Mies ei päästä mihinkään, onko normaalia?

Idioottimaisinta on erota siks että pääsee bilettämään ja panemaan muita. Huoran ajattelutapa. AV- mammat on yks huorapalsta

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 08:05"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:52"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:35"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:29"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 06:21"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:11"]

Hahaha! Mitä luottamusta tuo on? Pidetään puolisoa vankina, kun uskotaan, että se pettää ennemmin tai myöhemmin? Ei tuo ole luottamusta sitten tippaakaan, päinvastoin.

[/quote]

Luottamus? Missä kohti väitin että tässä olisi luottamuksesta kysymys?

Jos siitä aletaan puhua niin kannattaa keskittyä siihen voiko kukaan luottaa niin paljon itseensä, että ei missään tilanteessa tulisi hairahtaneeksi. Todellisuus on että käytännössä kukaan ei ole sellainen että jossakin kohtaa sopivissa olosuhteissa ei voisi hairahtaa. Et sinä, en minä, ei AP, ei täällä kukaan... Ehkä ainoastaan sellainen ihminen joka muutenkin on parisuhteeseen ja seksielämään kykenemätön, sellaisella ei riskiä ole, meillä kaikilla muilla on...

Ja tästä ei kannata vetää herneitä nenään, ei vika ole meissä kenessäkään yksilöinä, me vain ei olla täydellisiä. Tästä johtuen jos haluaa elää toiselle uskollisena, niin on vaan pyrittävä minimoimaan riski eli olemaan menemättä näihin otollisiin tilanteisiin.

[/quote]

Jos asenne on tuo, niin eikö olisi parempi pysyä sinkkuna?

[/quote]

Varmaan meidän kaikkien olisi hyvä pysyä sinkkuina, mutta yhteiskunta jostakin syystä pitää parisuhdetta perusyksikkönä. Ja voihan se ollakin, mutta ihminen vaan on kykenemätön täydelliseen uskollisuuteen. Sääli, mutta näin se vaan on. Vika on biologiassa ja aivojen kemiassa.

Toisaalta aika pitkälle uskollisuuden suuntaan on päästy jos verrataan vaikka apinoihin, jotka on meidän sukulaisia... Niillä se meno on aika "hulvatonta"...

[/quote]

Kyllä terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi elää onnellisena ja pelkäämättä parisuhteessa. Sinun sen sijaan kannattaa pysyä yksin niin kauan, että saat pääsi kuntoon.

[/quote]

Yritetään nyt pysyä asiallisina. En minä varmaan mielenvikaisemmasta päästä ole vaikka tuonkin faktoja pöytään. Ei kaikkien tarvitse jatkaa itsepetosta...

[/quote]

Kyllä sinä olet mielenvikainen, jos yrität rajoittaa puolisosi elämää omien pelkojesi ja epävarmuuksiesi takia. Itselläsi on toki oikeus pitää ajatuksesi ja rajoittaa itseäsi, mutta siihen ne oikeutesi loppuvatkin.

Mitä asiallista on kiristää toinen kotiin vangiksi?

[/quote]

Jos lukisit kunnolla nämä ennen kuin alat mouhuamaan, niin olisit huomannut, että minä en rajoita vaimoni menemisiä. Minä olen jo antanut sen suhteen periksi että vaimo olisi uskollinen. Sillä ei ole minulle ollut väliä enää pitkään aikaan, minun prioriteetit on muualla kuin tässä avioliitossa.

Ei ole asiallista kiristää toista vangiksi, mutta kyllähän mielipiteensä saa tuoda esiin. Käsittääkseni AP:ta ei ole fyysisesti vangittu. On vain sanottu että ei ole suotavaa tämän mennä ystäviensä kanssa juopottelemaan ja iltaa istumaan. Ja nyt on sitten vielä annettu periksi että iltaa voi mennä istumaan kunhan ei juopottele.

