Miksi lapsi on niin vaativa

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:26"]Ne on oikeesti vaan niin itsekkäitä hirviöitä, eikä edes tajua vielä hävetä.
[/quote]

No siltä vaikuttaa. :/ ap

Onko kotihoidossa? Suosittelen viemään osa-aikaiseksi hoitoon.

Eipä siinä voi muuta kun kestää ja pitää oma päänsä kylmänä. Kun se lapsi itkee ja huutaa, äläpä anna mitään huomiota. Jos alkaa tuhmaksi, kanna toiseen huoneeseen mitään sanomatta (tai jäähypenkille tms mitä teillä käytetäänkin). Pidät vaan pääsi ettet sano sanaakaan, jos ei siis ekasta "eistä" uskonut. Etkä ainakaan anna periksi.

Oot varmasti tosissaan väsynyt. Meillä kaveripiirissä kaikilla nyt lapset olleet samassa iässä, ja samanlaista se on kaikilla. Jotkut on helpompia jo pieninä, mut osa on tosi vaativia. Helppojen äidit on usein sormi pystyssä paasaamassa kasvatuksesta, eivät reppanat tiedä millaista se voi oikeasti olla vaikka kuinka kasvattaisi. ;)

Minä ajattelen aina, että siinä ollaa korkeampien voimien kanssa tekemisissä. Lapsen hermosto ja psyyke on ylikuormittunut,  ja siksi niitä kilareita tulee jatkuvasti. Meillä esikoinen on tosi helppo, mut toinen lapsi sitten suoraan sanottuna vaikea. On ollut aikoja, et meillä kaikki on oikeastaan pyörinyt kuopuksen ympärillä, että ylipäänsä saadaan kaveri rauhoitettua niin että naapurit on saaneet nukkua ja että olleen ylipäänsä päästy lähtemään jonnekin. Ei mulla ole oikein neuvoja, oon vaan jotenkin sinnitellyt. Ja kantanut lasta paljon kun muuten ei olla päästy eteenpäin. Ja huutanutkin olen, joskus vaan on kerta kaikkiaan lähtenyt pälli lapsen kanssa.

Mut nykyään helpottaa kun lapsi on jo neljän. Öisin pääasiassa nukutaan, mikä on ollut iso helpotus, ennen oli yötkin yhtä rääkymistä ja unien näkemistä, unissakävelyä ja kilareiden vetämistä. Ja kun yön oli ensin rauhoitellut lasta, alkoi sama kiukkuaminen heti kun lapsi avasi silmät; ei pukemista, ei hampaiden harjaamista, ei aamiaista (kunnes päästiin rappukäytävään ja oli jo kiire ja sitten se aamiainen muistuikin mieleen) ja sitä rataa koko päivän, kunnes tuli uus levoton ja vähäuninen yö.

Mietin vaan että onko tämä edes uhmaa. Kun eikai siihen nyt kuulu se että JOKAIKISESTÄ asiasta lapsi ottaa pultit mistä vaan voi ottaa? Tänään laskin että 18raivaria, joista 5oli isoja. Meillä tätä ennenkin ollut uhmaa mutta ei mitään tämänkaltaista. Olen ihan loppu, mies on loppu minun väsymykseeni, nyt tässäkin juuri itken kun kirjoitan. En ikinä olisi voinut uskoa että kolmivuotias saa minut itkemään!
Ja tiedän että raivo pitäisi kohdata kylmäpäisesti. Miten ihmeessä pystytte siihen? Minä olen tänään huutanut, torunut, karjaissut, uhkaillut. Uhkasin tänään lasta että jos nyt et lopeta niin äiti pistää sut pihalle yksin seisomaan. En tietenkään aikonut toteuttaa tätä mutta pinna katkesi, ja tiedän ettei tämä ole rakentavaa. Se on vaan niin helvetin vaikeaa olla rauhallinen kun lapsi karjunut karkkipäivää mikä ei ole tänään puolituntia, ja sen jälkeen raapaisi minua naamaan niin että nyt nenän varressa naarmu.

Ap, halaus sinulle!

Meillä on toiminut se, että kiukuttelutilanteessa lakkaan "palvelemasta" eli esimerkiksi kertomasi pöydästä poistaminen on täysin oikein. Nämä tilanteet kyllä käyvät omiin tunteisiin, mutta älä anna lapsen lyödä tai purra itseäsi. Lyömistilanteessa pidä lapsen käsistä kiinni.

