Lue keskustelun säännöt.
Kimurantti tilanne -- koira otettiin pois!
22.06.2015 |
Koira on ollut minulla "hoidossa" viitisen vuotta. Käytännössä täysin oma, koska omistaja on ollut kyvytön hoitamaan.
Nyt riitaannuin koiranomistajan kanssa ja on hankkinut sille uuden kodin. Omistusoikeus on hänellä paperilla, mutta todella julmaa meitä kohtaan. Hyvän hyvyyttäni otin ja niin minä kuin lapset olemme kiintyneitä koiraan paljon.
Olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja vaihtaa omistajaa ihan virallisesti. Mutta kaikki meni hyvin tähän asti. Ei paljon koiran etua nyt ajattele tämä ihminen. Koira ei mielestäni ole tavara, jota omistusoikeuden nimissä heitellään paikasta toiseen, kun sattuu kiukuttamaan.
Lapset eivät vielä tiedä, lauantaina luovutus. Miten tämän nyt heillekin selittää.. huoh?
Kommentit (190)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:04"]
Vetoa ap uuden ostajaperheen tunteisiin.
Itse jos olisin lemmikkiä hankkimassa niin en todellakaan haluaisi riistää kenenkään toisen perheenjäsentä itselleni lemmikiksi. Tosin kaikki ihmiset eivät tietenkään ajattele kuten minä, mutta tunteisiin vetoaminen voi auttaa.
[/quote]
Yritän.. teen kaikkeni, kun nähdään lauantaina. Liika tunteilu voi kuitenkin olla pahksi. En missään nimessä aiko vuodattaa kyyneliä ja parkua lapsen lailla: mä kun niin haluuuuuuuun!
Olen periaatteessa hyvä käännyttämään ihmiset puolelleni, mutta nähtäväksi jää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän on pakko olla provo. Ap ei edes aio taistella. Se on kuule voivoi sitten lauantaina enää kun ne lapset on päättäneet sen koiran saada ei teidän tunteilla ole mitään merkitystä enää niille vanhemmille.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:04"]
Vetoa ap uuden ostajaperheen tunteisiin.
Itse jos olisin lemmikkiä hankkimassa niin en todellakaan haluaisi riistää kenenkään toisen perheenjäsentä itselleni lemmikiksi. Tosin kaikki ihmiset eivät tietenkään ajattele kuten minä, mutta tunteisiin vetoaminen voi auttaa.
[/quote]
Yritän.. teen kaikkeni, kun nähdään lauantaina. Liika tunteilu voi kuitenkin olla pahksi. En missään nimessä aiko vuodattaa kyyneliä ja parkua lapsen lailla: mä kun niin haluuuuuuuun!
Olen periaatteessa hyvä käännyttämään ihmiset puolelleni, mutta nähtäväksi jää.
ap
[/quote]
Ostajana huomauttaisin, että juridisesti minä omistan koiran, joten se lähtee nyt meille ja kaikista mahdollisista aikaisemmista kuluista vastaa se entinen omistaja.
Tässä ketjussa on ihan hurja määrä vääriä tietoja ja olettamuksia. Jos koirasta ei ole hoitosopimusta, ei perheellä ole mitään oikeuksia siihen koiraan, vaikka miten kauniisti laumasta ja lapsista puhuisitte. Suurin osa ostajista onneksi tuntee oikeutensa, joten jos koira ei lähde matkaan hyvällä, lähtee se seuraavaksi poliisin hakemana ja se maksaa ap:lle aika paljon.
Ap, älä luovuta! Minä en ainakaan luopuisi koirasta, en koskaan. Mikä on oikeasti pahinta, mitä voisi tapahtua? Alkuperäinen omistaja tekee rikosilmoituksen "esineen" varastamisesta? Minusta se on pientä sen rinnalla, että joutuisi luopumaan rakkaasta perheenjäsenestä.
