Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota alapeukuttelujen määrää ihan asiaviesteissäkin, kuka sitä oikein harrastaa? Kaikki perhettä kehuvat viestit ovat ilman negaa. Mielenkiintoista. 

Mikä näitä peukuista nillittäviä oikein vaivaa?

Kuka niitä jaksaa kytätä? Ja miksei voi hyväksyä sitä, etteivät kaikki ole samaa mieltä?

Jossain vaiheessa kaikkeen asialliseen tuli välittömästi kaksi alapeukkua. Pakosta miettii että Walehelmetkö niitä tykittää.

Kuten huomaat tuli sinullekin heti alapeukkuja sekunissa:D Alapeukuttajille menee liian tunteisiin kun tuntemattomat sanovat omia mielipiteitänsä kyseisestä kaksikosta(eihän tässä lapsia haukuta) Se kertoo jotain;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö adoptiota hakeva syynätä päästä varpaisiin? Ja monen vuoden aikana? Kuinka on mahdollista, että adoptiovanhempi on lapsenhakkaaja?

Harva varmaan kertoo haastattelevalle psykologille olevansa impulsiivinen tai suuttuessaan väkivaltainen? Kyllähän fiksu osaa peittää vikansa tuossa prosessissa.

Tai sitten on lasten myötä kiristyneet hermot, ei ollutkaan vanhemmuus sellaista mitä kuvitteli?

Niin. Jos minun pitäisi elää samassa huushollissa tuollaisen Patrician kanssa, hyppäisin järveen. Ei ole tervettä seuraa kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset, mihin teiltä on unohtunut toisten kunnioittaminen, myötätunto ja empatiakyky.

Miksi niin moni puhuu tästä perheestä niin ala-arvoiseen sävyyn? Kohottaako se jotenkin itsetuntoanne tai helpottaako se joitain sisäisiä patoutumia?

Tämän perheen tai kaikkien vastaavien perheiden viemät verorahat ovat mitättömiä summia verrattuna siihen, mitä työnnämme vuosittain asumistukien muodossa asuntosijoittajien taskuihin yms.

Kaikkien elämä ei voi mennä saman kaavan mukaisesti, eikä kaikilla ole samoja henkisiä eväitä tätä elämää varten. Siksi myös lopputulos ja saavutukset elämissämme vaihtelevat suuresti.

Kaikki eivät saa viettää lapsuuttaan/nuoruuttaan rakastavassa, vauraassa ja tasapainoisessa kodissa ja/tai ole syntymästään siunattu älynlahjoilla ja henkisellä tasapainolla. Jotkut saavat kokea lapsuudessaan traumoja, jotka vaikuttavat pärjäämiseen ja mielenterveyteen läpi elämän. Toiset viettävät yksinäisen lapsuuden, toisilla on kymmeniä kavereita. Joku ei saa koskaan harrastaa sitä, mitä oikeasti haluaisi, toinen taas saa aina kaiken haluamansa.

Joku opiskelee ahkerasti, muttei löydä koulutustaan vastaavaa työtä ikinä, kun taas toinen opiskelee laiskasti, mutta työllistyy heti valmistuttuaan hyväpalkkaiseen työhön vanhempiensa suhteiden ansiosta.

Monille osuu aikuisiällä sellaisia koettelemuksia, jotka saavat voimat loppumaan/henkisen kantokyvyn katkeamaan.

Kaiken tämän huomioiden tuntuukin täysin kohtuuttomalta, että he, joilla asiat ovat menneet parhain päin ilman suuria vastoinkäymisiä, ovat usein kovimpia kritisoimaan heitä, joilla kärsimystä ja nöyryytystä on riittänyt elämässään vähintäänkin riittävästi.

Miksi luulet, että meillä muilla ei olisi ollut vaikeuksia elämässä ja vastaavaatilannetta?

Etkö osaa kuvitella, että monella täällä kirjoittavalla on ihan omakohtaista kokemusta vaikeista perhetilanteista ja pienituloisuudesta. On ollut mielenterveysongelmia, työttömyyttä,velkaantumista. Ja sitten on purtu hammasta ja haluttu parempaa. Haluttu selättää ne omat ongelmat.

On opeteltu taloudenpitoa, on hankittu apua mielenterveysongelmiin ja opiskeltu uusi ammatti. Maksettu velat pois.

Se, että tämä perhe vain uhriutuu ja odottaa muiden maksavan heidän mukavan elämänsä, suututtaa meitä, jotka olemme itse ponnistelleet oman onnemme eteen. Nähneet vaivaa, opetelleet asioita. Ei niitä kukaan muukaan ole kaikkia kotoa oppinut.

Tuokin nainen on varmaan nelissäkymmenissä. Jättäisi nyt menneet taakseen ja keskittyisi rakentamaan elämäänsä

Menneitä ei niin vain jätetä taakse. Lapsuus ja nuoruus muodostavat pohjan koko elämälle. Enkä usko, että yksikään palstalainen joka väittää kokeneensa kovia on asunut lapsena kadulla ja kokenut muitakaan asioita, joita tämä nainen on kokenut.

