Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä Ylen kannattaisi taas tällaisen sosiaalipornon sijaan tehdä sellainen reality opetussarja, jossa otetaan näitä kela perheitä esiin. Toimitetaan vanhemmat kouluun/töihin. Opastetaan velkajärjestelyissä ja elämän - ja taloudenhallinnadsa. Sitten palataan vuoden päästä kuvaamaan kun porukka on taas samassa jamassa. Kun vaan ei viitsi ja pysty...

Pitäisi olla yksinkertaisia talouskouluohjelmia a la Martat.

Opetetaan kokkaamaan, pyykkäämään, ompelemaan, neulomaan, paikkaamaan ja parsimaan, sienestämään ja marjastamaan.

Opetetaan pitämään talouskirjanpitoa, kerrotaan kustannukset mitä lapsi tuo.

Perusasiat.

Nämä ns perusasiat eivät onnistu jos on masentunut, uupunut, jos jaksaminen on mennyt jo siihen moodiin, että elämä on tunti tai päivä kerrallaan elämistä. Jos siis elämänhallinta, velkaantuminen ja niiden kanssa kamppailu on ollut jo pitkäaikaista.

Täälläkin ja muissa ketjuissa on moneen kertaan se asia selitetty.

Suunnitelmallisuus, jonkun talouskirjanpidon opettelu ja muut 'normaalit" ja monesti kerrotut asiat onnistuvat vasta kun ihmisen henkiset voimavarat on saatu kuntoon. Ja myös pitää olla valmiina joku järkevä suunnitelma, että asia saadaan kyllä järjestymään. .

Ei se niin käy, että keskellä sitä kaaosta vaan joku ulkopuolinen pirteä kaikenosaava sanoo, että no niin, nyt aletaan tehdä niin ja näin, nipsnaps.

Tilanteen täytyy lähteä siitä ihmisestä itsestään, olla siihen voimia ja motivaatio, että tunnelin päässä näkyy valoa.

Itse voisin kuvata, että pitkä köyhyys ja ylipääsemätön tilanne tuntuu siltä kuin ryömisit loputtoman pitkässä, harmaassa betoniputkessa. Mutta sen päätä ei näy saati valoa.

Mutta lisääntyä osataan kaikesta uupumuksesta huolimatta? Tässäkin tapauksessa 2-3 lasta hankittu tuonne näköalattomaan kaaokseen. Ja kaksi isoa koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallintahan noilla on hukassa. Isä on it-alalla työttömänä. Miten sekään on edes mahdollista, kun alalla on huutava työvoimapula ja mahdollisuus tehdä etätöitäkin, niin ettei edes asuinpaikan pitäisi olla este. Ovat antaneet periksi. Sellaisia ei voi mikään yhteiskunta auttaa. Itse täällä pitää asiansa hoitaa.

No vähän sama mielikuva tuli, että kuinka aktiivisesti ja tosissaan mies on edes pyrkinyt löytämään uutta työpaikkaa kun edellinen meni alta. Naisen koulutuksesta, ammatista tai työtaustasta ei sanota mitään.

Symppaan kyllä sellaisia työttömiä jotka ovat aktiivisesti pyrkineet työelämään mutta eivät ole onnistuneet siinä, esim. eläkeikää lähentelevät, vammaiset, hyvin ujot tai arat jotka menevät haastattelussa ihan lukkoon jne. Myönnän että vaikeampaa on sympata ihmisiä jotka ovat vain tehneet todella typeriä ratkaisuita.

Sen lisäksi että oli aktiivisesti vältellyt töitä, molemmat, he oli silti päättäneet hankkia lisää lapsia.

Se on minusta oikeasti anteeksiantamatonta.

sivusta kommentoin nyt tähän. On todella tyhmää tehdä lapsia, jos taloudellinen tilanne on heikko, mutta en nyt ihan ymmärrä, keneltä heidän pitäisi pyytää anteeksi. Minä en ainakaan koe, että kenenkään pitäisi pyytää minulta anteeksi omia elämänvalintojaan, elleivät ne vaikuta omaan elämääni. 

Ei tietenkään tarvitse pyytää omia valintojaan anteeksi niin kauan kun ne ei rasita muita ihmisiä tai yhteiskuntaa henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti. Kun hoitaa omat raha-asiansa, kotinsa, työnsä ja lasten kasvatuksen kaikki on ok.

Sitten kun ne alkaa olemaan joltain muulta pois pitää miettiä onko valinnat olleet ihan järkeviä ja voisiko tehdä jotain itsekin niiden eteen 

”Sitten kun ne alkaa olemaan joltain muulta pois pitää miettiä onko valinnat olleet ihan järkeviä ja voisiko tehdä jotain itsekin niiden eteen”

Miten tuo ylläoleva toteutuu omassa elämässäsi? Et kai ole tehnyt huonoja valintoja? Olet kaikinpuolin terve, hoikka, päihteetön nettomaksaja? 😊 Hyvä, koska muuten arvostelusi on turhaa.

Itseasiassa kyllä. Minulla on sairauksia mutta maksan niiden hoidon ja lääkkeet itse. En ole tehnyt huonoja valintoja koskaan, yksinhuoltajanakaan en saanut sossun tukia vaan työssäkäyvänä maksoin kaikki itse. Tukia saanut vain lapsilisät ja yh korotuksen mitkä tulee kaikille, ei vain sosiaalitapauksille. 

Päihteetön normaalipainoinen nettomaksaja, kasvattanut 4 hyvätuloista veronmaksajaa mieheni kanssa tähän maahan:) 

Onnittelut! Et siis ole tehnyt huonoja valintoja koskaan. Siitä jo ansaitsee kultaisen kruunun ja sädekehän.

