Käänteinen asuntolaina ratkaisu vanhustenhoidon kustannuksiin

Ranskassa on käytössä viager-eli elinkorkosysteemi. Siinä talonsa/asuntonsa myyvä vanhus saa heti rahaa x euroa ja ostaja sitoutuu maksamaan indeksiin sidotun summan joka kk niin kauan kuin vanhus on hengissä.Vanhuksen kuollessa maksut lakkaavat ja asunto siirtyy ostajan haltuun kokonaan.

Järjestelyssä on se hyvä puoli että vanhus saa asua rahahuolista vapaana kotonaan kuolemaansa saakka. Jos kuolema tulee ihan parin vuoden kuluessa, ostaja voi saada arvokiinteistön järjettömän edullisesti. Sitten voi käydä niinkuin 122-vuotiaaksi eläneen Jeanne Calmentin tapauksessa: elinkorosta sovittiin hänen ollessaan 90 vuoden paikkeilla mutta ostaja ehtikin kuolla ennen Jeannea joten ostajan kuolinpesä maksoi kuukausittaista elinkorkoa vielä vuosia alkuperäisen ostajan kuoltua.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:43"]Yhteiskunnan pitää kyllä tarjota tietty palvelutaso kaikille tasapuolisesti omaisuudesta riippumatta. Sen omaisuuden turvin voi sitten halutessaan upgreidata oman palvelunsa paremmaksi kuin yhteiskunnan tarjoama apu. Muutenhan voitaisiin evätä työttömyystukikin ja sairauspäiväraha ja vaikka maksaa pienempää eläkettä niin kauan kuin vaan on omaa rahaa.  [/quote] Odotin tätä näkökulmaa. Mielestäni vanhustenhoito eroaa sairaus- ja työttömyysturvasta olennaisesti siten, että sairaus ja työttömyys voivat päättyä, mistä syystä olisi kohtuutonta pakkomyydä sairaan tai työttömän asunto alta, jolloin henkilö jäisi tyhjän päälle. Vanhusten kohdalla hoivajakso sen sijaan päättyy varmaan kuolemaan, eikä vanhus täten omaisuuden realisoinnin myötä menetä itse mitään, ainoastaan perintöä odottaneet sukulaiset. Olen myös samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan tulee turvata tietty palveluiden perustaso. Koska kuitenkin on yleisesti tiedossa, että tämä perustaso on vanhustenhoidossa heikko, mielestäni lakimuutoksen avulla voitaisiin taata ainakin osalle vanhuksista laadukkaampi hoito. En siis missään nimessä ole heikentämässä vanhustenhoitoa nykyisestä vaan esittämässä keinoja, jolla sitä voisi nimenomaan nostaa edes osan kohdalla.

[/quote]

Milläs takaat sen, että tämä pakolla myyty palvelu on aidosti parempaa? Entäpä työkyvyttömyyseläke. Ulosmitataanko tällaiseltakin henkilöltä asunto ja pidetään sitten hengissä jollain minimitasolla loppuikänsä sitten kun omat rahat on ensin käytetty.

Miksei tätä käytäntöä voisi laajentaa eläkkeeseen, miksi sen pitäisi koskea vain hoivapalveluita? Jokainen eläkeläinenkin kuolee. Käyttäisi ensin omat rahat ja omaisuuden ja vasta sitten alkaisi saada yhteiskunnalta eläkettä?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:58"]Miten kävisi puolison tuossa tilanteessa? Asunto on yhteinen, toinen mahdollisesti hyvinkin virkeä siinä vielä asuu. Pitääkö se myydä, jotta saadaan huonompikuntoisen hoidot maksettua. Aika monen naisen elinpiiri kapenisi, kun miehen jouduttua palvelutaloon pankki ottaisi asunnon.
[/quote]

Lain pystyisi helposti rajaamaan koskemaan vain sellaisia asuntoja, joissa ei puoliso tai perilliset asu vaan joka jää tyhjilleen asukkaan siirtyessä hoivakotiin. Tilanteita on tosiaan monia, ja luonnollisesti tulisi käyttää harkintaa sen suhteen, miten lakia lähdettäisiin toteuttamaan.

