Lue keskustelun säännöt.
Millainen olisi omannäköisesi elämä, jos siihen eivät olisi muut päässeet puuttumaan (mielipiteillään tai muuten)?
Kommentit (45)
Tämän kysymyksen voi varmaan tulkita sitten monella tapaa, ainakin vastauksista päätellen. Jollakin lapsi estää elämästä oman näköistä elämää ja jollakin vanhemmat. Minä ajattelen sen niin, että olosuhteista huolimatta voi elää mahdollisimman oman näköistä elämää. Tottakai oma lapsuus/olosuhteet/omat kyvyt ja vaikkapa sairaudet vaikuttavat omaan elämään, mutta ei sitä nyt toisten ajatusten mukaan tarvitse elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuisin kaupungin keskustassa pienemmässä asunnossa julkisten kulkuneuvojen varrella. Puolison harrastus vaatii enemmän tilaa, ja se tarkoittaa kauempana asumista, jotta siihen varaa. (Inhoan autoilua talviaamuisin töihin...)
Ennen puolison tapaamista olin juuri lähdössä ulkomaille töihin - olisin todennäköisesti parhaillaan etelä-Norjassa - nyt pusikkoisella, tasaisella, ankealla Pohjois-Pohjanmaalla, josta puolisoa ei saane kammettua kirveelläkään, "kun on vakipaikkakin".
No, onneksi puoliso on mukava - joskus toki miettii, mistä muutoin on jäänyt paitsi.
En taatusti olisi näin yksinäinen mitä olen.
Ja lisäksi olisin ehkä saanut tehtyä itsestäni jotain.
Ihan turhaan väitätte että ympäristö ei ole vaikuttanut. Kukaan ei ole kasvanut vakuumissa. Minä ainakin pystyn myöntämään, että ympäristöstä imetyt mielipiteet ovat osaltaan vaikuttaneet monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuisin kaupungin keskustassa pienemmässä asunnossa julkisten kulkuneuvojen varrella. Puolison harrastus vaatii enemmän tilaa, ja se tarkoittaa kauempana asumista, jotta siihen varaa. (Inhoan autoilua talviaamuisin töihin...)
Ennen puolison tapaamista olin juuri lähdössä ulkomaille töihin - olisin todennäköisesti parhaillaan etelä-Norjassa - nyt pusikkoisella, tasaisella, ankealla Pohjois-Pohjanmaalla, josta puolisoa ei saane kammettua kirveelläkään, "kun on vakipaikkakin".
No, onneksi puoliso on mukava - joskus toki miettii, mistä muutoin on jäänyt paitsi.
Tämä on hyvä huomio, että jos haluaa parisuhteen kestävän, on pakko tehdä kompromisseja, eikä voi elää täysin omannäköistä elämää. On jotenkin utopistinen ajatus, että jos vaikka parikymppisenä mennään yhteen, siitä sitten lopun elämää kehitytään sattumalta samaan suuntaan. Ja sitten taas erokin voi olla aika rankka paikka, eikä sitä kovin helposti halua.
Asuisin jossain korpimökissä meren rannalla kissan kanssa kahdestaan, ei tarvitsisi olla missään sosiaalisissa kontakteissa ihmisten kanssa, luonto ja vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin saanut toteuttaa itseäni akateemisesti ja yrittäjänä. Olisin menestynyt näissä hommissa kivasti ja olisin onnellinen perheenisä. Olin niin tiedonjanoinen ja innostunut kaikesta lapsena, nyt olen yksinänen mt-eläkeläinen. Vanhemmat eivät tukeneet mitenkään ja vähättelivät vain. Koko peruskoulun sain kokea "kiusaamista", joka oikeasti oli julmaa fyysistä ja myös henkistä väkivaltaa.