Todennäköisimmin tuollainen juttu ei edes etenisi syyteharkintaan. Yhdeltä äitini tutulta varastettiin ihan oikeasti koira. Varas oli tiedossa. Koira oli ihan selvästi sama koira. Silti poliisi ei puuttunut asiaan, koska koiralla ei ollut tunnistusmerkintää eikä sitä voinut mitenkään todistaa samaksi koiraksi. (Koira saatiin lopulta takaisin varastamalla se takaisin, mutta se onkin sitten jo toinen stoori :D)
Paperit ovat papereita, mutta käytännössä eläimen haltijaksi katsotaan kuitenkin se, jonka hallussa eläin on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:04"]
Vetoa ap uuden ostajaperheen tunteisiin.
Itse jos olisin lemmikkiä hankkimassa niin en todellakaan haluaisi riistää kenenkään toisen perheenjäsentä itselleni lemmikiksi. Tosin kaikki ihmiset eivät tietenkään ajattele kuten minä, mutta tunteisiin vetoaminen voi auttaa.
[/quote]
Yritän.. teen kaikkeni, kun nähdään lauantaina. Liika tunteilu voi kuitenkin olla pahksi. En missään nimessä aiko vuodattaa kyyneliä ja parkua lapsen lailla: mä kun niin haluuuuuuuun!
Olen periaatteessa hyvä käännyttämään ihmiset puolelleni, mutta nähtäväksi jää.
ap
[/quote]
Ostajana huomauttaisin, että juridisesti minä omistan koiran, joten se lähtee nyt meille ja kaikista mahdollisista aikaisemmista kuluista vastaa se entinen omistaja.
Tässä ketjussa on ihan hurja määrä vääriä tietoja ja olettamuksia. Jos koirasta ei ole hoitosopimusta, ei perheellä ole mitään oikeuksia siihen koiraan, vaikka miten kauniisti laumasta ja lapsista puhuisitte. Suurin osa ostajista onneksi tuntee oikeutensa, joten jos koira ei lähde matkaan hyvällä, lähtee se seuraavaksi poliisin hakemana ja se maksaa ap:lle aika paljon.
[/quote]
Kyllä oikeus tällaisessa tilanteessa katsoo, että ei kyseessä ole mikään hoitosuhde, vaan entinen omistaja on käytännössä antanut koiran pois. Se siis on ap:n perheen omistuksessa, eikä hoitosuhteessa.
Eiköhän koiran elossaolo todista sen, että sitä on ruokittu, eläinlääkäristä saa hoitohistorian+ laskutiedot ja todistajia päälle, niin ei tarvitse mitään kuitteja näytellä.
Etkä ap odota lauantaihin, vaan toimit heti. Lauantaina on jo liian myöhäistä.
[/quote]
Ajatteletko samoin muistakin asioista? Saat isältäsi lainaan auton - kas, se onkin omasi, koska käytit sen huollossa. Tuttava pyytää, että otat pihavarastoosi hänen tavaransa ulkomaankomennuksen ajaksi - hieno juttu, vuoden kuluttua pidät niitä ominasi, koska olet niistä huolehtinut. Käytätte anopin kesämökkiä joka vuosi - eikö se siis oikeastaan ole teidän?
Tutki vähän oikeustapauksia, koira on esine eikä esineellä ole tunnearvoa kuin omistajalleen.
[/quote]
Olet oikeassa, että tunnearvolla ei juuri käräjillä ole merkitystä. Katson nyt kuitenkin, mitä porsaanreikiä voisi olla tässä. Koira kuitenkin mahdollisesti arvioidaan tunnearvoltaan arvokkaammaksi kuin isoäidin piironki.
Näin toivon!
Oteetaanko eläisuojelulain piirissä yhtään huomioon eläimen psyykkistä hyvinvointia?