Kiitos;)

Välitän onnittelusi myös naiskollegoilleni ja ystävilleni jotka ovat samanlaisia. Normaaleja.

Normaaliuden mitta ei ole se, että kehuu ettei ole koskaan tehnyt huonoja valintoja. Se on jopa miltei mahdoton väite.

Normaalia ja inhimillistä on joskus tehdä myös niitä huonojakin valintoja ja myöntää niin tehneensä. Ja silti on ihan normaali ihminen.

Aika alentavaa ajatella, että vain pelkästään hyviä valintoja tehneet ihmiset ovat normaaleja.

Muuten, mistä tiedät, että naiskollegasi ovat tehneet vain hyviä valintoja? Ethän voi niin tarkkaan tietää heidän elämäänsä.

Kun sanoit, että olet ollut yh, niin olet ainakin silloin tehnyt yhden huonon valinnan kun olet valinnut miehen, mutta jäänyt kuitenkin yksinhuoltajaksi. Eli olet ilmeisesti eronnut ainakin kerran.

Ensimmäinen mies ei ollut ihan nappivalinta ilmeisesti.

Hyvät valinnat ei tarkoita sitä etteikö elämässä olisi ollut murheita. On keskenmenoja, vanhempien kuolemat, 90-luvun lama ja omalla kohdalla tuo erokin.

Se tarkoittaa myös sitä miten ongelmiin reagoi. Heittäytyykö lattialle nyyhkimään vai päättääkö selvitä ja yltää vielä parempaan elämään. Tekeekö niitä hyviä vai huonoja valintoja:)

Jos pitää rautalangasta vääntää niin väännetään: kaikilla ei ole yhtäläisiä voimavaroja kohdata elämän vastoinkäymisiä, osa selviää ja ponnistaa entistä parempaan elämään ja sitten ovat he jotka uupuvat taakkansa alle ja sairastuvat psyykkisesti. Lapsuuden lähtökohdat ratkaisevat paljon, pitää muistaa että vaikka Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet niin ei kuitenkaan lähtökohdat. Ja ne lähtökohdat ikävä kyllä määrittävät monen loppuelämän.

Jos ei ole voimavaroja ja psyykekään ei kestä niin ei kannata hommata viittä mukulaa elätettäväksi.

Sun ei kannata hommata yhtäkään ettet siirrä kovia asenteitasi ja empatiakyvyttömyyttäsi lapsillesi.

Tuskin kelpaa kellekään edes kumppaniksi tuollainen, saati vapaaehtoiseen lapsentekoon. Ties vaikka on hedelmätön, kun noin katkera?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jäi sellainen tunne, että perheen vanhemmat odottavat yheriskunnan pelastavan heidät heiltä itseltään. Vaikea uskoa, että vähänkään järkevällä rahankäytön suunnittelulla Suomessa kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää.

Jos ei halua auttaa itseään kukapa muu siinä voisi auttaa. Ennen sanottiin hätä keinot keksii l. pitäisi käyttää omaa järkeä.

He odottavat että "joku auttaa" eli lahjoittaa, rahoittaa, sponsoroi ja avustaa säälistä. Siksi he tätä julkisuuttakin hakevat.

Minusta se äiti oli oikeasti todella vastenmielinen. Siis luurangonlaiha mies ei enää edes syö ja tämä lässyttää että "mun sankari" ja kun "mä niin rakastan".

Eikö se edes tajua, että jos sille miehelle käy jotain, ne hänen lapsensa lähtee huostana sieltä kotoa?

Miksi lähtisi? Saisi varmaan ennemmin kodinhoitoapua tms. Ei ketään huostaanoteta tuosta vaan. Saat toki niin fantasioida.

Jos hän ei edes selviä yksin kotona nyt niin että mies pääsisi töihin eikä osaa ahdistumatta laskea edes ruokarahoja miten hän muka ylsin ilman miestä pyöerittäisi tuota 24/7? Salli mun nauraa.

Joka kerta kun minä olen lujilla elämässä ollut lapsenteko on ollut ehdottomasti viimeinen asia ikinä mitä siinä tilanteessa olen ajatellut.

Kyllä siinä leuan painaa rintaan ja yrittää hoitaa vain ja ainoastaan nämä kaksi jo olemassaolevaa.

Ulosotosta ei selviä maksamalla jos ei ole maksuvaraa.

Velkajärjestelyyn ei välttämättä pääse jos ei jää maksuvaraa tarpeeksi, mutta et saa myöskään nolla-sopimusta.

Ei se ole mikään automaatti.

Joku kun noita esitti neuvoksi. Kaikki keinot tuntuvat yleensä helpoilta kun ei niitä itse tarvitse.

Niille, jotka niitä hakevat todellisuus onkin hieman eri.

Kuten useimmille tuo Kela-automaattikin on vain utopiaa. Niille jotka ovat ihan alhaisimman perustulon varassa se on ehkä helppoa.

Mutta vähänkään siitä parempi tilanne aiheuttaa jo monet tutkinnat ja selvitykset.

Yleensä tulee aina ensiin hylkäys. Ikäänkuin kokeilu- tai koulutusmielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jäi sellainen tunne, että perheen vanhemmat odottavat yheriskunnan pelastavan heidät heiltä itseltään. Vaikea uskoa, että vähänkään järkevällä rahankäytön suunnittelulla Suomessa kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää.

Jos ei halua auttaa itseään kukapa muu siinä voisi auttaa. Ennen sanottiin hätä keinot keksii l. pitäisi käyttää omaa järkeä.

