Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hajonnut lapsuudenperhe, kriisin paikka
23.06.2015 |
Minun vanhempani lähtivät eri teille, kun muutin pois kotoa opiskelemaan. Siinä meni lapsuudenkoti myyntiin, tuli kuvioihin isän uusi naisystävä (teennäinen bimbo) ja äiti vaihtoi paikkakuntaa. Pahalta tuntui. Opinnotkin junnasivat ekana keväänä, kun en pystynyt keskittymään. Äiti sanoi eron jälkeen, että isä on tiennyt jo vuosia, että hän muuttaa kotipaikkakunnalleen takaisin, kunhan "pesä tyhjenee", eli lähden opiskelemaan. Isä oli ilmoittanut, ettei aio jättää työtään eikä muuta mukana. Lisäksi isä sanoi vuosia eron jälkeen, että hän oli katsellut uutta naisystäväänsä "sillä silmällä" jo vuosia, että tuon hän haluaa, jos eroavat äidin kanssa. Miten minua on voitu pitää pimennossa näistä suunnitelmista niin kauan ennen eroa ja miksi. Vaikka en enää asunut kotona, minulta meni koti. Poikaystäväni sanoi, että älä marise, aikuinen (19 v.) ihminen. Asia on noussut jälleen ajatuksiin, kun on omia pieniä lapsia. Miten osaan elää siten, ettei heiltä tarvitse salata elämän isoja päätöksiä? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Kodin hajoamisesta?
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:19"]Ymmärrän täysin. Kotia ei enää ole kun siellä ei ole isä ja äiti vaan isä/äiti ja joku ulkopuolinen tuntematon ihminen. Kova paikka oli ainakin mulle vaikka aikuinen olinkin. Eipä tulee enää käytyä tai yhteyttäkään pidettyä.
[/quote]
Et pidä vanhempiin enää yhteyttä kun eivät suostuneet enää asumaan yhdessä sun lapsuudenkodissa? Ja tää saa vielä yläpeukkuja? Voi tsiisus, ei teitä ole kyllä osattu kasvattaa ja taustalla taitaa olla kyllä pahoja ongelmia perheen dynamiikassa kun tollaiseen lopputulemaan on päädytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onk sille aikuiselle lapselle pakko kertoa että tätä suunniteltiin vuosia ja odotettiin vaan et kasvat. Tosin useissa tapauksessahan tuon tajuaa vaikkei kerrotakaan...mutta esim ap:n tapaus, ehkei vanhempien olisi kannattanut kertoa noita.
Todella karmeata, että vanhempasi ovat kertoneet sinulle nuo asiat! Mikseivät voineet vaan todeta, että näin nyt kävi, mutta olet aina rakas ja tärkeä, olet aina tervetullut yms. Sen sijaan ovat halunneet syyllistää ap:n siitä, että ovat oikein vuosia jo odottaneet että ap tajuaisi muuttaa pois, että vanhemmat pääsevät toteuttamaan omia suunnitelmiaan.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:47"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:17"]Olisitko halunnu elää perheessä, jossa vanhemmat avoimesti olisivat antaneen ymmärtää, että ovat yhdessä vain sinun takiasi, ja kun muutat pois kotoa, hekin lähtevät eri teille? [/quote] Mutta tuleehan siitä joka tapauksessa sellainen fiilis jälkikäteen, että ne olivat yhdessä vuosia vain lapsen takia!
[/quote]
Meinaat siis, että lapsen olisi parempi "ottaa vastuu" vanhempiensa erosta jo etukäteen? Toisin sanoen, lapsenko olisi pitänyt etukäteen jo saada tietää, että kun tämä muuttaa pois, perhe hajoaa? Eikö se olisi henkisesti hirveän iso taakka kantaa?
[/quote]
Voi sitä valmistella, ettei tule järkytyksenä. Sanoisin omalta osaltani, että jos ihminen on juuri itsenäistynyt ja opettelee elämään vieraalla paikkakunnalla, maksamaan laskunsa ja hoitamaan kotinsa, ei ole paras mahdollinen aika samaan hetkeen ajoittaa eroa, äidin muuttoa kotipaikkakunnalleen ja isän uutta naisystävää.
-ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:18"]
Ei ole kokemuksia kodin hajoamisesta, mutta salailusta kylläkin. Toinen vanhemmistani sairastui masennukseen ja siitä kerrottiin vaivaantuneena vasta jälkeen päin. Kukaan lapsista ei enää asunut kotona tuolloin. Meillä on aina ollut pinnalliset suhteet lapsuuden perheessä. Pelkistä iloisista asioista on voinut puhua, murheista ei. On vaikuttanut niin, että minulla on ollut vaikeuksia ystävystyä, sillä jätän ihmissuhteet pinnallisiksi.
[/quote]
Sama juttu mulla. Nyt aikuisena en sitten kerro kotiin mitään. Ihan hyvin menee...
Voisin ruveta sun ystäväksi, koska niin tunnistan sun taustan.
Ainoa hyvä puoli on, etten myöskään osaa juurikaan juoruilla. Minulle voi siis ihan oikeasti kertoa asioita luottamuksella, mutta vaan lapseni tietää tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:47"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:39"] [quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:17"]Olisitko halunnu elää perheessä, jossa vanhemmat avoimesti olisivat antaneen ymmärtää, että ovat yhdessä vain sinun takiasi, ja kun muutat pois kotoa, hekin lähtevät eri teille? [/quote] Mutta tuleehan siitä joka tapauksessa sellainen fiilis jälkikäteen, että ne olivat yhdessä vuosia vain lapsen takia! [/quote] Meinaat siis, että lapsen olisi parempi "ottaa vastuu" vanhempiensa erosta jo etukäteen? Toisin sanoen, lapsenko olisi pitänyt etukäteen jo saada tietää, että kun tämä muuttaa pois, perhe hajoaa? Eikö se olisi henkisesti hirveän iso taakka kantaa? [/quote] Voi sitä valmistella, ettei tule järkytyksenä. Sanoisin omalta osaltani, että jos ihminen on juuri itsenäistynyt ja opettelee elämään vieraalla paikkakunnalla, maksamaan laskunsa ja hoitamaan kotinsa, ei ole paras mahdollinen aika samaan hetkeen ajoittaa eroa, äidin muuttoa kotipaikkakunnalleen ja isän uutta naisystävää. -ap
[/quote]
Ei sitä hyvää hetkeä ole koskaan. Siksi se ero varmaan olisi parasta toteuttaa heti, kun on varmuus siitä, että näin aikoo jossain vaiheessa tehdä.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:19"]Ymmärrän täysin. Kotia ei enää ole kun siellä ei ole isä ja äiti vaan isä/äiti ja joku ulkopuolinen tuntematon ihminen. Kova paikka oli ainakin mulle vaikka aikuinen olinkin. Eipä tulee enää käytyä tai yhteyttäkään pidettyä. [/quote] Et pidä vanhempiin enää yhteyttä kun eivät suostuneet enää asumaan yhdessä sun lapsuudenkodissa? Ja tää saa vielä yläpeukkuja? Voi tsiisus, ei teitä ole kyllä osattu kasvattaa ja taustalla taitaa olla kyllä pahoja ongelmia perheen dynamiikassa kun tollaiseen lopputulemaan on päädytty.
[/quote]
Kukaan ei voi pakottaa minua olemaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka pettävät luottamuksen, ovat epärehellisiä ja salailevat asioita (kummatkin pettivät, tämäkin tarpeellinen tieto piti kertoa). Luotto meni kumpaankin ja tunnen suunnatonta inhoa heitä ja nykyisiään kohtaan. Nauttikoot nyt molemmat ihanasta, uudesta elämästään. Minua he eivät siihen tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 17:36"]
Joo, unohtakaa koko asia! Minun pään sisäiset ongelmani ovat minun omiani. Harmittaa nyt tämä avautuminen, koska eihän se kenenkään muun kokemus ole kuin minun. Pyysin niiltä kommenttia ja omia kokemuksia, jotka ovat olleet samojen asioiden äärellä. Kaikki ne, jotka eivät ole asiaa kokeneet, ovat kärkkäimpiä tuomitsemaan. Kyllä, tiedän jo valmiiksi, että olen arvoton ja huono ja liian herkkä! Että jos nyt loppuisi ne kommentit, en jaksa lukea, miten väärin tunnen, kun en anna vanhempieni olla vapaita ja että olen vieraantunut heistä. Se on oma kokemus, jokaisella on omansa. Kiitos ja amen! -ap
[/quote]
Vähän vaikea tietää millaistakohan kommenttia sitten toivoisit..