Nämä onkin niitä juttuja joissa itsellä pitäisi olla aina niin paljon ymmärrystä ja itsehillintää että osaa minimoida riskit suoraan eikä edes ehdottele/uhkaile tekevänsä sellaisia asioita joissa riskit on suuria ja vielä turhan takia.

[/quote]

Minimoida riskit? Turhan takia? Tervepäisille ihmisille se on illan istumista ystävien kanssa syöden ja juoden, vähemmän terveille turhien riskien ottamista. Itse voi valita, kummalla tavalla elämään suhtautuu. Toiselta sitä ei voi vaatia, eikä sillä kiristää.

[/quote]

Näin sanoo ihminen joka sitten jossakin kohdassa selittää puolisolleen, että "se vaan tapahtui"...

Asioita voi miettiä etukäteenkin ja tehdä jotain välttääkseen ongelmia, eikä vaan mennä "fiiliksellä".

[/quote]

Jos haluat välttää ongelmia, pysy sinkkuna, pysy kotona ja lakkaa elämästä.

[/quote]

Oletko koskaan miettinyt, että onkohan sinun oma ajattelutapa se kaikkein täydellisin?

Siis tämä: "Tärkeintä on päästä toteuttamaan itseään täydellisesti. Jos sitten parisuhde sattuu siinä menemään, niin mitäpä siitä, ainahan voi aloittaa uuden suhteen!"

Itseasiassa kuulostaa paremminkin, että sinun ajattelutavan omaavan ihmisen olisi syytä pysyä sinkkuna....

Mikä hullu tänne ketjuun on pesiytynyt? Jos kuvittelet olevasi fiksu tai normaali, et ole. On ihan normaalia viettää aikaa muidenkin kuin perheenjäsenten kanssa eikä sillä ole litään tekoa seksin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 08:39"]

Mikä hullu tänne ketjuun on pesiytynyt? Jos kuvittelet olevasi fiksu tai normaali, et ole. On ihan normaalia viettää aikaa muidenkin kuin perheenjäsenten kanssa eikä sillä ole litään tekoa seksin kanssa.

[/quote]

Ei ole mitään tekoa seksin kanssa... Niin, ei ole kuin vasta sitten jollakin kerralla. esim. sillä 68:lla kerralla...

Mutta eihän siinä, pistä vaan pää pensaaseen ja elä tynnyrissä ajatustesi kanssa...

Kaikenmaailman hulluja sitä onkin olemassa...

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 08:55"]

Kaikenmaailman hulluja sitä onkin olemassa...

[/quote]

No niin, siinäpä fiksu kommentti taas!

Hulluja onkin toki ne jotka miettii tekojaan etukäteen ja pyrkii välttelemään pahimmat riskit ja suurimmat karikot.

Järkevät ihmisethän tietysti elävät "fiiliksellä" ja sitten jälkeen päin toteavat, että mitenkäs tässä kävikään...

Näitä "järkeviä" meiltä löytyykin tuolta tiettyjen lehtien palstoilta...

Sinulle uhka- ja riskisuhteen "todennäköisyyslaskija" haluaisin sanoa:

Suurin osa meistä ympärilläsi olevista parisuhteessa olevista ja perheellisistä ihmisistä työskentelevät, harrastavat ja tapaavat ystäviään sekä yhdessä puolisonsa kanssa että ystäviensä kanssa ilman puolisoa. Suurimman osan mielestä se on ns. normaalia ja tyydyttävää elämää. On suuri todennäköisyys että myös puolisosi kuuluu tähän prosenttuaaliseen ryhmään jonka mielestä elämä on tyydyttävää silloin kun kaikki elämän osa-alueet ovat sopusoinnussa ja harmoniassa.

Kävelepä nyt peilin eteen ja mieti mikä on todennäköisesti suurin uhka parisuhteellesi. Onko parisuhteesi todellinen uhka puolisosi satunnaiset illanvietot, shoppaliureissut tai elokuvaillat kavereiden kanssa vai sinun holhoava, mustasukkainen ja neuroottinen asenteesi suurimman osan normaalina ja tasapainoisena pitämää elämää kohtaan?