He odottavat että "joku auttaa" eli lahjoittaa, rahoittaa, sponsoroi ja avustaa säälistä. Siksi he tätä julkisuuttakin hakevat.

Minusta se äiti oli oikeasti todella vastenmielinen. Siis luurangonlaiha mies ei enää edes syö ja tämä lässyttää että "mun sankari" ja kun "mä niin rakastan".

Eikö se edes tajua, että jos sille miehelle käy jotain, ne hänen lapsensa lähtee huostana sieltä kotoa?

Miksi lähtisi? Saisi varmaan ennemmin kodinhoitoapua tms. Ei ketään huostaanoteta tuosta vaan. Saat toki niin fantasioida.

Jos hän ei edes selviä yksin kotona nyt niin että mies pääsisi töihin eikä osaa ahdistumatta laskea edes ruokarahoja miten hän muka ylsin ilman miestä pyöerittäisi tuota 24/7? Salli mun nauraa.

Mitä sekoilet taas? :D En nähnyt ohjelmassa mitään suurta ahdistusta ruokarahoista.

Sen lapsen voi laittaa päiväkotiin, saa varmaan vammaisena ilmaisen kuljetuksenkin sinne.

Ja apua saa perhetyöntekijöiltä yms. arjen pyörittämiseen.

Otitko jo sen lääkkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä Ylen kannattaisi taas tällaisen sosiaalipornon sijaan tehdä sellainen reality opetussarja, jossa otetaan näitä kela perheitä esiin. Toimitetaan vanhemmat kouluun/töihin. Opastetaan velkajärjestelyissä ja elämän - ja taloudenhallinnadsa. Sitten palataan vuoden päästä kuvaamaan kun porukka on taas samassa jamassa. Kun vaan ei viitsi ja pysty...

Pitäisi olla yksinkertaisia talouskouluohjelmia a la Martat.

Opetetaan kokkaamaan, pyykkäämään, ompelemaan, neulomaan, paikkaamaan ja parsimaan, sienestämään ja marjastamaan.

Opetetaan pitämään talouskirjanpitoa, kerrotaan kustannukset mitä lapsi tuo.

Perusasiat.

Nämä ns perusasiat eivät onnistu jos on masentunut, uupunut, jos jaksaminen on mennyt jo siihen moodiin, että elämä on tunti tai päivä kerrallaan elämistä. Jos siis elämänhallinta, velkaantuminen ja niiden kanssa kamppailu on ollut jo pitkäaikaista.

Täälläkin ja muissa ketjuissa on moneen kertaan se asia selitetty.

Suunnitelmallisuus, jonkun talouskirjanpidon opettelu ja muut 'normaalit" ja monesti kerrotut asiat onnistuvat vasta kun ihmisen henkiset voimavarat on saatu kuntoon. Ja myös pitää olla valmiina joku järkevä suunnitelma, että asia saadaan kyllä järjestymään. .

Ei se niin käy, että keskellä sitä kaaosta vaan joku ulkopuolinen pirteä kaikenosaava sanoo, että no niin, nyt aletaan tehdä niin ja näin, nipsnaps.

Tilanteen täytyy lähteä siitä ihmisestä itsestään, olla siihen voimia ja motivaatio, että tunnelin päässä näkyy valoa.

Itse voisin kuvata, että pitkä köyhyys ja ylipääsemätön tilanne tuntuu siltä kuin ryömisit loputtoman pitkässä, harmaassa betoniputkessa. Mutta sen päätä ei näy saati valoa.

Mutta lisääntyä osataan kaikesta uupumuksesta huolimatta? Tässäkin tapauksessa 2-3 lasta hankittu tuonne näköalattomaan kaaokseen. Ja kaksi isoa koiraa.

En nyt viitannut mihinkään yksittäiseen tapaukseen vaan kerroin ihan yleisesti kun noita Martta-neuvoja on joka köyhyysketjussa. . Onhan tässä nyt jo rönsyilty.

Mutta joskus juuri suunnittelematon lapsenteko johtuu juuri köyhyydestä ja ahdistavasta elämäntilanteesta johtuvasta suunnittelukyvyn puutteesta ja näköalattomuudesta.

Siitähän juuri kerroin. Jos ymmärsit.

Sonja kirjoitti:

Eukko ainakin on ollut ruoka-aikaan kotosalla.

Kunnon laardipallero, syönyt ilmeisesti isännän eväätkin nälkäänsä.

On enemmän kuin yleistä, että lapsena raiskatut hankkivat itselleen turvaa lihavuudestaan. Patricia on ollut julkisuudessa ennenkin ja kertonut karmean taustansa. Vaikka perheen taloudenhallinta ei ole priimaa, niin Patricia on silti selvinnyt kaduilla, ottoisänsä pahoinpitelemänä ja lopulta lastenkodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä Ylen kannattaisi taas tällaisen sosiaalipornon sijaan tehdä sellainen reality opetussarja, jossa otetaan näitä kela perheitä esiin. Toimitetaan vanhemmat kouluun/töihin. Opastetaan velkajärjestelyissä ja elämän - ja taloudenhallinnadsa. Sitten palataan vuoden päästä kuvaamaan kun porukka on taas samassa jamassa. Kun vaan ei viitsi ja pysty...

Pitäisi olla yksinkertaisia talouskouluohjelmia a la Martat.

Opetetaan kokkaamaan, pyykkäämään, ompelemaan, neulomaan, paikkaamaan ja parsimaan, sienestämään ja marjastamaan.

Opetetaan pitämään talouskirjanpitoa, kerrotaan kustannukset mitä lapsi tuo.

