Jään mielummin lapsettomaksi kuin teen lapsia alle 35-vuotiaana.

Good for you

Onneksi omat vanhemmat eivät kärttää lapsen lapsia. Itsekään en tahdo lapsia alle 35-vuotiaana ja mieluummin oon kokonaan ilman kuin alkaisin nyt äidiksi.
N24

Onnea sulle valitsemallasi tiellä, ihan vilpittömästi. Ei tuokaan varmasti huono päätös ole ja toivottavasti et kadu.
Mulle taas se 35 oli ehdoton yläikäraja, tein siihen mennessä 7 lasta :D

Jokainen tyylillään. Minä olen 40v kun nuorimmainen on täysi-ikäinen eikä kaduta. Oma oli valintani jota en ole missään vaiheessa katunut. Toivottavasti et sinäkään päätöksessäsi. Tosin onhan sinulla vielä 10vuotta aikaa muuttaa mielesikin jos vain on muuttuakseen ja ihan omalla päätökselläsi.

Itse sain lapset 25 ja 28 vuotiaina. Nyt olen 47 ja nuorimmainenkin muuttaa opiskelija-asuntoon. Jo vuosia olemme mieheni kanssa voineet matkustella kahden. Monella samanikäisellä ystävälläni on vielä alle 10 vuotiaita lapsia ja he kadehtivat meitä vapaudestamme.

Jokainen tekee tietenkin, miten parhaaksi näkee. Itse kuitenkin koen, että me teimme lapset juuri oikeaan aikaan.

onneks meiltä ei kukaan ehtinyt kärttää lapsenlapsia, niitä vaan alkoi tulla, kun olin 31-41 v.

ja hyvä niin.

Minua kiinnostaisi tietää, mistä nuo ikärajat tulevat.. En itsekään ollut valmis äitiyteen parikymppisenä, vaikka tietysti sukulaisteni mielestä olin siihen täydellinen kun olin sellainen rauhallinen koti-ihminen. Halusin kuitenkin toteuttaa monenlaisia asioita ja nimenomaan niin, että halusin kokea ne ennen lapsia. Ei minulla ollut mitään ikärajaa tai täydelilstä suunnitelmaa, mitä toteutan  minäkin vuonna vaan ihan tuntumalla mentiin. Lapsi syntyi 9 vuoden seurustelun jälkeen meille sopivaan elämäntilanteeseen.

Miksi siis tuollainen ikäraja? Minusta on hienoa, että haluaa tarjota sekä itselleen että tulevalle lapselleen mahdollisimman hyvät reunaehdot eikä vain hypätä tuntemattomaan ja uskota, että elämä kantaa, mutta toisaalta en vain jaksa tajuta, mistä voit tietää, milloin todella olet valmis siihen äitiyteen. Voihan olla, että 35-vuotiaana et edelleenkään halua olla äiti tai sitten voi olla, että jo 30-vuotiaana alkaa asia kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:01"]

Itse sain lapset 25 ja 28 vuotiaina. Nyt olen 47 ja nuorimmainenkin muuttaa opiskelija-asuntoon. Jo vuosia olemme mieheni kanssa voineet matkustella kahden. Monella samanikäisellä ystävälläni on vielä alle 10 vuotiaita lapsia ja he kadehtivat meitä vapaudestamme.

Jokainen tekee tietenkin, miten parhaaksi näkee. Itse kuitenkin koen, että me teimme lapset juuri oikeaan aikaan.

[/quote]

Me taas miehen kanssa matkustimme, asuimme ulkomailla, kartutimme omaisuutta ja nautimme parisuhteestamme ikävuodet 25-30 ja vain yksi ystäväpariskunta hankki noina ikävuosina lapsia. Kyllä he kadehtivat meidän tapaamme elää nuo ikävuodet, joten eiköhän se kateuden määrä ole vakio.

Me teimme lapsia ikävuosina 30-35, joten 47-vuotinaana meillä on kotona teini-ikäisiä. Voi olla, että kadehdin ystäväpariskuntaamme (ovat jo eronneet, joten ihan hirveästi en kadehdi) mutta luulen kyllä, että osaan odottaa sen viisi vuotta, varsinkin kun en ole koskaan pitänyt lapsia taakkana enkä odota kieli pitkällä, koska saan heidät ulos talostamme. Ehdimme kokea ja näkeä parisuhteemme lujittamisvuosina riittävästi, joten ei ole tarvetta kokea elämää ilman lapsia niin suuresti, että pitäisi kadehtia jotakuta, joka nyt vain on ensimmäisenä saanut lapset pois pesästä. Elämä ei ole kilpaillu eikä voittaja ole se, joka ehtii ensimmäisenä maaliin. Takaan sen.

