Mies ei päästä mihinkään, onko normaalia?

Vastaus nimimerkille: Onnellinen uskollisessa liitossa

Kiitos hyvästä ja pohdiskelevasta vastauksesta!

Kyllä, kyse on näkökulma eroista. Itse pidän "kunnollista parisuhdetta" niin arvokkaana asiana, että sen eteen kannattaa ja pitää tehdä töitä sekä uhrauksia. Minusta on surkeaa että täälläkin on niin paljon kommentoijia, joille pettäminen parisuhteessa ei ole kovin suuri asia ja siitä usein seuraava parisuhteen katkeaminen ja perheen hajoaminen ei tunnu kuuluvan niihin elämän suuriin tragedioihin. Kuten aiemmin kirjoitin, niin tässä mennään liian kertakäyttö-asenteella. Lisäksi tunnutaan luottavan ihan liiaksi onneen ja kohtaloon. "Jos kohtalo niin päättää että satun hairahtumaan, niin kai se sitten on niin tarkoitettu"... Tuollainen asenne sitten pitää vallan kauhistuttavana sitä että "minun pitäisi rajoittaa menemisiäni parisuhteen takia"...

Ja kyllä, tässä on mietittävänä monta asiaa yleensäkin omista arvoista ja mitkä asiat on tärkeitä elämässä.

Ja se on toki OK että pitää parisuhteen onnistumista vähemmän tärkeänä kuin omia viihde-reissujaan, mutta se on sitten syytä kertoa sille puolisoehdokkaalle ennen kuin koko parisuhdetta on aloitettukaan, eikä sitten ottaa esille monen vuoden päästä kun on lapsia ja taloa ja talolainaa ja sormukset sormissa.

Ja tuokin on turhan kärjistetysti ajateltu, että kavereiden tapaaminen tarvitsisi kokonaan lopettaa. Kysehän oli alunperinkin siitä että jätetään ne kaikkein eniten riskialttiit tilanteet väliin, eli juuri ne railakkaat illat ilman puolisoa.

Ja se on toki selvää, että liika vankila aiheuttaa ahdistusta, ei siihen pidäkkään mennä. Mutta ei se mielestäni ole vankila jos muutamia pahimpia riskipaikkoja yrittää vältellä, eikä ehdoin tahdoin juuri niihin mahdollisiin "miinoihin" astu jotka on helposti vältettävissäkin.

Nollaan tuota riskiä ei saa tietenkään koskaan, mutta sinne suuntaan täytyisi yrittää. Tuollainen todennäköisyys että vajaassa kuudessa vuodessa todennäköisemmin pettää kuin on pettämättä (ja vielä aika varovaisilla alkuarvoilla laskettuna) pitäisi kyllä jokaiselle toimia herätyskellona ja laittaa miettimään omaa käyttäytymistään. Mutta ihminen nyt on tietysti luonteeltaan sellainen, että "ei koske minua", kunnes sitten yhtä-äkkiä koskeekin.

Jokainen voisi itse miettiä, mitkä on ne tilanteet missä todennäköisemmin hairahtaisi ja pyrkiä sitten niitä välttelemään. Tuota mietintää ei kenenkään kannta ohittaa kuittaamalla että, "minähän en hairahda, ei koske minua"...

T: Tilasto-laskija

Ei ole normaalia,  mutta toisinpäin kyllä on. 3 vuotta asuttu yhdessä enkä oo vielä kertaakaan päässyt yksin tai edes lasten kanssa käymään vanhempieni luonakaan jotka asuu 10km päässä, on kuin olis liimattu kiinni muhun. Kai joskus ymmärtää kun näytän hänelle ovea...

Tilasto-laskijalla on kuitenkin tosi iso tilastoharha. Vaikka pettämisen todennäköisyys saadaan minimoitua, minimoidaan myös elämästä sosiaaliset suhteet ja maksimoidaan eron todennäköisyys ihan yleisellä tasolla. 

