Elinikäiset traumat paksusuolen tähystyksestä
Jouduin tähystykseen hankalien vatsaoireiden, laihtumisen ym vuoksi. Soitin jo viikkoa ennen paikkaan, että tuleva tähystys pelottaa, ja haluan rauhottavat ja kipulääkkeet ennen tutkimusta.
No tutkimuspäivänä menin puolta tuntia ennen hakemaan esilääkkeet. Sain vaan rauhottavaa. Mietin että no ehkä kipulääke annetaan suoneen jos tähystyksestä tulee kipua. No rauhottava ei vaikuttanut lainkaan, ja kipu mitä koin hetken päästä mennessä tähystimellä pidemmälle, oli jotain ihan sairasta!!! Huusin ja anelin että lopettakaa, en kestä tätä enää. Tuntui siltä kuin mua ois viillelty sisältäpäin kuumalla puukolla.. se oli ihan sairasta. Jatkoin anelua että lopettakaa nyt että en kestä enää, tuskanhiki vaan valui otsalta ja toivoin ihan tosissani, että kuolisin siihen tutkimuspedille. Ei ollut pyörtyminen hirveän kaukana. Melkeen toivoin että oisin pyörtynyt, etten olisi tajunnut tähystyksestä mitään. Tähystäjät vaan oli että ihan just lopetellaan että pitää vielä käyä tuolla ja tuolla tähystimen kans ja ottaa koepalat.. Siis en tiedä onko se mahdollista, mutta tuntui siltä niinkuin oisin tuntenut sen koepalojen ottamisen, kun siinä kävi kaikista kipeimpää. Hoitaja sano että painele mahaa niin helpottaa.. miten painelen mahaa, kun oon ihan sekasi ja huudan että lopettakaa etten kestä enää.. Hirveät traumat jäi. Ja uudelleen en oo tähystettäväksi menossa. Lääkäri vielä kysyi tähystyksen loputtua oikein ilosesti, että no millaiset kokemukset sulle jäi tästä? Sanoin että no ihan kauheet.. Menin taksilla kotiin ja itkin koko päivän kun tuntui niin sietämättömän pahalta.
Mitä nyt sitten jälkeenpäin oon lukenu kolonoskopiasta, niin joissain paikoissa siihen saa kunnon mömmöt ja myös nukutuksenki tarvittaessa, mutta ei multa kysytty ees että sattuuko, tai tarvitsenko kipulääkettä yms. Joissain paikoissa myös on erikseen hoitaja ollut painelemassa mahaa, ja jopa pitämässä kädestä kiinni ja on kyselty kokoajan sattuuko ja pidetäänkö taukoa ym... Minkähän ihmeen takia sitten kaikkialla ei haluta tuoda kolonoskopiasta hyvää kokemusta, ei kysellä tarvitseeko lääkettä tai sattuuko liikaa, rynnitään vaan täysillä sen tähystimen kans sisään ja vedetään operaatio täysillä loppuun asti...
Oon myös lukenut, ja puhunut joidenkin ihmisten kanssa ketkä ovat olleet kolonoskopiassa, ja moni on ollu että "no ei se mukavaa ollut, lähinnä epämiellyttävää"... Myös ne, jotka on käyny saman paikkakunnan terveyskeskuksessa tähystettävänä. Voiko olla, että mun mahassa on jotain vikaa, jonka vuoksi tuo sattui niiiiiin s**tanasti? Vai olivatko tähystäjät liian ronskeja?
En kyllä koskaan enää mene hereillä ollessa tuohon, vaan jos koskaan enää tulee kutsua takaisin, niin mun pitää olla niin syvässä unessa, etten tajua siitä mitään... en tiedä, nukuttavatko ne ees ketään niin.
Oon myös ymmärtänyt, että mitä pienempi ihminen on, sen pahempi tähystys ois. Ja mä oon ihan hurjan pieni, vaikka oonkin aikuinen.
Oon myös miettinyt, pitäisikö tuosta tehdä jokin valitus, vai onko ihan normaalia että haluaako tosissaan kuolla kesken kolonoskopian..?
Voisin sanoa niille, jotka odottavat aikaa kyseiseen operaatioon, että vaatikaa KAIKKI lääkkeet operaatiota varten, ja kaikista parhaimman kokemuksen siitä saa varmasti nukutuksessa..
Btw, tähystäjä sanoi että suoli näyttää haavaiselta, joten meinaako se yleensä sitä, että kyseessä olisi haavainen paksusuolentulehdus yms muu sairaus?