Tässä on niin monta monessa. Minun vanhempani ovat eläneet tosi nuukasti ja varmaankin haluavat jättää lapsille jotakin perintöä. Ja toinen sakki elää tämän yhden elämän periaatteella - mikä viheltäen tulee, se viheltäen menee.  NYT ei kenenkään kannata jättää sukan varteen mitään, vaan tuhalta kaikki samantien ja elää leveämmin.  Tätä ole toitottanut vanhemmilleni, mutta minkäs teet.  Suurta perintöä ei ole tulossa, mutta aina toiset etusijalle laittavien on vaikea muuttua.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:43"]Yhteiskunnan pitää kyllä tarjota tietty palvelutaso kaikille tasapuolisesti omaisuudesta riippumatta. Sen omaisuuden turvin voi sitten halutessaan upgreidata oman palvelunsa paremmaksi kuin yhteiskunnan tarjoama apu. Muutenhan voitaisiin evätä työttömyystukikin ja sairauspäiväraha ja vaikka maksaa pienempää eläkettä niin kauan kuin vaan on omaa rahaa. 
[/quote]Niin pitäisi ollakin että mitään sosiaalitukia tai työttömyystukia EI makseta mun tilillä on senttikin rahaa ja omaisuutta realisoitavana. Tukienhan pitäisi olla hätäapu ääritilanteessa mut nyt yhä kasvava osa suomalaisista elää lähes koko aikuiselämänsä niiden varassa samalla kun ostelee kalliita kulutustavaroita säästöillään. Tämä on mennyt siihen, että ihmisten mielestä yhteiskunnan tulee kustantaa kaikki perusjutut kuten ruoka ja asuminen eikä kukaan halua käyttää omia ansio tms. tulojaan noihin petusjuttuihin, koska ne omat rahathan on tarkoitettu kaikkeen ekstrakivaan.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:58"]Miten kävisi puolison tuossa tilanteessa? Asunto on yhteinen, toinen mahdollisesti hyvinkin virkeä siinä vielä asuu. Pitääkö se myydä, jotta saadaan huonompikuntoisen hoidot maksettua. Aika monen naisen elinpiiri kapenisi, kun miehen jouduttua palvelutaloon pankki ottaisi asunnon. [/quote] Lain pystyisi helposti rajaamaan koskemaan vain sellaisia asuntoja, joissa ei puoliso tai perilliset asu vaan joka jää tyhjilleen asukkaan siirtyessä hoivakotiin. Tilanteita on tosiaan monia, ja luonnollisesti tulisi käyttää harkintaa sen suhteen, miten lakia lähdettäisiin toteuttamaan.

[/quote]

Perilliset asu? Ai että perinnön voi pitää asettumalla sinne asumaan, mutta asumalla muualla menettäisi sen. Kuule, in your dreams. Olisit aika huono lainsäätäjä. Ja alkaisi paperiavioliitotkin taas kukoistaa ja nimelliset kirjoillaolot. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:00"]

Näissä varallisuusasioissa on myös selkeä näkemysero. Sieltä kunnan vuokra-asunnosta varallisuuden kerääminen näyttää ahneudelta, vaikka taloudellisesti vauraan kulmasta se kunnan vuokra-asunnossa vuodesta toiseen asuminen näyttää kyvyttömyydeltä tai haluttomuudelta kustantaa itse omaa elämäänsä. Vauraus ei ole useallekaan mitään roopeankkamaista rahalla hekumointia vaan vastuullista toimintaa kerätä pahan päivän varalle, kykyä pärjätä elämän karikoissa ja mahdollisuutta elää yhdestä huolesta vapaana.

[/quote]

