Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhiltä pitäisi lapset ottaa huostaan. Sitähän on tehty tutkimuksia, että köyhiä lapsia kiusataan koulussa ja muutenkin köyhyys periytyy. Sijaiskodissa saisi kaiken tarpeellisen yhteiskunnan laskuun. Sijaisvanhemmat pitävät lapsia työkseen joten olot siellä paremmat.

Tuo äitihän on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa sijaiskodeissa.

Kiinnittikö kukaan muuten huomiota sanamuotoon, "pääsi lastenkotiin"? Hänet siis oli 6-vuotiaana suomalainen perhe adoptoinut, ja viiden perheessä vietetyn vuoden jälkeen pääsi lastenkotiin. Ei joutunut, vaan pääsi. Mitä lie siinäkin perheessä tapahtunut :(

Noin muuten olen sitä mieltä, että kansainväliset adoptiot ovat hieman kyseenalainen juttu.

Mihin se koko nyyhkiminen edes liittyi?

He oli köyhiä koska elivöt yli varojensa ja ainoa työssäkäyvä oli se teinipoika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallintahan noilla on hukassa. Isä on it-alalla työttömänä. Miten sekään on edes mahdollista, kun alalla on huutava työvoimapula ja mahdollisuus tehdä etätöitäkin, niin ettei edes asuinpaikan pitäisi olla este. Ovat antaneet periksi. Sellaisia ei voi mikään yhteiskunta auttaa. Itse täällä pitää asiansa hoitaa.

It alalla jos olet työttömänä yli vuodenkin, olet jo out kaikesta. Ala kehittyy super nopeasti. Toinen seikka minkä haluan sanoa näin työllisyyden hoidon ammattilaisena; kaikilla alueilla ei ole pulaa IT alan ammattilaisista.

IT alalla ei ole pulaa kuin koodareista ja tietyistä erityisasiantuntijoista.

Jutusta päätellen isä on työskennellyt varmaan nk mikrotuessa tai lähituessa eli autellut kun jollain on salasana hukassa, sähköpostit kadoksissa tai hiiri ei toimi. Tällaisista ”it-osaajista” on ylitarjontaa etenkin kun toimistoväen yleiset it-taidot ovat nykyään melko hyvät.

Mut ihan sama mikä on ammatti niin uutta matoa koukkuun jos nykyisellä ei työllisty. Toki omaishoitajana toimiminen on sekin kyllä ihan täyspäiväistä työtä.

Köyhien ei pitäisi olla sallittua tehdä lapsia

Kannattaa muistaa lähtökohdat. Nuo eivät sentään ole narkomaaaneja joilta monta lasta huostassa kuten se yksi Ylen haastattelema pariskunta.

Tuon naisen pitkäaikainen laitos- ja katulapsitausta huomioiden se olisi ollut ihan mahdollinen skenaario. Nämä eivät käytä huumeita eikä juo ja naisen muut ongelmat on tyypillisiä laitostaustaisille. Paraskaan laitos ei korvaa lapselle omaa perhettä elämänhallinnan opettamisessa.

Lapsilla on ihan hyvät mahdollisuudet päästä hyvään elämään. En halua, että yksikään lapsi on kadulla tai muuten tuomittu kurjuuteen vanhempien takia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kysymys: mitä hittoa noiden elämä on sinun elämästäsi pois? Saisitko sinä enemmän rahaa jos he eivät saisi? Olisitko onnellisempi kuin he jos hekään ei saisi?

Kannattaisi näiden täällä ulisijoidenkin katsoa enemmän omaan napaansa sillä se oma onnellisuus ja mielenrauha tulee sieltä, ei siitä että joku muu saa jotain enemmän tai muuta kuin minä. Kannattaisi keskittyä omaan matkaan ja tehdä siitä parempi eikä ulista että jo en minä niin ei muutkaan! Aina on joku joka saa sinua enemmän tai sinua vähemmän ja jos aiot tuhlata elämäsi siinä vinkumiseen niin sama kun pistäisit sen pimeän perunasäkin päähäsi jo tänään.