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 10:03"]

Tilasto-laskijalla on kuitenkin tosi iso tilastoharha. Vaikka pettämisen todennäköisyys saadaan minimoitua, minimoidaan myös elämästä sosiaaliset suhteet ja maksimoidaan eron todennäköisyys ihan yleisellä tasolla. 

[/quote]

Kerrotko missä kohtaa minulla on "tosi iso tilastoharha"? Minähän käsittelen tässä vain pääosin pettämisen todennäköisyyttä ja miten siihen vaikuttaa erilaiset asiat. En minä kiellä etteikö se mahdollisesti heikennä jonkin toisen elämän osa-alueen laatua jos asettaa itselleen tiukemmat rajat että saa vähennettyä riskiä pettämiseen.

Sen sijaan otan kyllä kantaa siihen, että tuollaiset pitkät illat kaveriporukalla ei pitäisi olla kenellekkään vakavassa parisuhteessa olevalle kovin tärkeällä sijalla, ne kasvattavat aivan turhaan pettämisriskiä.

Mutta kyllä, rajoitukset tässä varmasti vähentää elämän vapauksia. Mutta toisaalta, ei kai parisuhteessa olevalle sellaiset vapaudet pitäisi enää kovin tärkeitä olla jotka oleellisesti kasvattaa pettämisen riskiä?!

Onhan toi aloitus selvästi provo. Suomessa orjuus on kielletty ja vapaudenriisto rangaistavaa. Jos aikuinen ihminen itse hyväksyy oman orjuuttamisensa, on se ihan vapaa valinta.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:52"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:35"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:29"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:21"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:11"]

Hahaha! Mitä luottamusta tuo on? Pidetään puolisoa vankina, kun uskotaan, että se pettää ennemmin tai myöhemmin? Ei tuo ole luottamusta sitten tippaakaan, päinvastoin.

[/quote]

Luottamus? Missä kohti väitin että tässä olisi luottamuksesta kysymys?

Jos siitä aletaan puhua niin kannattaa keskittyä siihen voiko kukaan luottaa niin paljon itseensä, että ei missään tilanteessa tulisi hairahtaneeksi. Todellisuus on että käytännössä kukaan ei ole sellainen että jossakin kohtaa sopivissa olosuhteissa ei voisi hairahtaa. Et sinä, en minä, ei AP, ei täällä kukaan... Ehkä ainoastaan sellainen ihminen joka muutenkin on parisuhteeseen ja seksielämään kykenemätön, sellaisella ei riskiä ole, meillä kaikilla muilla on...

Ja tästä ei kannata vetää herneitä nenään, ei vika ole meissä kenessäkään yksilöinä, me vain ei olla täydellisiä. Tästä johtuen jos haluaa elää toiselle uskollisena, niin on vaan pyrittävä minimoimaan riski eli olemaan menemättä näihin otollisiin tilanteisiin.

[/quote]

Jos asenne on tuo, niin eikö olisi parempi pysyä sinkkuna?

[/quote]

Varmaan meidän kaikkien olisi hyvä pysyä sinkkuina, mutta yhteiskunta jostakin syystä pitää parisuhdetta perusyksikkönä. Ja voihan se ollakin, mutta ihminen vaan on kykenemätön täydelliseen uskollisuuteen. Sääli, mutta näin se vaan on. Vika on biologiassa ja aivojen kemiassa.

Toisaalta aika pitkälle uskollisuuden suuntaan on päästy jos verrataan vaikka apinoihin, jotka on meidän sukulaisia... Niillä se meno on aika "hulvatonta"...

[/quote]

Kyllä terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi elää onnellisena ja pelkäämättä parisuhteessa. Sinun sen sijaan kannattaa pysyä yksin niin kauan, että saat pääsi kuntoon.

[/quote]

Yritetään nyt pysyä asiallisina. En minä varmaan mielenvikaisemmasta päästä ole vaikka tuonkin faktoja pöytään. Ei kaikkien tarvitse jatkaa itsepetosta...

[/quote]

Kyllä sinä olet mielenvikainen, jos yrität rajoittaa puolisosi elämää omien pelkojesi ja epävarmuuksiesi takia. Itselläsi on toki oikeus pitää ajatuksesi ja rajoittaa itseäsi, mutta siihen ne oikeutesi loppuvatkin.