Katsos, kun kateus vie kalatkin vedestä. Kaikki pitäisi antaa vain suosiolla kädestä suuhun eläville. Vaikka heilläkin olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta sehän olisivaatinut edellä mainittuja taitoja ja halua.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 12:48"] Mutta lakia voi muuttaa. Omaiset hoitamaan vanhuksiaan jos haluavat perinnön tai sitten yhteiskunta ottaa huostaan perinnön ja hoitaa vanhukset. Eihän tuo ole kuin lakimuutos. [/quote] Sehän vasta yhteiskunalle tulisikin edulliseksi, kun parhaassa työiässä olevat ihmiset jäisivät pois työelämästä ja hoitaisivat vanhuksia 24 h. Suosittelen kokeilemaan millaista on hoitaa harhaista kovista kivuista kärsivää vanhusta 24 h ja samalla olla töissä ja hoitaa omat pienet lapset. Seuraava vaihe on eutanasian salliminen myös Suomessa.   [/quote] Tässähän oli kaksi vaihtoehtoa: vanhuksen hoitaminen itse ja perinnön saaminen TAI vanhus hoidetaan muualla ja käytetään vanhuksen omaisuus tämän hoidon hankkimiseen. Totta kai suurin osa valitsisi jälkimmäisen vaihtoehdon. Miksi on yleisesti hyväksyttyä, että vanhus hoidatetaan yhteiskunnalla mutta silti katsotaan, että ollaan oikeutettuja saamaan perintö? Mitä omainen on tällöin tehnyt perinnön ansaitakseen?

[/quote]

Maksanut veroja.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:49"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 13:17"] Sitten alettaisiin haaskata rahat eikä ostaa asuntoja, kun tiedetään, että yhteiskunta vie ne kuitenkin. No, auttaisi se toki sen, että rahaa vapautuisi kulutukseen suuria summia.  [/quote] Tähän! Jos tietää, että yhteiskunta ottaa sen asunnon joka tapauksessa, niin kannattaa eläkkeelle jäädessään myydä omaisuus pois, asua vaikka hotellissa muutama vuosi ja sitten jättäytyä yhteiskunnan elätiksi. [/quote] Edelleen tarkoitus oli käyttää omaisuus perustason ylittävän tason palveluihin. On yleisesti tiedossa, että vanhustenhoito on surkeassa jamassa Suomessa, eikä asia tule lähivuosikymmeninä ainakaan parantumaan ikärakenteen muutoksesta johtuvan huoltosuhteen heikentymisen myötä. Tämä perustaso on siis oikeasti todella alhainen. Tästä keskustellaan koko ajan, mutta nyt kun ehdotetaan, että vanhukset voisivat käyttää omaisuuttaan palvelutason parantamiseen, ei julkisissa palveluissa olekaan mitään vikaa. Mielestäni olisi todella lyhytnäköistä tuhlata omaisuutensa pois tietäen, että edessä tällöin odottaa minimitason hoiva ja että itse pystyisi mainittua tasoa halutessaan nostamaan.

[/quote]

Miten se muka eroaa nykytilanteesta?

Jo nyt minimitasoa voi nostaa yksityisillä palveluilla, vaikka ulkoiluttajalla. Ongelmana on se, että jos ostaa  apua, vähentää julkinen puoli omaansa, mutta hinta pysyy ennallaan.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:43"]Yhteiskunnan pitää kyllä tarjota tietty palvelutaso kaikille tasapuolisesti omaisuudesta riippumatta. Sen omaisuuden turvin voi sitten halutessaan upgreidata oman palvelunsa paremmaksi kuin yhteiskunnan tarjoama apu. Muutenhan voitaisiin evätä työttömyystukikin ja sairauspäiväraha ja vaikka maksaa pienempää eläkettä niin kauan kuin vaan on omaa rahaa.  [/quote] Odotin tätä näkökulmaa. Mielestäni vanhustenhoito eroaa sairaus- ja työttömyysturvasta olennaisesti siten, että sairaus ja työttömyys voivat päättyä, mistä syystä olisi kohtuutonta pakkomyydä sairaan tai työttömän asunto alta, jolloin henkilö jäisi tyhjän päälle. Vanhusten kohdalla hoivajakso sen sijaan päättyy varmaan kuolemaan, eikä vanhus täten omaisuuden realisoinnin myötä menetä itse mitään, ainoastaan perintöä odottaneet sukulaiset. Olen myös samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan tulee turvata tietty palveluiden perustaso. Koska kuitenkin on yleisesti tiedossa, että tämä perustaso on vanhustenhoidossa heikko, mielestäni lakimuutoksen avulla voitaisiin taata ainakin osalle vanhuksista laadukkaampi hoito. En siis missään nimessä ole heikentämässä vanhustenhoitoa nykyisestä vaan esittämässä keinoja, jolla sitä voisi nimenomaan nostaa edes osan kohdalla.