Perusasiat.

Nämä ns perusasiat eivät onnistu jos on masentunut, uupunut, jos jaksaminen on mennyt jo siihen moodiin, että elämä on tunti tai päivä kerrallaan elämistä. Jos siis elämänhallinta, velkaantuminen ja niiden kanssa kamppailu on ollut jo pitkäaikaista.

Täälläkin ja muissa ketjuissa on moneen kertaan se asia selitetty.

Suunnitelmallisuus, jonkun talouskirjanpidon opettelu ja muut 'normaalit" ja monesti kerrotut asiat onnistuvat vasta kun ihmisen henkiset voimavarat on saatu kuntoon. Ja myös pitää olla valmiina joku järkevä suunnitelma, että asia saadaan kyllä järjestymään. .

Ei se niin käy, että keskellä sitä kaaosta vaan joku ulkopuolinen pirteä kaikenosaava sanoo, että no niin, nyt aletaan tehdä niin ja näin, nipsnaps.

Tilanteen täytyy lähteä siitä ihmisestä itsestään, olla siihen voimia ja motivaatio, että tunnelin päässä näkyy valoa.

Itse voisin kuvata, että pitkä köyhyys ja ylipääsemätön tilanne tuntuu siltä kuin ryömisit loputtoman pitkässä, harmaassa betoniputkessa. Mutta sen päätä ei näy saati valoa.

Juuri näin. On olemassa tutkimustuloksia siitäkin että köyhyys ja huono-osaisuus aiheuttavat näköalattomuutta. Ihminen ei näe ratkaisua tilanteeseen vaikka sellainen olisi tarjolla. Elää vaan siinä ahtaassa putkessa tai ikäänkuin omassa kuplassaan. Syrjäytyy eikä kykene omin voimin tekemään asialle mitään. Itselläni on kokemusta tästä.

Sillä kohtaa tarvitsisi jonkun ulkopuolisen tarkastelemaan tilannetta kokonaisuutena. Jonkun auttavan tahon joka lähtisi selvittelemään asioita yksi kerrallaan ja toisi mukaan muita yhteistyötahoja. Useinhan ongelmien kanssa kamppaileva ihminen tarvitsee moniammatillista apua. Lisäksi tarvitaan se auttava taho jolla on näkemys kokonaistilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kylmäävää luettavaa. Edes vaikea sairaus ei armahda eugenistisen haukkumisen kohteeksi joutumiselta. Suomen ilmapiiri on totisest kylmentynyt siitä, mitä se oli kun olin lapsi ja nuori.

Kirjoittajat eivät esimerkiksi ymmärrä, miten vakavaa sydämen vajaatoiminta on. Sehän ei ole itsenäinen sairaus, vaan taustalla on yleensä tulehduksellinen sydänsairaus, johon liittyy merkittävä äkkikuoleman riski. Tällaisen ihmisen pitäisi teidän mielestänne kyetä tuottavaan työhön? Hän kuuluisi eläkkeelle, mutta Suomessahan sinne ei enää pääse edes hoitoon reagoimaton skitsofreenikko ilman 10 vuoden kuntoutustuella roikottamista.

Ja ylipaino? Ko. sydänsairauksien hoitoon käytetään valtavia annoksia kortisonia, jota syödään vuosia tai pysyvästi. Ihminen voi kerätä rasvaa ja menettää lihasmassaa samaan aikaan. Ymmärtänette, miksi sydänoireisen on hankala kompensoida lihaksien menetystä liikunnalla!

Ja lapset? Kovia kokenut ihminen on halunnut parempaa elämää jälkikasvulleen ja niin kauan, kuin lasten tekemistä ei ole rajattu, hänellä on siihen oikeus. Heillä on rakastava perhe ja lapsia ei ole huostaanotettu, toisin kuin monen työssäkäyvän akateemisenkin suomalaisen.

Todellakin, Suomi on henkisesti pudonnut sivistysvaltioiden kelkasta, kun tällaista perhettä haukutaan julkisesti. Tiedostakaa edes, että näillä artikkeleilla pedataan sosiaalitukien leikkauksia.

Tuo nainen on ammattiruikuttaja.

En usko pätkääkään koko sydänsairauteen enkä mihinkään mitä hän puhuu.

Elämäntapalusmu.

Todella julkisuudenkipeä.

Sydänsairautta ei voi teeskennellä, siihen on selvät diagnostiset kriteerit. Sinä olet yksi näistä hyväosaisista, jotka ovat pilanneet Suomen kylmyydellään.

Lääkärille ei voi teeskennellä, mutta toimittajalle kyllä. Samoin tarinat lapsuudesta voi olla totta tai olla olematta.

Me tiedämme vain, mitä ihmiset ovat itse itsestään kertoneet. Toimittajilla ei ole mitään pääsyä terveystietoihin, tai lastensuojelun tiedostoihin. Joten asiat voivat olla miten hyvänsä.

En väitä, että nämä asiat eivät olisi totta. Yritän vain avata tuon edellisen kommentoijan silmiä, että vaikka lääkäriä ei välttämättä saa petettyä, kaikkia muita voi kyllä.

Ja lääkäreiden pettäminenkin on aika helppoa, vrt. kaikki Munchausen by Proxyt, jotka saavat lääkärit uskomaan lastensa sairauteen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä Ylen kannattaisi taas tällaisen sosiaalipornon sijaan tehdä sellainen reality opetussarja, jossa otetaan näitä kela perheitä esiin. Toimitetaan vanhemmat kouluun/töihin. Opastetaan velkajärjestelyissä ja elämän - ja taloudenhallinnadsa. Sitten palataan vuoden päästä kuvaamaan kun porukka on taas samassa jamassa. Kun vaan ei viitsi ja pysty...

