Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota alapeukuttelujen määrää ihan asiaviesteissäkin, kuka sitä oikein harrastaa? Kaikki perhettä kehuvat viestit ovat ilman negaa. Mielenkiintoista. 

Mikä näitä peukuista nillittäviä oikein vaivaa?

Kuka niitä jaksaa kytätä? Ja miksei voi hyväksyä sitä, etteivät kaikki ole samaa mieltä?

Jossain vaiheessa kaikkeen asialliseen tuli välittömästi kaksi alapeukkua. Pakosta miettii että Walehelmetkö niitä tykittää.

Vierailija kirjoitti:

Tuli Riikka Purra mieleen tästä, uusperhe hänelläkin ja yritti saada lapsia, joita tulikin kaksi, mutta kolme on menettänyt keskenmenoihin. On kasvissyöjä, kun äitinsä menehtyi sydänkohtaukseen, kun Riikka oli kaksitoista ja taisi sen jälkeen olla lastenkodissa. Mutta sisua on ollut ja hyvin on pärjännyt. On siinä eroa, yrittääkö itse ollenkaan, tuo pariskunta on täysiä vetelyksiä. Nainen ei ehkä halua töihin eikä päästä ehkä miestäkään, kun haluaa että mies on omaishoitajana kotona nyt sille lapselle ja varmaan tuonnempana tälle vaimolleenkin. Huolehtisivat itsestään edes. Vaikka minulla olisi rahaa, niin tuolle perheelle en antaisi, hukkaan menisi, eikä mitkään muutokset esim. mitä pitäisi tehdä toisin, kelpaisi heille.

Niin, siis Purra, jonka mielestä empatia ei kuulu politiikkaan. :D Esimerkki henkilöstä, jota vastoinkäymiset eivät ole ns. jalostaneet, vaan päinvastoin kovettaneet.

Pärjäämisen hinta on silloin aika kova henkilölle itselleenkin, mutta erityisesti niille muille, joiden kanssa hän on tekemisissä ja joiden elämään hänen toimintansa vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä tällaisia "köyhiä perheitä" yhdistää? Useita lapsia, isoja koiria, lihava emäntä, laiha mies ja työttömyys. Aina sama stoori, henkilöt vain vaihtuu.

Jos ihmisellä on sydämen vajaatoiminta, niin tuollainen lihavuus on jo riski. Pitäisi alkaa kiinnittää huomiota elintapoihin ja syödä terveellisemmin ja liikkua. Nuori ihminen ja makaa sohvalla kuin valas. Surkea näky.

Mietin myös miestä. Mikä estää ottaa vastaan vaikka tilapäisesti muun alan hommia? Kaupan alalle varmasti pääsee reipas mies paikkakunnasta huolimatta hommiin aika helposti. Joku tässä tökkii.

Ulosottovelat. Ei kannata mennä töihin.

Ja mieshän sanoi, että hän ei voi mennä töihin, koska vaimo ei pärjää lasten kanssa kotona.

Luoja, tässä perheessä lokkeilun jalostus on ihan omassa luokassa!

Mies ei mene töihin, koska ylipainosta kärsivä aikuinen nainen ei pärjää lasten kanssa?

Olisiko LASU aiheellinen??

Varsinkin kun oikeasti perheessä on vain kolme lasta ja niistäkin vanhin koulussa, keskimmäinen eskarissa ja vain se nelivuotias ilmeisesti on kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli Riikka Purra mieleen tästä, uusperhe hänelläkin ja yritti saada lapsia, joita tulikin kaksi, mutta kolme on menettänyt keskenmenoihin. On kasvissyöjä, kun äitinsä menehtyi sydänkohtaukseen, kun Riikka oli kaksitoista ja taisi sen jälkeen olla lastenkodissa. Mutta sisua on ollut ja hyvin on pärjännyt. On siinä eroa, yrittääkö itse ollenkaan, tuo pariskunta on täysiä vetelyksiä. Nainen ei ehkä halua töihin eikä päästä ehkä miestäkään, kun haluaa että mies on omaishoitajana kotona nyt sille lapselle ja varmaan tuonnempana tälle vaimolleenkin. Huolehtisivat itsestään edes. Vaikka minulla olisi rahaa, niin tuolle perheelle en antaisi, hukkaan menisi, eikä mitkään muutokset esim. mitä pitäisi tehdä toisin, kelpaisi heille.