Millaisia kokemuksia muilla on kolonoskopiasta? Kertokaa kaikki risut ja ruusut!
Kommentit (201)
Se on kummallista tämä suomalainen lääkäröinti kun survotaan vaan väkisin menemään vaikka potilas huutaisi kuin pistetty sika. Äkkiä vaan tästä tällä lailla. Ja säästellään siinä nukutusaineessa kun on vissiin niin kallista.
Vierailija kirjoitti:
Se on kummallista tämä suomalainen lääkäröinti kun survotaan vaan väkisin menemään vaikka potilas huutaisi kuin pistetty sika. Äkkiä vaan tästä tällä lailla. Ja säästellään siinä nukutusaineessa kun on vissiin niin kallista.
Pyydä lääkitystä hyvä ihminen jos lääkäri tai avustaja eivät tajua olotilaasi.
Valittaisin.
Minulta on leikattu endometrioosi mm. virtsarakon ja suoliston ympäriltä, kohtu ja toinen munasarja on poistettu eli sisukset huonossa kunnossa. Hoitaja kuuli tilanteestani ennen leikkausta.
Menin tutkittavaksi, KUKAAN ei vaivautunut etukäteen kertomaan, että minulla pitää olla toinen henkilö mukana, jos haluan rauhoittavan lääkityksen.
Tuskaa, vaadin, että lopettavat. Yksityinen lääkäriasema Helsingissä.
Seuraava käynti HUSissa, sain lääkityksen, en tuntenut yhtään mitään. Kaikki sujui hyvin.
Ihmettelen edelleen kyseisen lääkäriaseman moraalittomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kummallista tämä suomalainen lääkäröinti kun survotaan vaan väkisin menemään vaikka potilas huutaisi kuin pistetty sika. Äkkiä vaan tästä tällä lailla. Ja säästellään siinä nukutusaineessa kun on vissiin niin kallista.
Pyydä lääkitystä hyvä ihminen jos lääkäri tai avustaja eivät tajua olotilaasi.
Ihan vaan muiden kokemuksia kuunnelleena ei vaikuta auttavan vaikka miten etukäteen tekee selväksi ja aina säästellään jossain aineessa. Otahan siitä opamoxi ja tutka rööristä sisään.
Kaikenlaisia sadisteja löytyy lääkäreistäkin. Kaveri kertoi kauheasta mahatähystyksestään ja lääkäri oli hoitsulle naureskellut että katsohan sehän tykkää tästä kun kaveri kyynelet valuen kakoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kummallista tämä suomalainen lääkäröinti kun survotaan vaan väkisin menemään vaikka potilas huutaisi kuin pistetty sika. Äkkiä vaan tästä tällä lailla. Ja säästellään siinä nukutusaineessa kun on vissiin niin kallista.
Pyydä lääkitystä hyvä ihminen jos lääkäri tai avustaja eivät tajua olotilaasi.
Ihan vaan muiden kokemuksia kuunnelleena ei vaikuta auttavan vaikka miten etukäteen tekee selväksi ja aina säästellään jossain aineessa. Otahan siitä opamoxi ja tutka rööristä sisään.
Sano ettei opamox auta. Kerro jo etukäteen että olet olllut ennenkin ja sinuun on aina koskenut lääkityksestä huolimatta.
Kerrottiinko jo, missä maassa saa humausnukutuksen tällaisia tutkimuksia varten?
Amerikkalaisessa tv-ohjelmassa (Dr Now) ainakin näytetään, että potilas nukutetaan kevyesti esim. vatsalaukun tähystystä varten.