Voimille on ottanut. Välillä tuntuu helpottavan, mutta sitten taas huomaan, että sekä lapsi että äitinsä on melkonen kiukkupussi.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:33"]Oot varmasti tosissaan väsynyt. Meillä kaveripiirissä kaikilla nyt lapset olleet samassa iässä, ja samanlaista se on kaikilla. Jotkut on helpompia jo pieninä, mut osa on tosi vaativia. Helppojen äidit on usein sormi pystyssä paasaamassa kasvatuksesta, eivät reppanat tiedä millaista se voi oikeasti olla vaikka kuinka kasvattaisi. ;)

Minä ajattelen aina, että siinä ollaa korkeampien voimien kanssa tekemisissä. Lapsen hermosto ja psyyke on ylikuormittunut,  ja siksi niitä kilareita tulee jatkuvasti. Meillä esikoinen on tosi helppo, mut toinen lapsi sitten suoraan sanottuna vaikea. On ollut aikoja, et meillä kaikki on oikeastaan pyörinyt kuopuksen ympärillä, että ylipäänsä saadaan kaveri rauhoitettua niin että naapurit on saaneet nukkua ja että olleen ylipäänsä päästy lähtemään jonnekin. Ei mulla ole oikein neuvoja, oon vaan jotenkin sinnitellyt. Ja kantanut lasta paljon kun muuten ei olla päästy eteenpäin. Ja huutanutkin olen, joskus vaan on kerta kaikkiaan lähtenyt pälli lapsen kanssa.

Mut nykyään helpottaa kun lapsi on jo neljän. Öisin pääasiassa nukutaan, mikä on ollut iso helpotus, ennen oli yötkin yhtä rääkymistä ja unien näkemistä, unissakävelyä ja kilareiden vetämistä. Ja kun yön oli ensin rauhoitellut lasta, alkoi sama kiukkuaminen heti kun lapsi avasi silmät; ei pukemista, ei hampaiden harjaamista, ei aamiaista (kunnes päästiin rappukäytävään ja oli jo kiire ja sitten se aamiainen muistuikin mieleen) ja sitä rataa koko päivän, kunnes tuli uus levoton ja vähäuninen yö.
[/quote]

Meillä oli hetki sitten samaa, heräsi yöllä ja karjui "KALAPUIKKOA, JÄSKIÄ, SUKLAATAAAA!!!!!".... Siis oikeesti aivan kamalaa. Onneksi nyt taas nukkuu öisin pääosin putkeen. Kiitos vastauksestasi, lohduttavaa kuulla että muillakin on ollut hirveää. Tietää ainakin että muutkin ovat selvinneet tästä.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:42"]Ap, halaus sinulle!

Meillä on toiminut se, että kiukuttelutilanteessa lakkaan "palvelemasta" eli esimerkiksi kertomasi pöydästä poistaminen on täysin oikein. Nämä tilanteet kyllä käyvät omiin tunteisiin, mutta älä anna lapsen lyödä tai purra itseäsi. Lyömistilanteessa pidä lapsen käsistä kiinni.

Voimille on ottanut. Välillä tuntuu helpottavan, mutta sitten taas huomaan, että sekä lapsi että äitinsä on melkonen kiukkupussi.
[/quote]

Juu lyöminen loppui jo yhdessä vaiheessa mutta nyt tälläviikolla alkoi taas, niinkuin pureminenkin alkoi aivan ensimmäistä kertaa. Ja poika myös raapii. Olen ihan naarmuilla naamaa myöten. Olen pitänyt muutamasti väkisin sylissä kun on ollut aivan hirveä lyöniskohtaus, ja tämä joskus on auttanutkin. Tulee sitten myöhemmin syliin rauhoittumaan ja halaamaan.

Voi kiitos tästä ketjusta. Huojentavaa, että joku muu elää tätä samaa vaihetta juuri tällä hetkellä. Vaikeaa on oman kaksivuotiaan kanssa, ollut aina. Toivon todella että tämä meno ei tästä enää pahene...

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:48"]Voi kiitos tästä ketjusta. Huojentavaa, että joku muu elää tätä samaa vaihetta juuri tällä hetkellä. Vaikeaa on oman kaksivuotiaan kanssa, ollut aina. Toivon todella että tämä meno ei tästä enää pahene...
[/quote]
Voitaisiinko jutella tässä hetki? Mulla ei ole ketään kuka ymmärtäisi tätä juuri nyt. Millasta teillä on?