Niin, siis Purra, jonka mielestä empatia ei kuulu politiikkaan. :D Esimerkki henkilöstä, jota vastoinkäymiset eivät ole ns. jalostaneet, vaan päinvastoin kovettaneet.

Pärjäämisen hinta on silloin aika kova henkilölle itselleenkin, mutta erityisesti niille muille, joiden kanssa hän on tekemisissä ja joiden elämään hänen toimintansa vaikuttaa.

Patricia löi ja uhkaili omaa lastaan ja huijasi pienyrittäjää. Ei ihan kamalasti tunnu jalostuneen hänkään, saati että niillä muilla olisi hänen lähellään hyvä.

Mitä vttua tuo nuori isäntä tekee kaiket päivät?

Työkuntoinen ja koulutettu ukko lusmuilee ja valittaa vuosikymmenestä toiseen.

Eikö adoptiota hakeva syynätä päästä varpaisiin? Ja monen vuoden aikana? Kuinka on mahdollista, että adoptiovanhempi on lapsenhakkaaja?

Vierailija kirjoitti:

Mitähän puoluetta pitäisi äänestää, että tällaisten loisten elättäminen loppuisi?

Kokoomus ainakin on suoraan sanonut leikkaavansa sosiaalitukia.

Tällaista löytyi netin syövereistä, kyseessä oli keskustelu lasten mallitoimistoista, tämä on 24.7.2011

"saisko jotain yhteistietoja sulta kun haluaisin oman lapsen kuvattavaksi koska olen niin kamala äiti :) " Siinä oli s.postiosoitekkin niin en viitsi laittaa kokonaan. 

Vai että lapsimalleja ja esille tuloa jo silloinkin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että ku alko suututtaa kun katsoi tuon. Muija on lihava kuin mikä, samoin lapsensa. Ruokakaapissa näytti olevan taffeleita ja pringlessiä, kaupassa laskettiin rahaa, mutta mehua oli pakko saada. Nämä eivät ole mitään välttämättömyyksiä. Asuvat ihan nätissä asunnossa, on kaksi koiraakin. Autokin on ihan suht hyvännäköinen, ei mikään rotisko. Vähän kun kattois mihin sitä MUIDEN VERONMAKSAJIEN RAHAA LAITTAA, niin sitä riittää kyllä esim. siihen 7,90 e snorkkeliin.

Tyhmiä nuo oli, ei köyhiä.

Ohis, mutta jotenkin huvittaa tuo MUIDEN VERONMAKSAJIEN RAHOISTA vauhkoaminen. Aika paljon on itse kukin suomalainen verorahoista ilmaista saanut, esim. koulutuksen. Työttömyyskorvauksesta menee 20% vero, ja jos oot kunnalla/valtiolla töissä, niin mistähän ne sinun palkkarahat tulee...?

Minun palkkarahani tulee saksalaiselta kansainväliseltä yritykseltä. Entäs sinun?

Täällä taitaa olla aika lauma näitä elättejä puolustelemassa toisiaan. Itsellä alkaa olla aika matala kynnys muuttaa paremmille apajille.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vttua tuo nuori isäntä tekee kaiket päivät?

Työkuntoinen ja koulutettu ukko lusmuilee ja valittaa vuosikymmenestä toiseen.

Palvelee lais..sairasta vaimoaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö adoptiota hakeva syynätä päästä varpaisiin? Ja monen vuoden aikana? Kuinka on mahdollista, että adoptiovanhempi on lapsenhakkaaja?

Niin. Patricia valehteli kaiken muunkin. Miksi tuokaan tarina olisi totta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä vttua tuo nuori isäntä tekee kaiket päivät?

Työkuntoinen ja koulutettu ukko lusmuilee ja valittaa vuosikymmenestä toiseen.

Varmaan mt-ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota alapeukuttelujen määrää ihan asiaviesteissäkin, kuka sitä oikein harrastaa? Kaikki perhettä kehuvat viestit ovat ilman negaa. Mielenkiintoista. 

Mikä näitä peukuista nillittäviä oikein vaivaa?

Kuka niitä jaksaa kytätä? Ja miksei voi hyväksyä sitä, etteivät kaikki ole samaa mieltä?

Jossain vaiheessa kaikkeen asialliseen tuli välittömästi kaksi alapeukkua. Pakosta miettii että Walehelmetkö niitä tykittää.