Kuten aiemmassa kommentissani (79) totesin, on varmasti kriisin paikka.
Mutta eihän muuta voi kuin sopeutua.
Olisitko toivonut että vanhempasi täällä haukuttaisiin? Vai mitä?
79
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:29"]Neuvohan minua. Minulla on jonkin verran samankaltaisia suunnitelmia kuin äidilläsi. Ajattelen, että jos suurin piirtein jaksan, elän parisuhteessa siihen asti, että lapset ovat täysi-ikäisiä. Jos parisuhde pesän tyhjennyttyä tuntuu yhtä huonolta kuin nyt, minulla on melko vähän syitä jatkaa suhdetta enää siinä vaiheessa.
Maija
[/quote]
Älä sitten ainakaan kerro lapsille, että olet suunnitellut sitä jo vuosia ja heidän isänsäkin on tiennyt asian. Siitä tulee petetyksi ja huijatuksi joutumisen tunne lapselle, myös sille aikuiselle. Jos haluat, voit jo ennen eroa valmistella asiaa, että olette etääntyneet toisistanne jne. Jos tietää odottaa eroa, kriisi voi olla pienempi (?). Älä myöskään tapaile ketään uutta ennenkuin ero on täysin selvä ja puitu. Äläkä missään nimessä rasita lapsia jälkikäteen tiedolla, että jo vuonna 2015 olin päättänyt erota ja kyselin neuvoja vauva-palstalta, miten lapsille kannattaa tiedottaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisivatpa minkäkin vanhempani pitäneet jotain omana tietonaan, ja setvineet asiansa keskenään, mutta ei - kaikki paska kaadettiin meidän lasten niskaan ihan sensuroimatta. Jotain 5-vuotiaasta olen joutunut kuuntelemaan heidän ongelmiaan. Joskus 3-kymppisenä kerran sanoin, että en halua tietää, mutta sain siitä hirveät huudot, että "kyllä sinun pitää näistä tietää" Nyt kun he ovat molemmat kuolleet, todettiin siskon kanssa, että vihdoin ollaan vapaita. Ikinä, en IKINÄ tule rasittamaan lastani omilla kriiseilläni, vaan hoidan ne itse.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:19"]Ymmärrän täysin. Kotia ei enää ole kun siellä ei ole isä ja äiti vaan isä/äiti ja joku ulkopuolinen tuntematon ihminen. Kova paikka oli ainakin mulle vaikka aikuinen olinkin. Eipä tulee enää käytyä tai yhteyttäkään pidettyä. [/quote] Et pidä vanhempiin enää yhteyttä kun eivät suostuneet enää asumaan yhdessä sun lapsuudenkodissa? Ja tää saa vielä yläpeukkuja? Voi tsiisus, ei teitä ole kyllä osattu kasvattaa ja taustalla taitaa olla kyllä pahoja ongelmia perheen dynamiikassa kun tollaiseen lopputulemaan on päädytty.
[/quote]
Kukaan ei voi pakottaa minua olemaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka pettävät luottamuksen, ovat epärehellisiä ja salailevat asioita (kummatkin pettivät, tämäkin tarpeellinen tieto piti kertoa). Luotto meni kumpaankin ja tunnen suunnatonta inhoa heitä ja nykyisiään kohtaan. Nauttikoot nyt molemmat ihanasta, uudesta elämästään. Minua he eivät siihen tarvitse.
[/quote]
Sinä olet aikuinen ihminen, jos tuollaisesta vedät niin isot pultit niin parempi varmaan onkin että pysyt heistä erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:14"]Taitaisin kyllä sanoa vähän kuten poikakaverisi. Että älä marise, aikuinen ihminen.
