Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
en jaksa miehen tyytymättömyyttä ja negatiivista asennetta meidän perhe-elämään
21.06.2015 |
Nyt alkaa olla mitta täysi miehen mököttämisen ja ainaisen alakuloisuuden kanssa, kun ollaan vaan oman perheen kesken. Ymmärrän että meillä on rankka elämäntilanne enkä itsekään ole onnen kukkuloilla joka päivä ( pienet lapset vuoden ikäerolla). Mutta se mikä tässä rasittaa on että kun meillä käy vieraita tai käymme jossain, on ollut töissä, saanut nukkua pitkään eikä tarvi tehdä lasten kanssa mitään/kotihommia tai muuta vastaavaa, hän jaksaa lapsiamme jne. Eikö tämä meidän perusarki ja me hänen lähimmät ihmiset olla kuitenkin iso osa hänen elämää ja luulis että me ansaitsisimme muutakin kuin mökötystä/valittamista.. Mikä ihme tähän auttaa? En itsekään jaksa suht rankan arjen päälle vielä kuunnella ja katsoa tuota meininkiä. Lapset on villejä ja vaatii huomiota välillä ja luulis jo tässä vaiheessa myös miehellä olevan keinoja saada tilanne haltuun. Mutta ei.. Äidille vastuu aikatauluttamisesta, aktiviteeteista, lepohetkien turvaamisesta jne... Olemme yrittäneet pitää kiinni siitä, että vanhemmillakin on omaa aikaa ja tehdään porukalla jotain kivaa, lasten kanssa erikseen ja ihan kahdestaankin mutta silti useimmiten viikonloppusin mies ns kypsänä meihin.. Tilanne ehkä aina hieman paranee kun lapset menee nukkumaan... Mutta minun mielestä hieman outoa.. Paraneekohan tilanne ajan kanssa vai mitä ihmettä tässä tehdä, että mies hoksaisi miten hän toimii ja mitä mahdollisia vaikutuksia sillä on lapsiin ja heidän välisiin suhteisiin..
Kommentit (12)
No meillä on kans vähän tuollaista! Eli en jaksa miehen alakuloisuutta, tosin sitä oli jo ennen lapsia mutta nyt varsinkaan en jaksa kun oma pinna yhyt yövalvomisista (vauva ja taapero talossa). Musta meillä on periaatteessa kaikki hyvin mutta mies mököttää usein ja on huonolla päällä vaikka nukkuu eri huoneessa täydet yöt. En nyt jaksa kirjoittaa enempää mutta sympatiat täältä! Onkohan monikin pikkulasten isä tosi usein huonotuulinen, tätä mietin usein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni kirjoittaisi varmasti samoin, eikä meillä ole edes lapsia. Mutta taidan antaa sellaisen kuvan, että olen monasti aika kypsä siihen, kun ollaan pitkään vain kahdestaan. Syitä:
1) en koe saavani tarpeeksi omaa vapautta ja omaa aikaa (lapsettomassa suhteessa sitä luulisi saavankin, ehkä miestä sieppaa, kun ei ole omaa vapautta? lasten ollessa pieniä siihen tulisi kyllä pystyä sopeutumaan)
2) miehen kanssa teemme usein samoja asioita samaa rataa, ehdotuksistani ja ideoistani huolimatta (jos mies on tympiintynyt rutiineihin? silloin pitäisi kyllä hänen itsensä koettaa hankkia niihin muutosta ja rikkoa totuttua kaavaa)
3) välillä vaan vituttaa koko suhde ja kuvittelen, että olisin onnellisempi sinkkuna (tämä on ihan omilla harteilla ja itse minun on tehtävä sen suhteen ratkaisuni, eikä mököttää miehelle - jos omalla puolisolla on vastaava ongelma, tulisi hänen myös puhua parisuhteessa näkemistään ongelmista. Ja pitää toki mielessä, että alle 5-vuotiaiden lasten vanhempien ei kannata erota, homma helpottaa).