Toisaalta oikeusprosessit ovat niin hitaita, että jos käräjille päädytään, niin koira ehtii jo kuolla :(
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:23"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:31"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:19"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:04"] Vetoa ap uuden ostajaperheen tunteisiin. Itse jos olisin lemmikkiä hankkimassa niin en todellakaan haluaisi riistää kenenkään toisen perheenjäsentä itselleni lemmikiksi. Tosin kaikki ihmiset eivät tietenkään ajattele kuten minä, mutta tunteisiin vetoaminen voi auttaa. [/quote] Yritän.. teen kaikkeni, kun nähdään lauantaina. Liika tunteilu voi kuitenkin olla pahksi. En missään nimessä aiko vuodattaa kyyneliä ja parkua lapsen lailla: mä kun niin haluuuuuuuun! Olen periaatteessa hyvä käännyttämään ihmiset puolelleni, mutta nähtäväksi jää. ap [/quote] Ostajana huomauttaisin, että juridisesti minä omistan koiran, joten se lähtee nyt meille ja kaikista mahdollisista aikaisemmista kuluista vastaa se entinen omistaja. Tässä ketjussa on ihan hurja määrä vääriä tietoja ja olettamuksia. Jos koirasta ei ole hoitosopimusta, ei perheellä ole mitään oikeuksia siihen koiraan, vaikka miten kauniisti laumasta ja lapsista puhuisitte. Suurin osa ostajista onneksi tuntee oikeutensa, joten jos koira ei lähde matkaan hyvällä, lähtee se seuraavaksi poliisin hakemana ja se maksaa ap:lle aika paljon. [/quote] Oikeus saattaa hyvinkin todeta, että omistajuus on näiden vuosien aikana siirtynyt ap:lle, joka on koirasta huolehtinut ja hoitanut sitä viimeiset viisi vuotta. Eli se siitä, sinun kannaltasi. [/quote] Kuule, omistus ei siirry vuokra-asunnossakaan, vaikka joku siinä asuisi 10 vuotta. Koiran kanssa sama asia, ei hoitaminen ja omistaminen liity toisiinsa. [/quote] Jos maksan kuluja sinun asunnostasi vuosikausia, itse asiassa niin paljon, että asunnon todellinen arvo moninkertaisesti ylittyy? Ja meillä ei ole (vuokra)sopimusta, joka minut tähän velvoittaisi. Hyvällä syyllä voisin esittää sinulle vaateita oikeudessa :) [/quote] Höpö höpö. Väitteitä tai jopa vaatimuksia saat toki esittää, mutta ei niillä mitään perustetta ole. Tällaisessa tilanteessa teidän katsottaisiin sopineen asunnon vuokraamisesta, vaikka siitä ei paperilla lukisikaan. [/quote] Eivät nämä ole mitenkään verrattavissa olevia tapauksia. Vuokra-asuja saa vastineen maksuilleen. Ei ole uskottavaa, että kukaan hoitaisi toisen koiraa ilmaiseksi, lähes kaikki kulut maksaen, viiden vuoden ajan. Kyllä se oikeus tällaisiakin asioita arvioi.
[/quote]
Ei arvioi. Omistusoikeus ei synny sillä, että saa koiran hoitoosi. Vaikka omistaja ei maksa, saa perhe siitä korvaamatonta iloa.
Etsi googlella "esineoikeus" ja huomaat, että oikeus ei koiraa tuolla perusteella hoitajalle anna.
[/quote]
Ei tämä ole nyt oleelista. Luitko koko ketjun? Omistaja on jo 5 vuotta sitten luovuttanut koiran ap:lle. Tämä on sovittu suullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:26"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:04"]
Vetoa ap uuden ostajaperheen tunteisiin.
Itse jos olisin lemmikkiä hankkimassa niin en todellakaan haluaisi riistää kenenkään toisen perheenjäsentä itselleni lemmikiksi. Tosin kaikki ihmiset eivät tietenkään ajattele kuten minä, mutta tunteisiin vetoaminen voi auttaa.
[/quote]
Yritän.. teen kaikkeni, kun nähdään lauantaina. Liika tunteilu voi kuitenkin olla pahksi. En missään nimessä aiko vuodattaa kyyneliä ja parkua lapsen lailla: mä kun niin haluuuuuuuun!
Olen periaatteessa hyvä käännyttämään ihmiset puolelleni, mutta nähtäväksi jää.
ap
[/quote]
Ostajana huomauttaisin, että juridisesti minä omistan koiran, joten se lähtee nyt meille ja kaikista mahdollisista aikaisemmista kuluista vastaa se entinen omistaja.