[/quote]

Milläs takaat sen, että tämä pakolla myyty palvelu on aidosti parempaa? Entäpä työkyvyttömyyseläke. Ulosmitataanko tällaiseltakin henkilöltä asunto ja pidetään sitten hengissä jollain minimitasolla loppuikänsä sitten kun omat rahat on ensin käytetty.

Miksei tätä käytäntöä voisi laajentaa eläkkeeseen, miksi sen pitäisi koskea vain hoivapalveluita? Jokainen eläkeläinenkin kuolee. Käyttäisi ensin omat rahat ja omaisuuden ja vasta sitten alkaisi saada yhteiskunnalta eläkettä?
[/quote]

Olen koko ajan pyrkinyt tuomaan esille, että omaisuuden realisoiminen koskisi vain tilannetta, jossa vanhus muuttaa omasta kodistaan hoivakotiin tai palveluasuntoon ja asunto jää tyhjilleen, kunnes asunto omistajan kuoleman myötä muuttuu perinnöksi. Eläkettähän kerrytetään itse koko työuran ajan, mistä syystä olisi kohtuutonta jättää eläkkeet maksamatta niin kauan, kun eläkkeensaajalla on realisoitavaa omaisuutta. Hoivakotiin päätyminen puolestaan tarkoittaa varmaa kuolemaa muutaman vuoden sisällä, jolloin jäljellä oleva omaisuus pitäisi mielestäni käyttää vanhuksen itsensä, ei hänen perillistensä hyväksi. Jos verovaroin voisi kustantaa kaikille nykyistä laadukkaamman vanhustenhoidon, olisi tämä totta kai ihannetilanne, mutta valitettavasti tämä ei ole realistinen tavoite nykyisillä talousnäkymillä.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:58"]Miten kävisi puolison tuossa tilanteessa? Asunto on yhteinen, toinen mahdollisesti hyvinkin virkeä siinä vielä asuu. Pitääkö se myydä, jotta saadaan huonompikuntoisen hoidot maksettua. Aika monen naisen elinpiiri kapenisi, kun miehen jouduttua palvelutaloon pankki ottaisi asunnon. [/quote] Lain pystyisi helposti rajaamaan koskemaan vain sellaisia asuntoja, joissa ei puoliso tai perilliset asu vaan joka jää tyhjilleen asukkaan siirtyessä hoivakotiin. Tilanteita on tosiaan monia, ja luonnollisesti tulisi käyttää harkintaa sen suhteen, miten lakia lähdettäisiin toteuttamaan.

[/quote]

Eikö järkevämpää olisi antaa asunto vuokralle? Saisi hoivakodissa oleva vanhus siitä hyvät tulot.

""]Valitettavasti Suomen lainsäädäntö ei salli moista pakottamista. Muuten kyllä hyvä idea ja johan tuota tekee jotkut jo nyt, mutta sinällään tuo loukkaa Suomen kansalaisen perusoikeuksia, joten tuohon ei voida ketään pakottaa."

Jos vanhus saa pitkän elämän ja tarvitsee ulkopuolista apua selvyytykseen arkisista asioista, niin monelle se on kyllä pakko, ellei lähiomaiset auta, jotta vanhus saisi viimeiseksi elinvuosinaan ihmisarvoisen ja inhimillisen elämän, sillä säästöt hupenevat muutamassa vuodessa, vaikka olisi parin tonnin eläke.  Ja tiedän tämän kokemuksesta, omaisuutta on realisoita, ellei lapset itse maksa vanhuksen kuluja ja näin haluavat säilyttää tulevan perinnön. Pankin käänteinen laina, ei suinkaan ole mikään uusi asia, vaan on ollut jo parikymmentä vuotta käytössä ja luulen sitä myös käytettävän.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:54"]

Meillä anoppi oli kunnallisessa vanhainkodissa ja maksoi siitä täyden summan eli noin 3500 e/kk. Viereisessä huoneessa asukas maksoi hoidostaan alle 500 e/kk, koska oli tuloton. KUmpikin sai yhtä hyvä hoidon. Anoppi oli jo eläissään maksanut veroissa enemmän kuin mitä viereisen huoneen asukas oli tienannut rahaa, joten olisi tuntunut erittäin väärältä, että vielä elämän ehtoopuolella olisi yritetty ottaa kaikki taloudellinen hyöty irti siksi, että oli nuorempana ollut ahkera ja tekevä.