Lopeta nyt no tuon jankuttaminen, Patricia (sillä sinä itsehän se siellä olet).

Valtaosa maailman lapsista on kokenut moninkertaisesti tuota vaikeamman lapsuuden ja silti rakentanut itselleen kunniallisen elämän.

Olet sairas, ei mulla muuta.

Ja sinut on tunnistettu. Sääli lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota alapeukuttelujen määrää ihan asiaviesteissäkin, kuka sitä oikein harrastaa? Kaikki perhettä kehuvat viestit ovat ilman negaa. Mielenkiintoista. 

Mikä näitä peukuista nillittäviä oikein vaivaa?

Kuka niitä jaksaa kytätä? Ja miksei voi hyväksyä sitä, etteivät kaikki ole samaa mieltä?

Jossain vaiheessa kaikkeen asialliseen tuli välittömästi kaksi alapeukkua. Pakosta miettii että Walehelmetkö niitä tykittää.

Kaikki eivät ole välttämättä asiallisesta samaa mieltä kanssasi. Miksi kyttäät jotain peukkuja, oletko ihan terve?

Miksi niitä erimielisiä on aina ne kaksi salamannopeaa? Sen jälkeen kaikki muut samaa mieltä?

Kyttäätkö oikeasti ketjua 24/7? 😂

Oiskohan aika ottaa pieni tauko, jos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset, mihin teiltä on unohtunut toisten kunnioittaminen, myötätunto ja empatiakyky.

Miksi niin moni puhuu tästä perheestä niin ala-arvoiseen sävyyn? Kohottaako se jotenkin itsetuntoanne tai helpottaako se joitain sisäisiä patoutumia?

Tämän perheen tai kaikkien vastaavien perheiden viemät verorahat ovat mitättömiä summia verrattuna siihen, mitä työnnämme vuosittain asumistukien muodossa asuntosijoittajien taskuihin yms.

Kaikkien elämä ei voi mennä saman kaavan mukaisesti, eikä kaikilla ole samoja henkisiä eväitä tätä elämää varten. Siksi myös lopputulos ja saavutukset elämissämme vaihtelevat suuresti.

Kaikki eivät saa viettää lapsuuttaan/nuoruuttaan rakastavassa, vauraassa ja tasapainoisessa kodissa ja/tai ole syntymästään siunattu älynlahjoilla ja henkisellä tasapainolla. Jotkut saavat kokea lapsuudessaan traumoja, jotka vaikuttavat pärjäämiseen ja mielenterveyteen läpi elämän. Toiset viettävät yksinäisen lapsuuden, toisilla on kymmeniä kavereita. Joku ei saa koskaan harrastaa sitä, mitä oikeasti haluaisi, toinen taas saa aina kaiken haluamansa.

Joku opiskelee ahkerasti, muttei löydä koulutustaan vastaavaa työtä ikinä, kun taas toinen opiskelee laiskasti, mutta työllistyy heti valmistuttuaan hyväpalkkaiseen työhön vanhempiensa suhteiden ansiosta.

Monille osuu aikuisiällä sellaisia koettelemuksia, jotka saavat voimat loppumaan/henkisen kantokyvyn katkeamaan.

Kaiken tämän huomioiden tuntuukin täysin kohtuuttomalta, että he, joilla asiat ovat menneet parhain päin ilman suuria vastoinkäymisiä, ovat usein kovimpia kritisoimaan heitä, joilla kärsimystä ja nöyryytystä on riittänyt elämässään vähintäänkin riittävästi.

Miksi luulet, että meillä muilla ei olisi ollut vaikeuksia elämässä ja vastaavaatilannetta?

Etkö osaa kuvitella, että monella täällä kirjoittavalla on ihan omakohtaista kokemusta vaikeista perhetilanteista ja pienituloisuudesta. On ollut mielenterveysongelmia, työttömyyttä,velkaantumista. Ja sitten on purtu hammasta ja haluttu parempaa. Haluttu selättää ne omat ongelmat.

On opeteltu taloudenpitoa, on hankittu apua mielenterveysongelmiin ja opiskeltu uusi ammatti. Maksettu velat pois.

Se, että tämä perhe vain uhriutuu ja odottaa muiden maksavan heidän mukavan elämänsä, suututtaa meitä, jotka olemme itse ponnistelleet oman onnemme eteen. Nähneet vaivaa, opetelleet asioita. Ei niitä kukaan muukaan ole kaikkia kotoa oppinut.

Tuokin nainen on varmaan nelissäkymmenissä. Jättäisi nyt menneet taakseen ja keskittyisi rakentamaan elämäänsä

Menneitä ei niin vain jätetä taakse. Lapsuus ja nuoruus muodostavat pohjan koko elämälle. Enkä usko, että yksikään palstalainen joka väittää kokeneensa kovia on asunut lapsena kadulla ja kokenut muitakaan asioita, joita tämä nainen on kokenut.