Pitäisi olla yksinkertaisia talouskouluohjelmia a la Martat.

Opetetaan kokkaamaan, pyykkäämään, ompelemaan, neulomaan, paikkaamaan ja parsimaan, sienestämään ja marjastamaan.

Opetetaan pitämään talouskirjanpitoa, kerrotaan kustannukset mitä lapsi tuo.

Perusasiat.

Se tuskin riittäisi tässä tapauksessa. He tarvitsisivat pitkäaikaista apua talouden hallintaan. Jatkuvaa seurantaa ja vahtimista. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Minusta vaikutti, että ihan hyvin köyhiksi käyttävät rahojaan. Ei päihdeongelmaa, siisti koti/huonekalut, oli rahaa maksaa tonnin remontti autoonkin (ehkä sen takia piti ruokaostokset laskea tarkempaan?).

Mutä nyt isä näki nälkää. Eikä se ruokakaan kovin terveelliseltä näyttänyt ja äidin lisäksi pari poikaakin oli liikalihavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallintahan noilla on hukassa. Isä on it-alalla työttömänä. Miten sekään on edes mahdollista, kun alalla on huutava työvoimapula ja mahdollisuus tehdä etätöitäkin, niin ettei edes asuinpaikan pitäisi olla este. Ovat antaneet periksi. Sellaisia ei voi mikään yhteiskunta auttaa. Itse täällä pitää asiansa hoitaa.

No vähän sama mielikuva tuli, että kuinka aktiivisesti ja tosissaan mies on edes pyrkinyt löytämään uutta työpaikkaa kun edellinen meni alta. Naisen koulutuksesta, ammatista tai työtaustasta ei sanota mitään.

Symppaan kyllä sellaisia työttömiä jotka ovat aktiivisesti pyrkineet työelämään mutta eivät ole onnistuneet siinä, esim. eläkeikää lähentelevät, vammaiset, hyvin ujot tai arat jotka menevät haastattelussa ihan lukkoon jne. Myönnän että vaikeampaa on sympata ihmisiä jotka ovat vain tehneet todella typeriä ratkaisuita.

Sen lisäksi että oli aktiivisesti vältellyt töitä, molemmat, he oli silti päättäneet hankkia lisää lapsia.

Se on minusta oikeasti anteeksiantamatonta.

sivusta kommentoin nyt tähän. On todella tyhmää tehdä lapsia, jos taloudellinen tilanne on heikko, mutta en nyt ihan ymmärrä, keneltä heidän pitäisi pyytää anteeksi. Minä en ainakaan koe, että kenenkään pitäisi pyytää minulta anteeksi omia elämänvalintojaan, elleivät ne vaikuta omaan elämääni. 

Ei tietenkään tarvitse pyytää omia valintojaan anteeksi niin kauan kun ne ei rasita muita ihmisiä tai yhteiskuntaa henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti. Kun hoitaa omat raha-asiansa, kotinsa, työnsä ja lasten kasvatuksen kaikki on ok.

Sitten kun ne alkaa olemaan joltain muulta pois pitää miettiä onko valinnat olleet ihan järkeviä ja voisiko tehdä jotain itsekin niiden eteen 

”Sitten kun ne alkaa olemaan joltain muulta pois pitää miettiä onko valinnat olleet ihan järkeviä ja voisiko tehdä jotain itsekin niiden eteen”

Miten tuo ylläoleva toteutuu omassa elämässäsi? Et kai ole tehnyt huonoja valintoja? Olet kaikinpuolin terve, hoikka, päihteetön nettomaksaja? 😊 Hyvä, koska muuten arvostelusi on turhaa.

Itseasiassa kyllä. Minulla on sairauksia mutta maksan niiden hoidon ja lääkkeet itse. En ole tehnyt huonoja valintoja koskaan, yksinhuoltajanakaan en saanut sossun tukia vaan työssäkäyvänä maksoin kaikki itse. Tukia saanut vain lapsilisät ja yh korotuksen mitkä tulee kaikille, ei vain sosiaalitapauksille. 

Päihteetön normaalipainoinen nettomaksaja, kasvattanut 4 hyvätuloista veronmaksajaa mieheni kanssa tähän maahan:) 

Onnittelut! Et siis ole tehnyt huonoja valintoja koskaan. Siitä jo ansaitsee kultaisen kruunun ja sädekehän.

Kiitos;)

Välitän onnittelusi myös naiskollegoilleni ja ystävilleni jotka ovat samanlaisia. Normaaleja.

Normaaliuden mitta ei ole se, että kehuu ettei ole koskaan tehnyt huonoja valintoja. Se on jopa miltei mahdoton väite.

Normaalia ja inhimillistä on joskus tehdä myös niitä huonojakin valintoja ja myöntää niin tehneensä. Ja silti on ihan normaali ihminen.

Aika alentavaa ajatella, että vain pelkästään hyviä valintoja tehneet ihmiset ovat normaaleja.

Muuten, mistä tiedät, että naiskollegasi ovat tehneet vain hyviä valintoja? Ethän voi niin tarkkaan tietää heidän elämäänsä.

Kun sanoit, että olet ollut yh, niin olet ainakin silloin tehnyt yhden huonon valinnan kun olet valinnut miehen, mutta jäänyt kuitenkin yksinhuoltajaksi. Eli olet ilmeisesti eronnut ainakin kerran.

Ensimmäinen mies ei ollut ihan nappivalinta ilmeisesti.