[/quote]

Kerrot että anoppisi maksoi 7 kertaa enemmän samasta hoitotasosta kuin se viereinen asukas. Eiköhän hänestä siis jo nykylainsäädännöllä "yritetty ottaa kaikki taloudellinen hyöty irti". Millä tapaa ap:n ehdotus, jossa tuolla lisärahalla anoppisi  olisi saanut paremman hoidon kustannettua itselleen, olisi huononnus?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:58"]Miten kävisi puolison tuossa tilanteessa? Asunto on yhteinen, toinen mahdollisesti hyvinkin virkeä siinä vielä asuu. Pitääkö se myydä, jotta saadaan huonompikuntoisen hoidot maksettua. Aika monen naisen elinpiiri kapenisi, kun miehen jouduttua palvelutaloon pankki ottaisi asunnon. [/quote] Lain pystyisi helposti rajaamaan koskemaan vain sellaisia asuntoja, joissa ei puoliso tai perilliset asu vaan joka jää tyhjilleen asukkaan siirtyessä hoivakotiin. Tilanteita on tosiaan monia, ja luonnollisesti tulisi käyttää harkintaa sen suhteen, miten lakia lähdettäisiin toteuttamaan.

[/quote]

Eli systeemi olisi jo lähtökohtaisesti äärimmäisen epätasa-arvoinen! Vanhuksen lapsenlapsista joku asuu kämpässä => ei tarvitse myydä? Eli tälle perhelle jää perittävää, mutta jos kaikki läheiset asuvat kaukana, kämppä pitää myydä, vaikka se olisi kaikkien 8 lapsen yhteinen kaupunkitukikohta, siellä vain ei asu kukaan.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:54"]

Meillä anoppi oli kunnallisessa vanhainkodissa ja maksoi siitä täyden summan eli noin 3500 e/kk. Viereisessä huoneessa asukas maksoi hoidostaan alle 500 e/kk, koska oli tuloton. KUmpikin sai yhtä hyvä hoidon. Anoppi oli jo eläissään maksanut veroissa enemmän kuin mitä viereisen huoneen asukas oli tienannut rahaa, joten olisi tuntunut erittäin väärältä, että vielä elämän ehtoopuolella olisi yritetty ottaa kaikki taloudellinen hyöty irti siksi, että oli nuorempana ollut ahkera ja tekevä.

[/quote]

Kerrot että anoppisi maksoi 7 kertaa enemmän samasta hoitotasosta kuin se viereinen asukas. Eiköhän hänestä siis jo nykylainsäädännöllä "yritetty ottaa kaikki taloudellinen hyöty irti". Millä tapaa ap:n ehdotus, jossa tuolla lisärahalla anoppisi  olisi saanut paremman hoidon kustannettua itselleen, olisi huononnus?

[/quote]

Olisihan se selkeä huononnus, että jo nyt maksaa moneen kertaan sen, mitä pienempituloiset ja sen lisäksi yhteiskunta haluaisi asunnon itselleen kuitatakseen hoidoista koituvat kulut. Missään kun ei sanottu, että perushoitomaksu pienenee, todettiin vain, että kämppä pitää voida saada, jotta voidaan kattaa kustannukset.