Valmistun vasta 29-vuotiaana. Lisäksi tuleva ammattini on sellainen, jossa vakituisesta työpaikasta voi vain haaveilla. Sitten kun mulla on tarpeeksi rahaa toteutan lapsuuden unelmani eli ostan oman hevosen. Ennen tätä en missään nimessä halua lapsia ja musta vähän tuntuu että hevosenomistajana en edes lapsia ehdi tekemään.

Ap

mä en kyllä ymmärrä, että joku laittaa oman elämänsä "on hold" -asentoon, kun on pieniä lapsia. kandeis elää koko ajan ihan täysillä ja matkustella, opiskella jne. se elämä voi loppua lyhyeen.

Mä sain esikoisen kun olin about 37. En ollut asetellut mitään ikärajoja kumpaankaan suuntaan, mutta tuota aiemmin ei tuntunut edes sopivalta. Velattomaan omistusasuntoon oli helppo tehdä lapsia, ja vakaasta hyväpalkkaisesta duunista pystyi huoletta olla vapailla, kun tiesi että sinne voi palata.

kaikki tyylillään! Jotkut eivät halua lapsia koskaan, sekin on ok :) 

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:50"]

Ja oma äitini jaksaa kärttää lapsenlapsia. Ei vaan kykene ymmärtämään puhetta, vaikka kuinka sanon etten halua lapsia aiemmin. En ehkä koskaan. N25

[/quote]

Ja mitä tapahtuu/muuttuu silloin kun täytät 35?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:50"]

Ja oma äitini jaksaa kärttää lapsenlapsia. Ei vaan kykene ymmärtämään puhetta, vaikka kuinka sanon etten halua lapsia aiemmin. En ehkä koskaan. N25

[/quote]

Ja mitä tapahtuu/muuttuu silloin kun täytät 35?
[/quote]

Silloin mulla toivottavasti on kaikki ne asiat hommattuna mitä haluan ennen lapsia. Tosin usein musta tuntuu etten halua lapsia ollenkaan.

Ap

Minä taas olen ajatellut, että omalla kohdallani 35 vuotta on ehdoton yläraja lasten hankkimiseen. En ymmärrä miksi tästä aiheesta pitää jatkuvasti käydä taistelua.

Miten minulta on pois, jos ap (ja muut samoin ajattelevat) kokee, että lapsia saa tulla vasta yli 35-vuotiaana, ja miten ap:lta (ja muilta) on pois se, että minä tein lapset 10 vuotta aiemmin?

Miksi sitä omaa valintaa pitää perustella koko ajan ja toitottaa, että kyllä vaan ne toisin valinneet on kateellisia? En jaksa ymmärtää.

äitisi kannattaisi keskittyä omaan elämäänsä.

Eihän sitä tiedä milloin haluaakin lapsen ja mieli muuttuua ja kaikki ei halua koskaan. minusta on ihan ok, jos ei halua lapsia. kaikista ei ole äideiksi ja on ihan hyvä jos sen tiedostaa. kaikki jotka niitä haluaa ei niitä myöskään lapsia saa.

Kauhea tarve ihmisillä selitellä valintojaan. Minä sain lapseni 23-28 vuotiaana ja olen tyytyväinen. Olemme aina tulleet taloudellisesti hyvin toimeen. Lapsia olen halunnut aina ja elämäni suurin tragedia olisi ollut, jos en olisi heitä saanut. Silti minulla on paljon muitakin tavoitteita elämässäni. Ja olen syntyperäinen helsinkiläinen, akateeminen nainen.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:21"]

Minä taas olen ajatellut, että omalla kohdallani 35 vuotta on ehdoton yläraja lasten hankkimiseen. En ymmärrä miksi tästä aiheesta pitää jatkuvasti käydä taistelua.

Miten minulta on pois, jos ap (ja muut samoin ajattelevat) kokee, että lapsia saa tulla vasta yli 35-vuotiaana, ja miten ap:lta (ja muilta) on pois se, että minä tein lapset 10 vuotta aiemmin?

Miksi sitä omaa valintaa pitää perustella koko ajan ja toitottaa, että kyllä vaan ne toisin valinneet on kateellisia? En jaksa ymmärtää.