Nukkuisin milloin haluaisin. Söisin milloin haluaisin. En kävisi suihkussa ellei huvita, olisin yöpaidassa kaiket päivät. Söisin ja joisin mitä haluan, milloin haluan. Näin perheellisenä tämä ei ole mahdolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mielestäni nykyäänkin on yleistä, että ajatellaan mitä muut ajattelee ja omaa elämää rajoitetaan sen perusteella. Joillain tämä ilmenee tosi pieninä juttuina (ei kehtaa mennä yksin ravintolaan tai baariin, koska "mitä ne muut ajattelee"), joillain taas se muokkaa elämää merkittävämmin (ei uskalleta toteuttaa omaa seksuaalisuutta, saatetaan valita elämässä se helpoin tie vaikkei se ole sitä mitä itse haluaisi jne). Joku saattaa ostaa luksusbrändejä vain esitelläkseen muille parempaa elintasoaan, tavallaan tuokin on oman elämän muokkaamista muiden ajatuksien takia. Usein yhteiskunnan ja kasvatuksen asettamat asenteet ja odotukset ovat juurtuneina niin syvään, että niitä on vaikea erottaa omasta vapaasta tahdosta.
Aika lailla sellainen kuin nytkin, asun miljoonakaupungissa ulkomailla, mulla on ulkomaalainen puoliso ja nelikymppisenä tehdyt lapset. Meillä on yhteinen yritys ja olen aina tehnyt mitä olen halunnut enkä kuunnellut muiden kommentteja sitten teinivuosien. Ammatinvalinnan olisi tehnyt toisin jos olisin nuorempana uskaltanut luottaa siihen että elämä kantaa enkä valinnut ns varmaa alaa jolle kaikki painostivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuisin jossain korpimökissä meren rannalla kissan kanssa kahdestaan, ei tarvitsisi olla missään sosiaalisissa kontakteissa ihmisten kanssa, luonto ja vapaus.
Tämä.
Jos ei tarvitsisi huolehtia muiden hyvinvoinnista(lapsen, iäkkäiden vanhempien) asuisin mahdollisimman syrjässä.
Mutta elämä on valintoja, ehkä myöhemmin tulee aika tälle.
Vierailija kirjoitti:
18 vuotta täytettyäni olen ihan saanut its päättää. Luultavasti siis olisin 15-vuotiaan ottanut jonkun mauttoman tatskan ja yläasteen jälkeen haluamani toisen asteen opinahjon
Eli ne olisivat oikeasti olleet sinulle sitä omannäköistä elämää.
Viestisi on hyvä esimerkki siitä, ettemme oikein löydä sitä omannäköistä elämää, vaikka pitkään niin luulemme. Tai sitten haluat näin uskotella saadaksesi luvan määrätä omia lapsiasi.
Kukaan, jota vanhemmat määrää täysi-ikäiseksi saakka, ei tätä opi. Ehkä alkaa 50-vuoden iän jälkeen asiaa miettimään. Kuka minä olen ja millaista elämää haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi välttämättä valmistunut tai ainakin siihen olisi mennyt kauemmin. Olisin saattanut haahuilla pitkäänkin etsien "parempaa" alaa. Toisaalta olisin saattanut löytää kutsumusammatin enkä edelleen pohtisi, pitäisikö vaihtaa.
En olisi koskaan hankkinut omaa koiraa.
Olisin luultavasti asunut eri paikoissa ja paikkakunnilla, ainakin osin, kun miten nyt on mennyt.
Hyvin hankala sanoa, olisiko mikään paremmin tai huonommin, kun tällä yhdellä tavalla tämä vain on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Minä en ole ikinä antanut kenenkään puuttua elämääni. Muiden mielipiteet ei kiinnosta himpun vertaa. Aikuinen ihminen elää kuten haluaa.
Eivätkö esim. vanhemmat myöhäisteini-iässä vaikuttaneet valintoihisi?