Mitä kun asunto on ollut kaksi vuotta myytävänä, eikä ostajaa vain löydy jollekin Pudasjärven kuuskytluvun kerrostaloasunnolle tai peräkylän vinossa olevalle tönölle?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:57"] [quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:43"]Yhteiskunnan pitää kyllä tarjota tietty palvelutaso kaikille tasapuolisesti omaisuudesta riippumatta. Sen omaisuuden turvin voi sitten halutessaan upgreidata oman palvelunsa paremmaksi kuin yhteiskunnan tarjoama apu. Muutenhan voitaisiin evätä työttömyystukikin ja sairauspäiväraha ja vaikka maksaa pienempää eläkettä niin kauan kuin vaan on omaa rahaa.  [/quote] Odotin tätä näkökulmaa. Mielestäni vanhustenhoito eroaa sairaus- ja työttömyysturvasta olennaisesti siten, että sairaus ja työttömyys voivat päättyä, mistä syystä olisi kohtuutonta pakkomyydä sairaan tai työttömän asunto alta, jolloin henkilö jäisi tyhjän päälle. Vanhusten kohdalla hoivajakso sen sijaan päättyy varmaan kuolemaan, eikä vanhus täten omaisuuden realisoinnin myötä menetä itse mitään, ainoastaan perintöä odottaneet sukulaiset. Olen myös samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan tulee turvata tietty palveluiden perustaso. Koska kuitenkin on yleisesti tiedossa, että tämä perustaso on vanhustenhoidossa heikko, mielestäni lakimuutoksen avulla voitaisiin taata ainakin osalle vanhuksista laadukkaampi hoito. En siis missään nimessä ole heikentämässä vanhustenhoitoa nykyisestä vaan esittämässä keinoja, jolla sitä voisi nimenomaan nostaa edes osan kohdalla. [/quote] Milläs takaat sen, että tämä pakolla myyty palvelu on aidosti parempaa? Entäpä työkyvyttömyyseläke. Ulosmitataanko tällaiseltakin henkilöltä asunto ja pidetään sitten hengissä jollain minimitasolla loppuikänsä sitten kun omat rahat on ensin käytetty. Miksei tätä käytäntöä voisi laajentaa eläkkeeseen, miksi sen pitäisi koskea vain hoivapalveluita? Jokainen eläkeläinenkin kuolee. Käyttäisi ensin omat rahat ja omaisuuden ja vasta sitten alkaisi saada yhteiskunnalta eläkettä? [/quote] Olen koko ajan pyrkinyt tuomaan esille, että omaisuuden realisoiminen koskisi vain tilannetta, jossa vanhus muuttaa omasta kodistaan hoivakotiin tai palveluasuntoon ja asunto jää tyhjilleen, kunnes asunto omistajan kuoleman myötä muuttuu perinnöksi. Eläkettähän kerrytetään itse koko työuran ajan, mistä syystä olisi kohtuutonta jättää eläkkeet maksamatta niin kauan, kun eläkkeensaajalla on realisoitavaa omaisuutta. Hoivakotiin päätyminen puolestaan tarkoittaa varmaa kuolemaa muutaman vuoden sisällä, jolloin jäljellä oleva omaisuus pitäisi mielestäni käyttää vanhuksen itsensä, ei hänen perillistensä hyväksi. Jos verovaroin voisi kustantaa kaikille nykyistä laadukkaamman vanhustenhoidon, olisi tämä totta kai ihannetilanne, mutta valitettavasti tämä ei ole realistinen tavoite nykyisillä talousnäkymillä.

[/quote]

Mun mummo eli hoivakodissa 17 vuotta, nyt siellä on siskonsa, on ollut jo 6 vuotta ja porskuttaa vaan eteenpäin. Tädin miehen äiti eli hoivakodissa miltei 20 vuotta. Kaikki ei kuole kahdessa vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:03"]En usko, että mitään lakimuutosta tarvitaan. Suuret ikäluokat ovat vasta eläköitymässä. Laitoksissa makaavat vanhukset ovat vielä sitä ikäluokkaa, joka on koko ikänsä tyytynyt vähään. Ikäluokkaa, joka on halunnut omille lapsilleen paremman elämän kuin heillä itsellään on ollut. Ikäluokkaa, joiden omilla lapsilla oli jo 40 vuotta sitten parempi elämä kuin heillä. 

Kun suuret ikäluokat tulevat tarvitsemaan palveluita, kuinka moni heistä mieluummin kituuttaa ja säästää omaisuuttaan lapsilleen perinnöksi kuin käyttää omaisuutensa omaan hyvinvointiinsa? Vain pieni osa. Eiköhän suurin osa heistä ihan vapaaehtoisestikin realisoi tavalla tai toisella omaisuuttaan, jotta saavat haluamansa palvelut? Heistä seuraava sukupolvi eli oma ikäluokkani avustaa lapsiaan taloudellisesti nyt, jotta lapset saisivat luotua oman tulevaisuutensa. Kun lapset ovat omillaan ja heidän siipensä kantavat, käytämme omaisuutemme omaan hyvinvointiimme. Toki jokaisessa sukupolvessa tulee olemaan yksilöitä, jotka mieluummin itse kärsivät, jotta lapset saisivat perinnön. Uskoisin kuitenkin, että "tässä ja nyt" -elämä on useimmille tärkeämpää kuin se, mitä tapahtuu kuolemamme jälkeen. 
[/quote]