Lopeta nyt no tuon jankuttaminen, Patricia (sillä sinä itsehän se siellä olet).

Valtaosa maailman lapsista on kokenut moninkertaisesti tuota vaikeamman lapsuuden ja silti rakentanut itselleen kunniallisen elämän.

Olet sairas, ei mulla muuta.

Hei mullekin tuli heti 2 alapeukkua, täytyykö nyt itkeä vai nauraa? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö adoptiota hakeva syynätä päästä varpaisiin? Ja monen vuoden aikana? Kuinka on mahdollista, että adoptiovanhempi on lapsenhakkaaja?

Harva varmaan kertoo haastattelevalle psykologille olevansa impulsiivinen tai suuttuessaan väkivaltainen? Kyllähän fiksu osaa peittää vikansa tuossa prosessissa.

Tai sitten on lasten myötä kiristyneet hermot, ei ollutkaan vanhemmuus sellaista mitä kuvitteli?

Höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset, mihin teiltä on unohtunut toisten kunnioittaminen, myötätunto ja empatiakyky.

Miksi niin moni puhuu tästä perheestä niin ala-arvoiseen sävyyn? Kohottaako se jotenkin itsetuntoanne tai helpottaako se joitain sisäisiä patoutumia?

Tämän perheen tai kaikkien vastaavien perheiden viemät verorahat ovat mitättömiä summia verrattuna siihen, mitä työnnämme vuosittain asumistukien muodossa asuntosijoittajien taskuihin yms.

Kaikkien elämä ei voi mennä saman kaavan mukaisesti, eikä kaikilla ole samoja henkisiä eväitä tätä elämää varten. Siksi myös lopputulos ja saavutukset elämissämme vaihtelevat suuresti.

Kaikki eivät saa viettää lapsuuttaan/nuoruuttaan rakastavassa, vauraassa ja tasapainoisessa kodissa ja/tai ole syntymästään siunattu älynlahjoilla ja henkisellä tasapainolla. Jotkut saavat kokea lapsuudessaan traumoja, jotka vaikuttavat pärjäämiseen ja mielenterveyteen läpi elämän. Toiset viettävät yksinäisen lapsuuden, toisilla on kymmeniä kavereita. Joku ei saa koskaan harrastaa sitä, mitä oikeasti haluaisi, toinen taas saa aina kaiken haluamansa.

Joku opiskelee ahkerasti, muttei löydä koulutustaan vastaavaa työtä ikinä, kun taas toinen opiskelee laiskasti, mutta työllistyy heti valmistuttuaan hyväpalkkaiseen työhön vanhempiensa suhteiden ansiosta.

Monille osuu aikuisiällä sellaisia koettelemuksia, jotka saavat voimat loppumaan/henkisen kantokyvyn katkeamaan.

Kaiken tämän huomioiden tuntuukin täysin kohtuuttomalta, että he, joilla asiat ovat menneet parhain päin ilman suuria vastoinkäymisiä, ovat usein kovimpia kritisoimaan heitä, joilla kärsimystä ja nöyryytystä on riittänyt elämässään vähintäänkin riittävästi.

Miksi luulet, että meillä muilla ei olisi ollut vaikeuksia elämässä ja vastaavaatilannetta?

Etkö osaa kuvitella, että monella täällä kirjoittavalla on ihan omakohtaista kokemusta vaikeista perhetilanteista ja pienituloisuudesta. On ollut mielenterveysongelmia, työttömyyttä,velkaantumista. Ja sitten on purtu hammasta ja haluttu parempaa. Haluttu selättää ne omat ongelmat.

On opeteltu taloudenpitoa, on hankittu apua mielenterveysongelmiin ja opiskeltu uusi ammatti. Maksettu velat pois.

Se, että tämä perhe vain uhriutuu ja odottaa muiden maksavan heidän mukavan elämänsä, suututtaa meitä, jotka olemme itse ponnistelleet oman onnemme eteen. Nähneet vaivaa, opetelleet asioita. Ei niitä kukaan muukaan ole kaikkia kotoa oppinut.

Tuokin nainen on varmaan nelissäkymmenissä. Jättäisi nyt menneet taakseen ja keskittyisi rakentamaan elämäänsä

Menneitä ei niin vain jätetä taakse. Lapsuus ja nuoruus muodostavat pohjan koko elämälle. Enkä usko, että yksikään palstalainen joka väittää kokeneensa kovia on asunut lapsena kadulla ja kokenut muitakaan asioita, joita tämä nainen on kokenut.

Lopeta nyt no tuon jankuttaminen, Patricia (sillä sinä itsehän se siellä olet).

Valtaosa maailman lapsista on kokenut moninkertaisesti tuota vaikeamman lapsuuden ja silti rakentanut itselleen kunniallisen elämän.

Olet sairas, ei mulla muuta.