Kävin tähystyksessä 8 vuotta sitten. Oli ollut pitkään vatsakipuja ja kun äitini oli kuollut suolistosyöpään, toimenpide aiheutti etukäteen jännitystä. Fyysisesti vatsantyhjennys oli ikävin kokemus, tähystyksessä ei tuntunut juurikaan kipua, vain pientä painetta. Kaiken lisäksi juuri ennen menemistäni toimenpiteeseen huomasin kännykkääni tulleen ensimmäisen esitarkastuslausunnon väitöskirjastani - en uskaltanut lukea ennen toimenpidettä. No tähystyksessä vatsastani ei löytynyt mitään poikkeavaa (vatsakipujeni syyksi selitettiin ärtyvän suolen oireyhtymä). Ja toimenpiteestä palattuani uskalsin lukea esitarkastuslausunnonkin - sekin oli kiittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jotenkin vielä ymmärrän sen, että yksittäinen tutkimus voi mennä kivuliaaksi, jos sitä ei ole koskaan ihmiselle tehty. Etukäteenhän ei voi tietää. Sitä ihmettelen kuitenkin, että ketjussa on ihmisiä, jotka ovat kokeneet kovaa kipua kyseisessä tutkimuksessa ja se on silti tehty heille useampaan kertaan ilman kipulääkitystä. Lääkkeet on keksitty ja suonet ovat olemassa. Luulisi, että ihmisen tutkimus pyrittäisiin tekemään mahdollisimman kivuttomasti ja jos etukäteen tiedetään, että kipua tulee olemaan, niin kunnon kipulääkityksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Etenkin kun tutkimuksen teko ei suju millään lailla paremmin sen vuoksi, että tutkittavaan sattuu.
Ihan aikuisten oikeesti nyt.... sen kivunlievityksen saa takuuvarmasti ihan jokasorkka, mikäli itse saa suunsa auki sitä pyytääkseen.Oma vika jollei itse pyydä, ei sitä tarjota automaattisesti kellek
Ei saa. Olin hoikkana kolmikymppisenä paksusuolen tähystyksessä. Etukäteen oli puhetta tutkimuksen aikana suoraan suoneen annettavista lääkkeistä koska otin asian itse esille (mielestäni on väärin edes lähteä siitä, että potilaan pitäisi itse maallikkona tietää vaihtoehdoista ja tutkimuksen mahdollisesta kivuliaisuudesta kuin asiantuntija). Tutkimus osoittautui vaikeaksi ja kivuliaaksi. Silti annettiin vain rauhoittavaa, joka ei vaikuttanut lainkaan. Kipuun ei annettu mitään. Ei vaikka etukäteen sain toisen käsityksen ja valitin selkeästi nimenomaan kivusta ja pyysin nimenomaan kipuun apua eli kipulääkettä kesken tutkimuksen. Katsoin itse jälkikäteen terveystiedoistani annetun aineen nimen ja ainoastaan pelkästä rauhoittavasta oli kyse.
Läheiseni kuoli paksusuolen syöpään alle 50-vuotiaana. Tästäkin huolimatta minulta kesti kymmenen vuotta mennä tuohon tutkimukseen uudelleen (suositus oli viisi vuotta) koska muistot olivat niin huonot. Uuteen tutkimukseen menin Saksassa koska asuin silloin siellä. Pelkäsin kuukausia etukäteen. Oletuksena heillä olikin oli nukutuksen tyyppinen tila (aineena propofoli), en muista tutkimuksesta mitään, en tietääkseni tuntenut kipua ja heräsin nopeasti ja hyvävointisena tutkimuksen jälkeen. Todellakin tiedän kumpaan versioon menen jatkossa, tarvittaessa vaikka lennän Saksaan yksityiselle. Mitä järkeä on pistää potilaat kärsimään kivusta kun vaihtoehtoja selvästikin on ja varsinaiseen tutkimukseen menee tällöin myös lyhyempi aika?
Vierailija kirjoitti:
Mulle tehtiin viisi vuotta sitten vatsalaukun ja paksusuolentähystys Jyväskylän Kyllössä, joka on yksi terveysasemista. En saanut mitään lääkitystä, rauhoittavaa tai kipulääkettä. Välillä teki kipeää, koska minulla on kuulemma tiukat suolenmutkat. Hoitaja oli vieressä painelemassa vatsaa. Mitään erityistä ei löytynyt suolesta mutta voin kuvitella kuinka paljon sattuu, jos suoli on haavoilla.
Tuolla jo mainittiinkin että haavat eivät satu. Kipu on itse aiheutettua, kyvyttömyyttä rentoutua. Itsellä kokemuksia kumpaakin kautta tehdyistä tähystyksistä. Vähän outojahan ne tuntemukset ovat mutta eivät ole kipua. Gastroskopia on ehkä vähän epämukavampi kun pitää tulla toimeen oksennustefleksin kanssa.
