Lue keskustelun säännöt.
Jään mielummin lapsettomaksi kuin teen lapsia alle 35-vuotiaana.
24.06.2015 |
Ja oma äitini jaksaa kärttää lapsenlapsia. Ei vaan kykene ymmärtämään puhetta, vaikka kuinka sanon etten halua lapsia aiemmin. En ehkä koskaan.
N25
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:01"]
Itse sain lapset 25 ja 28 vuotiaina. Nyt olen 47 ja nuorimmainenkin muuttaa opiskelija-asuntoon. Jo vuosia olemme mieheni kanssa voineet matkustella kahden. Monella samanikäisellä ystävälläni on vielä alle 10 vuotiaita lapsia ja he kadehtivat meitä vapaudestamme.
Jokainen tekee tietenkin, miten parhaaksi näkee. Itse kuitenkin koen, että me teimme lapset juuri oikeaan aikaan.
[/quote]
Me taas miehen kanssa matkustimme, asuimme ulkomailla, kartutimme omaisuutta ja nautimme parisuhteestamme ikävuodet 25-30 ja vain yksi ystäväpariskunta hankki noina ikävuosina lapsia. Kyllä he kadehtivat meidän tapaamme elää nuo ikävuodet, joten eiköhän se kateuden määrä ole vakio.
Me teimme lapsia ikävuosina 30-35, joten 47-vuotinaana meillä on kotona teini-ikäisiä. Voi olla, että kadehdin ystäväpariskuntaamme (ovat jo eronneet, joten ihan hirveästi en kadehdi) mutta luulen kyllä, että osaan odottaa sen viisi vuotta, varsinkin kun en ole koskaan pitänyt lapsia taakkana enkä odota kieli pitkällä, koska saan heidät ulos talostamme. Ehdimme kokea ja näkeä parisuhteemme lujittamisvuosina riittävästi, joten ei ole tarvetta kokea elämää ilman lapsia niin suuresti, että pitäisi kadehtia jotakuta, joka nyt vain on ensimmäisenä saanut lapset pois pesästä. Elämä ei ole kilpaillu eikä voittaja ole se, joka ehtii ensimmäisenä maaliin. Takaan sen.
[/quote]
Tää vaikuttaa ihmiseltä, jonka elämää ei taatusti kadehdi kukaan. Ikärajoista ja lapsista viis.
Ps. Parisuhteen lujittamisvuodet? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis 22-vuotiaana, ei 2-vuotiaana :D Lisättäköön vielä, että en yhtään siis myöskään ihmettele toisten valintoja perustaa perhe aikaisin, teinhän niin itsekin. Tarkoitan vain tuota, että ei nuoruutta voi jälkikäteenkään elää, joten jos perheen saaminen jo nuorena ei ole tärkeä asia elämässä, niin ehdottomasti sitä ei kannata vielä nuorena perustaa. Ja ylipäätään tuohon kuvitelmaan, että voihan sitä sitten vanhempana elää vapaasti jne. No ei voi samalla tavalla kuin nuorena.
22
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:54"]
Onnea sulle valitsemallasi tiellä, ihan vilpittömästi. Ei tuokaan varmasti huono päätös ole ja toivottavasti et kadu. Mulle taas se 35 oli ehdoton yläikäraja, tein siihen mennessä 7 lasta :D
[/quote]
Minä tein ensimäisen 33 vuotiaana ja en todellakaan ole katunut. Alle kolmikymppisenä ajatus lastenteosta oli todella kauhea. Jo ajatus siitä tuntui siltä, että kuristuu. Johtui varmaan siitä, kun seurasin kavereiden lapsiperhe-elämää, kuinka se tuntui olevan helvettiä ja lapsia roikotettiin sinne ja tänne hoitoon, että pääsee bilettämään yms. Parisuhteet kariutui, kun tapeltiin omasta ajasta. Ajattelin silloin, että en ikinä tee lapsia.