Sen jälkeen voit miettiä todennäköisyyksiä ihan rauhassa. Suurin uhkasi ainakin näin ulkopuolisen silmin on se että puolisosi saa jonakin päivänä tarpeekseen ja haluaa ns. normaalin elämän.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:27"]

Sinulle uhka- ja riskisuhteen "todennäköisyyslaskija" haluaisin sanoa: Suurin osa meistä ympärilläsi olevista parisuhteessa olevista ja perheellisistä ihmisistä työskentelevät, harrastavat ja tapaavat ystäviään sekä yhdessä puolisonsa kanssa että ystäviensä kanssa ilman puolisoa. Suurimman osan mielestä se on ns. normaalia ja tyydyttävää elämää. On suuri todennäköisyys että myös puolisosi kuuluu tähän prosenttuaaliseen ryhmään jonka mielestä elämä on tyydyttävää silloin kun kaikki elämän osa-alueet ovat sopusoinnussa ja harmoniassa. Kävelepä nyt peilin eteen ja mieti mikä on todennäköisesti suurin uhka parisuhteellesi. Onko parisuhteesi todellinen uhka puolisosi satunnaiset illanvietot, shoppaliureissut tai elokuvaillat kavereiden kanssa vai sinun holhoava, mustasukkainen ja neuroottinen asenteesi suurimman osan normaalina ja tasapainoisena pitämää elämää kohtaan? Sen jälkeen voit miettiä todennäköisyyksiä ihan rauhassa. Suurin uhkasi ainakin näin ulkopuolisen silmin on se että puolisosi saa jonakin päivänä tarpeekseen ja haluaa ns. normaalin elämän.

[/quote]

Kiitos kommentista!

Jutun juuri onkin siinä että näistä "normaaleista ja tyydyttävästi" elävistä ihmisistä sitten jossakin vaiheessa tulee ne petturit ja perheen rikkojat. Ihan näistä tavallisista ihmisistä. Aikaa kun menee ja tilanteet muuttuu, niin se yksi hairahdus sitten vaan tulee ja mahdollisesti itsellekin yllätyksenä.

Onhan tämä tällainen itsekontrolli toki vaativaa, mutta mielestäni uskollinen parisuhde on sen arvoinen, että sen eteen kannattaa vähän vaivaa nähdäkin!

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 08:47"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 08:39"]

Mikä hullu tänne ketjuun on pesiytynyt? Jos kuvittelet olevasi fiksu tai normaali, et ole. On ihan normaalia viettää aikaa muidenkin kuin perheenjäsenten kanssa eikä sillä ole litään tekoa seksin kanssa.

[/quote]

Ei ole mitään tekoa seksin kanssa... Niin, ei ole kuin vasta sitten jollakin kerralla. esim. sillä 68:lla kerralla...

Mutta eihän siinä, pistä vaan pää pensaaseen ja elä tynnyrissä ajatustesi kanssa...
[/quote]

Kukahan tässä on tynnyrissä? Talvella et voi mennä ulos, kun voit liukastua, portailta voit pudota, liikenteessä voi tulla onnettomuus, leikkauksessa hoitovirhe, koti voi palaa, tulva voi huuhtoa sut mennessään.

Pettäminen on sentäön aktiivinen teko ja sen todennäköisyyteen vaikuttaa henkilön moraali ja arvot.