noh ehkä se kokonaisveroaste saattaisi laskea, jos tämäntyyppisiä elätettäviä perheitä/kannustinloukkoja olisi vähemmän. Tämänkin perheen tuet on helposti päälle 2000e/kk netto  eli vuodessa 24000 etc, ja kun eivät ole ainoita tässä kategoriassa. Hiukan vetää hiljaiseksi nettomaksajana. Tämäntyyppisten artikkeleiden idea taitaa olla, että yhteiskunnan kuuluisi maksaa vielä enemmän..ja Suomi on jo nyt korvia myöten veloissa ja mielellään huudellaan että verotetaan keskiluokkaa kovemmin...no kun sille keskiluokalle ei jää verojen jälkeen kovinkaan paljon enemmän käteen...dokkarin kun katsoi niin siinä varmaan meni yhdellä aterialla jo litrakaupalla appelsiinimehua..useampi euro päivässä turhaan sokerisatsiin ja osa lapsista kunnolla tuhteja jo..ja äidillä tosiaan tämä vaikea lapsuus kortti, niin irtisanoutuu kaikesta vastuusta..ja mies raataa ja riutuu.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kysymys: mitä hittoa noiden elämä on sinun elämästäsi pois? Saisitko sinä enemmän rahaa jos he eivät saisi? Olisitko onnellisempi kuin he jos hekään ei saisi?

Kannattaisi näiden täällä ulisijoidenkin katsoa enemmän omaan napaansa sillä se oma onnellisuus ja mielenrauha tulee sieltä, ei siitä että joku muu saa jotain enemmän tai muuta kuin minä. Kannattaisi keskittyä omaan matkaan ja tehdä siitä parempi eikä ulista että jo en minä niin ei muutkaan! Aina on joku joka saa sinua enemmän tai sinua vähemmän ja jos aiot tuhlata elämäsi siinä vinkumiseen niin sama kun pistäisit sen pimeän perunasäkin päähäsi jo tänään.

Niin, ja miksi nämä keskituloiset tai pienituloiset (mutta ei ihan köyhät) eivät noudata omia neuvojaan? Jos palkka on liian pieni, niin miksi ei vaihdeta parempipalkkaiseen työhön? Tai oteta lisähommia tai kouluttauduta uudelleen? Miksi ei karsita reilusti menoja?

Onko ihmisoikeus asua isossa omakotitalossa  - siis kenenkään oikeus ihan tulotasoon katsomatta? Sitä sietäisi pohtia. Tarvitseeko nelihenkinen perhe laadukkaseen asumiseen toistasataa neliötä? Omasta mielestäni ei. Jos asuntolaina tuntuu isolta menolta, niin oliko se pakko ottaa?

Pitääkö ulkomaanmatkalle päästä monta kertaa vuodessa tai edes kerran vuodessa? Onko se jokin ihmisoikeus? Jos ei polla kestä kotona olemista, niin suosittelen avun hakemista tunnetaitoihin ja - säätelyyn. Se ei nimittäin ole normaalia, että pää hajoaa, jos ei lomamatkalle pääse.

Voisin jatkaa listaa, mutta en jaksa. Toisten neuvominen on niin hemmetin helppoa ja niin herkullista. Maassa makaavien potkiminen kaikkein herkullisinta, eikö niin? Helpottaa niin hemmetisti omaa surkeaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Köyhien ei pitäisi olla sallittua tehdä lapsia

Suomen kansa olisi sukupuutossa tuolla säännöllä.

M42 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä Patricia Walhelmin kanssa siitä, että köyhän pitäisi pystyä saamaan niin monta lasta kuin haluaa, vaikka ei olekaan rahaa. Jokainen perhe joutuu miettimään kuinka moneen lapseen on varaa. Heidän tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti lasten määrä eikä sitä pysty kieltämään mitenkään. On kurjaa kun joudutaan tekemään päätöksiä lasten hankinnasta talouden ehdoilla, mutta pitää miettiä minkälainen elintaso kuitenkin helpottaa elämää. Minä keskituloisena keskiluokkaan kuuluvana ihmisenä päätin, että kaksi lasta on maksimi meidän perheessä osittain sen vuoksi, että haluan taata sen, että meillä on varaa elää mukavaa elämää ja kustantaa lasten harrastukset. En halua, että joutuisimme tilanteeseen, jossa näistä asioista on tingittävä, koska lapsia on liikaa emmekä pysty elättämään heitä kaikkia kunnolla.