Toisin kuitenkin kävi. Menojalka lakkasi vipattamasta ja lapsi tuli ajankohtaiseksi. Olen nauttinut täysillä lasten kanssa vietetystä ajasta.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:01"]
Itse sain lapset 25 ja 28 vuotiaina. Nyt olen 47 ja nuorimmainenkin muuttaa opiskelija-asuntoon. Jo vuosia olemme mieheni kanssa voineet matkustella kahden. Monella samanikäisellä ystävälläni on vielä alle 10 vuotiaita lapsia ja he kadehtivat meitä vapaudestamme.
Jokainen tekee tietenkin, miten parhaaksi näkee. Itse kuitenkin koen, että me teimme lapset juuri oikeaan aikaan.
[/quote]
Me taas miehen kanssa matkustimme, asuimme ulkomailla, kartutimme omaisuutta ja nautimme parisuhteestamme ikävuodet 25-30 ja vain yksi ystäväpariskunta hankki noina ikävuosina lapsia. Kyllä he kadehtivat meidän tapaamme elää nuo ikävuodet, joten eiköhän se kateuden määrä ole vakio.
Me teimme lapsia ikävuosina 30-35, joten 47-vuotinaana meillä on kotona teini-ikäisiä. Voi olla, että kadehdin ystäväpariskuntaamme (ovat jo eronneet, joten ihan hirveästi en kadehdi) mutta luulen kyllä, että osaan odottaa sen viisi vuotta, varsinkin kun en ole koskaan pitänyt lapsia taakkana enkä odota kieli pitkällä, koska saan heidät ulos talostamme. Ehdimme kokea ja näkeä parisuhteemme lujittamisvuosina riittävästi, joten ei ole tarvetta kokea elämää ilman lapsia niin suuresti, että pitäisi kadehtia jotakuta, joka nyt vain on ensimmäisenä saanut lapset pois pesästä. Elämä ei ole kilpaillu eikä voittaja ole se, joka ehtii ensimmäisenä maaliin. Takaan sen.
[/quote]
Tää vaikuttaa ihmiseltä, jonka elämää ei taatusti kadehdi kukaan. Ikärajoista ja lapsista viis.
Ps. Parisuhteen lujittamisvuodet? :D
[/quote]
No jos et ymmärrä mikä järki on lujittaa parisuhdetta ennen lapsia, niin aika turha sitä on varmaan yrittää sinulle selittäkään. En ole siis se, jota lainasit. Minusta tuollainen elämä kuulostaa aika mukavalta ja järkevältä. Paljon järkevämmältä kuin puskea lapsia mahdollisiman monta mahdollisimman nuorena, ja sitten jälkikäteen jäädä miettimään että niin se nuoruus. Mitä se olikaan.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:44"]
Siis 22-vuotiaana, ei 2-vuotiaana :D Lisättäköön vielä, että en yhtään siis myöskään ihmettele toisten valintoja perustaa perhe aikaisin, teinhän niin itsekin. Tarkoitan vain tuota, että ei nuoruutta voi jälkikäteenkään elää, joten jos perheen saaminen jo nuorena ei ole tärkeä asia elämässä, niin ehdottomasti sitä ei kannata vielä nuorena perustaa. Ja ylipäätään tuohon kuvitelmaan, että voihan sitä sitten vanhempana elää vapaasti jne. No ei voi samalla tavalla kuin nuorena.
22
[/quote]Itse en olisi voinut elää sinun "huoletonta" nuoruutta, olin epävarma jne. nyt vasta kolmekymppisenä, pystyn rentoutumaan, ja nauttimaan elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni kun täytin 20. Nyt kun olen 42v niin olen mummo :)
Naapurin rouva on ikäiseni ja hän saa esikoisensa syksyllä. Niin ne ihmisten elämät kulkevat erilaisia polkuja pitkin. Pääasia, että on tyytyväinen omaan polkuunsa!
