Murkkuikäisten käyttäytyminen Suomessa ja muualla

Heti alkuun: en sano tätä kehuakseni. Mutta totuus on että kaikki Suomessa asuvat sukulaiseni kehuvat Saksassa kasvaneita lapsiani, molemmat murkkuiässä, kohteiliaiksi, myös aikuisten kanssa jutellessaan vapaiksi ja avoimiksi nuoriksi. Usein Suomessa lomalla ollessani näen myös lasteni serkkujen muita kavereita, suomalaisia nuoria, jotka eivät tule tervehtimään nähdessään vieraita (eivät edes olohuoneen ovelle sanomaan moi) vaan liukuvat kaverin huoneeseen. Ja auta armias jos niitä tapaa -kuitenkin - vaikka yhtä aikaa ulos mennessään ja kysyy vaikka miten menee, vastaus on olankohautus ja korkeintaan "...joo". Eikö Suomessa kotona opeteta että esittäydytään, katsoen silmiin ja sanoen: "Hei, olen..." . Ihan kuin niillä ei olisi ääntä ollenkaan, tai kauhea pelko tervehtiä vierasta, mistään small talkista nyt puhumattakaan (siihen ne varmaan kuolisivat). Täällä Saksassa tulee jokainen lasteni uusi tuttavuus, ensi kertaa luonamme ollen, kättelemään ja kertomaan kuka on ja varmasti - aivan varmasti - vielä kysyy, mitä minulle kuuluu.