Mulla ihan samanlainen kokemus, Ap. Pyysin kaikki mahdolliset mömmöt, mutta sain jonkun superpiikin vasta siinä vaiheessa, kun huusin suoraa huutoa ja huuto-itkin ja kouristelin, kun sattui niin paljon. Ja painelin siis omaa mahaani koko ajan ja lujaa. Sitten haettiin jostain se hoitsutäti painamaan mun mahaa ja piikittämään mua. Eihän sen painelut tuntuneet sen enempää kuin omanikaan, koska olen vahva. Joo, ja olen myös aika pieni naishenkilö. Ei löydetty mitään vikaa, vaikka itsestäni tuntui, että varsinkin vasempaan vatsan yläkulmaan, mutkaan sattui aivan saakelisti, ja sanoinkin siitä. Ei enää ikinä, tai jollain hevosen tai norsun tainnutuspiikeillä enintään. En tiedä, mikä oli, mutta ne pihdatut piikitkään ei tuntuneet missään koko päivänä, ehkä mulla oli niin kovat adrenaliinit sitten, etteivät vaikuttaneet, en tiedä. Ajoin jopa autoa samana päivänä, kun oli pakko (joo tiedän, ettei saisi, mutta rikos on vanhentunut jo), mutta olin siis koko ajan ihan tajuissani ja normaalivoimissani. Ja siis valmistauduin toimenpiteeseen ihan onnistuneesti ohjeiden mukaan tyhjentäen itseni täysin.
Vierailija kirjoitti:
On se julkinen terveydenhuolto ihanaa. Potilaita voidaan vaikka kiduttaa. Oppivatpahan pysymään kotona terveydenhuoltoa kuormittamasta.
Mua kidutettiin kyllä ihan yksityisellä.
Vierailija kirjoitti:
On se varmaan yksilöllistä ja mietin ite aika paljonkin näitä asioita, kun moni operaatio (osa ihan perus rutiinijuttuja), joissa oon käyny, esim. kolonoskopia, kierukan laitto, lumbaalipunktio ym. on itelleni ollu aika helppoja ja kivuliaita jossain määrin kyllä, mutta silti oon pystyny rentoutumaan ja juttelemaan samalla hoitajan tai lääkäri kanssa normaalisti. Menisin millon tahansa uudestaan noihin hyvillä mielin.
Mulla auttaa se, että tiedostan etukäteen jo sen kivun ja ikäänkuin annan sen tulla ja vallata mut kun samalla hengitän korostuneen rauhallisesti. Keksityn tuntemaan sen kivun ja samalla tietoisesti totean että oon hyvissä ammattilaisten käsissä ja se kipu saa olla nyt läsnä tässä ja se on ihan ok. Se ero saattaa olla ehkä se että jotkut pelkää sitä kivun tuntemusta, vaikka se kipu olis ihan siedettävääkin ja lyhytkestoista. Jotkut alkaa jo lievänkin kiputuntemuksen myötä jännittää koko kroppaa, hengittää nopeammin ja s
Olet vaan onnekas. Itse kyllä hahmotan kivun ihan oikein realistisesti - synnyttäneenä ja autokolarissa loukkaantuneena. Olen myös joutunut väkivallan uhriksi, eli tunnistan kyllä kivun ja osaan rauhoitella itseäni, että selviäisin. Esim. verikokeet on mulle vain pikkunipistys kuin hyttysenpisto. Me olemme eri tavoin herkkiä. Muistan kun lapsena testasimme tätä silittelemällä kavereiden selkiä. Muille riitti kevyt hipaisu, mutta yksi paksunahkainen ei tuntenut kuin vain kovaa hierontaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että sulla oli noin kamala kokemus, ap. Varmasti pelottaa, jos joudut joskus toistekin toimenpiteeseen.
Mut on tähystetty kerran. Pelkäsin sitä kuollakseni ja soitin etukäteen sairaalaan, että haluaisin esilääkityksen sekä kanyylin käteen, jotta kipulääkitystä voidaan tarvittaessa lisätä tähystyksen aikana. En muista, sainko kipulääkettä ollenkaan, mutta mulle toimenpide oli todella helppo. Muutaman kerran tuntui epämukavalta, kun pumppasivat ilmaa suoleen, mutta silloin hoitaja paineli vatsaa, mikä auttoi. Seurasin kuvaa ruudulta, ja suoli oli terveen vaaleanpunainen. Olin myös yllättynyt, kuinka nopeasti tähystys oli ohi. Esilääkityksen vaikutukset tunsin vasta, kun nousin hoitopöydältä ylös. Päässä heitti niin pahasti, että vaapuin päin seiniä.
Kaverillani tähystys taas oli todella kivulias. Hän ei halunnut mitään lääkkeitä, ja hänellä suoli oli kuvaushetkellä jonkinverran tulehtunut.