Tsemppiä! Vaikka tilanne onkin meillä kenties päinvastainen, voin silti kuvitella moisen mököttäjän vaan aiheuttavan itsessä vitutusta ja stressiä, kun elämäntilanne pikkulasten kanssa muutenkin on haastava ja hektinen.
On puhuttu asiasta ja perustelee asiaa lasten käytöksellä ja arjen raskaudella. Ja nykyisin suuttuu jos sanon jotain, että miltä tilanne minusta vaikuttaa taas. Hänen mukaansa päivissä on niitä hyviäkin hetkiä (olen samaa mieltä) mutta se että tilanne on jatkunut näin aika pitkään ja alavireisyys on kuitenkin se "pääteema" varsinkin viikonloppuisin niin eihän tämä ole mistään kotoisin.
Ja välillä myös meillä minä kannustan aktiivisesti lähtemään tekemään omia juttuja kun on huonolla mielellä.. En myöskään jaksaisi"hoitaa" näitä juttuja.
Toivottavasti paranee tilanne tai hänen olotila kun lapset kasvaa ettei heille jää semmonen muisto tai joku miellyttämisen tarve.. Ja toki tää vaikuttaa minuunkin, olishan se vähän ilosemman miehen kanssa mukava olla itselläni. Ja iloinen ja huumorintajuinen ollut aina ja muuten.
Niin paljonhan puhutaan äitien jaksamisesta mutta ei se vissiin isilläkään helppoa ole
Ovat vain ymmärtäneet joutuneensa peruuttamattomasti perhehelvettiin ja kiroavat sitä ettei kukaan varoittanut ajoissa.
Minä varoitan ja pikkuhiljaa nuoret miehet ymmärtävät ettei naista saadakseen tarvita mitään kotileikkejä.
Sama täällä. En jaksa miehen ainaista negatiivisuutta ja mökötystä. Hoitaa lasta 50%, mutta ei kuitenkaan ota vastuuta mistään, esim. lapsen kuivaksi opettelusta vaan kaikki arjen ns. vetovastuu on minulla. Eniten kuitenkin rassaa, kun ei itse kehittele mitään tekemistä tai aktiviteettia vaan tuijottaa esim. koko sunnuntain televisiota. Ja ei, ei ollut ennen lasta tällainen. Monta hyvää puolta hänessä ja monta negatiivista. Helpommassa elämässä hyvät puolet korostuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 kommentteihin niin varmasti tuo vähäinen vapaus ja arjen rutiinit eli mitä tämä elämä pienten lasten kanssa on ottaa häntä päähän.. On keskusteltu paaljon asioista, kuunneltu, riidelty, huudettu, oltu hiljaa ja summattu että tämä on nyt vaan tätä, rankkaa ja yritetään ottaa omaa aikaa ja rytmittää lasten arkea. Se mitä voidaan tehdä näillä resursseilla mitä on. Kuitenkin minua tämä asia häiritsee aika paljon kun elämä on tässä ja nyt (minun näkökulma) ja haluais yrittää nauttia siitä vaikka on rankkaa... Niin ja on mietitty että ero ei ole ratkaisu.
Mitähän kesälomasta tulee.. Viime vuonna oli ainakin tämmöstä..
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:32"]
Ovat vain ymmärtäneet joutuneensa peruuttamattomasti perhehelvettiin ja kiroavat sitä ettei kukaan varoittanut ajoissa.
Minä varoitan ja pikkuhiljaa nuoret miehet ymmärtävät ettei naista saadakseen tarvita mitään kotileikkejä.
