Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi perhe-elämän kurjuudet tulevat nykyisin yllätyksenä?
25.06.2015 |
Miksi viime aikoina on ollut niin paljon aloituksia, joissa joko aloittaja tai puolisonsa ei jaksa olla lapsen kanssa, vetäytyy vanhemman roolista tai on täysin (ei väliaikaisesti) täysin tyytymätön perhe-elämään? Onko nykyisiltä kolmikymppisiltä tosiaan hukassa se tosiasia, että vanhempana koutuu luopumaan paljosta ja sietämään paljon epämukavuutta? Ei kai kukaan ole väittänyt lasten hankkimisen olevan HELPPOA ja MUKAVAA?
Kommentit (83)
Ehkä nykyään tosiaan ollaan epärehellisempiä siitä, millaista vanhemmuus on. Ennenmuinoin ei ollut mitään syytä sokeroida asiaa, kun vanhemmuus ei ollut mikään elämänvalinta vaan vääjäämätön seuraus seksin harrastamisesta. -11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:02"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 18:22"]
Allekirjoittanut täysin tuon tukiverkkojen puuttumisen vaikutuksen. Ennen oli suku lähempänä ja tärkeämmässä roolissa. Nykyajan lapsiperheet ovat kovin yksin siihen verrattuna. Tai eivät toki kaikki, mutta useammat kuin ennen. Minunkin perheelläni tilanne on tällainen: lasten isovanhemmat ovat tahoillaan uusissa liitoissa, eikä aikaa/kiinnostusta riitä lapsenlapsille. Onneksi olemme saaneet tukiperheen: on helvetin rankkaa kun parisuhteelle ei ole aikaa kun muutama satunnainen hetki vuodessa (siis että pääsee yhdessä johonkin vaikka yöksi). Aiemmin hoidettiin vuorotellen kavereiden kanssa toistemme lapsia, nyt on laukausta kun pääsee kerran kuussa-parissa vaikka hotelliin yöksi kahdestaan.
[/quote]
Ei läheskään kaikilla. Mä kuulun siihen sukupolveen, jonka vanhemmat muuttivat työn perässä maalta kaupunkeihin. Isovanhemmat jäivät satojen kilometrien päähän eikä heitä tavannut yleensä muutoin kuin silloin, kun omat vanhempani lähtivät kotikulmilleen kyläilemään. Isovanhemmilla ei ollut autoa, joten eivät he sieltä satojen kilometrien päästä hurauttaneet lapsenlapsiaan katsomaan. Toinen mummuistani taisi käydä Helsingissä kaksi kertaa, toinen kerran.
[/quote]
Niin, siis ennen. Ei ehkä tarkoittanut sinun lapsuuttasi
Alue: Aihe vapaa
Nykypäivän vanhemmuudelta vaaditaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin (niin ajallisesti kuin laadullisesti). Samalla sellaiset tukipilarit kuten vakituinen työ ja sukuverkosto ovat hajoamassa. Historiallisestikin katsottuna on hyvin epätavallista, että lapset olisivat vain ydinperheen vastuulla. Olen itse yhä vakuuttuneempi siitä, että lapset tarvitsevat ympärilleen useita tärkeitä aikuisia. It takes a village to raise a child- ajattelu on unohtunut ja tilalle on tullut "Jokainen hoitakoot omansa" tullut tilalle. Tai no, näin on varmaan menty jo pari kolmekin sukupolvea Suomessa. Mutta omassa lapsuudessani meille lapsille annettiin avainniput kaulaan ja saimme pärjätä iltapäivät yksin. Oman äitini sukupolvi oli nykymittarein aivan heitteillä + kesät maalla mummoloissa. Ajatelkaa mikä kohu syntyisi, jos nykyvanhemmat lähettäisivät lomillaan lapsensa 1-2 kuukaudeksi isovanhemmilleen? Aivan.