Ja sinut on tunnistettu. Sääli lapsiasi.

Psykoosia pukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset, mihin teiltä on unohtunut toisten kunnioittaminen, myötätunto ja empatiakyky.

Miksi niin moni puhuu tästä perheestä niin ala-arvoiseen sävyyn? Kohottaako se jotenkin itsetuntoanne tai helpottaako se joitain sisäisiä patoutumia?

Tämän perheen tai kaikkien vastaavien perheiden viemät verorahat ovat mitättömiä summia verrattuna siihen, mitä työnnämme vuosittain asumistukien muodossa asuntosijoittajien taskuihin yms.

Kaikkien elämä ei voi mennä saman kaavan mukaisesti, eikä kaikilla ole samoja henkisiä eväitä tätä elämää varten. Siksi myös lopputulos ja saavutukset elämissämme vaihtelevat suuresti.

Kaikki eivät saa viettää lapsuuttaan/nuoruuttaan rakastavassa, vauraassa ja tasapainoisessa kodissa ja/tai ole syntymästään siunattu älynlahjoilla ja henkisellä tasapainolla. Jotkut saavat kokea lapsuudessaan traumoja, jotka vaikuttavat pärjäämiseen ja mielenterveyteen läpi elämän. Toiset viettävät yksinäisen lapsuuden, toisilla on kymmeniä kavereita. Joku ei saa koskaan harrastaa sitä, mitä oikeasti haluaisi, toinen taas saa aina kaiken haluamansa.

Joku opiskelee ahkerasti, muttei löydä koulutustaan vastaavaa työtä ikinä, kun taas toinen opiskelee laiskasti, mutta työllistyy heti valmistuttuaan hyväpalkkaiseen työhön vanhempiensa suhteiden ansiosta.

Monille osuu aikuisiällä sellaisia koettelemuksia, jotka saavat voimat loppumaan/henkisen kantokyvyn katkeamaan.

Kaiken tämän huomioiden tuntuukin täysin kohtuuttomalta, että he, joilla asiat ovat menneet parhain päin ilman suuria vastoinkäymisiä, ovat usein kovimpia kritisoimaan heitä, joilla kärsimystä ja nöyryytystä on riittänyt elämässään vähintäänkin riittävästi.

Miksi luulet, että meillä muilla ei olisi ollut vaikeuksia elämässä ja vastaavaatilannetta?

Etkö osaa kuvitella, että monella täällä kirjoittavalla on ihan omakohtaista kokemusta vaikeista perhetilanteista ja pienituloisuudesta. On ollut mielenterveysongelmia, työttömyyttä,velkaantumista. Ja sitten on purtu hammasta ja haluttu parempaa. Haluttu selättää ne omat ongelmat.

On opeteltu taloudenpitoa, on hankittu apua mielenterveysongelmiin ja opiskeltu uusi ammatti. Maksettu velat pois.

Se, että tämä perhe vain uhriutuu ja odottaa muiden maksavan heidän mukavan elämänsä, suututtaa meitä, jotka olemme itse ponnistelleet oman onnemme eteen. Nähneet vaivaa, opetelleet asioita. Ei niitä kukaan muukaan ole kaikkia kotoa oppinut.

Tuokin nainen on varmaan nelissäkymmenissä. Jättäisi nyt menneet taakseen ja keskittyisi rakentamaan elämäänsä

Menneitä ei niin vain jätetä taakse. Lapsuus ja nuoruus muodostavat pohjan koko elämälle. Enkä usko, että yksikään palstalainen joka väittää kokeneensa kovia on asunut lapsena kadulla ja kokenut muitakaan asioita, joita tämä nainen on kokenut.

Lopeta nyt no tuon jankuttaminen, Patricia (sillä sinä itsehän se siellä olet).

Valtaosa maailman lapsista on kokenut moninkertaisesti tuota vaikeamman lapsuuden ja silti rakentanut itselleen kunniallisen elämän.

Olet sairas, ei mulla muuta.

aah, sairas-huutelijakin on täällä;) Minuakin haukuit sairaaksi kuin muistutin käsittämättömän kuvottavasta ketjusta missä revamammaa alaikäisen tyttärensä vieressä kehuttiin rohkeaksi ja yläpeukutettiin. Minä olin sinun mielestäsi sairas päästä kun sanoin että se oli pimeä keskustelu;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän puoluetta pitäisi äänestää, että tällaisten loisten elättäminen loppuisi?

Kokoomus ainakin on suoraan sanonut leikkaavansa sosiaalitukia.

Niitä leikkauksia ei kyllä sitten mitenkään valikoiden tehdä, vaan niistä kärsivät myös esim. yksin asuvat ja täysin työkyvyttömät ihmiset, joiden elämässä ei todellakaan ole mitään kannustinloukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas Watson vastaa: kylläpäs asunnonomistajat älähtivät.

Elätit ja vastaavat vedettiin oitis kehiin.

