Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheet! Miten onnistutte useamman tunnin automatkoilla pysähtymään vain kerran tai pari?
12.02.2022 |
Valmiiksi jo hermot riekaleina kun ajattelen tulevaa matkaa tampere-kuusamo. 3-, 7- ja 11-vuotiaat lapset. Vanhimmalla lapsella adhd ja pelkästään jo siitä johtuu meidän tiheät pysähdykset. Yksinkertaisesti ei jaksa istua ja alkaa haastamaan riitaa siskojen kanssa milloin mistäkin. Sitten tulee jollekin vessahätä tai huono olo. Äiti aina ihmettelee kun käydään niin harvoin. Sanoo, että eihän se ole kuin hypätä autoon ja ajaa. Niimpä...
Kommentit (60)
Lapsina me etsittiin aakkosia matkalla. Eli a:sta alkaen kirjaimia etsittiin, rekkareista tai kylteistä. Q oli vaikea kun sitä löytyi lähinnä neste quick asemilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Syökää, juokaa ja käykää vessassa ennen lähtöä.
2. Autoon puuhaa lapsille. Ota vesipullo ja evästä mukaan jota voit tarpeen tullen tarjota lapsille.
3. Kun pysähdytte niin kaikki käy pissalla!!!
4. Pysähtykää säännöllisesti.
5. Jos mahdollista niin toinen vanhempi takapenkille?
Meidän poika on tosi herkkä oksentamaan pienilläkin matkoilla ja ollaan todettu, että ei missään nimessä saa syödä juuri ennen kuin lähtee. Mielummin muutamaa tuntia ennen. Ja mutkaiset pikkutiet kannattaa ajaa hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jätetään ADHD-lapsi tukiperheeseen ja reissataan muu perhe ihan rauhassa ja turhia pysähtelemättä. Kun lapsia ei opeta siihen, että tämän tästä pysähdellään ja että vessaan mennään ennen lähtöä ja jokaisella pysähdyksellä, oli hätä tai ei, niin ei ole tarvetta tämän tästä stopata.
Lapset ovat oppivaisia eli kerran matkassa oli lapsen kaveri, oltiin pysähdytty ja kaikkia kehotettu käymään vessassa. Kaverilla ei ollut tarvetta, mutta 20 km myöhemmin pissitti vietävästi. Mentiin seuraavalle pysähdyspaikalle ja vessaan ja siitä eteenpäin käytiin jokaisella mahdollisella huoltoasemalla vessassa ihan jokainen. Perillä oltiin 3 tuntia myöhemmin kuin piti.
Ja kun lapset marisivat, että ei ole vessahätä, niin muistutimme, että se voi tulla kovinkin äkkiä, joten eikun vessaan jokainen. Kotimatkaan meni muuten 7 tuntia tavallisen 4 sijaan.
Oot joko trolli tai hirviö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää junalla.. helpompaa.
Voi älkää vaan menkö. Säälikää muita junamatkustajia. Riitelevä ja riehuva adhd samassa vaunussa, ei kiitos.
Leikkivaunut on keksitty. Siellä saa leikkiä.
Me laitetaan jo kuivaksi oppineelle 4-vuotiaalle matkalle vaippa, jos sattuisi tulemaan ihan hirveä pissahätä esim motarilla. Tuon ikäisellä kun se pissa saattaa tulla nopeastikin housuun. Helpottaa meidän vanhempien stressiä ja ehkä lastakin. Kertaakaan ei ole pissa vaippaan tullut. Voitaisiinkin se jättää kohta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää junalla.. helpompaa.
Voi älkää vaan menkö. Säälikää muita junamatkustajia. Riitelevä ja riehuva adhd samassa vaunussa, ei kiitos.
Luulisi, että junassa olisi adhd:lla helpompaa, kun saa jaloitella. Mulla on adhd, mutta ei motorista levottomuutta. Automatkat on kuitenkin ikäviä ihan vain sen takia, että paikallaan istuessa alkaa koko kehoa puuduttaa.
