Opiskelijat kasvavista mielenterveysongelmista: "Sukupolven verran ihmisiä suoraan valmistumisesta työkyvyttömyyteen"

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun nuo pullamösssöt jatkuvasti vaan valittavat

Itse valitat muiden oletetusta/olettamastasi valituksesta. Saattaisipa moinen jyräily ja vähättelykin ärsyttää.

Nuorisolle aatteita ja yhteenkuuluvuutta. Selvä ero aikuisten maailmaan. Aikuisten tulisi edustaa turvallista ja vakaata ihmistä, johon turvautua. Nykyään aikuiset ovat hukassa. Eroavat, säntäilevät kuin viimeistä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Järjetön kilpailu opiskelu- ja työpaikoista, some, joka tuutista annetaan ymmärtää että elämän pitäisi olla pelkkää suffelia ja jos ei ole se on katastrofi, jos et näytä venezualaiselta huippumallilta se on katastrofi, huumeita tyrkyllä enemmän kuin koskaan, kaikki on mahdollista mutta mikään ei ole enää pysyvää. Tuohon päälle vähän ylisukupolvista traumaa. Joo, mikä prkl noita nuoria vaivaa, menisivät peltotöihin!!

Ei nuoria voi syyttää siitä, että heidän vanhempansa ovat opettaneet tuollaiset arvot ja näkemykset lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun nuo pullamösssöt jatkuvasti vaan valittavat

No mitä ne suuret ikäluokat nyt valittaa? Eihän juttu heihin liittynyt.

En juuri perusta näistä minä-kertomuksista.

Koulutuksen ja etenkin ylimmän määrä on kasvanut valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana. Jos ennen 5% ikäluokista suoritti yliopiston, nykyään tavoite on 50%. Tällä on selvät seuraukset.

1) Koulutettujen keskimääräinen laatu on heikko etenkin korkeakouluasteella. Työelämä voi olla oikeasti haastavaa.

2) Korkeakoulutettujen sukupuolijakauma on muuttunut naisvaltaiseksi. Naiset ihan tutkitusti arvottavat vapaa-ajan miehiä paljon korkeammalle. Ja ovat työelämässä paljon miehiä useammin sairauslomilla.

Vierailija kirjoitti:

“Hard times create strong men, strong men create good times, good times create weak men, and weak men create hard times.”

G. Michael Hopf

Hyvät ajat oli ja meni. Taidetaan nyt olla menossa syklin loppua kohti. Siitä sitten uuteen alkuun taas.

Päätelmä virhe. Mieti vaikka sota-aikoja ja kuinka miehet tuli sen jäljiltä kotiin traumatisoituneina. Eivät tosiaan olleet mitään ”hyvien aikojen pilaamia”. Monet katkeroituivat, alkoholisoituivat ja pistivät pahan kiertämään olemalla väkivaltainen perhettä kohtaan, mikä näkyi hyvin pitkään sukupolvia läpileikkaavana traumana. Vasta vähän parempien aikojen jälkeen uudet sukupolvet ovat onnistuneet pitämään päänsä kasassa ja pistäneet kotiväkivallalle ynnä muulle stopin. Vain kriisistä toiseen seilaava kapitalistinen talousjärjestelmä tuntuu olevan onnemme esteenä, luomassa niitä vaikeita aikoja ja ongelmia.

Kovat ajat luovat heikkoja miehiä.

Mieluummin kuulisi niiltä itseltään syistä. Täällä boomereiden mielestä syy on pullamössö (se oli herkkua jota syötiin boomereiden lapsuudessa muttei enää sen koommin), yksien mielestä syynä on elämän helppous (varmaan heillä itsellämoiseen käytökseen olisi syynä elämän helppous), ja niin edelleen.

Maksettu sitä ja maksettu tätä! Kaikella on hinta muttei arvoa! Ei kiinnostaisi minuakaan mutta onneksi olen jo eläkkeellä!

Vierailija kirjoitti:

Järjetön kilpailu opiskelu- ja työpaikoista, some, joka tuutista annetaan ymmärtää että elämän pitäisi olla pelkkää suffelia ja jos ei ole se on katastrofi, jos et näytä venezualaiselta huippumallilta se on katastrofi, huumeita tyrkyllä enemmän kuin koskaan, kaikki on mahdollista mutta mikään ei ole enää pysyvää. Tuohon päälle vähän ylisukupolvista traumaa. Joo, mikä prkl noita nuoria vaivaa, menisivät peltotöihin!!

