Nyt sinkkuillaan

Elän mukavaa sinkkuelämää tällä hetkellä ja se ei tunnu olevan erään tuttuni mieleen. Joka käänteessä huomaan,miten hän koittaa sanomatta suoraan vihjailla,että elämäntyylini ei ole oikeasti kivaa,vaan lapsen ja miehen kanssa eläminen on sitä oikeaa elämää. Ihan kuin en aikuisena tietäisi,että jos tykkään jostain miehestä,olen sellaisen kanssa ja jos en,niin kukaan ei voi mua pakottaa olemaan miehen kanssa :). Ei hänenkään olisi pakko,mutta on vähän sellainen,että näin eletään kun kuuluu elää. Ja onko edes niin onnellista? Haaveilen itsekin välillä parisuhteesta,mutta en alkaisi siihen millä hinnalla tahansa. Kyllä miehen pitää olla sellainen,että se säväyttää ja meillä on niitä yhteisiä haaveita etc.