Ymmärrän ärsytyksen, mutta ovat eri asioita.

Vaikka on olemassa Kelan elättejä joita "me veronmaksajat" elättävät se on eri asia kuin ostaa liian kallis asunto.

Vaikka käy töissä ja ostaa asunnon omilla rahoilla (pankin), niin onhan se tosiasia, että kulutustaso silti pitää suhteuttaa niihin omiin tuloihin.

Jos ei suhteuta ja on liian tiukilla niin silloin ei pidä valittaa. Pitää ostaa sellainen asunto mihin ne omat ja itse tienatut rahat riittävät.

Muutenhan on yhtä huono talousasioissa kuin nämä elätitkin.

Jos tulot ovat kuukaudessa 4000 euroa pitää asuntolaina suhteuttaa siihen summaan.

Jos tulot ovat kuukadessa 10 000 tuhatta pitää asuntolaina suhteuttaa siihen summaan jne.

Vaikka kuinka mieli tekisi ja naapurillakin on niin 4000 euroa tienaavan ei kannata hankkia 10 000 eurua tienaavan hintaista asuntoa. Jos se sitten aiheuttaa vaikeuksia omaan rahatilanteeseen.

Tätä tarkoitin.

Mites sitten, kun tulot ovat nolla euroa, kuten tällä pariskunnalla? He eivät suhteuta mitään, vaan veronmaksajat maksavat heille samanlaisen elintason kuin hyvätuloisille.

Et ole tosissasi. 😂

Ei hyvätuloinen joudu laskemaan senttejä kaupassa, hankkimaan huonekaluja ja vaatteita roskalavoilta ja kirppareilta, jättämään mökkireissuja väliin bensan riittämättömyyden takia, omaa velkaa ulosotossa yms.

Hyvätuloisella on varaa mukavaan ekstraankin, voi käydä ulkomaanmatkoilla, ravintoloissa, kalliimpia harrastuksia ja hyvin toimiva auto, maksaa oma asuntoa jne.

Kannattaa päivittää käsityksesi hyvätuloisista ja köyhistä.

Suomessa on aika vähän niin hyvätuloisia ihmisiä, joilla on rahaa pistää sileäksi miettimättä sen enempää. Itse elän sellaisessa hyvätuloisten kuplassa, jossa eletään suhteellisen vaatimattomasti, että on saatu autot, asunnot, mökit maksuun ja lapset kasvatettua aikuiseksi. Ja kyllä. Olen tarkka ruoka ostoksista, käytän täälläkin mainittuja kestokasseja ,käytän alennukset hyväksi, suunnittelen ruokalistan etukäteen ja ostan vaatteita ym. Kirpparilta. Jatkuvasti saamme rahaa säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset, mihin teiltä on unohtunut toisten kunnioittaminen, myötätunto ja empatiakyky.

Miksi niin moni puhuu tästä perheestä niin ala-arvoiseen sävyyn? Kohottaako se jotenkin itsetuntoanne tai helpottaako se joitain sisäisiä patoutumia?

Tämän perheen tai kaikkien vastaavien perheiden viemät verorahat ovat mitättömiä summia verrattuna siihen, mitä työnnämme vuosittain asumistukien muodossa asuntosijoittajien taskuihin yms.

Kaikkien elämä ei voi mennä saman kaavan mukaisesti, eikä kaikilla ole samoja henkisiä eväitä tätä elämää varten. Siksi myös lopputulos ja saavutukset elämissämme vaihtelevat suuresti.

Kaikki eivät saa viettää lapsuuttaan/nuoruuttaan rakastavassa, vauraassa ja tasapainoisessa kodissa ja/tai ole syntymästään siunattu älynlahjoilla ja henkisellä tasapainolla. Jotkut saavat kokea lapsuudessaan traumoja, jotka vaikuttavat pärjäämiseen ja mielenterveyteen läpi elämän. Toiset viettävät yksinäisen lapsuuden, toisilla on kymmeniä kavereita. Joku ei saa koskaan harrastaa sitä, mitä oikeasti haluaisi, toinen taas saa aina kaiken haluamansa.

Joku opiskelee ahkerasti, muttei löydä koulutustaan vastaavaa työtä ikinä, kun taas toinen opiskelee laiskasti, mutta työllistyy heti valmistuttuaan hyväpalkkaiseen työhön vanhempiensa suhteiden ansiosta.

Monille osuu aikuisiällä sellaisia koettelemuksia, jotka saavat voimat loppumaan/henkisen kantokyvyn katkeamaan.

Kaiken tämän huomioiden tuntuukin täysin kohtuuttomalta, että he, joilla asiat ovat menneet parhain päin ilman suuria vastoinkäymisiä, ovat usein kovimpia kritisoimaan heitä, joilla kärsimystä ja nöyryytystä on riittänyt elämässään vähintäänkin riittävästi.

Miksi luulet, että meillä muilla ei olisi ollut vaikeuksia elämässä ja vastaavaatilannetta?