Allekirjoitan tän. Mun mt-ongelmat alkoi vasta silloin kun päädyin eksän kanssa yhteen jonka perhe oli sellaista "pakko opiskella lääkäriksi/juristiksi että on edes ihminen" -tyyppiä, mikä alkoi nakertaa pikkuhiljaa itsetuntoa. Siihen päälle yliopisto jossa kaikki kilpailevat ja hännille jääminen on yhtä kuin ikuinen luuserius. Aijai ku o herkkuu, olin onnellisempi tarjoilijana.

Kyllähän tämä on hyvin huolestuttavaa. Väkisinkin rupean silti pohtimaan että onko ihmisen sietokyky länsimaissa vain laskenut ja onko tämä jatkuvasti lisääntyvä mentaliteetti missä ongelmia löydetään ihan jokaisesta paikasta jotenkin vaikuttanut tähän.

Mitä vain tekosyitä jotta ei joutuisi töihin.

Yhteisöllisyys on kadonnut ja ihmiset ovat entistä enemmän yksin ongelmiensa kanssa. Työelämässä pitää juosta koko ajan kovempaa että pysyisi edes paikallaan ja siinä sivussa maapallo tuhoutuu ilman että asialle tehdään käytännössä mitään. Onpa jännä jos on mt-ongelmia.

No onko ihme jos masentaa. Kapitalismi on saavuttanut tietyn pisteen. Ihmisiltä on riistetty ja pikkuhiljaa riistetään loputkin resurssit - aika ja raha - sellaisiin asioihin joihin edellisillä sukupolvilla oli vielä mahdollisuus, ja jotka yhä vieläkin nähdään hyvän elämän ja onnistuneen ihmisen merkkinä. Esim. Etelä-Koreassa puhutaan menetetyistä sukupolvista: Sampo sedae (ei aikaa tai varaa pariutumiselle avioliitolle tai lasten hankkimiselle), Opo sedae (ei työpaikkaa tai varaa omistaa kotia), Chilpo sedae (ei ihmissuhteita tai toivoa), Gupo sedae (ei varaa terveydenhuoltoon tai aikaa ulkonäöstä huolehtimiseen) ja viimeisenä Sippo sedae/Wanpo sedae (ei elämää).

Missä kohtaa me olemme täällä Suomessa? Nuoret joutuvat jo nyt luopumaan parisuhteista, perhe- ja omistusasumishaaveista, kun työpaikkoja ei joko ole tai sitten raadetaan pitkää päivää pskapalkalla jolla ei elä.

Vierailija kirjoitti:

No onko ihme jos masentaa. Kapitalismi on saavuttanut tietyn pisteen. Ihmisiltä on riistetty ja pikkuhiljaa riistetään loputkin resurssit - aika ja raha - sellaisiin asioihin joihin edellisillä sukupolvilla oli vielä mahdollisuus, ja jotka yhä vieläkin nähdään hyvän elämän ja onnistuneen ihmisen merkkinä. Esim. Etelä-Koreassa puhutaan menetetyistä sukupolvista: Sampo sedae (ei aikaa tai varaa pariutumiselle avioliitolle tai lasten hankkimiselle), Opo sedae (ei työpaikkaa tai varaa omistaa kotia), Chilpo sedae (ei ihmissuhteita tai toivoa), Gupo sedae (ei varaa terveydenhuoltoon tai aikaa ulkonäöstä huolehtimiseen) ja viimeisenä Sippo sedae/Wanpo sedae (ei elämää).

Missä kohtaa me olemme täällä Suomessa? Nuoret joutuvat jo nyt luopumaan parisuhteista, perhe- ja omistusasumishaaveista, kun työpaikkoja ei joko ole tai sitten raadetaan pitkää päivää pskapalkalla jolla ei elä.