Juu, se "jaloitteleva" adhd onkin tosi kiva viihdyke muille.
Jos ohi kulkevat ihmiset vievät mielenrauhan, varmasti kannattaa varata junasta vaikka joku työskentelyhytti. Se on ihan normaalia, että ihmiset kulkevat junan käytävillä vessaan ja ravintolavaunuun.
On eri asia kävellä kerran kohti ravintolavaunua ja sieltä takaisin kuin ravata käytävänpätkää edestakaisin karjuen ja tönien.
Toimitko sä itse noin, jos kaipaat jaloittelua? Ramppaat karjuen ja tönien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsuudessa aina Aku Ankkoja mukana autossa. Äiti ja isä eivät tykänneet mölystä, joten meidät opetettiin olemaan nätisti myös pitkien automatkojen ajan. Sitten kun ulkona oli liian pimeää lukemiselle, katseltiin ulos ikkunasta. Niin ne ajat muuttuu..
Totta, näin oli meilläkin. Ja kaikilla muilla, ketä tiesin.
Nykyään lapset ovat niin ylivirittyneitä, että mikään ei riitä. Leffa pyörii tabulla, peliä hakataan luurilla, salmiakkia, suklaata ja sipsiä posket turvoksissa, 1,5 litraa Pepsiä päälle ja koko ajan rääkymistä ja pienempien rääkkäämistä. Ja raivari lopulta siitä, kun discopalloa ei saa pyörittää tai osoitella peilin kautta kuskia taskulampulla.
Kyllä ne pohjat lähtee jo lapsuudesta.
Olisiko joku kuuntelukirja, mikä rauhoittaisi? Eikä muuta tarvita.
Nyt on niin yksityiskohtainen selostus, että taidat puhua omasta perheestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ongelma koituu 10 vuotiaan matkapahoinvoinnista. Ainoa mikä siihen auttaa on vänkärin paikalla istuminen, että näkee suoraan eteenpäin ja tiuhat pysähdykset. Mitään isoja aterioita ei voi matkalla syödä. Pieniä suupaloja silloin tällöin ja oksennus saattaa silti tulla. Vaikka mitä yritetään tehdä ja ollaan kokeiltu, niin lähes aina pojalla tulee vähintään huono olo autossa. Edes matkapahoinvointilääkkeet ei oikein tehoa. Mennään usein junalla, se on meillä parempi vaihtoehto. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Vessassa käydään aina ennen lähtöä. Autoon jotain mukavaa tekemistä esim padi mistä katsella piirrettyjä. Eväät myös mukaan autoon. Sitten on tietenkin kuri jos ruvetaan riehumaan. Meillä esim rangaistuksina on kolmen päivän piirretty ja herkkukielto ja jos ei toimi, niin lempilelut otetaan seuraavaksi pois määräajaksi. Näillä on hyvin pärjätty ja lapsetkin yleensä tottelevat ihan kiltisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset olivat pienempiä, mentiin pitkät matkat 2 tuntia ajoa ja sitten tauko. Nyt kun vanhempia niin ajetaan 4 tuntia ja pidempi tauko. Meillä oli ennen tabletteja sellainen auto dvd, jossa kaksi erillistä näyttöä, joten katsoivat kaikki kolme niitä. Toki riitaa tuli välillä kun yksi joutui katsomaan toisen kanssa yhdessä. Nuorin on myös nälkäkiukkuinen, eli hänelle erityisesti otettiin jotain pientä evästä mukaan.
Ajetaan muutama kerta vuodessa pohjoiseen ja muuten matkat alle 4 tuntia.
Lapsille voi syöttää unilääkkeitä ennen matkaa. Tuttipulloon voi laittaa keskiolutta. Siten lapsista ei ole häiriötä matkalla. Lapsista pääsee mukavasti eroon muutoinkin tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä parin, kolmen tunnin välein pysähdytään. Silloin kaipaavat taukoa kaikki, eivät vain lapset.