Etkö osaa kuvitella, että monella täällä kirjoittavalla on ihan omakohtaista kokemusta vaikeista perhetilanteista ja pienituloisuudesta. On ollut mielenterveysongelmia, työttömyyttä,velkaantumista. Ja sitten on purtu hammasta ja haluttu parempaa. Haluttu selättää ne omat ongelmat.

On opeteltu taloudenpitoa, on hankittu apua mielenterveysongelmiin ja opiskeltu uusi ammatti. Maksettu velat pois.

Se, että tämä perhe vain uhriutuu ja odottaa muiden maksavan heidän mukavan elämänsä, suututtaa meitä, jotka olemme itse ponnistelleet oman onnemme eteen. Nähneet vaivaa, opetelleet asioita. Ei niitä kukaan muukaan ole kaikkia kotoa oppinut.

Tuokin nainen on varmaan nelissäkymmenissä. Jättäisi nyt menneet taakseen ja keskittyisi rakentamaan elämäänsä

Menneitä ei niin vain jätetä taakse. Lapsuus ja nuoruus muodostavat pohjan koko elämälle. Enkä usko, että yksikään palstalainen joka väittää kokeneensa kovia on asunut lapsena kadulla ja kokenut muitakaan asioita, joita tämä nainen on kokenut.

Lopeta nyt no tuon jankuttaminen, Patricia (sillä sinä itsehän se siellä olet).

Valtaosa maailman lapsista on kokenut moninkertaisesti tuota vaikeamman lapsuuden ja silti rakentanut itselleen kunniallisen elämän.

Olet sairas, ei mulla muuta.

aah, sairas-huutelijakin on täällä;) Minuakin haukuit sairaaksi kuin muistutin käsittämättömän kuvottavasta ketjusta missä revamammaa alaikäisen tyttärensä vieressä kehuttiin rohkeaksi ja yläpeukutettiin. Minä olin sinun mielestäsi sairas päästä kun sanoin että se oli pimeä keskustelu;) 

En ole ikinä nähnytkään kyseistä ketjua. Ota ne lääkkeesi, oikeasti. Täällä on muitakin kirjoittelijoita sinun ja minun lisäksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota alapeukuttelujen määrää ihan asiaviesteissäkin, kuka sitä oikein harrastaa? Kaikki perhettä kehuvat viestit ovat ilman negaa. Mielenkiintoista. 

Mikä näitä peukuista nillittäviä oikein vaivaa?

Kuka niitä jaksaa kytätä? Ja miksei voi hyväksyä sitä, etteivät kaikki ole samaa mieltä?

Jossain vaiheessa kaikkeen asialliseen tuli välittömästi kaksi alapeukkua. Pakosta miettii että Walehelmetkö niitä tykittää.

Kaikki eivät ole välttämättä asiallisesta samaa mieltä kanssasi. Miksi kyttäät jotain peukkuja, oletko ihan terve?

Miksi niitä erimielisiä on aina ne kaksi salamannopeaa? Sen jälkeen kaikki muut samaa mieltä?

Kyttäätkö oikeasti ketjua 24/7? 😂

Oiskohan aika ottaa pieni tauko, jos.

En. Vaan eilen illalla ja taas nyt sama ilmiö. Salamana kaksi alapeukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset, mihin teiltä on unohtunut toisten kunnioittaminen, myötätunto ja empatiakyky.

Miksi niin moni puhuu tästä perheestä niin ala-arvoiseen sävyyn? Kohottaako se jotenkin itsetuntoanne tai helpottaako se joitain sisäisiä patoutumia?

Tämän perheen tai kaikkien vastaavien perheiden viemät verorahat ovat mitättömiä summia verrattuna siihen, mitä työnnämme vuosittain asumistukien muodossa asuntosijoittajien taskuihin yms.

Kaikkien elämä ei voi mennä saman kaavan mukaisesti, eikä kaikilla ole samoja henkisiä eväitä tätä elämää varten. Siksi myös lopputulos ja saavutukset elämissämme vaihtelevat suuresti.

Kaikki eivät saa viettää lapsuuttaan/nuoruuttaan rakastavassa, vauraassa ja tasapainoisessa kodissa ja/tai ole syntymästään siunattu älynlahjoilla ja henkisellä tasapainolla. Jotkut saavat kokea lapsuudessaan traumoja, jotka vaikuttavat pärjäämiseen ja mielenterveyteen läpi elämän. Toiset viettävät yksinäisen lapsuuden, toisilla on kymmeniä kavereita. Joku ei saa koskaan harrastaa sitä, mitä oikeasti haluaisi, toinen taas saa aina kaiken haluamansa.

Joku opiskelee ahkerasti, muttei löydä koulutustaan vastaavaa työtä ikinä, kun taas toinen opiskelee laiskasti, mutta työllistyy heti valmistuttuaan hyväpalkkaiseen työhön vanhempiensa suhteiden ansiosta.

