Paras kirja minkä olet koskaan lukenut?
Kertokaa kirjavinkkejä! Mikä kirja muutti elämäsi? Mikä kirja on pakko lukea ainakin kerran elämässä?
Kommentit (181)
Uusista kirjoista mm. Taivaslaulu oli todella hyvä ja sai ajattelemaan. Kertoi siis lestadiolaispariskunnasta.
Lempikirjailijani on ehdottomasti Haruki Murakami. Suosittelen jokaista hänen teostaan!
Sinuhe egyptiläinen
Poikani Kevin
Tuhat loistavaa aurinkoa
Shantaram
Hiljaa virtaa Don
John Tolland, The Rising Sun: The decline and fall of the japanese empire
William R. Trotter, The Winter War
Anthony Beevor, Stalingrad
Adrian Goldsworthy, In The Name of Rome
J.R.R Tolkien, Lord of the Rings
J.R.R Tolkien, Silmarillion
T. mies.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 04:04"]
Arto Paasilinna on purrut minuun. Suosikkeja nuorena olivat Parasjalkainen laivanvarustaja, tietty Hirtettyjen kettujen metsä ja uudemmista mm. Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija. Varmaan nostattaa verenpainetta kirjanystävien joukossa, mutta minulle nämä ovat aina olleet mieleen. M 41
[/quote]
Me kuunneltiin Hirtettyjen kettujen metsä äänikirjana viime kesänä road tripillä. Oli just sopivan kevyttä matkalle. "Amme on elintason merkki. Köyhät ne itsensä sateessa pesevät. Ja metsän elukat."
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:05"]
Deborah Spungen: Nancy! Luettu oikeasti kahteenkymmeneen kertaan ja silti kirja jaksaa aina koskettaa. Ja näin sanoo henkilö, joka harvemmin lukee ja jolla ei ole omia lapsia. Se äidin tuska on vaan jotain niin käsinkosketeltavaa.
[/quote]
Silloin kuin mä luin Nancyn, en tiennyt, että se muistuttaisi omaa elämääni. :/
Linnunradan käsikirja liftareille on vaan ikuisesti paras! En käsitä miten yksi "viisiosainen trilogia" voi vaikuttaa niin vahvasti ihmisen huumorintajuun ja omaan kirjoitustyyliin. Luin sen esiteininä, luulen tosissaan että kylvi silloin aivoihini jotain mitä on mahdotonta poistaa.
Sinuhe
Täällä pohjantähden alla
Anna Karenina
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:15"]
Montgomery Burnes: Näin heiluu nakkini
[/quote]
Minäkin pidin tästä. Yllättävän herkkä kuvaus nelikymppisen miehen ja hänen kissansa välisestä suhteesta, jossa kyllä sattuu ja tapahtuu :)
Agatha Christie-Kymmenen pientä neekerinpoikaa
Agathon Christye-Kymmenisen pikkuista neekerinpoikasta
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:11"]No ei paras mutta mieleenjäävä. Leena Lander: Kiltin yön lahjat. Vittumainen kirja kun on mielessä vielä vuosien jälkeen.
[/quote]
Onko oikeesti Landerin, muistan että Mörön?
Anni Swanin kirjoittama Iris rukka oli sellainen kirja, joka lapsena kosketti todella syvältä. Aikuisena luettuna ei ehkä ollut yhtä vaikuttava kokemus.
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen.
Ulvova Mylläri on Arto Paasilinnan tuotannosta oma suosikkini.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:48"]Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen luin, koska lukiossa oli pakko valita yksi kirja listalta. Luin varsinkin nuorempana todella paljon, joten lukeminen sinänsä ei ollut ongelma, mutta ärsytti kun oli pakko lukea ja siihen aikaan asenteeni oli, että kaikki suomalaiset kirjat on perseestä. Luulin että lukeminen olisi ihan hirveää tuskaa, mutta toisin kävi. Luin kirjan niin nopeasti kuin mahdollista ja loppu iski niin lujaa, että itku pääsi. En ymmärrä vieläkään miksi, mutta vieläkin yksi uskomattomimmista lukukokemuksista.
Suomalaisista myös Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi on jäänyt mieleen yhtenä upeimmista kirjoista ikinä. Sen luin muistaakseni kaksi kertaa putkeen.
[/quote]
Johanna Sinisalolla on monta muutakin tosi hyvää kirjaa, tosin ei koko tuotanto. Hyviä ovat:
Linnunaivot
Salattuja voimia: Opas valoisille ja pimeille poluille
Enkelten verta
Lisään listaan vielä:
Robin Hobb: Näkijän taru -trilogia
Robin Hobb: Lordi Kultainen -trilogia
Michael Schumacherin elämäkerta.
Pidin todella paljon Khaled Hosseinin Leijapojasta. Koskettava.
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen luin, koska lukiossa oli pakko valita yksi kirja listalta. Luin varsinkin nuorempana todella paljon, joten lukeminen sinänsä ei ollut ongelma, mutta ärsytti kun oli pakko lukea ja siihen aikaan asenteeni oli, että kaikki suomalaiset kirjat on perseestä. Luulin että lukeminen olisi ihan hirveää tuskaa, mutta toisin kävi. Luin kirjan niin nopeasti kuin mahdollista ja loppu iski niin lujaa, että itku pääsi. En ymmärrä vieläkään miksi, mutta vieläkin yksi uskomattomimmista lukukokemuksista.
Suomalaisista myös Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi on jäänyt mieleen yhtenä upeimmista kirjoista ikinä. Sen luin muistaakseni kaksi kertaa putkeen.