Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on taipumusta limerenssiin, maagiseen ajatteluun, ylenpalttiseen haaveiluun yms., onko teillä traumataustaa?
10.02.2022 |
Tämä koskee siis henkilöitä, jotka ovat usein vahvasti yksipuolisesti ihastuneita tai limerenssin vallassa, tai joilla on oma fantasiamaailma tai jotka ovat taipuvaisia ns. maagiseen ajatteluun.
Ei tarvitse olla virallista diagnoosia, mutta oletteko kokeneet traumaattisia asioita? Jos haluatte kertoa, niin minkä ikäisenä traumaattiset kokemukset tapahtuivat? Tai minkätyylisistä asioista on kyse?
Itse olen taipuvainen mainittuihin asioihin ja olen miettinyt omaa lapsuuttani sekä mahdollisia traumoja.
Kommentit (82)
Limerenssistä en tiedä mikä edes on, mutta oli lapsena väkivallat sun muut oheiset, ja olen tosiaan aikalailla taivaanrannan maalari-tyylinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelleni on diagnosoitu dissosiaatiohäiriö, jonka laukaisi lapsena koetun abduktion muistaminen. Lääkärit pitävät abduktiota seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamana valemuistona (skitsofrenia on suljettu pois), vaikka hänen hypnoosikuvauksensa on yksityiskohtainen ja kehostaan löytyy abduktiossa tehdyissä tutkimuksissa syntyneitä arpia ja röntgenissä näkyviä vierasesineitä.
On outoa olettaa että nuo kaikki olisi samassa. Eikö magia-ajattelu tai henkisyys voi olla joillakin ihan ilman traumaa. Ei tarvitse olla limerenssiä. Voi olla maadoittunut ihan sopivasti. Ei siis ylenpalttisesti haaveileva, ellei ole nuori, joille se on luonnollista. Tottakai on hyvä olla positiivinen mieli ja haaveita (normaalilla tavalla ja sopivasti), vaikkei kaikki toteutuisi. Koska sillä luodaan maailmaa tavallaan tai harjoitetaan mielikuvitusta, kaikille hyvää. Esimerkiksi ei ehkä haluta kartanoa, vaan yksityisyyttä ja kodikas koti, oikealta paikalta. Vaikka kai joku jossain etsii kartanoa kenties, mistä sitä tietää. Osa jopa meditoi.
Vierailija kirjoitti:
Muita haavemaailmaoissa paljon viihtyviä? Olisi mukava kuulla lisää. Ei ap.
OhiSalo. Tämä selittääkin sen, miksi hän vaikuttaa olevan "irti todellisuudesta". Mutta on vaarallista, kun epärealismissa elävä ihminen päättää yhteisistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
On traumatausta. Voi kuinka paljon elämästäni olenkaan haaskannut haaveiluun.
Haaveilu ja mielikuvitus maailma kun olen yksin kotona, tai luen kirjaa jossa pääsee irti arjesta. Aina ei auta. Kiitos kirjastolle :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä trauman omaava herää henkisesti tai maagisesti. Tai ilman traumaa.
No pakko myöntää että tykkään elää vähän pää pilvissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: Olen lukenut lapsuusajan PTSD:n oireista, ja aika moni kohta sopii itseeni. Myös nuo otsikossa mainitut taipumukset ovat kuulemma yleisiä "childhood PTSD" -henkilöillä. Pulma on kuitenkin se, etten oikein tiedä, mikä voisi olla traumojen juurisyy.
Lapsuuteni oli monella mittarilla katsottuna hyvä ja turvallinen, mutta minulla oli jo hyvin nuorena limerenssiä, vahvaa toiveajattelua, haavemaailmaan pakenemista yms. Toki lapsilla normaalistikin on vilkas mielikuvitus, mutta niin... Tällaisia juttuja olen pohtinut viime aikoina, ja olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia.
Oletko katsonut Crappy childhood fairyn videoita Youtubesta? Hän puhuu paljon juuri tuosta "childhood PTSD:stä".
Minua ärsyttää kaikenmaailman terapeutit tuubissa, joita sitten tavikset kuuntelee horroksessa ja alkaa soveltaa esim. kysymällä tällä palstalla. Käyttäkää nyt vähän harkintaa kun seuraatte somea. Oikeat diagnoosit saa oikealta terapeutilta. Piste.
Mikä on traamatausta? Onko se se, että on kokenut mielipiteensä turvattomaksi 2024?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ehkä auta, mutta on järkyttävän häiritsevää olla limerenssin pitkäaikainen kohde. Kun se toinen ei vain pääse irti. Tällainen ihminen alkaa lopulta vihaamaan kohdettaan, ikään kuin olisi sen kohteen vika koko limerenssi.
Suurimmalla osalla teitä luultavasti kohde on autuaan tietämätön koko haaveilusta, mutta jos on tietoinen, tällainen voi olla ahdistavaa. Enempää avaamatta, itse käyn terapiassa tämän takia. Itsellänikin on traumataustaa, mutten haaveile kenestäkään tuntemattomista, vaan yritän elää tavallista elämääni, rauhassa.
Jos limerenssinne menee yli, hakekaa apua. Tervettä tuo ei ole, eikä kyse ole mistään tuplaliekeistä tai edellisistä elämistä. Kyse on henkisestä riippuvuudesta toiseen ihmiseen, läheisriippuvuudesta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuus ei ollut hyvä, joskin olisi voinut olla paljon pahempikin. Yritän ajatella, että minulla vain on hyvin vilkas mielikuvitus. Pakoa todellisuudesta, mutta olkoon, en jaksa syyllistää itseäni enää enempää.
Olen ollut koko ikäni 60v haaveilija, tästä on ollut hyötyä ja myös paljon haittaa.