Monille osuu aikuisiällä sellaisia koettelemuksia, jotka saavat voimat loppumaan/henkisen kantokyvyn katkeamaan.

Kaiken tämän huomioiden tuntuukin täysin kohtuuttomalta, että he, joilla asiat ovat menneet parhain päin ilman suuria vastoinkäymisiä, ovat usein kovimpia kritisoimaan heitä, joilla kärsimystä ja nöyryytystä on riittänyt elämässään vähintäänkin riittävästi.

Miksi luulet, että meillä muilla ei olisi ollut vaikeuksia elämässä ja vastaavaatilannetta?

Etkö osaa kuvitella, että monella täällä kirjoittavalla on ihan omakohtaista kokemusta vaikeista perhetilanteista ja pienituloisuudesta. On ollut mielenterveysongelmia, työttömyyttä,velkaantumista. Ja sitten on purtu hammasta ja haluttu parempaa. Haluttu selättää ne omat ongelmat.

On opeteltu taloudenpitoa, on hankittu apua mielenterveysongelmiin ja opiskeltu uusi ammatti. Maksettu velat pois.

Se, että tämä perhe vain uhriutuu ja odottaa muiden maksavan heidän mukavan elämänsä, suututtaa meitä, jotka olemme itse ponnistelleet oman onnemme eteen. Nähneet vaivaa, opetelleet asioita. Ei niitä kukaan muukaan ole kaikkia kotoa oppinut.

Tuokin nainen on varmaan nelissäkymmenissä. Jättäisi nyt menneet taakseen ja keskittyisi rakentamaan elämäänsä

Menneitä ei niin vain jätetä taakse. Lapsuus ja nuoruus muodostavat pohjan koko elämälle. Enkä usko, että yksikään palstalainen joka väittää kokeneensa kovia on asunut lapsena kadulla ja kokenut muitakaan asioita, joita tämä nainen on kokenut.

Lopeta nyt no tuon jankuttaminen, Patricia (sillä sinä itsehän se siellä olet).

Valtaosa maailman lapsista on kokenut moninkertaisesti tuota vaikeamman lapsuuden ja silti rakentanut itselleen kunniallisen elämän.

Olet sairas, ei mulla muuta.

aah, sairas-huutelijakin on täällä;) Minuakin haukuit sairaaksi kuin muistutin käsittämättömän kuvottavasta ketjusta missä revamammaa alaikäisen tyttärensä vieressä kehuttiin rohkeaksi ja yläpeukutettiin. Minä olin sinun mielestäsi sairas päästä kun sanoin että se oli pimeä keskustelu;) 

Sitä en kyllä ihmettele yhtään, että joku muukin on sanonut sinua sairaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies teki mökkihommia ja autonkorjausta vaaleissa Björn Borgin housuissa. Köyhää?

Ne on voitu ostaa kirppikseltä. Ja eihän Björn Borgin housut ole hirveän kalliita edes uutena.

Tällä perheellä on kyllä hemmetin hyvä mäihä kirppisvaatteiden suhteen.

Hope Ry. jakaa kyllä jopa uusia merkkivaatteita, mitä on saanut lahjoituksina liikkeistä tai maahantuojilta. Hopen perusajatuksena on, että köyhyys ei saa näkyä, ja köyhät lapset ovat oikeutettuja samoihin puhelimiin,harrastuksiin (jääkiekko, ratsastus) ja merkkivaatteisiin kuin hyvin toimeentulevat.

Olin siellä joskus hetken vapaaehtoisena blokkaamassa lahjoitusvaatteita, ja alkoi jotenkin mättää koko touhu. Olen itse ollut totaaliyh lapselleni, eikä meillä ostettu merkkivaatteita. Kirppikseltä ostettiin käytettyjä perusvaatteita, mitään ei saanut ilmaiseksi siihen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en edelleenkään ymmärrä mistä puutteesta nämä oikein puhuu. No joo, ei ole omistusasuntoa, mutta ei kaikilla muillakaan ole. Sen sijaan löytyy:

Iphonet

Merkkivaatteet ja jalkineet kaikilla perheenjäsenillä

Kaikilla pelikonsolit, pelituolit

Kaikki käyneet parturissa edellisellä viikolla

Auto

Tatuoinnit

Lemmikkejä

Kiva juuri remontoitu ja siististi sisustettu koti

Niin ihan konkreettisesti: mitä pitäisi tuon lisäksi olla, ettei tuntisi itseään köyhäksi?

Kyllä, jokaisella köyhällä on mahdollisuus samaan, jos viitsii yrittää.

Merkkitavaroita ja vaatteita saa myös halvalla, joskus jopa ilmaiseksi lahjoituksena.

Parturissa viime viikolla? 😄 Mitä jos onkin tuttu leikannut ilmaiseksi? Enpä tiedä ketään köyhää miestä, jolla ois pitkät hiukset köyhyyden takia!