Mitä asiallista on kiristää toinen kotiin vangiksi?

[/quote]

Jos lukisit kunnolla nämä ennen kuin alat mouhuamaan, niin olisit huomannut, että minä en rajoita vaimoni menemisiä. Minä olen jo antanut sen suhteen periksi että vaimo olisi uskollinen. Sillä ei ole minulle ollut väliä enää pitkään aikaan, minun prioriteetit on muualla kuin tässä avioliitossa.

Ei ole asiallista kiristää toista vangiksi, mutta kyllähän mielipiteensä saa tuoda esiin. Käsittääkseni AP:ta ei ole fyysisesti vangittu. On vain sanottu että ei ole suotavaa tämän mennä ystäviensä kanssa juopottelemaan ja iltaa istumaan. Ja nyt on sitten vielä annettu periksi että iltaa voi mennä istumaan kunhan ei juopottele.

Nämä onkin niitä juttuja joissa itsellä pitäisi olla aina niin paljon ymmärrystä ja itsehillintää että osaa minimoida riskit suoraan eikä edes ehdottele/uhkaile tekevänsä sellaisia asioita joissa riskit on suuria ja vielä turhan takia.

[/quote]

Minimoida riskit? Turhan takia? Tervepäisille ihmisille se on illan istumista ystävien kanssa syöden ja juoden, vähemmän terveille turhien riskien ottamista. Itse voi valita, kummalla tavalla elämään suhtautuu. Toiselta sitä ei voi vaatia, eikä sillä kiristää.

[/quote]

Näin sanoo ihminen joka sitten jossakin kohdassa selittää puolisolleen, että "se vaan tapahtui"...

Asioita voi miettiä etukäteenkin ja tehdä jotain välttääkseen ongelmia, eikä vaan mennä "fiiliksellä".

[/quote]

Juuri näin. Minäkin olen ihan varma, että mieheni pettää minua ennemmin tai myöhemmin, joten olen pyrkinyt minimoimaan tämän riskin kaikin tavoin.

Mies tulee aina suoraan kotiin töistä. Jos matkaan menee normaalia kauemmin, hänen pitää soittaa minulle. Minä myös näen miehen puhelimen paikantimesta, missä hän menee. Auton matkamittarista myös pidän kirjaa ajetuista kilometreistä ja teen tarkistuskäyntejä hänen työpaikalleen.

Harrastuksia miehellä ei ole. Minun harrastusten ajan hän odottaa autossa tai kotona, jossa meillä on käytössä valvontakamerat. Tarkistan hänen puhelimensa lokit ja viestit odottelusession jälkeen, ettei hän vain soittele tai viestittele odottaessaan kenellekään. Seuraan myös operaattorin puheluseurannasta, ettei mies vain poista viestejä tai puhelutietoja. Myös sähköpostit tarkistan säännöllisesti. Missään sosiaalisessa mediassa hän ei saa olla, sillä ne ovat oivallisia paikkoja pettämiselle.

Kaiken kaikkiaan olen mielestäni onnistunut minimoimaan riskit melko hyvin, vaikka vieläkin silti näen silloin tällöin painajaisia siitä, että mieheni salaa tapaa jonkun toisen. Olemme kuitenkin varsin onnellisia. Tällaista se on kun rakastaa ja luottamus pelaa. :)
[/quote]

Heh. Suosittelisin vielä valheenpaljastuskoetta joka kerta kun mies tulee ulkoa jos hän ei ole ollut valvonnan alla siellä. :-D

Mitä tapahtuu tai pelkäät tapahtuvan, jos et noudata käskyjä? Onko uhka enempi henkistä laatua? Tuskin tuollaisessa suhteessa omatkaan tunteet ovat kovin lämpimiä, joten siinäkään kohtaa ei ole menettämistä. Itsetuntoa taas ei kannata kenenkään muun muovailtavaksi antaa. Jostainhan se vapautuminen pitää aloittaa, ja kannattaa odottaakin vastustusta, mutta sille ei pidä antaa periksi moneen kertaan selittelemällä tai antautumalla. Jos fyysistä vaaraa ilmenee (tai vaistoat mahdollisuuden), niin sitten turvaan ja poliisin pakeille.