Kaikki eivät ole välttämättä asiallisesta samaa mieltä kanssasi. Miksi kyttäät jotain peukkuja, oletko ihan terve?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota alapeukuttelujen määrää ihan asiaviesteissäkin, kuka sitä oikein harrastaa? Kaikki perhettä kehuvat viestit ovat ilman negaa. Mielenkiintoista. 

Mikä näitä peukuista nillittäviä oikein vaivaa?

Kuka niitä jaksaa kytätä? Ja miksei voi hyväksyä sitä, etteivät kaikki ole samaa mieltä?

Jossain vaiheessa kaikkeen asialliseen tuli välittömästi kaksi alapeukkua. Pakosta miettii että Walehelmetkö niitä tykittää.

Kaikki eivät ole välttämättä asiallisesta samaa mieltä kanssasi. Miksi kyttäät jotain peukkuja, oletko ihan terve?

Miksi niitä erimielisiä on aina ne kaksi salamannopeaa? Sen jälkeen kaikki muut samaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset, mihin teiltä on unohtunut toisten kunnioittaminen, myötätunto ja empatiakyky.

Miksi niin moni puhuu tästä perheestä niin ala-arvoiseen sävyyn? Kohottaako se jotenkin itsetuntoanne tai helpottaako se joitain sisäisiä patoutumia?

Tämän perheen tai kaikkien vastaavien perheiden viemät verorahat ovat mitättömiä summia verrattuna siihen, mitä työnnämme vuosittain asumistukien muodossa asuntosijoittajien taskuihin yms.

Kaikkien elämä ei voi mennä saman kaavan mukaisesti, eikä kaikilla ole samoja henkisiä eväitä tätä elämää varten. Siksi myös lopputulos ja saavutukset elämissämme vaihtelevat suuresti.

Kaikki eivät saa viettää lapsuuttaan/nuoruuttaan rakastavassa, vauraassa ja tasapainoisessa kodissa ja/tai ole syntymästään siunattu älynlahjoilla ja henkisellä tasapainolla. Jotkut saavat kokea lapsuudessaan traumoja, jotka vaikuttavat pärjäämiseen ja mielenterveyteen läpi elämän. Toiset viettävät yksinäisen lapsuuden, toisilla on kymmeniä kavereita. Joku ei saa koskaan harrastaa sitä, mitä oikeasti haluaisi, toinen taas saa aina kaiken haluamansa.

Joku opiskelee ahkerasti, muttei löydä koulutustaan vastaavaa työtä ikinä, kun taas toinen opiskelee laiskasti, mutta työllistyy heti valmistuttuaan hyväpalkkaiseen työhön vanhempiensa suhteiden ansiosta.

Monille osuu aikuisiällä sellaisia koettelemuksia, jotka saavat voimat loppumaan/henkisen kantokyvyn katkeamaan.

Kaiken tämän huomioiden tuntuukin täysin kohtuuttomalta, että he, joilla asiat ovat menneet parhain päin ilman suuria vastoinkäymisiä, ovat usein kovimpia kritisoimaan heitä, joilla kärsimystä ja nöyryytystä on riittänyt elämässään vähintäänkin riittävästi.

Miksi luulet, että meillä muilla ei olisi ollut vaikeuksia elämässä ja vastaavaatilannetta?

Etkö osaa kuvitella, että monella täällä kirjoittavalla on ihan omakohtaista kokemusta vaikeista perhetilanteista ja pienituloisuudesta. On ollut mielenterveysongelmia, työttömyyttä,velkaantumista. Ja sitten on purtu hammasta ja haluttu parempaa. Haluttu selättää ne omat ongelmat.

On opeteltu taloudenpitoa, on hankittu apua mielenterveysongelmiin ja opiskeltu uusi ammatti. Maksettu velat pois.

Se, että tämä perhe vain uhriutuu ja odottaa muiden maksavan heidän mukavan elämänsä, suututtaa meitä, jotka olemme itse ponnistelleet oman onnemme eteen. Nähneet vaivaa, opetelleet asioita. Ei niitä kukaan muukaan ole kaikkia kotoa oppinut.

Tuokin nainen on varmaan nelissäkymmenissä. Jättäisi nyt menneet taakseen ja keskittyisi rakentamaan elämäänsä

Menneitä ei niin vain jätetä taakse. Lapsuus ja nuoruus muodostavat pohjan koko elämälle. Enkä usko, että yksikään palstalainen joka väittää kokeneensa kovia on asunut lapsena kadulla ja kokenut muitakaan asioita, joita tämä nainen on kokenut.