Eristämällä voit yrittää estää (epätodennäköistä) pettämistä, mutta todennäköisesti se johtaa vastapuolen lähtemiseen. Ok, sinua ei petetty, mutta jätettiin. Happy now?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:27"]

Sinulle uhka- ja riskisuhteen "todennäköisyyslaskija" haluaisin sanoa: Suurin osa meistä ympärilläsi olevista parisuhteessa olevista ja perheellisistä ihmisistä työskentelevät, harrastavat ja tapaavat ystäviään sekä yhdessä puolisonsa kanssa että ystäviensä kanssa ilman puolisoa. Suurimman osan mielestä se on ns. normaalia ja tyydyttävää elämää. On suuri todennäköisyys että myös puolisosi kuuluu tähän prosenttuaaliseen ryhmään jonka mielestä elämä on tyydyttävää silloin kun kaikki elämän osa-alueet ovat sopusoinnussa ja harmoniassa. Kävelepä nyt peilin eteen ja mieti mikä on todennäköisesti suurin uhka parisuhteellesi. Onko parisuhteesi todellinen uhka puolisosi satunnaiset illanvietot, shoppaliureissut tai elokuvaillat kavereiden kanssa vai sinun holhoava, mustasukkainen ja neuroottinen asenteesi suurimman osan normaalina ja tasapainoisena pitämää elämää kohtaan? Sen jälkeen voit miettiä todennäköisyyksiä ihan rauhassa. Suurin uhkasi ainakin näin ulkopuolisen silmin on se että puolisosi saa jonakin päivänä tarpeekseen ja haluaa ns. normaalin elämän.

[/quote]

Kiitos kommentista!

Jutun juuri onkin siinä että näistä "normaaleista ja tyydyttävästi" elävistä ihmisistä sitten jossakin vaiheessa tulee ne petturit ja perheen rikkojat. Ihan näistä tavallisista ihmisistä. Aikaa kun menee ja tilanteet muuttuu, niin se yksi hairahdus sitten vaan tulee ja mahdollisesti itsellekin yllätyksenä.

Onhan tämä tällainen itsekontrolli toki vaativaa, mutta mielestäni uskollinen parisuhde on sen arvoinen, että sen eteen kannattaa vähän vaivaa nähdäkin!
[/quote]

Paino sanalla itsekontrolli. Toista ei voi kontrolloida.

Koskaan en ole pettänyt, enkä ole kokenut sitä mitenkään erityisen vaativaksi tehtäväksi. Mutta hyvä, että tunnistat taipumuksen ja houkutuksen itsessäsi ja taistelet vastaan.

Kiitos kiitoksista :) Oma teini-iässä alkanut parisuhteeni on kestänyt jo parikymmentä vuotta. Olemme toden totta nähneet vaivaa suhteemme eteen ja se on kestänyt mitä erilaisemmat elämäntilanteet ja olosuhteet.

Mielestäni oleellisin asia parisuhteessa on kunnioitus. Sekä puolison, itsen että parisuhteen. Tällä reseptillä on suhteemme kestänyt parikymmentä vuotta ja nöyränä sekä kiitollisena toivon sen kestävän vastakin. Siitä huolimatta tai sen takia meillä on myös omat ystävämme, harrastuksemme ja menomme.

Ihmisethän käyttäytyy puhtaan matemaattisesti. Seurustelun/yhteenmuuton/avioliiton alkamishetkestä alkaen pitää siis merkitä tarkkaan ylös kaikki ne kerrat, jolloin tapaa kavereita ilman puolisoa. Tapaamisten tiheydestä riippuen hairahdus tulee, jos nyt ei ihan 68 kerran jälkeen, niin 100 kerran jälkeen jo melko varmasti (jos toi 1% todennäköisyys). Eli jos kavereita näkee vaikka kerran viikossa, parin vuoden päästä on pettäminen jo melko varmaa, tän mukaan. WTF?

Miten se pettämistodennäköisyys alunperin määritellään? Jos näkeekin enimmäkseen samaa sukupuolta olevia kavereita (heteroparisuhteen ollessa kyseessä), silloinhan todennäköisyysprosentin olisi oltava pienempi. Sitten pitäisi ottaa huomioon kans tapaamiskohtaisesti kaveriporukan koostumus, suhdeluku miehet/naiset, vapaiden vastakkaisen sukupuolen edustajien määrä, muiden vastaavat prosenttiluvut, määritellä alkoholin vaikutus todennäköisyyteen ja joku hauskuusindeksi.

