Millainen olisi omannäköisesi elämä, jos siihen eivät olisi muut päässeet puuttumaan (mielipiteillään tai muuten)?

Olisin tehnyt mallinuran ulkomailla. Tai asunut USAssa ja toiminut lentoalalla. 

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti asuisin ulkomailla ja tekisin jotain, mitä rakastan. Sen sijaan kuihdun Suomessa ja teen jotain "järkevää". Tosin olen ottanut vastuun siitä, että itse en ollut tarpeeksi vahva vastustamaan painostusta ja pitämään omasta itsestäni kiinni. Työstän sitä prosessia nyt, pari vuosikymmentä myöhemmin. Katsotaan, mihin tässä vielä päätyy.

Minulla sama. Nelosella alkaa ikä mutta kai sitä monta vaihetta vielä elämässä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti asuisin ulkomailla ja tekisin jotain, mitä rakastan. Sen sijaan kuihdun Suomessa ja teen jotain "järkevää". Tosin olen ottanut vastuun siitä, että itse en ollut tarpeeksi vahva vastustamaan painostusta ja pitämään omasta itsestäni kiinni. Työstän sitä prosessia nyt, pari vuosikymmentä myöhemmin. Katsotaan, mihin tässä vielä päätyy.

Minulla sama. Nelosella alkaa ikä mutta kai sitä monta vaihetta vielä elämässä tulee.

Niin kauan kuin ollaan elossa, on aikaa "löytää itsensä" ja tehdä, mitä haluaa :) Kunhan pystyy irtautumaan niistä rakenteista, minkä takia tämä ei ole aiemmin ollut mahdollista. Toki ajan myötä on voinut tulla muitakin rajoittavia tekijöitä, esim. itselläni sairaudet. Mutta parhaamme teemme!

Aloitan lukioiästä.

Olisin käynyt ammattilukion enkä pelkkää lukiota. Ryhmäpaine vaikutti vielä tuolloin itseeni liikaa että olisin rohkaistunut valitsemaan ystävistäni eriävän vaihtoehdon. Tämä siksi, koska nyt masentuneena ja koulut keskeneräisinä, arvostaisin jos pääsisin vaikka esimerkiksi lähihoitajan töihin helpommin. Kerkeisi sitten rauhassa saada opinnot valmiiksi kun töitä olisi eikä tarvitsisi stressata.

Olisin säästänyt rahaa enkä tuhlannut ex poikaystävän steroideihin tai henkivakutuuksiin.

En olisi suostunut ottamaan hänelle omissa nimissäni pikavippejä.

Olisin tällä hetkellä 25-vuotiaana opiskellut loppuun terveenä nuorena naisena.

Todennäköisesti lapsiakin olisi.

No, jos kuvitellaan, että vanhemmillani olisi ollut enemmän rahaa ja he olisivat olleet valmiita käyttämään sitä minun halujeni mukaan, olisin omistanut ainakin hevosen, koiria ja kissoja. Varmaan kokonaisen eläintarhan, jos olisin itse saanut päättää :) Totta kai keksin lapsuuden aikana vaikka mitä hauskaa, yhdessä vaiheessa halusin sisäoppilaitokseen ja joskus halusin muuttaa Lappiin - jos vanhempani olisivat järjestelleet elämämme täysin minun halujeni mukaan, olisi elämä ollut varmaan aika turbulenttiä, itse kun opiskelin kieliäkin ja halusin maasta toiseen. Ihan hyvä, etten saanut päättää! Eikä se tietenkään olisi ollut rahallisesti mahdollistakaan.

Nyt koen eläväni omien halujeni ja unelmieni mukaan. Toki on vaikeaa arvioida, mitä kaikkea olen omaksunut ympäristöstäni ja pidän nykyään "omina haluinani", vaikka oikeasti kyseessä ovatkin opitut käsitykset ns. hyvästä elämästä. Mutta olen joka tapauksessa tyytyväinen. Eläinrakas olen edelleenkin, ja eläimiä onkin tarkoitus hankkia laidasta laitaan pientilallemme. Meillä on hyvä kaveriporukka, läheinen perhe, paljon unelmia ja suunnitelmia. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muut tykkäävät! :)