttiin paikkakunnalla ja vieraassa maassa. Ei ollut naapureita, kun se oli omakotitalo. Neuvolassa ei reagoitu asiaan mitenkään. Onko joku kiva TV-sarja, jota voit katsoa joka päivä? Vaikka sitten vauva sylissä. Muista vain katsoa vauvaa kasvoihin usein. Se on tärkeää hänelle. Virikkeistä ei tarvitse huolehtia, lapsi ei tarvitse niitä vielä. Mutta katsele lastasi ja juttele välillä!
Minkä ikäinen vauva on? Jos yli 3kk, reippaasti vaan opettelemaan päivärytmiä ja rutiineja niin tulee jotain tolkkua elämään. Meillä päin ainakin perhetyö mainosti juuri tällaista että voivat tulla konkreettisesti auttamaan vauvan nukkumisasioissa jne. Otappa siis heti huomenna yhteyttä neuvolan perhetyöntekijään.