ADHD varmaan tuo ylimääräistä säätöä, voisin kuvitella.
Monta pitkää autoreissua tehty ADHD-lasten kanssa ongelmitta. Lopulta se ADHD voi olla porukan paras uppoutumaan omiin ajatuksiinsa.
Säännölliset tauot, riittävästi evästä, ja vaikka jotain ihan perinteisiä automatkojen ajanviettoleikkejä, kuten arvuuttelupelejä. Aikuisille lisäksi sopivasti sietokykyä siihen, että "koska me ollaan perillä" -huutelua tulee, samoin kuin joskus iskee pissahätä. Ottakaa se matka itsessään kokemuksena.
Ai niin: lähtö riittävän aikaisin, että lapset voi jatkaa jonkin aikaa uniaan autossa.
T: edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kun olen itse lapseton, mutta mun vanhemmat osais kyllä hyvin kertoa. Silloin, kun olin itse lapsi, ajettiin pohjoiseen isän vanhempien luo useamman kerran kuukaudessa. Matkaa oli reilut 400 km, eikä koskaan pysähdytty kertaakaan. Ei siis edes silloin, kun joku meistä neljästä takapenkin kakarasta rupes oksentamaan tai joku valitti pissahätäänsä. Yrjöpussia siirrettiin lapselta toiselle ja käskettiin pidättää, jos on hätä. Että 70- ja 80-luvuilla kyllä onnistui useamman tunnin automatkat ihan hyvin ilman pysähdyksiä.
Kyllä tuo matka nyt menee korkeintaan yhdellä pissatauolla.
Muu kitinä sitten erikseen, niistä ei tarvitse pysähtyä. Ei muuta kuin ajaa vaan.
Meillä lapset tottuivat pitkiin matkoihin. Yhdellä on diagnoosi ja minulla oli aina joku uusi elokuva katsottavaksi, laukussa uusi piirustuslehtiö tai joku uusi pieni lelu. Pysähdykset oli aina kaksi josta yksi oli nopea ja toisessa syötiin. Aina samassa paikassa niin sillä tavalla jaettiin matka kolmeen osaan. Kun lapset kasvoi niin tuli helpommaksi. Piti vaan olla mukana laturit jotta saivat puhelimensa ladattua.
Vinkki sopikaa lasten kanssa pysähdykset ja missä ja mitä pysähdyksessä tehdään. Sillä tavalla he tietävät mitä odottaa. Pidä aina laukussa joku ylläri, tikkari tai uusi elokuva. Pidä kiinni suunnitelmasta ja jos lupaat lapsille jotain pysähdyksellä niin anna se myös.
Myös lapselle voi antaa kartan, katsokaa missä nyt ollaan, ja sitten ollaan luettu paikkakunnasta vaikka Wikipediasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jätetään ADHD-lapsi tukiperheeseen ja reissataan muu perhe ihan rauhassa ja turhia pysähtelemättä. Kun lapsia ei opeta siihen, että tämän tästä pysähdellään ja että vessaan mennään ennen lähtöä ja jokaisella pysähdyksellä, oli hätä tai ei, niin ei ole tarvetta tämän tästä stopata.
Lapset ovat oppivaisia eli kerran matkassa oli lapsen kaveri, oltiin pysähdytty ja kaikkia kehotettu käymään vessassa. Kaverilla ei ollut tarvetta, mutta 20 km myöhemmin pissitti vietävästi. Mentiin seuraavalle pysähdyspaikalle ja vessaan ja siitä eteenpäin käytiin jokaisella mahdollisella huoltoasemalla vessassa ihan jokainen. Perillä oltiin 3 tuntia myöhemmin kuin piti.
Ja kun lapset marisivat, että ei ole vessahätä, niin muistutimme, että se voi tulla kovinkin äkkiä, joten eikun vessaan jokainen. Kotimatkaan meni muuten 7 tuntia tavallisen 4 sijaan.