Ja tämä ei muuten sitten ole mikään kapitalismin ”virheaskel” vaan päämäärä. Kapitalismi hyötyy siitä että on suuri massa epätoivoisia työttömiä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä huonolla palkalla ja ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko ihme jos masentaa. Kapitalismi on saavuttanut tietyn pisteen. Ihmisiltä on riistetty ja pikkuhiljaa riistetään loputkin resurssit - aika ja raha - sellaisiin asioihin joihin edellisillä sukupolvilla oli vielä mahdollisuus, ja jotka yhä vieläkin nähdään hyvän elämän ja onnistuneen ihmisen merkkinä. Esim. Etelä-Koreassa puhutaan menetetyistä sukupolvista: Sampo sedae (ei aikaa tai varaa pariutumiselle avioliitolle tai lasten hankkimiselle), Opo sedae (ei työpaikkaa tai varaa omistaa kotia), Chilpo sedae (ei ihmissuhteita tai toivoa), Gupo sedae (ei varaa terveydenhuoltoon tai aikaa ulkonäöstä huolehtimiseen) ja viimeisenä Sippo sedae/Wanpo sedae (ei elämää).

Missä kohtaa me olemme täällä Suomessa? Nuoret joutuvat jo nyt luopumaan parisuhteista, perhe- ja omistusasumishaaveista, kun työpaikkoja ei joko ole tai sitten raadetaan pitkää päivää pskapalkalla jolla ei elä.

Ja tämä ei muuten sitten ole mikään kapitalismin ”virheaskel” vaan päämäärä. Kapitalismi hyötyy siitä että on suuri massa epätoivoisia työttömiä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä huonolla palkalla ja ehdoilla.

Kapitalismi tuottaa taloudellista eriarvoisuutta. 

Taloudellinen eriarvoisuus aiheuttaa luokkayhteiskuntia.

Luokkayhteiskunnassa syntyy herkästi konflikteja.

Mulla on ollut mielenterveysongelmia, paloin loppuun ja masennuin.

Äärimmäinen ylisuorittaminen, josta olen jo parantunut. Valtava yksinäisyys, johon ei lääkettä ole.

Ja lapsesta saakka olen tehnyt paljon töitä ja oppinut siihen, ettei mikään tule ilmaiseksi. Yhteiskunnan tukien nostaminen oli/on häpeä ja kaikenlainen avun pyytäminen todella vaikeaa.

Kun muutin Helsinkiin, luulin tuntevani täällä paljon ihmisiä. Kenelläkään ei ollut minulle aikaa. Yritin aktiivisesti rakentaa yhteisöllisyyttä, mutta se meni lähinnä siihen että minä järjestin muille illanviettoja.

Tämä yhdistettynä vaativaan ja ankaraan kasvatukseen.. Minulta siis vaadittiin kympin tytön suorituksia, mutta luonne ei saanut olla kiltti ja väritön. En saanut olla tavallinen, vanhemmat vaativat spektaakkelia.

Siinä vaiheessa kun minulla oli yhtä aikaa oma yritys, vaativat opinnog, palkkatyö ja monta vaativaa harrastusta, joista kaikista vaadin täydellisyyttä ja siihen lisäksi ankara ruokavalio ja kuntosaliohjelma iltavenyttelyineen, katosi elämästä ilo.

Pohjimmiltaan pääni ei kestänyt sitä, etten millään suorituksellani kelvannutkaan.

Yhteiskunta on luonnoton. Terveet oireilevat

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut mielenterveysongelmia, paloin loppuun ja masennuin.

Äärimmäinen ylisuorittaminen, josta olen jo parantunut. Valtava yksinäisyys, johon ei lääkettä ole.

Ja lapsesta saakka olen tehnyt paljon töitä ja oppinut siihen, ettei mikään tule ilmaiseksi. Yhteiskunnan tukien nostaminen oli/on häpeä ja kaikenlainen avun pyytäminen todella vaikeaa.

Kun muutin Helsinkiin, luulin tuntevani täällä paljon ihmisiä. Kenelläkään ei ollut minulle aikaa. Yritin aktiivisesti rakentaa yhteisöllisyyttä, mutta se meni lähinnä siihen että minä järjestin muille illanviettoja.

Tämä yhdistettynä vaativaan ja ankaraan kasvatukseen.. Minulta siis vaadittiin kympin tytön suorituksia, mutta luonne ei saanut olla kiltti ja väritön. En saanut olla tavallinen, vanhemmat vaativat spektaakkelia.

Siinä vaiheessa kun minulla oli yhtä aikaa oma yritys, vaativat opinnog, palkkatyö ja monta vaativaa harrastusta, joista kaikista vaadin täydellisyyttä ja siihen lisäksi ankara ruokavalio ja kuntosaliohjelma iltavenyttelyineen, katosi elämästä ilo.