Tämä oli hyvä pointti! Olen itse asiassa ihmetellyt hoitotestamenttien ja käänteisten asuntolainojen vähäistä suosiota. Samaan aikaan kuitenkin valitetaan vanhustenhoidon tasosta. Tässä pitäisi ihmisten itsensä aktivoitua oman vanhuuden turvaamisen suhteen. Luulen, että vaikka lakimuutosta ei koskaan saataisi aikaan, tulee asenneilmapiiri joka tapauksessa muuttumaan niin, että perinnön jättäminen ei ole sellainen itseisarvo, että oltaisiin valmiita kärsimään huonosta hoidosta elämän viimeiset vuodet. Täytyy myös muistaa, että ne vanhukset, jotka nyt pitävät perinnön jättämistä lapsille tärkeänä ja siksi kituuttavat minimipalveluilla, ovat itse kasvaneet aikana, jolloin vanhukset hoidettiin kotona, ja heille voi tulla yllätyksenä, että lapset kärräävätkin hänet kunnalliseen hoivakotiin. Elämme tavallaan siirtymävaihetta, jossa nykyiset vanhukset ovat väliinputoajia. Ne, jotka ovat nykymenoa seuranneet, eivät ehkä liikoja laske lastensa hyväntahtoisuuden varaan vaan sijoittavat itse omaan hyvinvointiinsa.

MInusta se hoidon taso voitaisiin määrittää sen mukaan, paljonko on eläissään maksanut veroja. Vähän maksaneille huonompi hoito, paljon maksaneille kunnollinen. Kannattaa tässä muistaa, että verokikkailu jne. aiheuttaisi äkkiä sen, että hoito heikkenee. Tämä olisi reilua ja tasapuolista.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:15"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:58"]Miten kävisi puolison tuossa tilanteessa? Asunto on yhteinen, toinen mahdollisesti hyvinkin virkeä siinä vielä asuu. Pitääkö se myydä, jotta saadaan huonompikuntoisen hoidot maksettua. Aika monen naisen elinpiiri kapenisi, kun miehen jouduttua palvelutaloon pankki ottaisi asunnon. [/quote] Lain pystyisi helposti rajaamaan koskemaan vain sellaisia asuntoja, joissa ei puoliso tai perilliset asu vaan joka jää tyhjilleen asukkaan siirtyessä hoivakotiin. Tilanteita on tosiaan monia, ja luonnollisesti tulisi käyttää harkintaa sen suhteen, miten lakia lähdettäisiin toteuttamaan.

[/quote]

Perilliset asu? Ai että perinnön voi pitää asettumalla sinne asumaan, mutta asumalla muualla menettäisi sen. Kuule, in your dreams. Olisit aika huono lainsäätäjä. Ja alkaisi paperiavioliitotkin taas kukoistaa ja nimelliset kirjoillaolot. 
[/quote]

Mitään lakia ei voi laatia niin, ettei siihen jäisi yhtään porsaanreikiä. Oli lainsäädäntö millainen hyvänsä, aina löytyy sekä niitä, jotka yrittävät kiertää lakia vaikka millaisin kepulikonstein, että niitä, jotka haluavat elää lainkuuliaisesti. On ihmisiä, jotka ottavat nimellisesti avioeron puolisostaan vaikka asuvat yhdessä saadakseen lapsilisään yksinhuoltajakorotuksen, ja kämppiksiä, jotka esiintyvät avoparina saadakseen asumistukea. Ei se, että (pieni) osa ihmisistä on huijareita, ole mikään syy olla tekemättä lakimuutoksia. Edelleen, tarkoitus on ollut koko ajan parantaa palvelutasoa niiden vanhusten kohdalla, joilla se on mahdollista. Jos minun perilliseni alkaisivat ehdotella tällaisia nimellisiä asumisjärjestelyitä saadakseen itselleen muhkeamman perinnön samalla kun minut jätettäisiin minimitason hoivalle, olisivat kyseiset perilliset pian entisiä perillisiä.