Olen myös luke
Mulle lääkäri sanoi, että kannattaa nyt vaan kärsiä tämä loppuun asti, ettei tarvitse tulla uudestaan. Sitten kärsittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin juuri hatanpään vatsakeskuksessa paksusuolen tähystyksessä ja oli erittäin lämminhenkiset ja kannustavat hoitajat, en oikein meinannut pystyä rentoutumaan vaikka sain kipulääkettä ja rauhoittavaa ennen tutkimusta. Alussa, alavatsalla tuntui kamalaa kipua ja sitten kun ne pumppas ilmaa sisälle niin tuntu että sekin sattui aivan kauheesti, kyllä mulla vähän itkukin pääsi mutta ammattitaitoisesti tekivät työnsä ja uskon että olisivat lopettaneet jos olisin sitä pyytänyt. Oli sillai turvallinen olo koko tutkimuksen ajan, ei jääny traumoja :D
Tyhjennysjuoman juominen oli kyllä melkein hirveintä tuossa ja mulla tuli siitä kauhea vatsakipu.Mulle tyhjennysjuoman juominen oli easy homma, olin jopa töissä silloin, kun on vuorotyö. Seuraavalla kerralla kyllä ottaisin vapaapäivän, kun koko ajan piti ravata vessassa. Mutta oli siis niin mukava toimenpide, että jopa mietin, että voisin joskus tehdä ihan huvikseni. Oli vaan hitsin kallis se jauhopussi.
Vierailija kirjoitti:
Minä jotenkin vielä ymmärrän sen, että yksittäinen tutkimus voi mennä kivuliaaksi, jos sitä ei ole koskaan ihmiselle tehty. Etukäteenhän ei voi tietää. Sitä ihmettelen kuitenkin, että ketjussa on ihmisiä, jotka ovat kokeneet kovaa kipua kyseisessä tutkimuksessa ja se on silti tehty heille useampaan kertaan ilman kipulääkitystä. Lääkkeet on keksitty ja suonet ovat olemassa. Luulisi, että ihmisen tutkimus pyrittäisiin tekemään mahdollisimman kivuttomasti ja jos etukäteen tiedetään, että kipua tulee olemaan, niin kunnon kipulääkityksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Etenkin kun tutkimuksen teko ei suju millään lailla paremmin sen vuoksi, että tutkittavaan sattuu.
Ne varmaan pihtaa niitä kipulääkkeitä, että voivat sitten itse narkata ne juhannuksena! Sellaista vihaista puhinaa on nimittäin seurannut, kun on vaatinut kivunlievitystä, tai kun niitä on ollut pakko antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tehtiin viisi vuotta sitten vatsalaukun ja paksusuolentähystys Jyväskylän Kyllössä, joka on yksi terveysasemista. En saanut mitään lääkitystä, rauhoittavaa tai kipulääkettä. Välillä teki kipeää, koska minulla on kuulemma tiukat suolenmutkat. Hoitaja oli vieressä painelemassa vatsaa. Mitään erityistä ei löytynyt suolesta mutta voin kuvitella kuinka paljon sattuu, jos suoli on haavoilla.
Tuolla jo mainittiinkin että haavat eivät satu. Kipu on itse aiheutettua, kyvyttömyyttä rentoutua. Itsellä kokemuksia kumpaakin kautta tehdyistä tähystyksistä. Vähän outojahan ne tuntemukset ovat mutta eivät ole kipua. Gastroskopia on ehkä vähän epämukavampi kun pitää tulla toimeen oksennustefleksin kanssa.
Kyllä paksusuolen venyminen voi aiheuttaa kovaakin kipua. Itse en ole joutunut kolonoskopiaan, mutta joskus on ollut yhtäkkistä, lähes tajun vievää kipua ihan vain ilmavaivojen takia. Olen saattanut olla hyvinkin rentona, kun kipu alkaa, joten kyse ei ole mistään rentoutumisen puutteesta. Etenkin, kun ei suoli rentoudu, vaikka mitä tekisit, se kun on sileää lihaskudosta eli tahdosta riippumatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tehtiin viisi vuotta sitten vatsalaukun ja paksusuolentähystys Jyväskylän Kyllössä, joka on yksi terveysasemista. En saanut mitään lääkitystä, rauhoittavaa tai kipulääkettä. Välillä teki kipeää, koska minulla on kuulemma tiukat suolenmutkat. Hoitaja oli vieressä painelemassa vatsaa. Mitään erityistä ei löytynyt suolesta mutta voin kuvitella kuinka paljon sattuu, jos suoli on haavoilla.