Tässä ketjussa on ihan hurja määrä vääriä tietoja ja olettamuksia. Jos koirasta ei ole hoitosopimusta, ei perheellä ole mitään oikeuksia siihen koiraan, vaikka miten kauniisti laumasta ja lapsista puhuisitte. Suurin osa ostajista onneksi tuntee oikeutensa, joten jos koira ei lähde matkaan hyvällä, lähtee se seuraavaksi poliisin hakemana ja se maksaa ap:lle aika paljon.
[/quote]
Kyllä oikeus tällaisessa tilanteessa katsoo, että ei kyseessä ole mikään hoitosuhde, vaan entinen omistaja on käytännössä antanut koiran pois. Se siis on ap:n perheen omistuksessa, eikä hoitosuhteessa.
Eiköhän koiran elossaolo todista sen, että sitä on ruokittu, eläinlääkäristä saa hoitohistorian+ laskutiedot ja todistajia päälle, niin ei tarvitse mitään kuitteja näytellä.
Etkä ap odota lauantaihin, vaan toimit heti. Lauantaina on jo liian myöhäistä.
[/quote]
Ajatteletko samoin muistakin asioista? Saat isältäsi lainaan auton - kas, se onkin omasi, koska käytit sen huollossa. Tuttava pyytää, että otat pihavarastoosi hänen tavaransa ulkomaankomennuksen ajaksi - hieno juttu, vuoden kuluttua pidät niitä ominasi, koska olet niistä huolehtinut. Käytätte anopin kesämökkiä joka vuosi - eikö se siis oikeastaan ole teidän?
Tutki vähän oikeustapauksia, koira on esine eikä esineellä ole tunnearvoa kuin omistajalleen.
[/quote]
Olet oikeassa, että tunnearvolla ei juuri käräjillä ole merkitystä. Katson nyt kuitenkin, mitä porsaanreikiä voisi olla tässä. Koira kuitenkin mahdollisesti arvioidaan tunnearvoltaan arvokkaammaksi kuin isoäidin piironki.
Näin toivon!
Oteetaanko eläisuojelulain piirissä yhtään huomioon eläimen psyykkistä hyvinvointia?
Toisaalta oikeusprosessit ovat niin hitaita, että jos käräjille päädytään, niin koira ehtii jo kuolla :(
[/quote]
No mutta eikö se hidas käräjöintiprosessi olisi tässä asiassa hyvä juttu? Sinä pidät tietysti koirasta kiinni loppuun asti. Alkup. omistaja saa sitten käräjöidä jos haluaa.
Yksinkertaisesti KIELTÄYDYT luovuttamasta koiraa. Mikä tässä on niin kamalaa? Sekö, että tuntematon lääkäriperhe vähän pettyy? Vai se, että selkeästi vittumainen ex-ystäväsi suuttuu entisestään? Pahimmillaan joudut joskus maksamaan jotain korvauksia. (Luultavasti et sitäkään.) Eikö se ole pieni hinta rakkaasta koirasta?
Kerro lapsille, että koira menee toiseen kotiin koska et vaivautunut järjestämään koiran omistajanvaihdosta.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:48"]
Jos kulukorvauksista yms ei ole mitään sovittu kirjallisesti, millä pyydät yhtään mitään. Vaikea niitä on kuule jälkikäteen vaatia. Oikeudessa ainakin ilman mitään papereita sinut nauretaan pihalle. Sopimukset tehdään ennakkoon.
[/quote]
Tuskinpa asia mihinkään oikeuteen asti menee. Mutta voisi hyvinkiin pelästys tuo omistaja kun listaisi esim. ruokakulut viideltä vuodelta ja vaatisi että on varmasti oikeus ja kohtuus että jotain minulle korvataan näin pitkästä koiran hoidosta.
[/quote]
Omistajalla on oikeus vaatia kuitit kaikista kuluista sekä esim. eläinlääkärikäynneistä hänen kirjallinen suostumuksensa, jotta syntyy maksuvelvollisuus. Voihan omistaja näyttää kuitit, että on ostanut sille koiralle ruokaa 1000 eurolla ja todistaja, jonka mukaan ruoka tuoto ap:lle.