Keskiluokkaiset ihmiset joutuvat mitoittamaan lapsiluvun tulojen ja muiden resurssien mukaan (isovanhempien apu jne..)

Yhteiskunnan eläteillä taas iso lapsiluku voi pikemminkin toimia tulolähteenä. Eikä kuluilla ole oikeastaan mitään väliä koska yhteiskunta (lue: sinä veronmaksaja) maksaa kaiken ja päälle vielä ruikutetaan että enemmän pitäis saada ja että kyllä ”rikkailla” (töissä käyvät ihmiset) on helppoa.

Kas, kun ei tuollaista mitoittamista harrastettu sodan jälkeen ja valtio vielä buustasi lanseeraamalla lapsilisän 1949.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kysymys: mitä hittoa noiden elämä on sinun elämästäsi pois? Saisitko sinä enemmän rahaa jos he eivät saisi? Olisitko onnellisempi kuin he jos hekään ei saisi?

Kannattaisi näiden täällä ulisijoidenkin katsoa enemmän omaan napaansa sillä se oma onnellisuus ja mielenrauha tulee sieltä, ei siitä että joku muu saa jotain enemmän tai muuta kuin minä. Kannattaisi keskittyä omaan matkaan ja tehdä siitä parempi eikä ulista että jo en minä niin ei muutkaan! Aina on joku joka saa sinua enemmän tai sinua vähemmän ja jos aiot tuhlata elämäsi siinä vinkumiseen niin sama kun pistäisit sen pimeän perunasäkin päähäsi jo tänään.

Niin, ja miksi nämä keskituloiset tai pienituloiset (mutta ei ihan köyhät) eivät noudata omia neuvojaan? Jos palkka on liian pieni, niin miksi ei vaihdeta parempipalkkaiseen työhön? Tai oteta lisähommia tai kouluttauduta uudelleen? Miksi ei karsita reilusti menoja?

Onko ihmisoikeus asua isossa omakotitalossa  - siis kenenkään oikeus ihan tulotasoon katsomatta? Sitä sietäisi pohtia. Tarvitseeko nelihenkinen perhe laadukkaseen asumiseen toistasataa neliötä? Omasta mielestäni ei. Jos asuntolaina tuntuu isolta menolta, niin oliko se pakko ottaa?

Pitääkö ulkomaanmatkalle päästä monta kertaa vuodessa tai edes kerran vuodessa? Onko se jokin ihmisoikeus? Jos ei polla kestä kotona olemista, niin suosittelen avun hakemista tunnetaitoihin ja - säätelyyn. Se ei nimittäin ole normaalia, että pää hajoaa, jos ei lomamatkalle pääse.

Voisin jatkaa listaa, mutta en jaksa. Toisten neuvominen on niin hemmetin helppoa ja niin herkullista. Maassa makaavien potkiminen kaikkein herkullisinta, eikö niin? Helpottaa niin hemmetisti omaa surkeaa oloa.

Iso osa asuu siellä ja siten kuin missä asuu siksi että heillä on TYÖT siellä.

Ja mikä maassa makaava tuo nyt oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kysymys: mitä hittoa noiden elämä on sinun elämästäsi pois? Saisitko sinä enemmän rahaa jos he eivät saisi? Olisitko onnellisempi kuin he jos hekään ei saisi?

Kannattaisi näiden täällä ulisijoidenkin katsoa enemmän omaan napaansa sillä se oma onnellisuus ja mielenrauha tulee sieltä, ei siitä että joku muu saa jotain enemmän tai muuta kuin minä. Kannattaisi keskittyä omaan matkaan ja tehdä siitä parempi eikä ulista että jo en minä niin ei muutkaan! Aina on joku joka saa sinua enemmän tai sinua vähemmän ja jos aiot tuhlata elämäsi siinä vinkumiseen niin sama kun pistäisit sen pimeän perunasäkin päähäsi jo tänään.

Kun me maksamme tuon kaiken!!!!!

Nämä simppeli vassarit eivät ymmärrä että me muut, suomalaiset, maksamme näiden kaikkien ongelmaisten "elämänmakostelut" ja multiperheseikkailut. Se on AINA muilta pois. Miten aikuiset eivät voi tätä käsittää..

