Te, joilla on taipumusta limerenssiin, maagiseen ajatteluun, ylenpalttiseen haaveiluun yms., onko teillä traumataustaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Limerenssi on tila, jossa ihminen on hullaantunut tuntemattomaan ihmiseen. Riittää, että on nähnyt tämän ihmisen kerran ja sitten alkaa kehittelemään fantasioita päässään ja sekoaa ihan täysin. Limerenssi on kaukana normaalista ihastuksesta. Limerenssi yleensä loppuu viimeistään silloin kun suhde tämän unelmien täyttymyksen kanssa olisi mahdollinen. Limerenssi ei siis johda parisuhteeseen ja jos johtaa niin se päättyy, koska limerenssin vallassa oleva ihminen ei ole ihastunut oikeaan ihmiseen vaan oman fantasiansa tuotteeseen.

Eikö tuollaista sanota erotomaniaksi?

Erotomaniassa on harhaluuloisuuselementti mukana ja erotomaniasta kärsivä uskoo vakaasti, että kohde on ihastunut häneen. Limerenssiä kokeva yleensä tiedostaa, ettei kohde (vielä) ole ihastunut häneen. Limerenssiin myös liittyy pelko torjunnasta ja epävarmuus, kun taas erotomaniassa ollaan yltiöoptimistisia ja varmoja.

Vierailija kirjoitti:

Limerenssi on tila, jossa ihminen on hullaantunut tuntemattomaan ihmiseen. Riittää, että on nähnyt tämän ihmisen kerran ja sitten alkaa kehittelemään fantasioita päässään ja sekoaa ihan täysin. Limerenssi on kaukana normaalista ihastuksesta. Limerenssi yleensä loppuu viimeistään silloin kun suhde tämän unelmien täyttymyksen kanssa olisi mahdollinen. Limerenssi ei siis johda parisuhteeseen ja jos johtaa niin se päättyy, koska limerenssin vallassa oleva ihminen ei ole ihastunut oikeaan ihmiseen vaan oman fantasiansa tuotteeseen.

Ei siinä kyllä läheskään kaikkien lähteiden mukaan ole välttämättä kyse tuntemattomasta ihmisestä, mutta enemmän tai vähemmän saavuttamattomasta kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Limerenssi on tila, jossa ihminen on hullaantunut tuntemattomaan ihmiseen. Riittää, että on nähnyt tämän ihmisen kerran ja sitten alkaa kehittelemään fantasioita päässään ja sekoaa ihan täysin. Limerenssi on kaukana normaalista ihastuksesta. Limerenssi yleensä loppuu viimeistään silloin kun suhde tämän unelmien täyttymyksen kanssa olisi mahdollinen. Limerenssi ei siis johda parisuhteeseen ja jos johtaa niin se päättyy, koska limerenssin vallassa oleva ihminen ei ole ihastunut oikeaan ihmiseen vaan oman fantasiansa tuotteeseen.

Ei siinä kyllä läheskään kaikkien lähteiden mukaan ole välttämättä kyse tuntemattomasta ihmisestä, mutta enemmän tai vähemmän saavuttamattomasta kyllä.

Usein puhutaan siitä, että toisiinsa limerenssoituneet ihmiset eivät pysty eroamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Limerenssi on tila, jossa ihminen on hullaantunut tuntemattomaan ihmiseen. Riittää, että on nähnyt tämän ihmisen kerran ja sitten alkaa kehittelemään fantasioita päässään ja sekoaa ihan täysin. Limerenssi on kaukana normaalista ihastuksesta. Limerenssi yleensä loppuu viimeistään silloin kun suhde tämän unelmien täyttymyksen kanssa olisi mahdollinen. Limerenssi ei siis johda parisuhteeseen ja jos johtaa niin se päättyy, koska limerenssin vallassa oleva ihminen ei ole ihastunut oikeaan ihmiseen vaan oman fantasiansa tuotteeseen.

Eikö tuollaista sanota erotomaniaksi?

Erotomaani tarkoittaa seksihullua.

Kiitos aloittajalle, enpäs tiennytkään että tuollaiselle haaveilulle on oma termi, ja kuinka moni muukin on taipuvainen haaveiluun. Itselläni ei ole traumataustaa, ja pidän haaveilutaipumustani ennemminkin siunauksensa kuin taakkana.

Lapsuudessa oli kiusaamista, väkivaltaa, syntipukkina oloa. Joo kuulostaa tutulta. Mulla on add-diagnoosi mutta epäilen että nekin oireet johtuvat traumoista

Trauma on myös hieno asia. Traumaton on tavallaan yksiulotteisempi persoona. Robottia lähempänä.

Vierailija kirjoitti:

Trauma on myös hieno asia. Traumaton on tavallaan yksiulotteisempi persoona. Robottia lähempänä.

Ei ole traumaton yksiulotteinen robotti :D

Minulla on traumatausta ja haaveilen paljon. Epäilen kyllä myös autismia. Piirteitä näyttää löytyvän. 

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelunavauksesta! Minulla on traumatausta, mutta defenssiksi ei ole kehittynyt limerenssiä, vahvaa haavemaailmaa tai maagista ajattelua. Tavallaan toivoisin että olisi, kuulostaa jotenkin mukavammalta kuin negatiivisrealistinen depressio jonka kanssa tappelen. Olisi tuollainen haavemaailma mihin paeta sen sijaan että vatvoo vaan miten kamala paikka maailma on ja ihmiset pahoja.

Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisista asioista haaveilette? Ei toki tarvitse mitään yksityiskohtia kertoa, mutta aiheet kiinnostaisivat. Itse en juurikaan haaveile.

Ei mitään mitä voi sanoa traumaattiseksi. Oli kuitenkin alle kouluikäisenä n. puolen vuoden vaihe jossa jouduin olemaan paljon yksin ja rupesin ajankuluksi kehittelemään kaikenlaisia tarinoita pään sisällä. 

Minulla on traumaattinen lapsuus joka on aiheuttanut mielenterveyden ongelmia. En usko mihinkään höpöhöpöjuttuihin. Rahastusta kaikki. 

On traumoja. Koko lapsuusiältä, ja myös aikuisuuden ajalta. En ihastuile kehenkään, enkä haaveile enää mistään.

Mulla on traumataustaa ja varhaisessa aikuisiässä oli sekoilua, mutta käännekohta elämässä tuli jo varhain ja aloin käydä terapiassa. Sen jälkeen löysin teatterin ja kirjoittamisen. Tajusin, ettei mun tarvitse elää draamaa, mutt voin tehdä sitä rakentavasti. Myöhemmin masennuksia ollut, mutta hoidettu nekin. Nykyisin nautin pienistäkin iloista ja asioista. Lukemisen kautta siirryn maailmoista toisiin. Toivon, etten menetä kykyäni iloita ja nauttia.

Kärsin aikoinani pitkään limerenssistä, enkä pitkään edes tiennyt koko ilmiön olemassaolosta. Siitä parantuminen oli oudoin kokemus elämässäni, mutta se on pitkä tarina.

Kun minulle lopulta selvisi mistä on kysymys, luin aiheesta ja kaikesta siihen liittyvästä todella paljon. Kyllä, itselläni on traumataustaa kuten vanhempien avioero lapsuudessa isän alkoholismin takia, jne, mutta perehdyttyäni aiheeseen näyttää siltä että useimmille meistä tekisi psykoterapia hyvää (itse en ole sinänsä missään terapioissa käynyt). Vaikkapa lapsuusaikaa on vanhempien todella vaikea saada tehtyä "oikein"; sillä myös päällisin puolin onnellisesta lapsuudesta voi kummuta vaikeita traumoja jotka ilmenevät vasta vuosikymmeniä myöhemmin, eikä niitä usein edes itse tiedosta saati osaa yhdistää mihinkään, ennen kuin asioita on pakko ryhtyä itse pohtimaan.

Googlaa spiritual awakening + dark night of the soul

crappy childhood fairy on hyvä tube kanava saanut paljon näkökulmaa omiin ajatuksiin ja auttanut eteenpäin.haaveilu on ollut jonkinlainen turva ja pehmike, kovaan elämään.limerenssi on siitä vaikea, että se estää oikean parisuhteen muodostumisen ,hyvä että nyt on terapia videoita tullut. greg wise on oikea mielenterveys työntekijä ja hänellä myös hyviä videoita esim.läheisriippuvuuteen ja esim.narsistisiin perheisiin liittyen.

aiemmin ajattelin että rikas haavemaailma on hyvä asia, nyt mietin että se vie vuosia ,oikeasta elämän rakantamisesta ja suunnittelusta. limerenssiin tulee apua, kun oivaltaa että se on ilmiö, josta muutkin kärsii ja voi siitä päästä irti, kun oivaltaa että se on toiveajattelua ,ei todellista.

Onko se traumatausta merkittävää tässä?  Traumataustallakin voi toimia myös päämäärätietoisesti  ja haaveilematta. 

Minä olen haaveillut yläasteelta asti, eli nyt jo 30 vuotta, eräästä rinnakkaisluokalla olleesta pojasta. Kehitin hänestä oman mieltymykseni mukaisen ihannemiehen. Pieni pudotus oli näin aikuisiällä, kun näin hänestä kuvia somessa, ja hänellä olikin siniset silmät. Minun haaveissani kun hän oli aina ollut ruskeasilmäinen hurmuri. Ei kyllä ollut enää aikuisiällä edes niin hyvännäköinen, mutta mikään ei poista sitä viimeisen päälle komeaa haavekuvaa mielestäni.

Ihastumiseni perustuu pitkälti tämän pojan ulkonäköön ja fyysiseen olemukseen, mutta kyllä hän oli myös luonteeltaan viehättävä minun mielestäni. Kokonaisuus hänessä klikkasi todella kovaa minuun. Tämä oli ensimmäinen ns. oikea mies, joka sai seksuaalisuuteni eloon. Minulla oli jo pienestä asti ollut lapsenomaisia eroottisia haaveita milloin minkäkin tv-sarjassa nähdyn mieshahmon kanssa.

Harmi, että olin silloin 15-vuotiaana tarpeeksi älykäs ymmärtääkseni, etten koskaan saa elää tämän miehen kanssa, mutta en tarpeeksi viisas, jotta olisin ymmärtänyt, että maailmassa on muitakin miehiä.

Asperger, molemmat vanhemmat traumataustaisia, väkivallan uhka isän puolelta, jonka takia podin kuolemanpelkoa koko varhaislapsuuden. Koulussa ei kavereita. Mitäs vanhoista, mutta olen oikeasti jo todella väsynyt tähän haaveiluun.