Onnittelut, kun menit tälläisen kultakimpaleen kanssa naimisiin. Löytö.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 15:15"]

Onnittelut, kun menit tälläisen kultakimpaleen kanssa naimisiin. Löytö.

[/quote]

Aamen.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:46"]

Minulla on tulossa ystäväni syntymäpäiväjuhlat, jossa istutaan iltaa ja grillaillaan. Mieheni ilmoitti, että minä en saa osallistua näihin juhliin. Kun on mennyt naimisiin, pitää ymmärtää että tietyistä jutuista luovutaan.  Ei itse käy ystäviensä kanssa missään, koska ei halua minunkaan missään kulkevan. Onko normaalia?

[/quote]

Eikö yleensä mennä pariskuntana? Ihmettelen. Mutta jos on vain tyttöjen ilta, niin ei mies todellakaan voi määrätä menetkö vai et.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:52"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:35"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:29"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:21"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:11"]

Hahaha! Mitä luottamusta tuo on? Pidetään puolisoa vankina, kun uskotaan, että se pettää ennemmin tai myöhemmin? Ei tuo ole luottamusta sitten tippaakaan, päinvastoin.

[/quote]

Luottamus? Missä kohti väitin että tässä olisi luottamuksesta kysymys?

Jos siitä aletaan puhua niin kannattaa keskittyä siihen voiko kukaan luottaa niin paljon itseensä, että ei missään tilanteessa tulisi hairahtaneeksi. Todellisuus on että käytännössä kukaan ei ole sellainen että jossakin kohtaa sopivissa olosuhteissa ei voisi hairahtaa. Et sinä, en minä, ei AP, ei täällä kukaan... Ehkä ainoastaan sellainen ihminen joka muutenkin on parisuhteeseen ja seksielämään kykenemätön, sellaisella ei riskiä ole, meillä kaikilla muilla on...

Ja tästä ei kannata vetää herneitä nenään, ei vika ole meissä kenessäkään yksilöinä, me vain ei olla täydellisiä. Tästä johtuen jos haluaa elää toiselle uskollisena, niin on vaan pyrittävä minimoimaan riski eli olemaan menemättä näihin otollisiin tilanteisiin.

[/quote]

Jos asenne on tuo, niin eikö olisi parempi pysyä sinkkuna?

[/quote]

Varmaan meidän kaikkien olisi hyvä pysyä sinkkuina, mutta yhteiskunta jostakin syystä pitää parisuhdetta perusyksikkönä. Ja voihan se ollakin, mutta ihminen vaan on kykenemätön täydelliseen uskollisuuteen. Sääli, mutta näin se vaan on. Vika on biologiassa ja aivojen kemiassa.

Toisaalta aika pitkälle uskollisuuden suuntaan on päästy jos verrataan vaikka apinoihin, jotka on meidän sukulaisia... Niillä se meno on aika "hulvatonta"...

[/quote]

Kyllä terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi elää onnellisena ja pelkäämättä parisuhteessa. Sinun sen sijaan kannattaa pysyä yksin niin kauan, että saat pääsi kuntoon.

[/quote]

Yritetään nyt pysyä asiallisina. En minä varmaan mielenvikaisemmasta päästä ole vaikka tuonkin faktoja pöytään. Ei kaikkien tarvitse jatkaa itsepetosta...

[/quote]

Kyllä sinä olet mielenvikainen, jos yrität rajoittaa puolisosi elämää omien pelkojesi ja epävarmuuksiesi takia. Itselläsi on toki oikeus pitää ajatuksesi ja rajoittaa itseäsi, mutta siihen ne oikeutesi loppuvatkin.

Mitä asiallista on kiristää toinen kotiin vangiksi?