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:33"]Ap se on hyvä, että olet selvillä mitä itse haluat, elä sen mukaan. Mä nään tän niin, että ihmisellä on ne tiettyt tavoitteet ja jos siellä on ura tai matkustelu ykkösenä niin tottakai ne kannattaa hoitaa ennen esim lapsia. Jos kuitenkin lapset on se ykköshaave niin sillon kannattaa hankkia ne ensin, jos siihen tulee mahdollisuus. Elämästä ei koskaan tiedä, joten ei kannata antaa niiden omien ykkös unelmien odottaa jos niihin tulee mahdollisuus.
Mun ykköshaave oli oma perhe ja sen olen nyt hankkinut kun siihen mahdollisuus tuli. Olen 25v ja minulla on 4 ja 2 vuotiaat tytöt, sekä ihana mies, mutta vieläkään en tiedä mikä on tulevaisuuden ammattini. Tähänasti olen ollut kaupassa töissä, mutten ole opiskellut mitään ammattia loppuun asti. Vaikka se jonkun mielestä on kamalaa, ettei minulla ole vielä ammattia niin edelleen tein mielestäni oikein kun hankin lapset jo nyt. Pystyn edelleen opiskelemaan ja olen edelleen nuori, jos kuitenkin nyt kuolisin tai sairastuisin vakavasti niin olisin tehnyt elämässäni sen, mikä oli minulle se tärkein asia, se mitä eniten halusin.
Joten ap, elä niitä omia unelmiasi, äläkä välitä siitä mitä muut sanoo.
[/quote]
Tärkein asia oli osallistua väestöongelman ylläpitoon? Ja olisit silti tyytyväinen, vaikket siitä itse mitään hyötyisi? Missä logiikka? Ei kakaroita tehdä kuin omista mielihaluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän juttu tämä on, kun niin monesta tuutista kuulee, että ennen lapsia pitäisi olla koettu ja tehty yms. Että voi sitten rauhoittua tai jotain..
Minä olen nuorena saanut lapsen, enkä nyt oikein tiedä että mitä sitä olisi pitänyt muka ennen lasta vielä tehdä. Meillä lapsi tulee siinä mukana. Samoja juttuja kuin aikaisemminkin. Ja matkustelun kanssa ihan sama. Se tulee mukana. Eikä tod. Missään lapsi hotellissa.
Mitä ei voi tehdä lapsen kanssa ?
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:55"]
Mikähän juttu tämä on, kun niin monesta tuutista kuulee, että ennen lapsia pitäisi olla koettu ja tehty yms. Että voi sitten rauhoittua tai jotain.. Minä olen nuorena saanut lapsen, enkä nyt oikein tiedä että mitä sitä olisi pitänyt muka ennen lasta vielä tehdä. Meillä lapsi tulee siinä mukana. Samoja juttuja kuin aikaisemminkin. Ja matkustelun kanssa ihan sama. Se tulee mukana. Eikä tod. Missään lapsi hotellissa. Mitä ei voi tehdä lapsen kanssa ?
[/quote]
Ryypätä ja rällätä kuten nykyään on tapana keski-ikään saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään moni pikkulapsen äiti on hyvin iäkkään näkönen, saa hetken arvailla mielessään että onko siinä äiti vai mummo.. Ei pahalla!
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:55"]
Mikähän juttu tämä on, kun niin monesta tuutista kuulee, että ennen lapsia pitäisi olla koettu ja tehty yms. Että voi sitten rauhoittua tai jotain.. Minä olen nuorena saanut lapsen, enkä nyt oikein tiedä että mitä sitä olisi pitänyt muka ennen lasta vielä tehdä. Meillä lapsi tulee siinä mukana. Samoja juttuja kuin aikaisemminkin. Ja matkustelun kanssa ihan sama. Se tulee mukana. Eikä tod. Missään lapsi hotellissa. Mitä ei voi tehdä lapsen kanssa ?
[/quote]
Paljon, paljon.
Mutta sitä on turha sinulle alkaa selittämään, koska et ymmärtäisi ollenkaan.
Nimim. Nainen, joka nautti nuoruudestaan reppureissaamalla, tekemällä välillä pitkää päivää urakalla ja taas reissaamalla. Välillä keikkatöissä Lapissa, jotta saa rahaa ja sitten taas opiskeluja.