Lopeta nyt no tuon jankuttaminen, Patricia (sillä sinä itsehän se siellä olet).

Valtaosa maailman lapsista on kokenut moninkertaisesti tuota vaikeamman lapsuuden ja silti rakentanut itselleen kunniallisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vttua tuo nuori isäntä tekee kaiket päivät?

Työkuntoinen ja koulutettu ukko lusmuilee ja valittaa vuosikymmenestä toiseen.

Varmaan mt-ongelmia?

Mt-ongelmia tulee, kun mökkihöperöityy ja joutuu elämään nälässä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö adoptiota hakeva syynätä päästä varpaisiin? Ja monen vuoden aikana? Kuinka on mahdollista, että adoptiovanhempi on lapsenhakkaaja?

Harva varmaan kertoo haastattelevalle psykologille olevansa impulsiivinen tai suuttuessaan väkivaltainen? Kyllähän fiksu osaa peittää vikansa tuossa prosessissa.

Tai sitten on lasten myötä kiristyneet hermot, ei ollutkaan vanhemmuus sellaista mitä kuvitteli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Onko köyhyys subjektiivinen tunne?

Kun sanotaan, että köyhyys on subjektiivinen tunne, niin tarkoitetaan että köyhyys on viime kädessä ihmisen pään sisäinen olotila, eikä sille ole mahdollista löytää täysin aukotonta määritelmää. Joku voi tyytyväisenä tulla toimeen 1000 euron kuukausituloilla tai vähemmälläkin. Joku toinen – esimerkiksi raskaasti asuntovelkainen – puolestaan kokee olevansa köyhä 5000 euron kuukausituloilla.

Käsitteen pienituloinen ongelma on myös, ettei se ota varallisuutta huomioon. Ihminen ei ole välttämättä köyhä, vaikka hänellä on pienet rahatulot, koska hänellä voi olla varallisuutta, jonka turvin elellä.

Köyhyydestä puhuttaessa käytetään usein myös käsitettä absoluuttinen köyhyys. Maailmanpankin määritelmän mukaan absoluuttinen köyhyys tarkoittaa elämistä alle 1,90 dollarilla päivässä. On selvää, ettei Suomessa kukaan pysty elämään tuollaisilla tuloilla.

Onko köyhyys sittenkin filosofinen kysymys?

Molemmissa edellisissä määritelmissä on omat ongelmansa. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kertoo kirjassaan Uusi hyvinvointivaltio, että häneltä kysytään usein, ketkä oikeastaan ovat köyhiä. Koska kysymykseen ei ole helppo vastata, hän yleensä tyytyy vastamaan, että köyhiä ovat ne, jotka saavat toimeentulotukea.”

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/02/koyhyyden-anatomia-talta-naytt…

Erittäin hyvä pointti tässä. Muistan, kun tulot oli n. 1800€/kk ja kysyttiin miten vähävaraisena tulee toimeen yhteiskunnassa. En ymmärtänyt olevani vähävarainen, koska sain aina vähintään 20€ säästöön. Elettiin hyvää elämää eikä ollut puutetta, vaikka joskus tiukkaa teki esim. talvivaatehankinnoissa.

Uskon, että koska en kokenut itseäni köyhäksi, oli helppo nousta siitä ylös.

Köyhyys on kyllä tosiaan tunne. Osa köyhistä on tyytyväisiä pieniinkin tuloihin ja vaatimattomaan elämään. Osalla tuntuu olevan sellainen uhri asenne, että yhteiskunta on heille velkaa elannon, eikä itse voi tehdä mitään kohentaakseen tilannettaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset, mihin teiltä on unohtunut toisten kunnioittaminen, myötätunto ja empatiakyky.

Miksi niin moni puhuu tästä perheestä niin ala-arvoiseen sävyyn? Kohottaako se jotenkin itsetuntoanne tai helpottaako se joitain sisäisiä patoutumia?

Tämän perheen tai kaikkien vastaavien perheiden viemät verorahat ovat mitättömiä summia verrattuna siihen, mitä työnnämme vuosittain asumistukien muodossa asuntosijoittajien taskuihin yms.

Kaikkien elämä ei voi mennä saman kaavan mukaisesti, eikä kaikilla ole samoja henkisiä eväitä tätä elämää varten. Siksi myös lopputulos ja saavutukset elämissämme vaihtelevat suuresti.