Tottahan se on, että kuka vaan voi hairahtua. Vaikka todennäköisyydet on pienet, niin aina joku voittaa lotossa, joskus joku lentokone tippuu alas ja maanteillä sattuu kuolonkolareita. Jättääkö todennäköisyysihminen autolla ajamatta (koska "pakosti se kolari joskus tulee")? Eihän autokolaria nyt kukaan halua kohdalleen, ja ainoa tapa välttää sitä on olla istumatta auton kyytiin.

Ainoa satavarma keino välttää pettäminen tai petetyksi tuleminen, on pysyä sinkkuna. 

Juuri nuo luettelamis asiat vaikuttaa yksittäisen kerran hairahtamis-herkkyyteen ja sen kautta todennäköisyyteen tuleeko petettyä. Olet aivan oikeassa.

Erilaisilla tapaamisilla on eilaiset todennäköisyydet. Esim. jos tapaat kaverin pikaisesti ruokatunnilla samassa työpaikkaruokalassa niin todennäköisyys on pienempi kuin vaikka että tapaat kaverin illanvietossa selvinpäin ja taas suurempi jos tapaat kaverin illan vietossa nautintoaineiden vaikutuksessa. Sitten taas todennäköisyys kasvaa jos menette kaverin kanssa yökerhoon, kun siellä niitä "iskijöitä" voi tulla paljon enemmän.

Kaikki nämä vaikuttaa.

Tuo yksi prosentti on aika varovainen illanviettoja/rentoutumistapaamisia ajatellen, se ehkä sopisi paremmin kaikkiin tapaamisiin, mutta en halunnut kärjistää.

Ja tämä teoria on ihan todettavissa, niin paljon tuota pettämistä tapahtuu.

Jos ihminen ehtii elämässään olemaan eri parisuhteissa vaikka 40-vuotta, niin todennäköisyys sille että on tullut petettyä on varmaan yli 70%. Ja se tulee vielä kasvamaan, kun vanhemmat ikäluokat poistuvat ja uudet "vapaan kasvatuksen" ihmiset ehtivät seniori-ikään...

Toki kaikessa toiminnassa on riskinsä ja riskejähän pyritään pienentämään muillakin elämän alueilla, niin miksi ei näin tärkeällä kuin parisuhteissa? Vai onko niin, että yksittäisen parisuhteen onnistumista ei pidetäkkään enää niin oleellisena? Että ne onkin enemmän kertakäyttökamaa, kun "ainahan voi menä uuteen suhteeseen ja se on alkuunsa jännääkin"! Surullista! :(

Toivoisin todella sydämestäni, että kaltaisensa löytäisivät aina toisensa:

pettäjät, tasapainoiset uskolliset ja kahlehtivat luulosairaat.

Muuten voi käydä elämä aika raskaaksi kullekin osapuolelle. 

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:46"]Minulla on tulossa ystäväni syntymäpäiväjuhlat, jossa istutaan iltaa ja grillaillaan. Mieheni ilmoitti, että minä en saa osallistua näihin juhliin. Kun on mennyt naimisiin, pitää ymmärtää että tietyistä jutuista luovutaan.  Ei itse käy ystäviensä kanssa missään, koska ei halua minunkaan missään kulkevan. Onko normaalia?
[/quote]
Kulttuurisidonnainen juttu, nauti rikkaudestasi.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:46"]Minulla on tulossa ystäväni syntymäpäiväjuhlat, jossa istutaan iltaa ja grillaillaan. Mieheni ilmoitti, että minä en saa osallistua näihin juhliin. Kun on mennyt naimisiin, pitää ymmärtää että tietyistä jutuista luovutaan.  Ei itse käy ystäviensä kanssa missään, koska ei halua minunkaan missään kulkevan. Onko normaalia? [/quote] Kulttuurisidonnainen juttu, nauti rikkaudestasi.

[/quote]

Mulla oli ihan supisuomalaista kulttuuria, terveisiä vaan Lohjalle. Onneksi tajusin ottaa kamani ja juosta. 