Vuoden vanhempipalkinto saatavilla:
Jos kerran lapset ovat oppivaisia, niin miksi jätätte sen yhden tukivanhemman luokse? Kyllähän hänelläkin on kykyä oppia.
Normaali ihminen tietää kyllä, että kaikilla ei ole kykyä käydä "varmuuden vuoksi" vessassa. Siksi hätä voi yllättää 20 minuutin jälkeen.
Ja tuollainen kyykytys. Sitäkään ei osattu tehdä oikein. Kyllä olisi vielä pitänyt pysähtyä taukopaikoilla ja käskeä puskapissalle.
Siis huoltoaseman pihalle puskapissalle, oikeastiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää junalla.. helpompaa.
Voi älkää vaan menkö. Säälikää muita junamatkustajia. Riitelevä ja riehuva adhd samassa vaunussa, ei kiitos.
Luulisi, että junassa olisi adhd:lla helpompaa, kun saa jaloitella. Mulla on adhd, mutta ei motorista levottomuutta. Automatkat on kuitenkin ikäviä ihan vain sen takia, että paikallaan istuessa alkaa koko kehoa puuduttaa.
Juu, se "jaloitteleva" adhd onkin tosi kiva viihdyke muille.
Jos ohi kulkevat ihmiset vievät mielenrauhan, varmasti kannattaa varata junasta vaikka joku työskentelyhytti. Se on ihan normaalia, että ihmiset kulkevat junan käytävillä vessaan ja ravintolavaunuun.
On eri asia kävellä kerran kohti ravintolavaunua ja sieltä takaisin kuin ravata käytävänpätkää edestakaisin karjuen ja tönien.
Toimitko sä itse noin, jos kaipaat jaloittelua? Ramppaat karjuen ja tönien?
Minulla ei ole mielenterveysongelmia tai neurologisia häiriöitä, joten ei, en tee noin. Sen sijaan junissa törmää vähän väliä perheisiin, joissa vanhemmat viikonloppureissussa suorastaan kehottavat sitä ADHD-lasta purkamaan energiaansa käytävälle. Sen jälkeen tämä yleensä aika vanttera lapsi kiljuu, tömistää ja töniin käytäväpaikalla istuvia, koska hänellä on vammansa vuoksi siihen oikeus.
Toisaalta jos tuo on sallittu lapsille, niin miksikö en seuraavalla kerralla tirvaise tönijää ja totea iloisesti, että minulla on samanlaisia vaikeuksia.
Me ajetaan useamman kerran vuodessa Helsingistä Ouluun ja tietenkin takaisin, 600 km suuntaansa. Lapsi on 5vee. ja tottunut tähän matkaan jo pienestä pitäen. Hän nukkuu yleensä aina autossa päiväunet, vaikka ei niitä yleensä arkisin enää nuku. Padille on ladattu leffa tai kaksi, yleensä katsoo niistä toisen. Piirtelee myös padilla, usein kuunnellaan koko porukka jotain kivaa äänikirjaa tai jokainen saa toivoa jotain musiikkia. Pysähdyksiä on yleensä kaksi, toinen Jyväskylän huitteilla, toinen Pyhäjärvi-Kärsämäki kulmilla. Ennen koronaa syötiin kahvit, mehut ja pullat paikan päällä, mutta näin Koronan aikaan on vaan napattu mukaan ja syödään autossa.
Meillä tuo on toiminut, tosin lapsi on tähän pienestä pitäen tottunut ja on muutenkin luonteeltaan tosi rauhallinen. Jos mennään vaan parituntia Turkuun tai Tampereelle, niin lapsi ihmettelee, että joko ollaan perillä, näin lyhyt matka? 😂
Luultavasti on totta. Sinänsä tuolle jätetylle lapselle on varmaankin ollut onni, ettei "rentouttavalle perhelomalle" ole tarvinnut osallistua. Tuo heidän perheensä kasvatus on täyttä henkistä väkivaltaa.