Koska muut keskittyvät omaan elämäänsä ja sen parantamiseen ja maksavat siinä sivussa verot. Koska miettimällä tätä sinun tikunnokkaan nostamaa epäkohtaa päivät pitkät ja varsinkin tällaisten tasaisin väliajoin esille tulevien ”esimerkkiuutisten” yhteydessä aikaa kuluisi turhaan ja hukkaan siitä omasta eteenpäin pyrkivästä suunnitelmasta. Mitä se minun elämääni edistää kun vinkuisin täällä päivät pitkät vääryyttä kun toiset saa jotain ”helpolla”? Ei sitä mulle jaeta ja olisin tyhmä jos jäisin sitä odottamaan tai vinkumaan katkerana - silloin jäisi oma menestys tekemättä kun keskittyisin aikani katkerana kadehtimaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

Kukaan ei jaksa nousta loputtomiin. Jokaisella on murtumispisteensä, eri ihmisillä se on eri kohdassa johtuen lukemattomista eri syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhiltä pitäisi lapset ottaa huostaan. Sitähän on tehty tutkimuksia, että köyhiä lapsia kiusataan koulussa ja muutenkin köyhyys periytyy. Sijaiskodissa saisi kaiken tarpeellisen yhteiskunnan laskuun. Sijaisvanhemmat pitävät lapsia työkseen joten olot siellä paremmat.

Tuo äitihän on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa sijaiskodeissa.

Kiinnittikö kukaan muuten huomiota sanamuotoon, "pääsi lastenkotiin"? Hänet siis oli 6-vuotiaana suomalainen perhe adoptoinut, ja viiden perheessä vietetyn vuoden jälkeen pääsi lastenkotiin. Ei joutunut, vaan pääsi. Mitä lie siinäkin perheessä tapahtunut :(

Noin muuten olen sitä mieltä, että kansainväliset adoptiot ovat hieman kyseenalainen juttu.

Tämä. Silti palstalla huudetaan aina adoptiota ratkaisuksi kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstenkö takia mä käyn töissä ja maksan itseni kipeeksi veroja.

Niin sä itsehän et hyödy mitään verojen maksusta?

Mitä oikestaan hyödyn? Hammasta alkoi yllättäen särkeä ja tk laittoi jonoon 6kk päähän ja käski mennä yksityiselle.

Helsingissä tukirahoilla elävät saavat myös hampaiden hoitoon rahaa ja etuseteleitä. Jes!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju valaa taas mukavasti uskoa ihmisten hyvyyteen. Toivottavasti perheen lapset eivät tule tänne lukemaan näitä kommentteja.

Realismi tekee lapsillekkin hyvää. 

Sinun hyvyytesi loppuu suomalaisen köyhän kohdatessasi. 

Jännä muuten miten vaikka niissä joulutoive-ketjuissa te samat olette soimaamassa suomalaisia vanhempia jotka ovat aivan samanlaisia kuin nämä kaksi-Mutta nyt kun on tatuoidut jännät asialla eikä suomalaiset, me ärsyyntyneet realistit olemmekin ihmishirviöitä ja vaikka mitä kun emme halua kustantaa ihmeperheen elämistä. 

Double standards much? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää että eukko on kiskonut kaikki eväät kitusiinsa. Laila mies saa laihtua aina vain lisää.

Tuolla naisella on sydänsairaus mikä todennäköisesti kerryttää nestettä hänen kehoonsa. Myös sairauteen käytettävät lääkkeet voivat turvottaa.

Sydämenvajaatoimintaa helpottaa usein painon pudottaminen. Sydän rasittuu ylipainosta, joutuu tekemään koko ajan ylimääräistä työtä. Jos äiti ei pysty tekemään työtä sydämen takia, kannattaisiko pudottaa painoa, jotta elinikäennuste nousisi ja ehkä pystyisi kevyeen toimistotyöhön. Näin saisi eläkettäkin itselle tienattua. Ei kuitenkaan sairaseläkkeellä ole.

Surullisena olen lukenut sivukaupalla mitä ilkeimpiä kommentteja. Mihin ihmeeseen on kadonnut ihmisyys ja inhimillisyys muita ihmisiä kohtaan.

Ihan kuin meidän suomalaisten henkinen evoluutio olisi ottanut reilusti takapakkia parina viime vuosikymmenenä kaikesta yhteiskunnan teknologisesta kehityksestä huolimatta, vai juuri sen takia?