Sinua on pidetty "pimennossa", koska nuo asiat eivät ole sinun asioitasi vaan vanhempien yksityisasioita. Ei sitä ole tapana levitellä toisia naisia ja aviokriisejä lapsillekaan yleensä.
[/quote]
Ei perheessä pitäisi olla kovin paljon sellaisia yksityisasioita, jotka muut tietää, mutta lapsi ei, jos lapsi on jo iso. Salaisuudet ovat pahasta. Minun isäni on ulkomaalainen. Luulin aina lapsena, että äiti ja isä ovat olleet naimisissa ja perheenä. Minulle kerrottiin vasta joskus 15-16-vuotiaana, että olen syntynyt lomaromanssin seurauksena, ja äiti oli tiennyt isästäni ainoastaan nimen ja paikkakunnan ja ilmoittanut raskaudesta kirjeellä. Tapasin isääni noin joka toinen vuosi, ja isoäiti otti minut aina rakastavasti vastaan, mutta hekään eivät kertoneet, että isäni ja äitini eivät koskaan olleet edes parisuhteessa. Kriisin paikkahan se oli. Minusta tuntuu, että äitini selitti avioliittojutut vain oman maineensa vuoksi. Nyt kun olen itse yli 30, en aio salata lapsilta mitään isoja asioita.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:19"]
Ymmärrän täysin. Kotia ei enää ole kun siellä ei ole isä ja äiti vaan isä/äiti ja joku ulkopuolinen tuntematon ihminen. Kova paikka oli ainakin mulle vaikka aikuinen olinkin. Eipä tulee enää käytyä tai yhteyttäkään pidettyä.
[/quote]
Oon osittain tän kannalla. Vanhemmat paukkas heti erokriisin päälle kun olin saanut opiskelupaikan ja uuden asunnon toiselta paikkakunnalta. Oli mulla muutenkin vaikeeta, kun piti totutella yksin asumaan. Eikä enää "kotiinkaan", sinne isän ja äidin luo, voinut mennä :(
Yhteyttä pidän heihin kyllä, isää näen harvemmin. Äidin uusi miesystävä muutti lapsuudenkotiin nyt, joten en tunne oloani turvalliseksi/kotoisaksi enää sielläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:54"] [quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:19"]Ymmärrän täysin. Kotia ei enää ole kun siellä ei ole isä ja äiti vaan isä/äiti ja joku ulkopuolinen tuntematon ihminen. Kova paikka oli ainakin mulle vaikka aikuinen olinkin. Eipä tulee enää käytyä tai yhteyttäkään pidettyä. [/quote] Et pidä vanhempiin enää yhteyttä kun eivät suostuneet enää asumaan yhdessä sun lapsuudenkodissa? Ja tää saa vielä yläpeukkuja? Voi tsiisus, ei teitä ole kyllä osattu kasvattaa ja taustalla taitaa olla kyllä pahoja ongelmia perheen dynamiikassa kun tollaiseen lopputulemaan on päädytty. [/quote] Kukaan ei voi pakottaa minua olemaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka pettävät luottamuksen, ovat epärehellisiä ja salailevat asioita (kummatkin pettivät, tämäkin tarpeellinen tieto piti kertoa). Luotto meni kumpaankin ja tunnen suunnatonta inhoa heitä ja nykyisiään kohtaan. Nauttikoot nyt molemmat ihanasta, uudesta elämästään. Minua he eivät siihen tarvitse. [/quote] Sinä olet aikuinen ihminen, jos tuollaisesta vedät niin isot pultit niin parempi varmaan onkin että pysyt heistä erossa.
[/quote]
Totta, kusipäitä ei tarvitse sietää.