Hyvät valinnat ei tarkoita sitä etteikö elämässä olisi ollut murheita. On keskenmenoja, vanhempien kuolemat, 90-luvun lama ja omalla kohdalla tuo erokin.

Se tarkoittaa myös sitä miten ongelmiin reagoi. Heittäytyykö lattialle nyyhkimään vai päättääkö selvitä ja yltää vielä parempaan elämään. Tekeekö niitä hyviä vai huonoja valintoja:)

Jos pitää rautalangasta vääntää niin väännetään: kaikilla ei ole yhtäläisiä voimavaroja kohdata elämän vastoinkäymisiä, osa selviää ja ponnistaa entistä parempaan elämään ja sitten ovat he jotka uupuvat taakkansa alle ja sairastuvat psyykkisesti. Lapsuuden lähtökohdat ratkaisevat paljon, pitää muistaa että vaikka Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet niin ei kuitenkaan lähtökohdat. Ja ne lähtökohdat ikävä kyllä määrittävät monen loppuelämän.

Jos ei ole voimavaroja ja psyykekään ei kestä niin ei kannata hommata viittä mukulaa elätettäväksi.

Sun ei kannata hommata yhtäkään ettet siirrä kovia asenteitasi ja empatiakyvyttömyyttäsi lapsillesi.

Kerropa miksi pitäisi sääliä porukkaa, joka on ihan itse heittäytynyt yli 10 vuodeksi työttömäksi ja sinä aikana vielä vääntänyt perheeseen lapsia lisää. Kun nyt on alunperin Espoossa asuttu niin ei kukaan voi väittää etteikö uuden työn saaminen olisi ollut kohtuullisen helppoa kummallekin vanhemmalle. Elämäntapalisääntyjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jäi sellainen tunne, että perheen vanhemmat odottavat yheriskunnan pelastavan heidät heiltä itseltään. Vaikea uskoa, että vähänkään järkevällä rahankäytön suunnittelulla Suomessa kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää.

Jos ei halua auttaa itseään kukapa muu siinä voisi auttaa. Ennen sanottiin hätä keinot keksii l. pitäisi käyttää omaa järkeä.

He odottavat että "joku auttaa" eli lahjoittaa, rahoittaa, sponsoroi ja avustaa säälistä. Siksi he tätä julkisuuttakin hakevat.

Minusta se äiti oli oikeasti todella vastenmielinen. Siis luurangonlaiha mies ei enää edes syö ja tämä lässyttää että "mun sankari" ja kun "mä niin rakastan".

Eikö se edes tajua, että jos sille miehelle käy jotain, ne hänen lapsensa lähtee huostana sieltä kotoa?

Miksi lähtisi? Saisi varmaan ennemmin kodinhoitoapua tms. Ei ketään huostaanoteta tuosta vaan. Saat toki niin fantasioida.

Jos hän ei edes selviä yksin kotona nyt niin että mies pääsisi töihin eikä osaa ahdistumatta laskea edes ruokarahoja miten hän muka ylsin ilman miestä pyöerittäisi tuota 24/7? Salli mun nauraa.

Mitä sekoilet taas? :D En nähnyt ohjelmassa mitään suurta ahdistusta ruokarahoista.

Sen lapsen voi laittaa päiväkotiin, saa varmaan vammaisena ilmaisen kuljetuksenkin sinne.

Ja apua saa perhetyöntekijöiltä yms. arjen pyörittämiseen.

Otitko jo sen lääkkeen?

Hän itse sanoi ettei edes voi ajatella mitään raha-asioita koska ahdistuu. Saati hoitaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kun minä olen lujilla elämässä ollut lapsenteko on ollut ehdottomasti viimeinen asia ikinä mitä siinä tilanteessa olen ajatellut.

Kyllä siinä leuan painaa rintaan ja yrittää hoitaa vain ja ainoastaan nämä kaksi jo olemassaolevaa.

Sama täällä. Ei ole tullut pieneen mieleenkään hankkia kolmatta lasta tähän soppaan. Kaksi oli jo ennen kuin terveys meni molemmilta vanhemmilta. Kolmatta lasta en olisi jaksanut, en millään ja jos olisin pystynyt ennustamaan tulevaisuutta, niin olisin jättänyt hankkimatta ensimmäistäkään. Nyt yritän saattaa lapset aikuisuuteen niillä voimavaroilla mitä on.

Enemmän kyllä ihmetyttää vielä se, että miksi koirat. Ne eivät ole ainakaan pyytämättä ja vahingossa tulleet talouteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä Ylen kannattaisi taas tällaisen sosiaalipornon sijaan tehdä sellainen reality opetussarja, jossa otetaan näitä kela perheitä esiin. Toimitetaan vanhemmat kouluun/töihin. Opastetaan velkajärjestelyissä ja elämän - ja taloudenhallinnadsa. Sitten palataan vuoden päästä kuvaamaan kun porukka on taas samassa jamassa. Kun vaan ei viitsi ja pysty...

Pitäisi olla yksinkertaisia talouskouluohjelmia a la Martat.

Opetetaan kokkaamaan, pyykkäämään, ompelemaan, neulomaan, paikkaamaan ja parsimaan, sienestämään ja marjastamaan.

Opetetaan pitämään talouskirjanpitoa, kerrotaan kustannukset mitä lapsi tuo.

Perusasiat.

Nämä ns perusasiat eivät onnistu jos on masentunut, uupunut, jos jaksaminen on mennyt jo siihen moodiin, että elämä on tunti tai päivä kerrallaan elämistä. Jos siis elämänhallinta, velkaantuminen ja niiden kanssa kamppailu on ollut jo pitkäaikaista.