Ap, tuo, miten mies kommentoi perhetaustaasi, on ihan klassisia alistamisen ja henkisen väkivallan piirteitä. Itsekin niistä sain kärsiä jokusen vuoden. Voitko puhua avoimesti miehestäsi ystävillesi vai onko mielestäsi jotain, mitä pitää hävetä tai peitellä? Toimitko sinä itse normaalisti miehesi kanssa ja tunnetko itsesi omaksi itseksesi, vapaaksi tai onnelliseksi?

Vastaus todennäköisyyslaskijalle (en lainaa koska tulee liikaa copypastea):

Olet täysin oikeassa siinä, että jotkin altistumiset tekevät pettämistapahtumasta todennäköisemmän, jos puhutaan tilastoista. Uskon edelleen, että tässä on kyse näkökulmaerosta.

Itse näen asiassa useammankin punnittavan asian, kuin vain riskin/riskin välttämisen:

- Onko arvokkaampaa elämää sellainen, jossa sosiaalinen elämä on rajoitettua mutta uskollisuus tilastollisesti todennäköisempää, vai sellainen, jossa sosiaalinen elämä on vapaampaa ja siten elämää rikastuttavaa, mutta otetaan suurempi riski houkutuksen syntymiselle?

- Miten voi itse vaikuttaa riskinsietokykyynsä, jos riskejä haluaa ottaa? Onko omat arvot selkeänä selkärangassa ja arvostus suhteessa puolin toisin kohdallaan? Miten olen aiemmin reagoinut houkutustilanteissa, olenko rehellisesti ollut vaarassa pettää kumppaniani? Jos, niin silloin toki omaa toimintaa kannattaa ehkä rajoittaakin (esim. humaltumista välttämällä).

- Aiheuttaako se, että suhde rajoittaa ystävyyssuhteitani ja sosiaalisiin tapahtumiin osallistumistani, vuosien kuluessa yksinäisyyden tunnetta sekä sitä kautta sellaista tyytymättömyyttä parisuhdetta kohtaan, jota ei olisi lainkaan syntynyt jos parisuhde ei rajoittaisi normaalia sosiaalista elämää? Onko mahdollista, että suhde voi paremmin silloin, jos sen osapuolilla on muutenkin aktiivinen ja tyydyttävä sosiaalinen elämä? 

- Mikä on liikaa? Voisiko muutaman kuukauden välein rento illanvietto tärkeiden ystävien seurassa olla merkittävästi eri asia kuin jokaviikonloppuinen ryyppäys kaveriporukassa, jossa juhlimiskulttuuri on hyvinkin villiä? Milloin ja kuinka usein on perusteltua ottaa suurempi riski ystävyyssuhteiden vaalimisen ja onnellisuuden nimissä?

- Miten näistä ja muista kysymyksistä punnitaan sellainen arvokokonaisuus, jonka mukaan eläen elämä on onnellista ja riskit siedettävissä rajoissa?

Luulen, että vaikka tilastojen valossa pystytään tarkastelemaan asioita matemaattisesti, ei ihmiselämää silti pysty kontrolloimaan kohti absoluutteja. Esim. jos itse olisin aina vain kotona enkä näkisi ketään, pettämisen riski olisi lähellä nollaa, mutta tulisin ajan myötä hyvin onnettomaksi ja luultavasti mielenterveyteni järkkyisi, vaikka parisuhteessa olisinkin. Tällöin tämä tilastollisesti riskit minimoiva toimintamalli ei kuitenkaan täyttäisi varsinaista tarkoitustaan, eli onnellisuuden tavoittelua.

T. Onnellinen uskollisessa liitossa

Onnea teille, hyvä että homma pelaa ja teillä on toimiva linja!

Tuossa saattaa toki olla vaarana pienoinen ahdistuminen, kannattaa seurata tilannetta.

T: Tilasto-laskija

Yllättävän moni vastaa näinkin selkeään provoon.