Eivät todellakaan. Isä sanoi että keskikoulu riittää. Minä sanoin ettei riitä. Kävin lukion iltaoppikoulussa ja päivisin töissä ja monta ällää tuli yo.todistukseen. Vanhemmat olivat lannistajia. Opintolainalla mentiin opiskelut ja sitten heti ulkomaille, josta sainkin hyvän työpaikan ja jatko-opiskeluun mahdollisuuden jonka tietenkin käytin hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Minä en ole ikinä antanut kenenkään puuttua elämääni. Muiden mielipiteet ei kiinnosta himpun vertaa. Aikuinen ihminen elää kuten haluaa.
Eivätkö esim. vanhemmat myöhäisteini-iässä vaikuttaneet valintoihisi?
Yrittivät toki. Vääränlaista seuraa, bilettäminen johtaa ennemmin tai myöhemmin rappioon, ammattikoulusta pääsee nopeammin palkkatyöhön, you name it.
Kirjoitin tuon Nr. 3
Mutta ylläoleva vastaus ei ole minulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Minä en ole ikinä antanut kenenkään puuttua elämääni. Muiden mielipiteet ei kiinnosta himpun vertaa. Aikuinen ihminen elää kuten haluaa.
Eivätkö esim. vanhemmat myöhäisteini-iässä vaikuttaneet valintoihisi?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta ei todellakaan. En edes asunut heidän kattonsa alla myöhäisteini-iässä.
Sinänsä en ihaile varhaista pesästä lentämistä. Liian usein se kertoo siitä, ettei kotona ole kaikki hyvin.
(Minullakin.)
Nyt teini-ikäinen tyttäreni saa asua kotona niin pitkään kuin viihtyy, ja tehdä elämänsä suuret valinnat ihan itse. Kyllä mä tukea annan, mutta en ohjaile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Minä en ole ikinä antanut kenenkään puuttua elämääni. Muiden mielipiteet ei kiinnosta himpun vertaa. Aikuinen ihminen elää kuten haluaa.
Eivätkö esim. vanhemmat myöhäisteini-iässä vaikuttaneet valintoihisi?
En ole sama kuin ylempi, mutta itselläni vanhemmat tukivat _omia_ valintojani ihan täysillä. Muutenkin, olen ehkä tehnyt elämässäni joitain vääriä valintoja, mutta olen tehnyt ne ihan itse, ei niistä muita voi syyttää.
Elän oman näköistä elämää. Toki väärät valinnat joskus *ttaa, mutta ei siihen pidä jäädä vellomaan. Tää on nyt näin ja teen tästä hyvän. Thats it.
Mulla taas narsistiset vanhemmat ESTI mun haaveita ja suunnitelmia kaikin tavoin, mm kiristys ja uhkailu välineinä. Ei olisi saanut mennä lukioon eikä varsinkaan yliopistoon ja kaikin tavoin taistelivat tätä vastaan. Narsistivanhempi ei ole normaali ajattelultaan.
Minä otin "eron" lannistajavanhemmistani ja lähdin ulkomaille jossa olen suhteellisen hyvin menestynyt ja elän oman näköistä elämääni edelleenkin, nyt jo eläkkeellä. Ei kai kenenkään täysi-ikäisenä tarvitse antaa itseään kiristää ja uhkailla? Saattaa olla, että minunkin vanhempani olivat narsisteja, mutten viitsinyt tutustua heihin sen paremmin. He veivät minut kolmen kk ikäisenä mummolaan, jossa olin kouluikään asti.
Todennäköisesti asuisin ulkomailla ja tekisin jotain, mitä rakastan. Sen sijaan kuihdun Suomessa ja teen jotain "järkevää". Tosin olen ottanut vastuun siitä, että itse en ollut tarpeeksi vahva vastustamaan painostusta ja pitämään omasta itsestäni kiinni. Työstän sitä prosessia nyt, pari vuosikymmentä myöhemmin. Katsotaan, mihin tässä vielä päätyy.
18 vuotta täytettyäni olen ihan saanut its päättää. Luultavasti siis olisin 15-vuotiaan ottanut jonkun mauttoman tatskan ja yläasteen jälkeen haluamani toisen asteen opinahjon