Pohjimmiltaan pääni ei kestänyt sitä, etten millään suorituksellani kelvannutkaan.

Ja naurattaa kun tietty sukupolvi yrittää kuulostaa siltä, että olisi sotinut talvisodan ja hiihtänyt kouluun susien keskellä. Kaikki tietävät totuuden, dramaattinen larppauksen e on naurettavaa ja kuulostamaan isolta lapselta. :)

Vierailija kirjoitti:

Kapitalismi hyötyy siitä että on suuri massa epätoivoisia työttömiä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä huonolla palkalla ja ehdoilla.

Väärin.

Puhut nyt sosialismista. 

Ongelmaksi muodostuu se, että mikään ei riitä. Suomessa aloitetaan jo pieniltä lapsilta se kysely "mikä susta tulee isona?" ja yläkoulussa painotetaan käytännössä "loppuelämän valintaa" (ja tästä pitäisi luopua, koska se valinta ei ole koko loppuelämän valinta). Teet koulussa töitä sen, eteen että pääset jatko-opiskelemaan. Kova kilpailu kuitenkin voi jättää ilman paikkaa tai ainakin ilman yhtään kiinnostavaa paikkaa.

Oli se sitten lukio tai ammattikoulu, teet paljon ja kovasti töitä, että saat hyvät arvosanat. Lukiosta on vaikea työllistyä, joten sen jälkeen tarvitaan todennäköisesti vielä joku tutkinto. Ammattikoulustahan selviää helposti - paitsi ettei selviäkään. Läpi pääsee pienemmällä vaivalla, korkeammat arvosanat vaatii jo paljon. Harjoittelupaikoista kova kilpailu, ja opiskelija saattaa kokea ettei oma osaaminen kuitenkaan ole riittävän korkealla tasolla. Sitä paitsi niillä arvosanoilla on merkitystä, jos haluaa vielä jatko-opintoja ja siltikin saat tehdä töitä pääsykokeisiin.

Tässä kohtaa voitaisiin mainita nuoriso-opiskelijoiden olevan nuoria, osa saattaa vaihtaa paikkakuntaa kokonaan. Kun kasvokkain järjestettyjä tunteja ei ole, jää kontaktien kehittyminen todella paljon vajavaisemmaksi (tutkimusten mukaan kuitenkin kahden ihmisen välisessä kontaktoitumisessa kuitenkin jo pelkkä läppäri välissä luo esteen, joten mitähän mahtaa koko etäily tehdä). Sosiaalisten kontaktien puute altistaa syrjäytymiselle ja mielenterveysongelmille.

No mutta, siirrytään työnhakuun. Etenkin koronan aikana monella alalla on ollut todella kova kilpailu työpaikoista. Edelleen etenkin nuorten kohdalla, ne sosiaaliset kontaktit! Sitten on toki aloja, joille pääsee helpommin, kuten terveydenhuolto, mutta siinä onkin omat ongelmansa (toki joka alalla) ja teit mitä vain niin jonkun mielestä se menee väärin. Jonkun mielestä työ on vain työtä ja mitä tahansa paskaa voi tehdä. Sitten kannattaakin laskea, että kuinka ison osan elämästä se 40 tuntia viikossa syö. Haluaako joku oikeasti tuhlata sen ajan työhön, jota inhoaa?

Kolmannen asteen tutkinnot noudattaa aika hyvin tätä kilpailun ja koronan aikaisten kontaktien puutteen linjaa. Pääsykokeisiin kova työ ja silti saatat jäädä useamman vuoden ilman paikkaa. Vaikka korkeakoulutuksen painotus onkin jäänyt vähemmälle, arvostaa osa vain sitä. Paine meidän nuorille siis kasvaa tässäkin.

Lisäksi on mahtavaa, että nykyisin ihmiset alkaa nähdä niitä puutteita omassa työssään ja sen ympäristössään. Niitä pitää tuoda esille ja omasta hyvinvoinnistaan on pidettävä huolta.

Ja niille, jotka valittavat että ennen kestettiin sama paine paljon paremmin: kestettiinkö, vai siirrettiinkö ne ongelmat kasvatuksessa yms. perittynä trauman seuraaville sukupolville, joista nyt viimeisin älähtää ja pysäyttää sen kulun?