[/quote]

Jos lukisit kunnolla nämä ennen kuin alat mouhuamaan, niin olisit huomannut, että minä en rajoita vaimoni menemisiä. Minä olen jo antanut sen suhteen periksi että vaimo olisi uskollinen. Sillä ei ole minulle ollut väliä enää pitkään aikaan, minun prioriteetit on muualla kuin tässä avioliitossa.

Ei ole asiallista kiristää toista vangiksi, mutta kyllähän mielipiteensä saa tuoda esiin. Käsittääkseni AP:ta ei ole fyysisesti vangittu. On vain sanottu että ei ole suotavaa tämän mennä ystäviensä kanssa juopottelemaan ja iltaa istumaan. Ja nyt on sitten vielä annettu periksi että iltaa voi mennä istumaan kunhan ei juopottele.

Nämä onkin niitä juttuja joissa itsellä pitäisi olla aina niin paljon ymmärrystä ja itsehillintää että osaa minimoida riskit suoraan eikä edes ehdottele/uhkaile tekevänsä sellaisia asioita joissa riskit on suuria ja vielä turhan takia.

[/quote]

Minimoida riskit? Turhan takia? Tervepäisille ihmisille se on illan istumista ystävien kanssa syöden ja juoden, vähemmän terveille turhien riskien ottamista. Itse voi valita, kummalla tavalla elämään suhtautuu. Toiselta sitä ei voi vaatia, eikä sillä kiristää.

[/quote]

Näin sanoo ihminen joka sitten jossakin kohdassa selittää puolisolleen, että "se vaan tapahtui"...

Asioita voi miettiä etukäteenkin ja tehdä jotain välttääkseen ongelmia, eikä vaan mennä "fiiliksellä".

[/quote]

Juuri näin. Minäkin olen ihan varma, että mieheni pettää minua ennemmin tai myöhemmin, joten olen pyrkinyt minimoimaan tämän riskin kaikin tavoin.

Mies tulee aina suoraan kotiin töistä. Jos matkaan menee normaalia kauemmin, hänen pitää soittaa minulle. Minä myös näen miehen puhelimen paikantimesta, missä hän menee. Auton matkamittarista myös pidän kirjaa ajetuista kilometreistä ja teen tarkistuskäyntejä hänen työpaikalleen.

Harrastuksia miehellä ei ole. Minun harrastusten ajan hän odottaa autossa tai kotona, jossa meillä on käytössä valvontakamerat. Tarkistan hänen puhelimensa lokit ja viestit odottelusession jälkeen, ettei hän vain soittele tai viestittele odottaessaan kenellekään. Seuraan myös operaattorin puheluseurannasta, ettei mies vain poista viestejä tai puhelutietoja. Myös sähköpostit tarkistan säännöllisesti. Missään sosiaalisessa mediassa hän ei saa olla, sillä ne ovat oivallisia paikkoja pettämiselle.

Kaiken kaikkiaan olen mielestäni onnistunut minimoimaan riskit melko hyvin, vaikka vieläkin silti näen silloin tällöin painajaisia siitä, että mieheni salaa tapaa jonkun toisen. Olemme kuitenkin varsin onnellisia. Tällaista se on kun rakastaa ja luottamus pelaa. :)

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:46"]

Minulla on tulossa ystäväni syntymäpäiväjuhlat, jossa istutaan iltaa ja grillaillaan. Mieheni ilmoitti, että minä en saa osallistua näihin juhliin. Kun on mennyt naimisiin, pitää ymmärtää että tietyistä jutuista luovutaan.  Ei itse käy ystäviensä kanssa missään, koska ei halua minunkaan missään kulkevan. Onko normaalia?

[/quote]

No mitäs luulet?

Oli toinen ketju missä nainen valitti, että mies ei ole kotona vaan sillä on omia menoja ja siinä mammat huusi kuorossa, että sika mies kun ei ole sinun kanssasi koko aikaa. Nyt taas kun mies on naisen kanssa, niin naisen pitäisi mammojen mielestä saada juosta vapaana pitkin kyliä. Kumpi se nyt sitten on? Aina miehen syy?