Kun niitä lapsia maailmaan tuodaan, niistä huolehditaan loppuun saakka. Ei se ole mikään tekosyy alkaa sikailla kun lapsi täyttää 18 tai lähtee opiskelemaan. Vaikka olen aikuinen ihminen, minuun vaikuttaa vanhempieni ja lapsuudenperheen asiat vieläkin. Typerää loukata nuorta kertomalla tuollaista. Sitäpaitsi sen huomaa kenen perheessä on koettu ero ja hoidettu se huonosti silloin kun ihminen on ollut haavoittuvassa iässä nuorena. Vanhempien pitää osata kasvattaa sitä nuorta ettei se kostaudu aikuisiällä tunne-elämän ongelmina. Näillä jutuilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:34"]Kun niitä lapsia maailmaan tuodaan, niistä huolehditaan loppuun saakka. Ei se ole mikään tekosyy alkaa sikailla kun lapsi täyttää 18 tai lähtee opiskelemaan. Vaikka olen aikuinen ihminen, minuun vaikuttaa vanhempieni ja lapsuudenperheen asiat vieläkin. Typerää loukata nuorta kertomalla tuollaista. Sitäpaitsi sen huomaa kenen perheessä on koettu ero ja hoidettu se huonosti silloin kun ihminen on ollut haavoittuvassa iässä nuorena. Vanhempien pitää osata kasvattaa sitä nuorta ettei se kostaudu aikuisiällä tunne-elämän ongelmina. Näillä jutuilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.
[/quote]
Eroaminen on sikailua? Lapsuuskodin myyminen myös? Huhhuh...
Olisit iloinen että sait nauttia noinkin pitkään ehjästä lapsuudenperheestä. Itsellä vanhemmat erosi jo kun olin alle 1v ja äitini otti hatkat. Normaalia perhettä mulla ei ole koskaan ollut. 19 vuotiaana olin jo orpo.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 10:34"]Kun niitä lapsia maailmaan tuodaan, niistä huolehditaan loppuun saakka. Ei se ole mikään tekosyy alkaa sikailla kun lapsi täyttää 18 tai lähtee opiskelemaan. Vaikka olen aikuinen ihminen, minuun vaikuttaa vanhempieni ja lapsuudenperheen asiat vieläkin. Typerää loukata nuorta kertomalla tuollaista. Sitäpaitsi sen huomaa kenen perheessä on koettu ero ja hoidettu se huonosti silloin kun ihminen on ollut haavoittuvassa iässä nuorena. Vanhempien pitää osata kasvattaa sitä nuorta ettei se kostaudu aikuisiällä tunne-elämän ongelmina. Näillä jutuilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.
[/quote]
Eroaminen on sikailua? Lapsuuskodin myyminen myös? Huhhuh...
[/quote]
No lue näitä juttuja yllä mitä ihmiset kertoo kokemuksistaan, sikailulta kuulostaa.
Minun lapsuudenkodissani ei koskaan puhuttu mistään tunteista, ei oikeastaan edes saanut itkeä. Kun mummo kuoli, minulle kerrottiin viikon kuluttua ja juttu vielä aloitettiin, että tämä nyt on vanha asia jo, mutta... Äitini oli jollain tasolla tunnevammainen ihminen. En ollut lainkaan yllättynyt, kun kuulin hänen lähteneen toisen miehen mukaan ihan yllättäen. Isä oli jäyhä suomalainen, harvasanainen ja hidas. Hän oikeasti kuoli todennäköisesti yksinäisyyteen ja ikävään. Sydänkohtauksen sai noin vuosi sen jälkeen, kun äitini lähti.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 09:17"]Olisitko halunnu elää perheessä, jossa vanhemmat avoimesti olisivat antaneen ymmärtää, että ovat yhdessä vain sinun takiasi, ja kun muutat pois kotoa, hekin lähtevät eri teille? [/quote] Mutta tuleehan siitä joka tapauksessa sellainen fiilis jälkikäteen, että ne olivat yhdessä vuosia vain lapsen takia!
[/quote]
Meinaat siis, että lapsen olisi parempi "ottaa vastuu" vanhempiensa erosta jo etukäteen? Toisin sanoen, lapsenko olisi pitänyt etukäteen jo saada tietää, että kun tämä muuttaa pois, perhe hajoaa? Eikö se olisi henkisesti hirveän iso taakka kantaa?
[/quote]
Veikkaan, että aika moni lapsi tietää sen ainakin alitajunnassaan, jos vanhemmat ovat yhdessä vain hänen vuokseen. Ja joo, ei ole kiva taakka, olen sitä itsekin kantanut.