Täälläkin ja muissa ketjuissa on moneen kertaan se asia selitetty.

Suunnitelmallisuus, jonkun talouskirjanpidon opettelu ja muut 'normaalit" ja monesti kerrotut asiat onnistuvat vasta kun ihmisen henkiset voimavarat on saatu kuntoon. Ja myös pitää olla valmiina joku järkevä suunnitelma, että asia saadaan kyllä järjestymään. .

Ei se niin käy, että keskellä sitä kaaosta vaan joku ulkopuolinen pirteä kaikenosaava sanoo, että no niin, nyt aletaan tehdä niin ja näin, nipsnaps.

Tilanteen täytyy lähteä siitä ihmisestä itsestään, olla siihen voimia ja motivaatio, että tunnelin päässä näkyy valoa.

Itse voisin kuvata, että pitkä köyhyys ja ylipääsemätön tilanne tuntuu siltä kuin ryömisit loputtoman pitkässä, harmaassa betoniputkessa. Mutta sen päätä ei näy saati valoa.

Nipsnaps olisi tosiaan jossain vaiheessa käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kylmäävää luettavaa. Edes vaikea sairaus ei armahda eugenistisen haukkumisen kohteeksi joutumiselta. Suomen ilmapiiri on totisest kylmentynyt siitä, mitä se oli kun olin lapsi ja nuori.

Kirjoittajat eivät esimerkiksi ymmärrä, miten vakavaa sydämen vajaatoiminta on. Sehän ei ole itsenäinen sairaus, vaan taustalla on yleensä tulehduksellinen sydänsairaus, johon liittyy merkittävä äkkikuoleman riski. Tällaisen ihmisen pitäisi teidän mielestänne kyetä tuottavaan työhön? Hän kuuluisi eläkkeelle, mutta Suomessahan sinne ei enää pääse edes hoitoon reagoimaton skitsofreenikko ilman 10 vuoden kuntoutustuella roikottamista.

Ja ylipaino? Ko. sydänsairauksien hoitoon käytetään valtavia annoksia kortisonia, jota syödään vuosia tai pysyvästi. Ihminen voi kerätä rasvaa ja menettää lihasmassaa samaan aikaan. Ymmärtänette, miksi sydänoireisen on hankala kompensoida lihaksien menetystä liikunnalla!

Ja lapset? Kovia kokenut ihminen on halunnut parempaa elämää jälkikasvulleen ja niin kauan, kuin lasten tekemistä ei ole rajattu, hänellä on siihen oikeus. Heillä on rakastava perhe ja lapsia ei ole huostaanotettu, toisin kuin monen työssäkäyvän akateemisenkin suomalaisen.

Todellakin, Suomi on henkisesti pudonnut sivistysvaltioiden kelkasta, kun tällaista perhettä haukutaan julkisesti. Tiedostakaa edes, että näillä artikkeleilla pedataan sosiaalitukien leikkauksia.

Tuo nainen on ammattiruikuttaja.

En usko pätkääkään koko sydänsairauteen enkä mihinkään mitä hän puhuu.

Elämäntapalusmu.

Todella julkisuudenkipeä.

Sydänsairautta ei voi teeskennellä, siihen on selvät diagnostiset kriteerit. Sinä olet yksi näistä hyväosaisista, jotka ovat pilanneet Suomen kylmyydellään.

Lääkärille ei voi teeskennellä, mutta toimittajalle kyllä. Samoin tarinat lapsuudesta voi olla totta tai olla olematta.

Me tiedämme vain, mitä ihmiset ovat itse itsestään kertoneet. Toimittajilla ei ole mitään pääsyä terveystietoihin, tai lastensuojelun tiedostoihin. Joten asiat voivat olla miten hyvänsä.

En väitä, että nämä asiat eivät olisi totta. Yritän vain avata tuon edellisen kommentoijan silmiä, että vaikka lääkäriä ei välttämättä saa petettyä, kaikkia muita voi kyllä.

Ja lääkäreiden pettäminenkin on aika helppoa, vrt. kaikki Munchausen by Proxyt, jotka saavat lääkärit uskomaan lastensa sairauteen...

Eihän se toimittaja mitään ole tarkistellut vaan kaikki menee sellaisenaan.

Ihmettelen muuten myös sitäkin kun netissä nainen kirjoittelee että vanhempien poikien isä olisi kuollut mutta täällä joku sanoi että ihan elossa on ja koko tarina on puppua.

Minä en usko tuon naisen juttuihin yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jäi sellainen tunne, että perheen vanhemmat odottavat yheriskunnan pelastavan heidät heiltä itseltään. Vaikea uskoa, että vähänkään järkevällä rahankäytön suunnittelulla Suomessa kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää.

Jos ei halua auttaa itseään kukapa muu siinä voisi auttaa. Ennen sanottiin hätä keinot keksii l. pitäisi käyttää omaa järkeä.

He odottavat että "joku auttaa" eli lahjoittaa, rahoittaa, sponsoroi ja avustaa säälistä. Siksi he tätä julkisuuttakin hakevat.

Minusta se äiti oli oikeasti todella vastenmielinen. Siis luurangonlaiha mies ei enää edes syö ja tämä lässyttää että "mun sankari" ja kun "mä niin rakastan".

Eikö se edes tajua, että jos sille miehelle käy jotain, ne hänen lapsensa lähtee huostana sieltä kotoa?

Miksi lähtisi? Saisi varmaan ennemmin kodinhoitoapua tms. Ei ketään huostaanoteta tuosta vaan. Saat toki niin fantasioida.