Ei lasta saa eristää! 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:50"]Ei lasta saa eristää! 
[/quote]
Anna toki vinkkejä mitä pitäisi tehdä?

Turvaton! Äiti uhkailee pihalla jättämisellä ja vollottaa oven takana. Lapsi on hädissään ja oireilee! LTO

Meillä kamala vko huopentuu yleensä kuumeeseen/ korvatulehdukseen yms. Eli tauti tehnyt tuloaan.

Tsemppiä ap!

Uhmakohtauksessa kieriskelevän öapsen kanssa ei kannata alkaa neuvottelemaan eikä selittämään miksi ei jotain saa. Neuvottelu luo vaan lapselle sellaisen käsityksen että hän tästä ehkä vielä saavuttaa jotain jos tarpeeksi kauan vinkuu ja huutaa. Oo tiukkana sellaisista asioista joista sinun täytyy päättää, mutta valaitse taistelusi tarkkaan. En esim ymmärrä miksei lapsi voisi saada toista banaania.
Jos herkuista kitistään koko ajan niin niiden kanssa kannattaa pitää jonkin aikaa ihan nollalinja niin kitinä unohtuu. Sama pätee prleihin ja telkkariin, jos ne pyörii koko ajan lapsella mielessä niin on helpompi olla kokonaan ilman.

18, lasta pitää auttaa kohtaamaan ne eri tunteensa eika rangaista niiden tuntemisesta. Eristäminen on vahingollista - eikä todellakaan auta. Lapsi vain kokee äärimmäistä turvattomuutta.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:50"]Ei lasta saa eristää! 
[/quote]
Anna toki vinkkejä mitä pitäisi tehdä?
[/quote]
oot kokoajan rauhallinen ja kestät. Tuo loppuu kuusi vuotiaana tai sitten ei.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:54"]Uhmakohtauksessa kieriskelevän öapsen kanssa ei kannata alkaa neuvottelemaan eikä selittämään miksi ei jotain saa. Neuvottelu luo vaan lapselle sellaisen käsityksen että hän tästä ehkä vielä saavuttaa jotain jos tarpeeksi kauan vinkuu ja huutaa. Oo tiukkana sellaisista asioista joista sinun täytyy päättää, mutta valaitse taistelusi tarkkaan. En esim ymmärrä miksei lapsi voisi saada toista banaania.
Jos herkuista kitistään koko ajan niin niiden kanssa kannattaa pitää jonkin aikaa ihan nollalinja niin kitinä unohtuu. Sama pätee prleihin ja telkkariin, jos ne pyörii koko ajan lapsella mielessä niin on helpompi olla kokonaan ilman.
[/quote]
Haloo!!! Jos lapsi saisi päättää niin hän söisi aamulla 5 banaania, välipalalla 4 banaania ja illalla 10banaania. Luuletko etten ole yrittänyt? Jos annan toisen banaanin hän tahtoo kolmannen! Karkkipäivä on kerran viikossa ja telkkaria nyt on katsonut tällä viikolla enemmän, se on lähes ainut hetki kun on tyytyväinen.

22 jatkaa, että anna lapsen päättää jostakin, valita esimerkiksi että ottaako jälkiruoaksi omenan vai banaanin. Älä selitä ummet ja lammet miksi tänään on hernesoppaa eikä kalapuikkoja. Luo vaikutelma että arvostat lasta ja kunnioitat kun hän tekee sen pienen päätöksensä ja vie sitten jämäkästi ruokailuhetkeä eteenpäin, kehu paljon kaikkea mikä menee hyvin. Ja ennakoi ne karikot, älä mene itse suuna päänä niihin jankkaamisiin ensimmäisinä.

Jäähy pois kokonaan.

Yksi hyvä tapa on ottaa lapsi jo mukaan kauppaan valmistelemaan sitä ruokaa ja sitten pöydässä musitella sitä mukavaa kauppareissua.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:56"]18, lasta pitää auttaa kohtaamaan ne eri tunteensa eika rangaista niiden tuntemisesta. Eristäminen on vahingollista - eikä todellakaan auta. Lapsi vain kokee äärimmäistä turvattomuutta.
[/quote]

LUULETKO ETTEN OLE YRITTÄNYT? Se ei vaan ole ihan niin yksinkertaista. Jos lähestyn lasta raivokohtauksen aikana yrittääkseni lohduttaa tai muuta vastaavaa, hän joko alkaa heittämään tavaroita tai lyö/puree/raapii/kaikkia näitä.