Mieluummin tämä reppuelämä välillä ja opiskelu ja vapaus, kuin parisuhde ja lapsi ja hotellilomat nuorena.
Mutta elämä on valintoja. Minä valitsin nuorena vapaana elämisen ja kokemisen, joku toinen kodin ja miehen ja lapsen ja astiastojen keräämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:33"]
Ap se on hyvä, että olet selvillä mitä itse haluat, elä sen mukaan. Mä nään tän niin, että ihmisellä on ne tiettyt tavoitteet ja jos siellä on ura tai matkustelu ykkösenä niin tottakai ne kannattaa hoitaa ennen esim lapsia. Jos kuitenkin lapset on se ykköshaave niin sillon kannattaa hankkia ne ensin, jos siihen tulee mahdollisuus. Elämästä ei koskaan tiedä, joten ei kannata antaa niiden omien ykkös unelmien odottaa jos niihin tulee mahdollisuus. Mun ykköshaave oli oma perhe ja sen olen nyt hankkinut kun siihen mahdollisuus tuli. Olen 25v ja minulla on 4 ja 2 vuotiaat tytöt, sekä ihana mies, mutta vieläkään en tiedä mikä on tulevaisuuden ammattini. Tähänasti olen ollut kaupassa töissä, mutten ole opiskellut mitään ammattia loppuun asti. Vaikka se jonkun mielestä on kamalaa, ettei minulla ole vielä ammattia niin edelleen tein mielestäni oikein kun hankin lapset jo nyt. Pystyn edelleen opiskelemaan ja olen edelleen nuori, jos kuitenkin nyt kuolisin tai sairastuisin vakavasti niin olisin tehnyt elämässäni sen, mikä oli minulle se tärkein asia, se mitä eniten halusin. Joten ap, elä niitä omia unelmiasi, äläkä välitä siitä mitä muut sanoo.
[/quote]
Ihanaa, ehdit vielä mennä parisuhteeseen parin uudenkin miehen kanssa ja perustaa pari uutta perhettä ja hyvässä lykyssä tapaat uuden miehen vielä nelikymppisenä ja ehdit hänenkin kanssa tehdä vielä sen rakkausrusinan, koska lapset sitoo enemmän, kuin avioliitto ja näin ne ihanat miehet ei pääse teistä ikinä eroon, kun heillä on lapsi sinun kanssasi
Minä ymmärrän valintasi täysin, vaikka esikoisen sainkin 25-vuotiaana. On ihan eri asia elää sitä vapauttaan 20-30 (ja vielä alle 35)-vuotiaana, kuin nelikymppisenä. Kun siis vertaa siihen, että saa lapsen esim 2-vuotiaana. Hullu ajatus, että olisi jotenkin mukavempaa olla vapaa lapsista vanhempana kuin nuorempana. Nuoruus on kuitenkin niin ainutlaatuista aikaa. Välillä itselläkin kaduttaa ettei oltu pidemmän aikaa ihan kaksin nuorena, jolloin olisi voinut rauhassa käyttää itseen rahaa, matkustella jne. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta on eri asia vetästä bikit päälle nyt 35-vuotiaana ja juoda aurinkomatkalla eksoottisia drinkkejä kuin oli 20-vuotiaana. Erona ei ole pelkästään ikä, vaan se että ajantaju on ihan erilaista (mikään ei enää tunnu "pitkältä" ajalta ja maagiselta) , ja toisaalta sekin että nykyään työ ja arki ovat erillä tavalla mielessä kokoajan. Oma vastuuntunto elämästä tuntuu paljon vakavammalta nyt kun omat vanhemmat ovat jo eläkkeellä, huolet on ihan eri luokkaa, vaikka itsenäinen ja vastuuntuntoinen nuorenakin oli. Sellainen irtiotto omasta elämästä on paljon hankalampaa nykyään. Ja mistäpä sitä tietää, kuinka ne omat lapset tuottaa huolta aikuisenakin. Voivat olla sairaita tai voi olla jotain ongelmia.