[/quote]
No meillä mies haluaa kaksi tai kolme lasta, tällä hetkellä yksi. t. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minunkin mieheni usein pahalla tuulella, lasten meteli ja sotku ärsyttää kuulemma. Kyllä, meillä on usein sotkuista, kolme lasta ja nuorin 8 kk, muut 4 ja 7. Leluja on lattioilla, samoin ruokaa putoaa, en ehdi siivota kaikkia jälkiä, koska nuorin on vaativa, tahtoo äidin syliin koko ajan. Mies ei laita astioita tiskikoneeseen eikä koskaan siivoa, lajittele pyykkiä kaappiin tai laita ruokaa. Silti osoittaa mieltään, jos en ole ehtinyt viedä roskapussia tai kotona on sotkuista. Miehen kanssa oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia, ja oli hänellä alakuloisia kausia myös silloin. Makasi sisällä filmejä katsellen vapaapäivät. Sitten tilanne aina jossain vaiheessa parani. Minä olen aina ajatellut, että parisuhteessa ei saa luovuttaa helposti. Jos toinen on väsynyt , iloton ja narisee joka asiasta, ei heti saa erota.
Juu kyllähän tämä tilanne meni tämmöseksi kun tuli toinen lapsi tai oikeastaan kun toinen lapsi 1v ja kovasti liikkeellä esikoisen perässä eikä järki vielä mukana. Siihen esikoisen uhma ja nyt sitte toisen lapsen uhma.. Toisistaan saavat paljon pontta tehdä vaikka mitä.. Siinä sitten pitäis olla rajoja ja jaksaa kieltää, kannustaa positiivisia juttuja jne. Mutta jotenkin vaikka on niitä huonoja hetkiä yrittää päästä niistä yli.. Eikä jäis sille mökötysasteelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen aika ei ole mikään lääke sille, että on arki. Kun meille syntyi eka lapsi, oltiin yhdessä yön yli hotellilomalla jo kun lapsi oli 4 kk ja kahdestaan risteilyllä, kun vauva täytti puoli vuotta. Paluu oli aivan kamalaa, ja minä jouduin yksin sen jaksamaan. Muistan kun lapsi itki ja itki ja roikkui äidissä monta päivää risteilyn jälkeen. Ei luottanut yhtään vieraisiin ihmisiin. En päässyt edes vessaan enää yksin ja mies oli onnensa kukkuloilla, kun oli saanut hyvää seksiä. Minä sanoin, että seuraava reissu tehdään kahdestaan vasta kun vauva on vuoden. Toki mies siitä loukkaantui, mutta en antanut vaihtoehtoja. Lapset on vähän aikaa pieniä, kyllä niiden parasta pitää ajatella!!!
Ei mies tee mielellään kotitöitä meilläkään. Kuulemma eri standardit siivouksen suhteen. Ei vaan jaksais aina käskeä/pyytää kun on aika paljon tekemistä. .. Jossain keskustelussa oli vinkkinä että tehdä paperille lista kotitöistä ja nimet siihen perään. Mun lista olis tällähetkellä aika pitkä..
Mutta onkohan se sit tuo yleisvire vai ihan vaan aikaansaamattomuus tuossa taustalla.
Alue: Aihe vapaa
Kai olet puhunut miehen kanssa asiasta? Näytä hänelle vaikka tuo kirjoituksesi.
Meillä on lievempänä miehellä vähän saman tyylistä käytöstä. Mies tuskastuu sellaisina päivinä kun ollaan koko päivä perheen kesken. Iltaan mennessä käy lyhytpinnaiseksi ja on sanonutkin mulle ettei kestäisi koti-isänä. Minä olen siis hoitovapaalla, lapset 4 ja 1 v. Mies ei kuitenkaan itse oma-aloitteisesti kehitä noihin päiviin mitään ratkaisua, ei järjestä itselleen jotain omaa menoa tms. Eli mun on kannettava vastuu hänen jaksamisestaan lähtemällä välillä lasten kanssa keskenään käymään jossain. Vastaavasti otan toki myös itselleni omaa aikaa välillä. Mut se vastuu tästä kummankin jaksamisesta huolehtimisesta on mulla, mikä on musta vähän absurdia. Ollaan puhuttu tästä ja mies yrittää skarpata. Luulen että tuo on jotain miehille tyypillistä kyvyttömyyttä tunnistaa tunteitaan saati osata ennakoida niitä. Ajan kanssa takuulla lieventyy kun arki lasten kanssa helpottuu.