Onko ihmisiä joissa mikään musiikki ei herätä mitään tuntemuksia?

Olen puoliammattimaisesti toiminut musiikin parissa kymmeniä vuosia, eikä se enää monestikaan herätä juuri mitään tuntemuksia. Luulen, että se on nimenomaan neurologinen juttu.

No, kuurot?

Ainakin on olemassa naisia joista jotkin elokuvat ovat muovanneet sen ihmisen joka hän nyt on. Totta, eilen aamulla joku nainen kaakatti tuon TV1 tai TV3 haastatteluohjelmassa. Kuvitelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen puoliammattimaisesti toiminut musiikin parissa kymmeniä vuosia, eikä se enää monestikaan herätä juuri mitään tuntemuksia. Luulen, että se on nimenomaan neurologinen juttu.

Jos se ei *enää* herätä tuntemuksia niin silloinhan se nimenomaan ei ole neurologista. 

Tai sitten se on nimenomaan psykologista tai jopa kognitiivista ellei gerontologoogista.

Jos mikään musiikki ei herätä mitään tuntemuksia, niin henkilö on kyllä silloin jonkin sortin psykopaatti. 

Joillakin ihmisillä esiintyy sävelkuuroutta, milloin musiikki voi kuulostaa jopa epämiellyttävältä. Myös rytmikuurous voi tehdä musiikin kuuntelusta vaikeaa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten se on nimenomaan psykologista tai jopa kognitiivista ellei gerontologoogista.

Googista ja Magoogista... 

Itse en näin keski-iässä juurikaan kestä musiikkia. En voi sanoa, etteikö se herättäisi tuntemuksia, mutta se kuormittaa ja ärsyttää. Toisaalta klassista kuuntelen joskus ja erityisesti pianonsoittoa, joten en varmaan sinänsä ole etsimäsi ihminen.

Mulla on yksi kaveri, joka ei ole koskaan kuunnellut musiikkia tai hän ei saa musiikista mitään.

Lastensa kautta on tutustunut aiheeseen ja huomannut, että kuinka paljon musiikki voi antaa elämään lisää.

Esim tytärtään on koulukiusattu ja tämä sai järjettömästi lohtua PMMPn tuotannosta.

Nyt arvostaa musiikkia, mutta ei edelleenkään itse kuuntele.

Rytmitajuttomuus näkyy myös liikunnassa kömpelyytenä.

Me miehen kanssa katsomme kaikki idolsit ja vain elämäät tms. Ihmettelemme suuresti sitä kyynelehtimistä. Kumpikaan ei meistä oikein tajua, mitä se tunteen välittäminen on. 

 

Tai, joskus harvoin tunnemme. Esim. Biisi Annan sut pois, tai Apulannan Armo kolahti kovin eroni jälkeen. Mutta en ole koskaan mistään saanut lohtua. 

 

Tietääkseni meillä kummallakaan ei oleneurologisia poikkavuuksia. Itse tunnen kyllä empatiaa, mutta musiikki ei sitä herätä. 

On neurologinen juttu. Tunnen ainakin pari tällaista tapausta. Aiheesta on myös tieteellistä tutkimusta tehty.

Vierailija kirjoitti:

Me miehen kanssa katsomme kaikki idolsit ja vain elämäät tms. Ihmettelemme suuresti sitä kyynelehtimistä. Kumpikaan ei meistä oikein tajua, mitä se tunteen välittäminen on. 

 

Tai, joskus harvoin tunnemme. Esim. Biisi Annan sut pois, tai Apulannan Armo kolahti kovin eroni jälkeen. Mutta en ole koskaan mistään saanut lohtua. 

 

Tietääkseni meillä kummallakaan ei oleneurologisia poikkavuuksia. Itse tunnen kyllä empatiaa, mutta musiikki ei sitä herätä. 

jatkan, kun tuli yllä kommentti rytmitajusta: me tykkäämme tanssia ja miehellä on aivan sairaan hyvä rytmitaju.

Vierailija kirjoitti:

Itse en näin keski-iässä juurikaan kestä musiikkia. En voi sanoa, etteikö se herättäisi tuntemuksia, mutta se kuormittaa ja ärsyttää. Toisaalta klassista kuuntelen joskus ja erityisesti pianonsoittoa, joten en varmaan sinänsä ole etsimäsi ihminen.

Mulla vähän sama juttu, mutta en voi sanoa, etteikö musiikki herättäisi tunteita ja tuntemuksia! Klassinen musiikki ja joululaulut saa minut oikeasti itkemään, eli herättää jopa liikaa tunteita. Ja urkumusiikki (voi kun kehtaisi mennä kirkkoon - en kuulu kirkkoon =)). Mutta en voi sanoa tykkääväni mistään muusta musiikista. Autossa yms. pakko laittaa radio pois päältä., musiikki todellakin kuormittaa ja ärsyttää.

On. 

Olin takavuosina kova rokkari. Kävin jatkuvasti keikoilla, festareilla, keräsin levyjä ja oli oma pikku-bändikin, kunnes lopetin ryyppäämisen, niin musiikkihommat loppui kuin seinään. Ei pysty enää. Nykyään luen vain kirjoja ja katselen elokuvia.