Tatuointeja on just köyhillä, ei ne paljoa maksa. Köyhäkin voi säästää, jos osaa. Olihan noikin osanneet säästää tonnin autoremonttiin vaikka tt-tuella.

Keskity oman elämäsi parantamiseen kadehtimisen sijaan.

Kade....noille?

eri

Monikin näyttää täällä olevan. 😂

”Epäreilua kun noi saa sitä ja tätä, ja minä vaan kärvistelen tässä”. Se on just sitä.

Kateellinen tuilla eläville. :D

Väärä tulkinta. Täällä ollaan kiukkuisia siitä, että patalaiskat saa kattoon syljeksimällä saman elannon kuin ne ihmiset, jotka hoitavat asiansa kunnolla ja käyvät töissä Se on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö adoptiota hakeva syynätä päästä varpaisiin? Ja monen vuoden aikana? Kuinka on mahdollista, että adoptiovanhempi on lapsenhakkaaja?

Harva varmaan kertoo haastattelevalle psykologille olevansa impulsiivinen tai suuttuessaan väkivaltainen? Kyllähän fiksu osaa peittää vikansa tuossa prosessissa.

Tai sitten on lasten myötä kiristyneet hermot, ei ollutkaan vanhemmuus sellaista mitä kuvitteli?

Niin. Jos minun pitäisi elää samassa huushollissa tuollaisen Patrician kanssa, hyppäisin järveen. Ei ole tervettä seuraa kellekään.

Tosiaankin. Mikä noita pitää yhdes? Eukko määrää takuulla kaikesta, mies on kynnysmatto.

Kyllä huonoista ja köyhistä oloista voi ponnistaa pinnalle. Se vaatii sitkeyttä koulussa, opintoja, pientä budjettia, suunnittelua ja päätä. Yläpäätä.

Tytön tärkein väli on korvienväli.

Minä olen 60-luvun maaseutuköyhyydestä hyvä esimerkki. Todellakin siihen aikaan lapset marjasti, sienesti, hoiti kotieläimiä ja kasvimaata. Kirjaston kirjoja luettiin.

Oppikoulussa vapaaoppilas, kunnalta anottiin vaaterahaa.

Opintojen jälkeen omat vaatteet ja muut tavarat mahtui pariin kassiin.

Tunnustin ajatuksen, että sitten kun minulla on lapsia, niin sitten sitä ja tätä...

Sitten tajusin, että hyvä, kun itsestäni pidän huolen eli ei mitään lapsia näitä traumoja jatkamaan. Parisuhde on. Mitään ei pröystäillä eikä pikavipit tule kyseeseen. Olemme tunnollisia ja kunnollisia veronmaksajia.

Tuon perheen äiti on ilmeisesti hyvä ainoastaan lisääntymään eli sillä hän toteuttaa itseään. Kukin tavallaan, mutta minulta ei myötätuntoa heru.

vanhakyynikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista maksetaan rahaa. Siinä syy moniin lapsiin

Vanha sanonta: Lapsi tuo leivän tullessaan.

Koska tämä on vanha sanonta, en oikein ymmärtänyt miten se silloin "vanhoina aikoina" olisi toiminut.

Nykyisenä aikana ymmärrän sen hyvin.

Ketjun aihe on valaiseva.

Entisenä aikana se toimi niin, että lapset laitettiin jo pienestä pitäen töihin ansaitsemaan elantoa itselleen ja perheelleen. Eli olivat työvoimaa. Joten sitä kautta "toivat leivän mukanaan". Silti niitä ei entisaikoinakaan tehty loputtomasti.

Olipas köyhillä komia kesämökki ,kävi kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huonoista ja köyhistä oloista voi ponnistaa pinnalle. Se vaatii sitkeyttä koulussa, opintoja, pientä budjettia, suunnittelua ja päätä. Yläpäätä.

Tytön tärkein väli on korvienväli.

Minä olen 60-luvun maaseutuköyhyydestä hyvä esimerkki. Todellakin siihen aikaan lapset marjasti, sienesti, hoiti kotieläimiä ja kasvimaata. Kirjaston kirjoja luettiin.

Oppikoulussa vapaaoppilas, kunnalta anottiin vaaterahaa.

Opintojen jälkeen omat vaatteet ja muut tavarat mahtui pariin kassiin.

Tunnustin ajatuksen, että sitten kun minulla on lapsia, niin sitten sitä ja tätä...

Sitten tajusin, että hyvä, kun itsestäni pidän huolen eli ei mitään lapsia näitä traumoja jatkamaan. Parisuhde on. Mitään ei pröystäillä eikä pikavipit tule kyseeseen. Olemme tunnollisia ja kunnollisia veronmaksajia.

Tuon perheen äiti on ilmeisesti hyvä ainoastaan lisääntymään eli sillä hän toteuttaa itseään. Kukin tavallaan, mutta minulta ei myötätuntoa heru.

On se jossain määrin hyvä myös huomiohuoraamaan kun on jo parikin kertaa saanut tungettua itsensä mediaan.