Hyötyjä ovat hyvä vastoinkäymisten sieto, ei masennus iske vaikka mitä tapahtuisi ja on tapahtunut parin lähiomaisen muistisairaudet ja omat vakavat sairastumiset.
Haittoja on saamattomuus miksi ponnistella kun haaveilemalla voi toteuttaa kaikki asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Limerenssi on tila, jossa ihminen on hullaantunut tuntemattomaan ihmiseen. Riittää, että on nähnyt tämän ihmisen kerran ja sitten alkaa kehittelemään fantasioita päässään ja sekoaa ihan täysin. Limerenssi on kaukana normaalista ihastuksesta. Limerenssi yleensä loppuu viimeistään silloin kun suhde tämän unelmien täyttymyksen kanssa olisi mahdollinen. Limerenssi ei siis johda parisuhteeseen ja jos johtaa niin se päättyy, koska limerenssin vallassa oleva ihminen ei ole ihastunut oikeaan ihmiseen vaan oman fantasiansa tuotteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Limerenssi on tila, jossa ihminen on hullaantunut tuntemattomaan ihmiseen. Riittää, että on nähnyt tämän ihmisen kerran ja sitten alkaa kehittelemään fantasioita päässään ja sekoaa ihan täysin. Limerenssi on kaukana normaalista ihastuksesta. Limerenssi yleensä loppuu viimeistään silloin kun suhde tämän unelmien täyttymyksen kanssa olisi mahdollinen. Limerenssi ei siis johda parisuhteeseen ja jos johtaa niin se päättyy, koska limerenssin vallassa oleva ihminen ei ole ihastunut oikeaan ihmiseen vaan oman fantasiansa tuotteeseen.
Psykiatri Martti Paloheimon mukaan "Limerenssi tarkoittaa rakastumista, varsinkin äkillistä rakastumista, 'pihkaantumista'."
Vierailija kirjoitti:
Limerenssi on tila, jossa ihminen on hullaantunut tuntemattomaan ihmiseen. Riittää, että on nähnyt tämän ihmisen kerran ja sitten alkaa kehittelemään fantasioita päässään ja sekoaa ihan täysin. Limerenssi on kaukana normaalista ihastuksesta. Limerenssi yleensä loppuu viimeistään silloin kun suhde tämän unelmien täyttymyksen kanssa olisi mahdollinen. Limerenssi ei siis johda parisuhteeseen ja jos johtaa niin se päättyy, koska limerenssin vallassa oleva ihminen ei ole ihastunut oikeaan ihmiseen vaan oman fantasiansa tuotteeseen.
Eikö tuollaista sanota erotomaniaksi?
On limerenssitaipumusta, muttei mitään erityistä maagista ajattelua. Lapsuudessa väkivaltaa (pikkulapsesta teini-ikään), vanhempien ero (5 v) ja koulukiusaamista (10-12 v).
vähentävää vaikutusta.[7] Psykoosilääkkeiden ylläpitokäytön psykoosien uusimista estävä vaikutus kestää kuitenkin vain keskimäärin kolme vuotta, minkä jälkeen niistä aiheutuu lähinnä vain työkyvyttömyyttä ja muuta toimintakyvyn heikkenemistä[8][9]. Lisäksi on havaittu, että antipsykoottisella lääkityksellä olevien skitsofreniapotilaiden elämänlaatu on huonompi kuin lääkettä käyttämättömien[10].
Monet saavat psykoosilääkkeistä myös vakavia haittavaikutuksia, jotka voivat altistaa esimerkiksi ennenaikaiselle kuolemalle[11]. Yli vuoden kestävä psykoosilääkkeiden pitkäaikaiskäyttö kiihdyttää muun muassa aivojen luontaista kutistumista keskimäärin yli 40 prosentilla, mikä johtaa älyllisen suorituskyvyn keskimääräistä nopeampaan heikkenemiseen[12]. Suurelle osalle psykoosilääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjistä kehittyy tämän johdosta dementia[13][14][15].
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: Olen lukenut lapsuusajan PTSD:n oireista, ja aika moni kohta sopii itseeni. Myös nuo otsikossa mainitut taipumukset ovat kuulemma yleisiä "childhood PTSD" -henkilöillä. Pulma on kuitenkin se, etten oikein tiedä, mikä voisi olla traumojen juurisyy.
Lapsuuteni oli monella mittarilla katsottuna hyvä ja turvallinen, mutta minulla oli jo hyvin nuorena limerenssiä, vahvaa toiveajattelua, haavemaailmaan pakenemista yms. Toki lapsilla normaalistikin on vilkas mielikuvitus, mutta niin... Tällaisia juttuja olen pohtinut viime aikoina, ja olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia.
Oletko katsonut Crappy childhood fairyn videoita Youtubesta? Hän puhuu paljon juuri tuosta "childhood PTSD:stä".
En ole Ap mutta minäkin tykkää CCF:stä, kuuntelen Podcastia Spotifyn kautta työmatkoilla. Avannut paljon ajatuksia.
Jossain määrin kyllä. Ne loppui oikeastaan kokonaan, kun sain lapsen ja ymmärsin sen miten pahasti minua oli oikeasti laiminlyöty lapsena. Kävin myös väkivaltatyöhön erikostuneella sosiaalityöntekijällä juttelemassa, missä sain sitten sanat ja raamin monille kokemuksilleni, ajatuksilleni ja keinoja suojata itseäni ja läheisiäni (rajat). Tiesin siis itse intuitiivisesti, mikä on oikein, mutta olin oppinut vääriä asioita, niin oli lopulta helppo muuttaa omia ajatuksia tai siis päästä irti saamastani kasvatuksesta.