[/quote]

Samaa mieltä. Turha ylistää omaa valintaansa, kun jokaisen elämäntilanne on erilainen. 

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:01"]

Itse sain lapset 25 ja 28 vuotiaina. Nyt olen 47 ja nuorimmainenkin muuttaa opiskelija-asuntoon. Jo vuosia olemme mieheni kanssa voineet matkustella kahden. Monella samanikäisellä ystävälläni on vielä alle 10 vuotiaita lapsia ja he kadehtivat meitä vapaudestamme.

Jokainen tekee tietenkin, miten parhaaksi näkee. Itse kuitenkin koen, että me teimme lapset juuri oikeaan aikaan.

[/quote]

Me taas miehen kanssa matkustimme, asuimme ulkomailla, kartutimme omaisuutta ja nautimme parisuhteestamme ikävuodet 25-30 ja vain yksi ystäväpariskunta hankki noina ikävuosina lapsia. Kyllä he kadehtivat meidän tapaamme elää nuo ikävuodet, joten eiköhän se kateuden määrä ole vakio.

Me teimme lapsia ikävuosina 30-35, joten 47-vuotinaana meillä on kotona teini-ikäisiä. Voi olla, että kadehdin ystäväpariskuntaamme (ovat jo eronneet, joten ihan hirveästi en kadehdi) mutta luulen kyllä, että osaan odottaa sen viisi vuotta, varsinkin kun en ole koskaan pitänyt lapsia taakkana enkä odota kieli pitkällä, koska saan heidät ulos talostamme. Ehdimme kokea ja näkeä parisuhteemme lujittamisvuosina riittävästi, joten ei ole tarvetta kokea elämää ilman lapsia niin suuresti, että pitäisi kadehtia jotakuta, joka nyt vain on ensimmäisenä saanut lapset pois pesästä. Elämä ei ole kilpaillu eikä voittaja ole se, joka ehtii ensimmäisenä maaliin. Takaan sen.

[/quote]

Me asuimme perheenä 9 vuotta ulkomailla, Chilessä ja Australiassa. Kun muutimme, lapset olivat 4 ja 1 vuotiaita. Oli helppo olla kotiäitinä monta vuotta, koska paikallisetkin olivat.  Australiassa menin osapäivätöihin ja Suomeen palattua kokopäiväiseksi.

Ei lasten olemassaolo estä ulkomailla asumista tai reppureissaamista tai omaisuuden kartuttamista.

Äitisi pitäisi olla hiljaa, tuo on aika painostavaa. Itse en nyt melkein 35-vuotiaanakaan halua niitä lapsia, joten se saa jäädä. Jos niitä lapsia kuitenkin haluaa, niin ehkä kannattaa aloittaa vähän aikaisemmin jos niitä ei sitten tulekaan kun hedelmällisyys alkaa laskemaan. Mutta ei niitä varmuuden vuoksi kannata tehdä.

Ap se on hyvä, että olet selvillä mitä itse haluat, elä sen mukaan. Mä nään tän niin, että ihmisellä on ne tiettyt tavoitteet ja jos siellä on ura tai matkustelu ykkösenä niin tottakai ne kannattaa hoitaa ennen esim lapsia. Jos kuitenkin lapset on se ykköshaave niin sillon kannattaa hankkia ne ensin, jos siihen tulee mahdollisuus. Elämästä ei koskaan tiedä, joten ei kannata antaa niiden omien ykkös unelmien odottaa jos niihin tulee mahdollisuus.

Mun ykköshaave oli oma perhe ja sen olen nyt hankkinut kun siihen mahdollisuus tuli. Olen 25v ja minulla on 4 ja 2 vuotiaat tytöt, sekä ihana mies, mutta vieläkään en tiedä mikä on tulevaisuuden ammattini. Tähänasti olen ollut kaupassa töissä, mutten ole opiskellut mitään ammattia loppuun asti. Vaikka se jonkun mielestä on kamalaa, ettei minulla ole vielä ammattia niin edelleen tein mielestäni oikein kun hankin lapset jo nyt. Pystyn edelleen opiskelemaan ja olen edelleen nuori, jos kuitenkin nyt kuolisin tai sairastuisin vakavasti niin olisin tehnyt elämässäni sen, mikä oli minulle se tärkein asia, se mitä eniten halusin.

Joten ap, elä niitä omia unelmiasi, äläkä välitä siitä mitä muut sanoo.