Koska äiti ei pärjää yksin lastensa kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jäi sellainen tunne, että perheen vanhemmat odottavat yheriskunnan pelastavan heidät heiltä itseltään. Vaikea uskoa, että vähänkään järkevällä rahankäytön suunnittelulla Suomessa kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää.

Jos ei halua auttaa itseään kukapa muu siinä voisi auttaa. Ennen sanottiin hätä keinot keksii l. pitäisi käyttää omaa järkeä.

He odottavat että "joku auttaa" eli lahjoittaa, rahoittaa, sponsoroi ja avustaa säälistä. Siksi he tätä julkisuuttakin hakevat.

Minusta se äiti oli oikeasti todella vastenmielinen. Siis luurangonlaiha mies ei enää edes syö ja tämä lässyttää että "mun sankari" ja kun "mä niin rakastan".

Eikö se edes tajua, että jos sille miehelle käy jotain, ne hänen lapsensa lähtee huostana sieltä kotoa?

Miksi lähtisi? Saisi varmaan ennemmin kodinhoitoapua tms. Ei ketään huostaanoteta tuosta vaan. Saat toki niin fantasioida.

Jos hän ei edes selviä yksin kotona nyt niin että mies pääsisi töihin eikä osaa ahdistumatta laskea edes ruokarahoja miten hän muka ylsin ilman miestä pyöerittäisi tuota 24/7? Salli mun nauraa.

Mitä sekoilet taas? :D En nähnyt ohjelmassa mitään suurta ahdistusta ruokarahoista.

Sen lapsen voi laittaa päiväkotiin, saa varmaan vammaisena ilmaisen kuljetuksenkin sinne.

Ja apua saa perhetyöntekijöiltä yms. arjen pyörittämiseen.

Otitko jo sen lääkkeen?

Hän itse sanoi ettei edes voi ajatella mitään raha-asioita koska ahdistuu. Saati hoitaa niitä.

Siihen voi oppia, varsinkin jos on pakko. Ihminen on sopeutuvainen. Eikä kaikkea kannata ottaa aina kirjaimellisesti, voi olla vähän liioitellusti sanottu äidiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jäi sellainen tunne, että perheen vanhemmat odottavat yheriskunnan pelastavan heidät heiltä itseltään. Vaikea uskoa, että vähänkään järkevällä rahankäytön suunnittelulla Suomessa kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää.

Jos ei halua auttaa itseään kukapa muu siinä voisi auttaa. Ennen sanottiin hätä keinot keksii l. pitäisi käyttää omaa järkeä.

He odottavat että "joku auttaa" eli lahjoittaa, rahoittaa, sponsoroi ja avustaa säälistä. Siksi he tätä julkisuuttakin hakevat.

Minusta se äiti oli oikeasti todella vastenmielinen. Siis luurangonlaiha mies ei enää edes syö ja tämä lässyttää että "mun sankari" ja kun "mä niin rakastan".

Eikö se edes tajua, että jos sille miehelle käy jotain, ne hänen lapsensa lähtee huostana sieltä kotoa?

Miksi lähtisi? Saisi varmaan ennemmin kodinhoitoapua tms. Ei ketään huostaanoteta tuosta vaan. Saat toki niin fantasioida.

Jos hän ei edes selviä yksin kotona nyt niin että mies pääsisi töihin eikä osaa ahdistumatta laskea edes ruokarahoja miten hän muka ylsin ilman miestä pyöerittäisi tuota 24/7? Salli mun nauraa.

Mitä sekoilet taas? :D En nähnyt ohjelmassa mitään suurta ahdistusta ruokarahoista.

Sen lapsen voi laittaa päiväkotiin, saa varmaan vammaisena ilmaisen kuljetuksenkin sinne.

Ja apua saa perhetyöntekijöiltä yms. arjen pyörittämiseen.

Otitko jo sen lääkkeen?

Hän itse sanoi ettei edes voi ajatella mitään raha-asioita koska ahdistuu. Saati hoitaa niitä.

Siihen voi oppia, varsinkin jos on pakko. Ihminen on sopeutuvainen. Eikä kaikkea kannata ottaa aina kirjaimellisesti, voi olla vähän liioitellusti sanottu äidiltä.

No ei näytä oppineen. 20 vuotta kotiäitinä ja edelleen on hankkimatta taidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jäi sellainen tunne, että perheen vanhemmat odottavat yheriskunnan pelastavan heidät heiltä itseltään. Vaikea uskoa, että vähänkään järkevällä rahankäytön suunnittelulla Suomessa kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää.

Jos ei halua auttaa itseään kukapa muu siinä voisi auttaa. Ennen sanottiin hätä keinot keksii l. pitäisi käyttää omaa järkeä.

He odottavat että "joku auttaa" eli lahjoittaa, rahoittaa, sponsoroi ja avustaa säälistä. Siksi he tätä julkisuuttakin hakevat.

Minusta se äiti oli oikeasti todella vastenmielinen. Siis luurangonlaiha mies ei enää edes syö ja tämä lässyttää että "mun sankari" ja kun "mä niin rakastan".

Eikö se edes tajua, että jos sille miehelle käy jotain, ne hänen lapsensa lähtee huostana sieltä kotoa?

Miksi lähtisi? Saisi varmaan ennemmin kodinhoitoapua tms. Ei ketään huostaanoteta tuosta vaan. Saat toki niin fantasioida.

Koska äiti ei pärjää yksin lastensa kanssa

Kyllä voi pärjätä jos pakko on.

Eikä sen takia pelkästään oteta huostaan. Päiväkodit yms. on olemassa, osa lapsista isoja jne. Apua on saatavilla, huostaanotto on viimeinen toimenpide.