Jokaisen kannattaisi muistaa viisaiden buddhalaisten munkkien ikiaikaiset opetukset, joiden mukaan Karman laki toimii aina ja erehtymättä. Lopussa jokainen äänen sanottu, kirjoitettu, ajateltu ja fyysisesti tehty teko ja sana puntaroidaan arvioitaessa seuraavaa sijoituspaikkaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Ihan kuule ihan yksin olen pungertanut aina.

Ja näytti noilla olevan enemmän tukijoukkoja kuin minulla, ei minulla vaan ole ilmaista kesämökkiä lainata mistään.

Ja jos kerran tietää että ei ole rahkeita mihinkään, MIKSI HELVETISSÄ VÄÄNTÄÄ VIISI LASTA?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Tämä esimerkkiperhehän on saanut apua mielin määrin. Tiedän monia, jotka ovat nousseet pahemnastakin ja yksin. Ei ihannetilanne, mutta aikuisella valitettavasti on vastuu yksinkin yrittää parhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin köyhän näkökulmasta heillä näyttää olevan paljon sellaista, mitä minulla ei ole, mm. auto, tatuointeja, merkkivaatteita. Ihan pskaa väittää, että Suomessa tarvitsee nähdä nälkää vähävaraisuuden takia. Olen ollut työtön, työkyvytön, elänyt pienellä palkalla, olen ollut lapseton köyhä ja köyhä kahden lapsen kanssa, yhteishuoltaja ja yksinhuoltaja, sekä omaishoitaja. Ikinä ei ole tarvinnut nälkää nähdä. Valinnoista on sitten kiinni se, että mihin rahat riittävät. Itse olen valinnut elää ilman autoa, vaikka asumme huonojen kulkuyhteyksien päässä palveluista. Olen todennut, että auto kuitenkin söisi hyötyynsä nähden niin paljon niukkoja resursseja, että on parempi olla ilman. Ostan kaikki vaatteeni käytettyinä kenkiä lukuun ottamatta. Meidän perheellä on jokaisella yksi pari kenkiä ja yksi takki kullekin vuodenajalle. Poimin marjat ja sienet kävely- ja pyöräilymatkan päästä, teen itse ruoan. Näillä keinoin olen pystynyt säästämään lapsille rahat ajokortteihin. Nyt säästämme opiskelua varten, ettei lasten tarvitse ottaa lainaa, ainakaan niin paljoa. Ja joskus meillä on silti varaa käydä pitsalla tai hampurilaisilla tai ostaa jotain pientä mukavaa.

Tähän sellainen huomautus, että se opintolaina kannattaa kyllä nostaa! Sen kun laittaa ASP-tilille, niin pääsee helpommin kiinni omaan asuntoon sitten opintojen jälkeen. Tuo auttaa elämässä eteenpäin ja siinä omaisuuden kartuttamisessa, kun ei tarvitse asua pitkään vuokralla ja yrittää säästää asuntolainan omarahoitusosuutta sitä kallista vuokraa maksellessa.

Ymmärrän, että pienituloiselle mikä tahansa laina saattaa tuntua pelottavalta. Mutta tämäkin on sitä rahankäyttötaitoa, että ei pelkää niitä fiksuja lainoja (opintolaina ja asuntolaina), jotka auttavat säästämään rahaa pidemmällä tähtäimellä. Nuoret ei aina itse osaa näitä asioita selvittää, mutta keski- ja hyvätuloisissa perheissä vanhemmat kyllä neuvovat omia lapsiaan ja näiden perheiden lapset ottavat opintolainaa ja joko sijoittavat sen osakkeisiin tai laittavat ASP-tilille. 

Mikä tahansa laina tuntuu todellakin näin vähävaraisesta todella pelottavalta. Meillä kun ei ole mitään takalautaa. Pakko tunnustaa, että keskiluokan kikkailu lainoilla on hyvin kaukana meidän elämästä, kun ei ole ikinä ollut mitään omaisuutta. Lapset ovat säästeliäitä jo pakonkin sanelemana, mutta talousneuvoja en osaa antaa. Minulla on ollut elämässäni kymppitonnin ( markan) opintolaina jonka mutsi ryyppäsi, siinä kaikki.