Kaikki eivät saa viettää lapsuuttaan/nuoruuttaan rakastavassa, vauraassa ja tasapainoisessa kodissa ja/tai ole syntymästään siunattu älynlahjoilla ja henkisellä tasapainolla. Jotkut saavat kokea lapsuudessaan traumoja, jotka vaikuttavat pärjäämiseen ja mielenterveyteen läpi elämän. Toiset viettävät yksinäisen lapsuuden, toisilla on kymmeniä kavereita. Joku ei saa koskaan harrastaa sitä, mitä oikeasti haluaisi, toinen taas saa aina kaiken haluamansa.

Joku opiskelee ahkerasti, muttei löydä koulutustaan vastaavaa työtä ikinä, kun taas toinen opiskelee laiskasti, mutta työllistyy heti valmistuttuaan hyväpalkkaiseen työhön vanhempiensa suhteiden ansiosta.

Monille osuu aikuisiällä sellaisia koettelemuksia, jotka saavat voimat loppumaan/henkisen kantokyvyn katkeamaan.

Kaiken tämän huomioiden tuntuukin täysin kohtuuttomalta, että he, joilla asiat ovat menneet parhain päin ilman suuria vastoinkäymisiä, ovat usein kovimpia kritisoimaan heitä, joilla kärsimystä ja nöyryytystä on riittänyt elämässään vähintäänkin riittävästi.

Miksi luulet, että meillä muilla ei olisi ollut vaikeuksia elämässä ja vastaavaatilannetta?

Etkö osaa kuvitella, että monella täällä kirjoittavalla on ihan omakohtaista kokemusta vaikeista perhetilanteista ja pienituloisuudesta. On ollut mielenterveysongelmia, työttömyyttä,velkaantumista. Ja sitten on purtu hammasta ja haluttu parempaa. Haluttu selättää ne omat ongelmat.

On opeteltu taloudenpitoa, on hankittu apua mielenterveysongelmiin ja opiskeltu uusi ammatti. Maksettu velat pois.

Se, että tämä perhe vain uhriutuu ja odottaa muiden maksavan heidän mukavan elämänsä, suututtaa meitä, jotka olemme itse ponnistelleet oman onnemme eteen. Nähneet vaivaa, opetelleet asioita. Ei niitä kukaan muukaan ole kaikkia kotoa oppinut.

Tuokin nainen on varmaan nelissäkymmenissä. Jättäisi nyt menneet taakseen ja keskittyisi rakentamaan elämäänsä

Menneitä ei niin vain jätetä taakse. Lapsuus ja nuoruus muodostavat pohjan koko elämälle. Enkä usko, että yksikään palstalainen joka väittää kokeneensa kovia on asunut lapsena kadulla ja kokenut muitakaan asioita, joita tämä nainen on kokenut.

Lopeta nyt no tuon jankuttaminen, Patricia (sillä sinä itsehän se siellä olet).

Valtaosa maailman lapsista on kokenut moninkertaisesti tuota vaikeamman lapsuuden ja silti rakentanut itselleen kunniallisen elämän.

Olet sairas, ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies teki mökkihommia ja autonkorjausta vaaleissa Björn Borgin housuissa. Köyhää?

Ne on voitu ostaa kirppikseltä. Ja eihän Björn Borgin housut ole hirveän kalliita edes uutena.

Tällä perheellä on kyllä hemmetin hyvä mäihä kirppisvaatteiden suhteen.

No ei tässä nyt varmaan puhutakaan mistään Pelastusarmeijan kivijalkakirppiksistä, vaan nettikirppiksistä (esim. Facessa). Siellä liikkuu todella hyvää ja laadukasta tavaraa halvalla tai jopa ilmaiseksi lahjoitetaan. Ja sitten on vielä ne roskalavaryhmät.

Suomessa siis näyttää olevan paljon hyväosaisia ihmisiä, koska niin runsaasti annetaan hyvää tavaraa puoli-ilmaiseksi tai ilmaiseksi pois. Onko sitten jotenkin moraalisesti väärin, jos joku köyhä tällaista tavaraa ostaa tai vastaanottaa?

Vai pitäisikö sen laadukkaan tavaran kiertää hyväosaiselta hyväosaiselle, ja vähäosaiselle sitten ihan periaatteessa kuuluu se huonompi tavara ja muiden jämät? Tämäkö tässä jälleen on ajatuksena? Että köyhä ei saa ottaa edes ilmaiseksi vastaan muuta kuin huonolaatuista tai -kuntoista tavaraa?