Tuolla jo mainittiinkin että haavat eivät satu. Kipu on itse aiheutettua, kyvyttömyyttä rentoutua. Itsellä kokemuksia kumpaakin kautta tehdyistä tähystyksistä. Vähän outojahan ne tuntemukset ovat mutta eivät ole kipua. Gastroskopia on ehkä vähän epämukavampi kun pitää tulla toimeen oksennustefleksin kanssa.
Kyllä paksusuolen venyminen voi aiheuttaa kovaakin kipua. Itse en ole joutunut kolonoskopiaan, mutt
Mulla alkaa yleensä vatsataudissa oksentelut aina sellaisella sietämättömän kovilla vatsakivuilla, jonka aikana ehtii miettiä, että mitä kaikkia niitä itsensätelottamiskeinoja onkaan, jos ei se oksennus tule jo.
Tähystys oli silkkaa huutotuskaa mulle.
Voisiko nämä liittyä yhteen jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varmaan liki 20 kertaa käynyt, tai ehkä enemmänkin. Eipä tunnu missään, maksanmutka tekee tiukkaa, mutta siinä vaiheessa saa lisää humausta, eli hetkellistä kipulääkitystä. Se täytyy erikseen ennen tähystystä sanoa jos sitä haluaa toimenpiteen aikana.
Katselen aina monitorista suolistoni sisäpuolta samalla kun lääkärikin,... kyselen myös mikä tuo tai tuo on, jos jokin pistää silmään. Sitten kun maksanmutka tuloillaan, niin huomaavat kyllä ähkymisestäni lisätä aineita ja sekin menee hetkessä ohi.
Pahinta on se litkun juonti, lähettävät aina sen jauheen jonka käyn vaihtamassa phosphoral liuokseen. Olen sanonut että lähettäisivät sitä, mutta aina jauheet tulee. Sairala on lähellä joten helppo nakki vaihto, jos olisi pitkä matka niin ostaisin apteekista itse. <
"ika hurjaa kyllä silloin ysärillä, jos noin kauan tiputuksessa eikä saanut kuukauteen syödä muuta! Mulla todettiin v. 2019 CU, tuota edeltävästi olin osastolla tiputuksessa viikonlopun yli. Antibioottia ja nestetippaa sain sekä alotettiin kortisonit. Sen jälkeen tyhjentelin suolta päivän ajan kotona litkun kanssa, sitten tehtiin tähystys ja sain virallisen diagnoosin sekä lääkereseptin. Koko tämän ajan paitsi yhden tähystystä edeltävän päivän sain syödä normaalisti. Ja mulla oli kyllä niin paha tulehdustila kuin melkeen voi ollakaan. Onkohan näin paljon tosiaan toimenpiteet muuttuneet?"
CU, mikä näistä?
Cu tarkoittaa seuraavia:
kupari, kemiallinen merkki Cu, alkuaine
Cubana, IATA-koodi CU, lentoyhtiö
kirkkoslaavi, ISO 639-1 -koodi cu, kieli
Kuuba, ISO 3166-1 -koodi CU, valtio tai muu maantieteellinen alue
kuutio, cu. (käytössä anglosaksisissa tilavuuden yksilöissä), englannin sanasta cubic, kuusitahkoinen geometrinen kappale
Kristillinen liitto, CU, hollanniksi ChristenUnie, alankomaalainen puolue
Curtiss Hawk, Suomen ilmavoimien konetunnus CU, yhdysvaltalainen hävittäjälentokone.
Kumpupilvi (latinaksi Cumulus, lyhenne Cu)
Riippuu paikasta ja tähystäjästä sekä tähystettävästä. Osalle toimenpide ei aiheuta mitään. Suolistossa ei ole vaikeita mutkia tms. Osalle taas toimenpidettä ei pystytä tekemään loppuun asti koska mutkat estävät etenemisen. Suurimmalle osalle toimenpide on epämiellyttävä muttei kovin kivulias.
Kannattaa kertoa etukäteen mikäli pelkää tai jos tietää kivun olevan liian kova. Tällöin lääkitykseen voidaan varautua etukäteen. En tiedä mikä oli AP tilanne, mutta lääkitystä voidaan antaa kesken toimenpiteenkin.
Myös lääkäreissä voi olla eroa. Onhan hammaslääkäreissäkin miksei siis gastrokirurgeissakin.